Author: minna

Linssikeitto

Linssikeitto on yksi niistä meidän perheen hätävara ruuista, joihin löytyy tarvikkeet aina kotoa. Reseptiä on helppo muunnella erilaisilla mausteilla, soppaan voi lisätä lorauksen kookosmaitoa tai kermaa tai nokareen ranskankermaa lautaselle keiton päälle.

Hätävara ruokia tässä perheessä onkin tarvittu. Tuntuu ettei loman jälkeen olla vielä oikein saatu arkea rullaamaan. Kauheasti on tehty kaikkea, töitä ja partiota ja yritetty pysyä kärryillä lasten talviliikuntapäivistä, retkistä ja läksyistä. Ihan tää arki ei kuitenkaan pysy hanskassa, sen huomaa esimerkiksi kasvavista pyykkivuorista ja siitä, että tuntuu koko ajan siltä, että joku asia unohtuu, mutta ei kuollakseenkaan muista että mikä.

Niin ja mä olen ruvennut kutomaan sukkia. En tiedä onko se syy vai seuraus elämän hetkisyydestä. Mutta jollakin tavalla se rentouttaa. Etenkin kun rutiini sisältää Greyn anatomian katsomista alusta saakka uudestaan. Näin auki kirjoitettuna se kyllä kuulostaa aika mielenhäiriöiseltä. Nimimerkki seiskakaudella mennään.

Linssikeitto

 1 iso sipuli
2 porkkanaa
2,5 dl punaisia linssejä
2 rkl oliiviöljyä
1l kasvislientä
2 valkosipulinkynttä
1 laakerinlehti
400 g tomaattimurskaa
1 punainen paprika
1 tl timjamia
1 tl oreganoa
mustapippuria
tuoretta persiljaa

TYÖVAIHEET

1. Kuori ja silppua sipuli, kuori ja raasta porkkanat. Mittaa linssit siivilään ja huuhtele ne.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä sipuleita ja porkkanoita muutamia minuutteja. Lisää linssit ja jatka kuullotusta hetki. Lisää sen jälkeen kattilaan kasvisliemi ja laakerinlehti. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen kannen alla n. 15 minuuttia.

3. Paloittele sillä aikaa paprika. Lisää kattilaan tomaattimurska, paprika ja kuivatut yrtit sekä mustapippuri. Jatka kypsentämistä vielä 10 minuuttia. Tarkista maku.

Kuusamo

Aloitin vuoden 2019 lomailemalla Kuusamossa. Hiihdin, kävelin, kelkkailin, luin yhden kokonaisen kirjan, kiipesin Rukan huipulle ja valokuvasin. Iltaisin katsoin telkkaria sohvalla ja saunoin.

Monessa perheessä irtiotto arjesta tapahtuu joulunpyhinä. Me olemme useimmiten töissä. Tänä jouluna olimme pitkästä aikaa aattona vapailla, mutta muuten mitään pidempää lomaputkea emme pitäneet. Tammikuu on vakiintunut meillä loma-ajaksi. Odotan sitä, että pimeän ja intensiivisen joulun jälkeen saa heittää vapaalle. Intensiivisyyteen ei liity mitään negatiivisia fiboja, rakastan joulua, mutta samaan aikaan se vie myös paljon energiaa.

Halajan talvisin, (syksyisin, keväisin ja kesäisin) lappiin. Lappi rauhoittaa. Jo välimatkat ovat niin pitkiä, ettei höntyillä kannata. Luonto itsessään on jo nähtävyys. Eikä siitä nauttiakseen tarvitse olla mikään superguru retkeilijä vaan upeat maisemat ja paikat ovat saavutettavissa myös sunnuntaituristille. Ainakin valikoiduin osin. Lapset kaipasivat myös laskettelemaan, joten lähdin etsimään meille kohdetta, joka sopisi laskettelun lisäksi myös helppoja luontokohteita etsivälle. Törmäsin Rukaan ja Kuusamoon. Vasta myöhemmin (automatkalla) minulle selvisi, ettei Kuusamo ole lappia ollenkaan, vaan Pohjois-Pohjanmaata.

Itseasiassa Kuusamo on hyvinkin mielenkiintoista vaara maisemaa. Aivan erityyppistä kuin mihin olen aikaisemmilla lapin reissuillani tottunut.

