ku ite tekee

Suppilovahverolasagne

16 Oct

Suppilovahverolasagne on herkullinen ja helppotekoinen kasvisruoka arkeen. Ohje on peräisin Perinneruokaa prkl keittokirjasta ja osallistun tällä reseptillä #suurikeittokirjahaaste ‘eseen.

Mika Rampan Perinneruokaa Prkl on visuaalisesti silmää miellyttävä opus, jossa nimensä mukaisesti keskitytään ammentamaan inspiraatiota perinteisestä suomalaisesta ruuasta. Kaikkiin ruokiin on kuitenkin haettu uusia ideoita sekä valmistapoihin, että reseptiikkaan. Kirja on jaettu pikkusuolaisiin, lisukkeisiin, lämpimiin ruokiin, pieniin herkkuihin, suolaiset leivonnaiset ja makeat leivonnaiset osioihin. Jokaisesta osiosta löytyy herkullisen kuuloisia reseptejä ja ilokseni myös runsas valikoima lihattomia ruokia. Kirjasta löytyy resepti niin perunasusheihin, voikukkahilloon, suppilovahverolasagneen kuin itse tehtyyn lakritsaankin. Joita muuten kokeilin, mutta en saanut onnistumaan. Töhnä maistui hyvältä, mutta ei kovettunut riittävästi.

Nyt kun lähdin selailemaan kirjaa uudestaan suppilovahverolasagne mielelessäni niin innostuin todella paljon kirjan resepteistä, joita voisin hyödyntää joulun alla. En tiedä miksi, mutta monista resepteistä tuli mieleeni joulu, ehkä se oli kuvien maanläheisyys sävyissä ja stailauksessa. Oli miten oli, suosittelen kirjaa kaikille jotka haluavat fiilistellä perinteisen suomalaisen ruuan parissa.

Suppilovahverolasagne

Täyte:
300 g suppilovahveroita
2 rkl voita
2 sipulia
1 kirpeä omena
1/2 ruukku rakuunaa
1tl suolaa

Kastikepohja:
3 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
250 g juustoraastetta (käytän näihin aina kaikki juuston jämät, mitä kaapista löytyy)
1/2 tl suolaa

Lisäksi:
12 lasagnelevyä
50g juustoraastetta

Tee näin:
Puhdista sienet ja hienonna niitä hieman. Paista sieniä paistinpannulla, kunnes neste on haihtunut kokonaan. Kuori ja hienonna sipulit. Lisää pannulle voi ja lisää joukkoon sipulikuutiot. Paista, kunnes sipuli on kypsynyt.

Kuori ja kuutio omena ja lisää se pannulle. Hienonna rakuuna ja lisää pannulle. Mausta suolalla ja nosta sivuun odottamaan.

Valmista kastikepohja sulattamalla voi kattilassa. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja anna kiehua hetki, älä kuitenkaan ruskista. Lisää joukkoon täysmaito ja anna kiehua hetki. Lisää juustoraaste.

Kaada paistetut sienet kastikkeen joukkoon ja mausta suolalla.

Kokoa lasagne. Voitele nelikulmainen vuoka kauttaaltaan voilla. Lusikoi pohjalle ensin kastiketta ja lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kerroksia tulee 3-4 vuuan koosta riippuen. Lisää lopuksi kastiketta ja päällimmäiseksi juustoraaste.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti. Anna lasagnen vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Aitous on niin nähty

12 Oct

Mietin tässä taas yksi päivä tätä blogiani ja elämääni ja ilmastonmuutosta. Ja sitten tietenkin tätä ikuisuus kysymystä eli blogien kaupallisuutta, se tavalla tai toisella tuntuu nivoutuvan myös ilmastonmuutokseen ja maailman pelastamiseen. Rupesin oikein syvällisemmin kelailemaan sellaista asiaa kun aitous. Koska aitous on ollut blogeissa ja sosiaalisessa mediassa laajemminkin jo pitkään nousussa. Että mitä se aitous sitten noin niin kuin omalla kohdallani tarkoittaa. Että millainen se aito Minna sitten oikein on. Mikä aidosti on aitoa?

