ku ite tekee

Kurkkusato kypsyy jo, niin kuin minäkin

17 Jul

Tämä kesä on ollut aikamoinen. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista puutarhassa ja nyt pikkuhiljaa myös nauttia sen tuottamasta sadosta.

Heinäkuun alussa osallistuimme Avoimet puutarhat päivään ja sen suosio yllätti meidät ihan täysin. Vieraita kävi pitkälle toista sataa ja väkeä piisasi aivan tapahtuman loppuun asti. Oli tosi kivaa jutella ihmisten kanssa ja kertoa omasta puutarhastaan, kanojen pitämisestä, kasvihuoneista, kasvulaatikoista, mehiläisitä ja tietenkin kukista! Viiden tunnin jälkeen ääni oli käheänä ja poskilihakset krampissa hymyilemisestä, mutta kyllä kannatti. Ensi vuonna osaamme varautua paremmin esimerkiksi parkkipaikkojen kanssa.

Omavaraisuusaste on noussut kohisten. Suoraan kasvimaalta saa jo kesäkurpitsaa, kurkkua, juurikkaita, perunaa, basilikaa, persiljaa, korianteria, sipulia, lehtikaalia, krassia ja tietenkin raparperia. Moni muu näyttää hyvältä, tomaateissa on hyvin raakileita, varsiparsakaalin kukinnot ovat jo näkyvissä, porkkana kasvaa terhakkaasti, mansikasta ei ole tullut valtavaa satoa, mutta maistelemaan olemme päässeet. Kaiken kaikkiaan sato näyttää ilahduttavalta.

Otsikossa viittaan kypsymisellä siihen, että täytän pian 40 vuotta. Minulla on asian suhteen sikäli ristiriitaiset fiilikset, etten koe itseäni sinällään vielä vanhaksi tai muutoin kriiseile siitä, että siirryn uudelle vuosikymmenelle. Olen kuitenkin kuluvan vuoden aikana sairastanut tai oikeammin saanut hoitoa sairauksiini enemmän kuin koskaan ennen. Olo tuntuu semisti nahistuneelta. On tietenkin hyvä että saa hoitoa, mutta mikään ei tunnu enempää vanhenemiselta kuin sairastaminen.

Muutoin en haikaile nuoruusvuosiani. Minusta jokaiseen ikään on kuulunut niin paljon hyvää ja niin monia haasteita, että mielummin kuin pörräisin paikoillani haluan katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Luontoäidin aarreaitta on jokaisen saatavilla

15 Jul

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ: Forestfoody

Forestfoody on kauppapaikka tuotteille, jotka ammentavat inspiraationsa Suomen luonnosta. Valittavana on kaikkea herkuista kosmetiikkaan ja villiyrttiretkiin.

Olen tänä kesänä innostunut uudella tavalla luonnon antimista. Lapsesta saakka olen käynyt sienessä, rakastanut marjoja ja nauttinut metsässä samoilusta. Tänä vuonna olen kuitenkin siirtänyt kiinnostukseni nextille levelille niin sanotusti. Kävin nimittäin kauppayrttipoimijakoulutuksen, joka antaa minulle nyt pätevyyden poimia ja myydä 16 eri luonnonkasvia. Luonnontuotteita hyödyntääkseen ei kuitenkaan tarvitse käydä mitään virallista koulutusta, vaan riittää että omaa riittävät taidot käyttämiensä kasvien tunnistamiseen.

Opi tunnistamaan ja hyödyntämään luonnonkasveja

Forestfoodyn kautta osaajat ja tekijät kohtaavat kuluttajat. Voit esimerkiksi varata villiyrttiretken, jonka avulla pääset alkuun omassa harrastuksessasi. Osallistuin villiyrtti kävelylle, joka järjestettiin Helsingin Mustikkamaalla. Retken aikana sai perustiedot 7 eri kasvista, niiden tunnistamisesta, poiminnasta ja käytöstä. Lisäksi retken päätteeksi pääsimme maistamaan ohjaajana toimineen Riikka Rängmannin loihtimia villiyrttiherkkuja. Onneksi saimme mukaamme kerkkämisun ohjeen, sillä siinä on resepti, joka kääntää paatuneimmankin villiyrttiskeptikon mielen!