Kuusamon ylänkö sijaitsee kauttaaltaan yli 200 m merenpinnan yläpuolella. Yli 300 m:n korkeuteen yltäviä lakia on useita kymmeniä ja näistä 15 tavoittaa 400 m:n korkeuden. Kuusamossa ei ole tuntureita. 

Lähde: Wiki

Kuusamo

Meillä oli mökki vuokrattuna viiden kilometrin päässä Rukalta. Halusimme mökin tarkoitukselliset vähän kauempaa keskustasta, sillä elämä koirien kanssa on huomattavasti mukavempaa kun lenkkipolulle pääsee suoraan mökin ovelta. Koko viikkoon emme nähneet muita mökkiläisiä, joten ajankohdallisesti tammikuu on rauhaa rakastavalle oivallinen valinta.

Seurueemme muodostui kolmesta sukupolvesta ja hyvin eri tyyppisistä harrastajista. Itse en laskettele, teinit eivät hiihdä ja useimmat meistä eivät ratsasta. Kuusamon seudulta löytyy kuitenkin monenmoista tekemistä. Yhtenä päivänä kävelin koko aamun kelkka uria pitkin muiden lasketellessa. Miehen ja tyttären ratsastusresissun aikana kävimme anopin kanssa tutustumassa Hannu Hautalan luontokuvakeskukseen. Ja anopin lasketellessa koko katraan kanssa kävimme mieheni kanssa piipahtamassa pienellä karhunmierroksella. Poikien kanssa kävimme lumikelkkailemassa.

Kuusamossa riitti tekemistä viikoksi. Olisi riittänyt toiseksikin, puhumattakaan siitä miten eri lailla luonto näyttäytyy eri vuoden aikoina. Kesällä halusin muuttaa saaristoon, nyt haaveilen asuvani Kuusamossa.

Partio aikuisten harrastuksena

Partio on harrastus, joka antaa ja ottaa paljon. Olen viime aikoina miettinyt paljon tätä tasapainoa, sillä otin vastaan Uudenmaan partiopiirin piirileirin 2020 toisen leirinjohtajan pestin ja osana pestiäni minun tulee pestata leirin johtoryhmä.

Blogiani seuranneet tietävät, että olen partiolainen. Kaikki eivät varmasti tiedä partioharrastukseni laajuutta, mutta kesäleireistä olen kirjoittanut tänne blogiin vuosittain. Pääset lukemaan leireistä esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Aloitin partion vuonna 1995, samana vuonna kuin Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa. Sattumaako? Ensin toimin paikallisissa ympyröissä, omassa lippukunnassani eli Kirkkonummen metsänkävijöissä. Tein kaikenlaista aina tapahtumien järjestämisestä yhdistyksen hallituksessa työskentelyyn. Opin ottamaan vastuuta, jakamaan sitä ja ennen kaikkea johtamaan ihmisiä. Lippukuntapestien jälkeen siirryin harrastamaan alueelliselle tasolle. Toimin kouluttajana uusille partioon tuleville aikuisille. Olin aktiivinen toimija siihen asti kunnes törmäsin sellaiseen seikkaan, ettei minulla ollut pienten lasten vanhempana varaa osallistua suurleirille. Elettiin vuotta 2004, eikä minun olisi pienen vauvan kanssa ollut mitään järkeä osallistua koko leirille, mutta siihen se partio kuitenkin loppui kymmeneksi vuodeksi.

Aloitin harrastuksen uudestaan omassa lippukunnassa sen myötä, kun omat lapseni tulivat partioikään. Huomasin kuitenkin, että moni asia oli kymmenessä vuodessa muuttunut, enkä löytänyt enää itseäni siitä tekemisen tavasta. Kymmenessä vuodessa lähes koko porukka oli vaihtunut niin omassa lippukunnassa kuin piirissäkin, koko partio-ohjelma oli kokenut muutoksen. Yli päätään maailma oli muuttunut, niin partiossa kuin sen ulkopuolellakin. Oli traagista huomata, ettei pelkän nostalgian varassa elä mikään organisaatio, edes partio.

Koska kaikki oli muuttunut, jouduin etsimään itseäni ja omaa paikkaani harrastuksen parissa kokonaan uudelleen. Ilmoittauduin mukaan Ko-Gi kurssille, joka on partion oma johtamisen jatkokurssi. Kurssilla pääsi tutustumaan ihmisiin oman partiokuplan ulkopuolelta ja todella pohtimaan omaa ja partion roolia tässä päivässä.