Asia nousi ajankohtaiseksi kun tarjoutui mahdollisuus tehdä kaupallinen yhteistyö erään leffan tiimoilta. Sellaisen elokuvan, jota olin menossa katsomaan, joka aidosti kiinnosti minua, mutta ei sinällään kuulu blogini aihepiiriin. Elokuvat yleensä eivät kuulu blogini aihepiiriin. Monet muutkaan asiat eivät kuulu blogini aihepiiriin, joka on itse asiassa aika hankala määritellä. Kun varsinaisesti blogillani ei ole kovin tarkkaa aihepiiriä. Mutta pitäisi olla. Jotta olisi helpompaa olla aito. Koska on aika epäaitoa suositella elokuvaa blogissa, jos se ei oikein sitten kuitenkaan ole sitä aidosti omaa juttua.

Aitous on ihan yhtä rakennettua kuin epäaitouskin. Sanokaa minun sanoneen. Koska olen itse julistautunut lähes kasvissyöjäksi, ja yrittänyt myös omilla toimillani kiinnittää huomiota ilmastonlämpenemiseen, eettisyyteen, ekologisuuteen, itse tekemiseen ja hyvä ihmisyyteen, olisiko epäaitoa promota leivänpäälis kinkkua? Tai eineksiä? Pikaruokaa? Kassilohta? Yksityisautoilua? Ulkomaan matkoja? Tai juustoja? Koska rehellisyyden nimissä, korjaan, aitouden nimissä, meillä perheessä kuluu kaikkia edellä mainittuja tuotteita. Siivouksessa on käytössä milloin mitäkin, kaikki ei ole luomua, syömme Dr Otkerin pinaattipakaste pizzaa ja jos lapset saavat valita, niin he haluavat syödä Saarioisten liha-makaroonilaatikkoa. Koiran ruoka ei ole ekologista nähnytkään. Enkä valitettavasti todellakaan jaksa juosta kirppareilla vaatteita metsästämässä.

Aito minä on kaukana omavaraisesta ja ekologisesta. Aito minä rimpuilee laiskuuden, mukavuudenhalun ja välinpitämättömyyden ikeessä. Aito minä lämmittää uunissa ranskanperunoita ja kalapuikkoja sen jälkeen kun on kykkinyt koko päivän pihalla omavaraisuus kasvulaatikoita rakentaen. Aito minä innostuu pienpaahtimoiden kahvista, mutta käy ulkomailla Starbucksissa, koska siellä on ilmainen wifi. Aito minä ostaa välillä leivänpäälis kinkkuja perherauhan ylläpitämiseksi. Aito minä valitsee ekologisuutta silloin kun sitä saa helposti lähiPrismasta tai kotiin kuljetuksella. Aito minä ei aina jaksa välittää. Aito minä rakastaa käydä elokuvissa, hyvässä ravintolassa ja sienessä. Aito minä tekee itse ja ostaa valmiina. Aito minä kykkii puutarhassa ja tuijottaa Viaplaytä, HBO:ta, ja Netflixiä, kaikkia samaan aikaan. Aito minä on kiinnostunut ympäristöstä, silloin kun se sopii omaan agendaan. Aito minä on kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä, mutta ei viitsi ottaa kantaa täällä blogissa, ettei tule pahoja puheita. Aito minä on nössö. Aitoa minää ei vaan aina kiinnosta.

Aitous sekoitetaan kovin usein arvoihin. Minulle tärkeitä arvoja ovat perhe, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, luonto, rehellisyys, avoimmuus. Aitous ei ole johdonmukaista, aitous ei ole seesteistä eikä aitous varsinkaan ole aina kaunista. Arvot sen sijaan voivat olla. Arvot eivät ailahtele siinä missä rouva Een mieliteot. Arvot pysyvät, vaikka aina ei pystyisikään elämään niiden mukaisesti. Arvotkin muuttuvat ja siinä missä jokin aika sitten koin, että esimerkiksi lihan syönti sopi arvomaailmaani, on tilanne muuttunut ajan kanssa. Silloin kun söin lihaa, meillä syötiin jauhelihaa, nakkeja ja muuta tehotuotettua lihaa. Näiden tuotteiden markkinointi blogissani perustui aitouteen, niitähän meillä ihan oikeasti syötiin. Aitoudesta huolimatta jouduin tinkimään arvoistani.