Vaikka useimmat kävelyn aikana tunnistamamme kasvit olivat minulle entuudestaan tuttuja, inspiroi kävely silti kokeilemaan tuttuja kasveja uudella tavalla. Sen lisäksi, että porukassa on aina hauskempaa. Helsingin lisäksi kävelyitä on saatavilla ainakin Uudellamaalla, Raaseporissa ja Oulussa. Katso tarkemmat tiedot nettisivuilta.

Kurssien ja retkien lisäksi Forestfoodyn kautta voi tilata kirjoja, joiden kanssa omaa makumatkaa voi aloitella. Yhteistyön tiimoilta kartutin omaa kirjahyllyäni Villiyrtit -hyvinvointia kotikulmilta kirjalla.

Luonnonkasvien hyödyntämisessä tärkeintä on tunnistaa keräämänsä kasvit. Erilaisista kirjoista ja oppaista saa hyvin apua, mutta mielestäni helpointa ja varminta on opetella uuden kasvin käyttäminen asiantuntevan oppaan kanssa. Tunnistamisen lisäksi on tärkeää tietää milloin ja mistä kasveja saa ja kannattaa kerätä.

Puhtaita raaka-aineita ja huumaavia tuoksuja

Olen villiyrtti innostukseni myötä todennut myös sen, että kaikkeen ei oma aika riitä, vaikka intoa ja osaamista olisikin. Keväällä ja alkukesästä suurin osa luonnonantimista kasvaa keruuvaiheeseen samanaikaisesti. Olisi ihanaa, että kotoa löytyisi vähän kaikkea, niin teeaineksia kuin kosmetiikkaankin soveltuvia luonnonkasveja. Forestfoodystä voi myös ostaa valmiiksi kerättyjä villiyrttejä ja tai niistä tehtyjä tuotteita. Erityisesti itselle vieraampia kasveja voi huoletta kokeilla, kun niiden keruusta on huolehtinut koulutettu kerääjä.

Minä päädyin tilaamaan kuivattua kehäkukkaa, sillä vaikka sitä kasvaa omassa puutarhassani, se on vasta aloittanut kukintansa ja tarve on nyt. Lisäksi tilasin kahta erilaista kuorinta-ainetta: vadelma-sokeri ja koivu-merisuola. Ja miten huumaava tuoksu näissä onkaan! Erityisesti tuota vadelma scrubia tekisi mieli syödä suoraan purkista.

Kaupasta saa myös suoraan suuhun pantavaa, kuten esimerkiksi herkulliset mesiangervomarmeladit, ja runsaasti erilaisia mausteita.

Tavoitteeni on pikkuhiljaa kasvattaa omaa osaamistani niin poiminnan kuin käytönkin suhteen. Mitä enemmän luonnonyrteistä oppii, sitä enemmän ymmärtää kuinka vähän hyödynnämme luontoäidin tarjottavia.

Toivon Forestfoodylle kaikkea hyvää heidän tavoitteessaan tehdä kotimaisia pienyrittäjien tuotteita tunnetuksi ja levittää luonnontuotteiden ilosanomaa!

Porvoo – hyvää ruokaa ja antiikkikauppoja

13 Jul

Porvoo oli ihana ja kaiken kaikkiaan haaveitteni täyttymys. Matkustimme Porvooseen Runebergilla mennen tullen, yövyimme vanhan kaupungin idyllisimmässä hotellissa, Pariisin Villessä ja vierailimme Brunbergin karkkitehtaan myymälässä. Söimme ihanassa ravintola Salt.issa kirkon kupeessa ja joimme jääteetä ja söimme suklaata Petris chocolate roomissa (kaksi kertaa). Ja kiersimme kaikki löytämämme antiikki kaupat. Tutustuimme myös ihastuttavaan Frederika Runebergin puutarhaan ja Runergien kotimuseoon. Lyhyen minilomamme aikana meillä oli myös aikaa pelata Pokemon Go:ta ja kohnata kaikki ihanat vanhan kaupungin putiikit. Kokonaisuudessaan vietimme koko lomamme neliökilometrin alueella ja se oli ihanaa.