Yksi asia johti toiseen ja löysin oman tapani harrastaa partiota. Partioleirit ovat minulle sopivia projekteja. Niissä paperihallintopartio, eli kokouksissa istuminen, suunnittelu ja projektityöskentely konkretisoituvat leiriksi. Suunnitelmat voivat olla vaikka kuinka korkealentoisia, mutta fakta on se, että heinäkuun lopussa tuhannet ihmiset nukkuvat metsässä, riippumatta siitä missä vaiheessa suunnittelu on. Se pitää jalat sopivasti maassa.

Partiossa projektin johtaminen on haaste. Leirien eteen tehdään tuhansia tunteja töitä vapaaehtoispohjalta. Joukossa on paljon nuoria tekemässä ensimmäisiä johtamisen pestejään, on paljon ammattilaisia, on intoa, osaamista, erilaisia kykyjä ja näkemyksiä. Projektin johtajien tehtävänä on näyttää kaikille suuntaa, niin, että jokainen omasta pestistään käsin tietää, minne yhdessä olemme menossa.

Leirinjohtajan pesti on suurinta mitä olen koskaan tehnyt vapaaehtoistyössä tai edes työelämässä. Olen varma, että projekti haastaa kaikilla oman osaamiseni osa-alueilla ja näyttää monen monta asiaa, joita en vielä osaa. Uskon kuitenkin siihen, että hyvä johtaja ei itse osaa kaikkea, vaan kerää ympärilleen ihmisiä, jotka täydentävät toisiaan. Jos sua kiinnostaa partio ja olet hyvä tyyppi, hae meille!

Mitä toivon tulevalle vuodelle?

Julistin vuoden 2018 rakkauden vuodeksi, sillä seurustelumme alkamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Tavoitteeni oli juhlistaa yhteisiä vuosiamme panostamalla parisuhde aikaan, tekemällä enemmän pieniä asioita yhdessä. Ja se toteutui. Olimme ensimmäistä kertaa viikon lomalla ihan kahdestaan, sitten lasten syntymän. Pyrimme käymään muutaman kerran kuukaudessa treffeillä. Kävimme lounastreffeillä, leffassa, kävelyllä. Teimme yhdessä töitä oman puutarhamme eteen ja haaveilimme aktiivisesti. Tärkeässä osassa oli myös tuki, mitä pystyimme toisillemme antamaan. Ja tila toteuttaa omia juttuja. 2018 oli täynnä rakkautta.

Viime vuonna moni asia sujui hyvin ja olen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä elämä on tuonut tullessaan. Tänä vuonna haluan haastaa ja heittäytyä hieman enemmän. Haluan yllättyä ja tulla yllätetyksi. Haluan tehdä asioita, joita en osaa.

Vuoden 2019 teema on seikkailu.

Olen jo aloittanut teeman toteuttamisen vahvasti. Otin vastaan pestin Uudenmaan partiopiirin piirileirin toisena johtajana. Se tarkoittaa sitä, että seuraavat pari vuotta johdan projektia, jota tekemässä on monta sataa vapaaehtoista ja jonka budjetti pyörii siellä puolen miljoonan paremmalla puolella. Se jos mikä on seikkailu.

Seikkailua on myös se, että ensi viikon Rukan reissulle pakataan mukaan sukset, teltta ja makuupussit. Olen viimeksi viettänyt yön talviretkellä joskus siiloin tapaamisemme aikoihin, vuonna 97.

Vuonna 2019 haluan matkustaa! Nyt lähdemme Rukalle, kesälle on jo varattu reissu Lofooteille, miehelle annoin joululahjaksi kahden hengen reissun Bengtskärin majakalle. Toivoisin löytäväni lisää kotimaan helmiä viikonloppureissuille sekä perheen kanssa, että ihan kahdestaan.

Haluan ensi vuonna tarttua rohkeasti uusiin haasteisiin, lähteä seikkailuun. Haluan oppia arvostamaan yhä enemmän matkaa, määrän päästä tai lopputuloksesta riippumatta.