Lyhyestä virsi kaunis, eli aitouden sijaan pitäisi puhua arvoista. Bloggaajien aitouden arvioiminen on syvältä, pitäisi keskittyä etsimään tyyppejä, joiden arvomaailma kohtaa oman kanssa. Tai haastaa tai provosoi, mitä ikinä elämäänsä kaipaa. Aidot ihmiset kääntävät takkia tosi elämässä. Aidot ihmiset ailahtelevat, tekevät vääriä valintoja, antautuvat mainoksille, pyörtävät pyhiä päätöksiä ja satunnaisesti myyvät ~~sielunsa saatanalle~~ blogistaan markkinatilaa. Aidot ihmiset kuitenkin yrittävät elää arvojensa mukaisesti, jos eivät tänään, niin huomenna ainakin.

Siiderikoulu osa 2: Aito siiderin valmistus podcast

11 Oct

Aito siiderin valmistus aloittaa Ku ite tekee podcast sarjan, joka on omistettu kaikille jotka tekee, vaikkei osaa. Olen jo pitkään halunnut kokeilla podcastin tekemistä, mutta olen ajatellut etten osaa. Tai ettei mulla ole sanottavaa oikein mistään, en osaa mitään riittävän hyvin. Kunnes se sitten valkeni, me tehdään podcast meidän elämästä. Tästä meidän omavaraisuus innostuksesta ja kiinnostuksesta oppia uusia taitoja. Ku ite tekee podcast ei tule perustumaan vankkaan osaamiseen vaan uteliaisuuteen. Halu oppia uusia asioita on meitä eteen päin ajava voima. Ja me toivotaankin, että kuuntelemalla Ku ite tekee podcastia moni muukin uskaltautuisi kokeilemaan, vaikkei osaisi.

Oman lähes 40-vuotisen kokemukseni perusteella uskalla sanoa, että elämässä kannattaa uskaltaa. Ei tarvitse olla osaavampi, parempi, hauskempi tai erinomaisempi kuin muut. On vain uskallettava. Kokeiltava ja annettava itselleen lupa oppia. Oli sitten kyse siiderin tai podcastin tekemisestä. Kummassakin voi kehittyä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä kokeilla jotakin itselleen uutta. Meillä on suunnitteilla koko sarja itse tekemistä ja omavaraisuus meininkiä. Katsotaan mihin tämä meitä vielä viekään. Toivottavasti päästään kokeilemaan monia meille uusia taitoja. Mä haaveilen hapanjuurileivonnan ja perinteisempien säilömismenetelmien lisäksi kokeilevani ainakin kehräämistä, Tane taas suunnittelee mehiläisten hankintaa ja oluen panemista.

Aito siiderin valmistus on hyvä esimerkki tästä meidän periaatteesta. Tane kävi muutaman päivän kurssin ja sen jälkeen lähdettiin hommiin. Ja voin kertoa, tekeminen yllätti. Niin kuin aina. Itse tekeminen on kallista ja työlästä. Ja silti niin tyydyttävää.

Suomalainen aito siideri on nimensä mukaisesti täysin käsittelemätön, omenamehusta spontaanisti siideriksi käynyt tuote, eli lyhykäisyydessään aidossa siiderissä on kyse käyneestä omenamehusta. Me teimme siideriä pihassamme kasvavan villiomenapuun omenoista, jotka ovat pieniä ja happaman makuisia. Siideriprosessi itseäni yllätti se, että parasta siideriä tulisi useiden lajikkeiden yhdistelmästä, sellaisesta mehusta, jossa on optimaalinen yhdistelmä happamuutta, makeutta, sokeria ja makua. Vielä emme tiedä miltä oma ensimmäinen siiderisatsimme maistuu, sillä koko prosessi vie useamman kuukauden. Mutta siitä olen aivan varma, että kunhan maistamaan päästään, niin lupaan raportoida siitä teille lukijat!

Lue myös SIIDERIKOULU OSA 1: JOHDATUS SIIDERIN VALMISTUKSEEN