Jonkun mielestä tälläiset teemat on ehkä vähän teennäisiä tai hölmöjä, mutta itse uskon siihen, että se mihin keskittyy, se vahvistuu. Eli jos etukäteen päättää vaalia jotain itselle tärkeää, niin sitä tulee helpommin raivattua sille tilaa. Ja mä toivon, että kun vuodessa me kehitettiin esimerkiksi hyvinkin simppeli, mutta toimiva lounastreffi konsepti, jatkuu se tulevanakin vuotena, vaikka teema vaihtuukin.

Mitä sinä toivoisit tulevalta vuodelta? Onko sulla jotain teemaa?

Vuoden 2018 luetuimmat

Vuoden vedellessä viimeisiään, on ihan kiva katsoa taakse päin, mitä tuli tehtyä ja mistä te lukijat piditte eniten. Viime vuoden vastaavan postauksen pääsette lukemaan täällä.

Tammikuu 2018

Tammikuussa eniten luettiin postausta, jossa avasin bloggaajan tuloja vuonna 2017. Myös jakamani pari tipsiä onnelliseen parisuhteeseen kiinnosti teitä. Itse kuitenkin olin eniten fiiliksissä meidän Kioton matkasta, josta kirjoitin neljän postauksen verran. Ensimmäisessä postauksessa kerroin ensi tunnelmia Kiotosta, Toisessa postauksessa keskityin perinteisen Kaiseki illallisen teemoihin. Kaiseki oli elämäni mieleenpainuvin makuelämys, kokemus, johon en ihan heti halua uudestaan. Kolmannessa kerroin nähtävyyksistä, joista itselleni jäi erityisesti mieleen sammaltemppeli, jonne pääsee tutustumaan vain varaamalla ajan kirjeitse. Neljäs postaus oli hyvä tietää tyyppinen kokoelma note to self vinkkejä.

Helmikuu 2018

Helmikuussa teistä oli mielenkiintoista lukea ajatuksiani yrittäjyydestä. Helmikuussa 2019, tulee kuluneeksi 2,5 vuotta siitä kun allekirjoitimme kauppakirjat ja minusta ja miehestäni tuli yrittäjiä. Ehkä pitäisi kirjoittaa uusi katsaus, onko näkökulmam uuttunut, onko oppinut lisää vai mitä on vuoteen mahtunut yrittäjän näkökulmasta.

Koralaiset lihapullat ja flammkuchen olivat luettuja.

Maaliskuu 2018

Maaliskuussa iski mokkapalojen himo! Ja ei minkä tahansa mokkapalojen, vaan näiden wanabee mutakakku mokkapalojen. Luetuimpiin nousivat myös kaupallisessa yhteistyössä tekemäni Kikhernesosekeiton ja borssikeiton ohjeet.

Huhtikuu 2018

Huhtikuussa alkoi puutarhahulluus. Haaveilin omasta cottage gardenista ja puuhastelin kevättöiden parissa. Kävin myös 10-vuotiaan tyttäreni kanssa Barcelonassa. Matkaa fiilistellessä syntyi postaus lasten kanssa kaupunkilomalle matkaamisesta.

Toukokuu 2018


Toukuussa päästiin nauttimaan ensimmäiset teet pihalle. Sokeriton täytekakku oli sekä luetuin postaus, että kaupallinen yhteistyö Stevian kanssa. Oma suosikkini oli tämä “Nyt ryhdytään omavaraisiksi!” postaus, jossa olin jo valmis ryhtymään täysipäiväkseksi kaskinauriin kasvattajaksi. Näitä kuvia katsoessa tulee ikävä kasvukautta ja valoa.

Kesäkuu 2018

Majoneesista valmistettu raparperitäytekakku oli hitti. Rakastan raparperia ja majoneesin käyttäminen makeaan jälkiruokaan oli hauska haaste. Paljon luettiin myös vinkkejä keskikesän juhlaan. Ja luonnollisesti myös legenda helposta kasvimaasta kiinnosti kaikkia kanssa viljeliöitä.

Heinäkuu 2018

Heinäkuu oli lomakuukausi. Ja millainen loma se olikaan! Kotimaanmatkailu sai ihan uusia merkityksiä kun vietimme viikon upeassa mökissä Själön saarella. Olin ihan valmis jättämään kaiken taakseni ja aloittamaan uuden elämän saaristossa. Mökillä syntynyt perunapizza oli kuukauden suosituin postaus ja hyväähän se olikin! Kotimaanmatkailu kohteistamme toinen, Ähtärin eläintarha, oli myös luetuimpien juttujen joukossa.

Elokuu 2018

Kuva: Antti Raikunen

Elokuun postauksista itselleni merkityksellisin oli kertomus Kliffasta, 5600 hengen partioleiristä, jota olin tekemässä vuoden päivät. Partioleirit vievät usein noin puolet kesälomastani ja edeltävän vuoden aikana intensiivisimmillään saman verran aikaa kuin leipätyöni. Kaikki huipentuu kesäleiriin. Hullua? Kyllä. Hauskaa? Sitäkin enemmän.

Teitä lukijoita kiinnostivat kuitenkin eniten kesäkurpitsaohjeet.

Syyskuu 2018

Syyskuussa huomasin lopettaneeni vahingossa lihansyönnin. Liha ja kana onkin pysynyt poissa ruokavaliostani, mutta kalaa ja maitotuotteita en ole jättänyt. Tuoreista luumuista tehty juustokakku oli kuukauden luetuin ja kauneimman värinen leipomus. Suppilovahveropizza oli myös suosittu!

Lokakuu 2018

Lokakuussa herkuteltiin sienillä. Erityisesti tämä suppilovahverolasagne oli teidän ja meidän mieleemme. Paljon luettiin myös “Aitous on niin nähty” tekstiä ja ajankohtaista tekstiä yrittäjyydestä. Julkaisimme myös ensimmäisen podcastin ikinä.

Marraskuu 2018

Marraskuussa kerroin kuinka tohtori House diagnosoi minulle endometrioosin ja samassa sairastuvassa puhuttiin myös askartelu burnoutista ja kuinka siitä selvittiin. Kolmanneksi luetuin postaus oli Voihan vanhemmuus, jossa pohdittiin ihmisenä kasvamisen haasteita.

Joulukuu 2018

Joulukuussa blogissa alkoi joulukalenteri, joka oli sekä ihana tehdä, että välillä melko kuormittava. Etenkin kun ruudun tällä puolella on sairastettu sekä vatsatautia, että perinteisempää flunssaa. Moikon heijastavien lapasten arvonta oli ilmeisen kiinnostava, sillä se nousi jopa ikuisuuden luetuimpana olleen sokerittoman juustokakun ohi. Arvontojen lisäksi tykkäsitte Lohimoussekakun ohjeesta ja jälkiruokaideoista, myös meidän joulumenu kiinnosti.

Että sellainen vuosi. Monta syytä kiitollisuuteen. Monta kokemusta rikkaampana. Iloisena uuteen vuoteen!

Luukku 24: Vinkit jouluaattoon

Meillä on mieheni kanssa menossa jo 18 yhteinen joulu. Emme ole muistaakseni ikinä riidelleet jouluna, ainakaan pahemmin, koska niistä ei ole jäänyt muistijälkeä, joten ajattelin jakaa teille meidän hyväksi havaitut kokemuksemme liittyen joulun viettoon.

  • Se mitä jouluaattoon mennessä ei ole hankittu, sitä ei tarvita
  • Se mitä ei aattoon mennessä ole siivottu, siitä ei ressata
  • Lahjojen jako ennen ruokailua rentouttaa kummasti tunnelman
  • Jouluruuan voi syödä jo päivällä, jos huvittaa
  • Jouluaattona pitää ehtiä käydä joulukirkossa, saunoa ja syödä
  • Kahdesta ensimmäisestä voi tinkiä.
  • Puurossa pitää manteleita olla vähintään yhtä paljon kuin lapsia. Ja ne kannattaa sijoittaa suoraan lautaselle.
  • Suklaat kannattaa nostaa esille vasta ruuan jälkeen
  • Tämä on tärkeä, mutta nyt vähän viime tipassa tuleva neuvo, etenkin jos noudattaa kohtaa 1. Jos haluat jotain lahjaksi, ja joulusi menee pilalle vääränlaisista lahjoista, kerro se puolisollesi suoraan. Esimerkki: Haluan lahjaksi Tommi Kinnusen uusimman kirjan Pintti. Kirjoita se lapulle. Paitsi jos puolisosi on meedio.
  • Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Opettele jakamaan vastuuta, anna muidenkin koristella, kattaa ja osallistua. Visio kärsii, mutta tunnelma kiittää.

Ihanaa joulua kaikille teille lukijoille, ottakaa rennosti ja nauttikaa!