Porvoo – yöpyminen ja ravintolat

Pariisin Ville

Pariisin Villestä olin haaveillut jo tovin. Olin nähnyt kuvia jossain matkailulehdessä ehkä, mutta tiesin jo etukäteen että viihtyisin. Hotellia suositellaan aikuisille, mutta se sopi mielestäni hyvin myös meidän seurueelle, jossa mukana oli 11 ja 16 vuotiaat tytöt. Jokainen huone on persoonallisesti sisustettu, tyttöjen huoneessa oli hauska koira tapetti ja meillä viehättävä kukkateema. Palvelu hotellissa oli hyvin henkilökohtaista aina varauksesta uloskirjautumiseen saakka. Parasta antia oli kuitenkin ihan paikallisista herkuista koottu aamiainen. Ainut moitteen sana tulee minibaarin antimista. Oluen ystäväna mieheni jäi ihmettelemään miksei minibaarista löytynyt laadukasta kotimaista pienpanimo olutta? Kaiken kaikkiaan Pariisin Ville lunasti odotukset ja voin lämpimästi suositella hotellia kotimaan luksuslomasta haaveileville.

Salt.

Illallisella kävimme lukijoiden suosituksesta Salt.issa. Valitsimme 8 ruokalajin menun, jossa otettiin hyvin huomioon erilaiset ruokavaliot. Ruokalajit olivat melko perinteisiä ja raaka-aineet pääasiassa kaikille tuttuja. Esimerkiksi perunaa ja kanttarelleja ja miedosti savustettua lohta. Täydellistä! Myös jälkiruuaksi tarjoillut kotimaiset juustot olivat vertaansa vailla. Ravintolassa annokset on tarkoitettu jaettavaksi, mikä on varmasti toisille haaste, meidän porukassa se toimi. Pienenä miinuksena koin sen, että ruokalajien välissä ei meinattu vaihtaa lautasia. Jouduimme huomauttamaan asiasta, sillä mielestäni yli 50 euron hintaisessa menussa ruokalajit kuuluu saada syödä puhtailta lautasilta. Lisäksi annokset olivat suuria, mistään pipertelystä ei tarvitse kärsiä, jos näin voi sanoa. Toisaalta 4:n ruokalajin jälkeen olisi ollut valmis siirtymään jälkiruokaan, eikä pääruoka numero kahteen, joka ei valitettavasti maultaan yltänyt ensimmäisten tasolle. Olisin myös mielelläni nähnyt makeana jälkiruokana jotain kotoisampaa kuin churrot.

Petris chocolate room

Petris chocolate roomissa kävimme “jääteellä” eli maistelemassa Petrin kuuluisia suklaita. Koska ensimmäisellä kerralla emme saaneet riittävän laajaa näkemystä suklaista, menimme maistamaan suklaita vielä toiseenkin otteeseen ja pakko se on sanoa, suussa sulavaa! Minä maistoin lakritsi- ja mustaherukkapraliineja, joista voittajaa on mahdotonta sanoa. Myös se jäätee oli erinomaista. Petris chocolate room palvelee myös Mathildedalissa ja netissä.

Gabriel 1763

Ennen kotiin lähtöämme piipahdimme Gabrielissa gourmet pizzalla, niin kuin ravintola itse mainostaa. Listalla oli useampikin herkullisen kuuloinen pizza ja päädyimme kaikki eri vaihtoehtoihin. Listalta löytyy mm. Kirkko ja Rautakauppa nimiset pizzat. Oma pizzani “Högharun” piti sisällään lohta, marinoitua parsaa, talon mätiskagenia, lime-jogurttikastiketta, ruohosipulia ja sormisuolaa. Mieheni söi jättikatkarapuja ja manchegojuustoa sisältävän “Söderskär” pizzan. Alkupalaksi lounasaikaan oli tarjolla perinteinen kaalisalaatti. Pizzat olivat mainiot, katkaravut olivat juuri sopivan kypsyisiä ja lohipizza mukavan mehevä. Jos ihan täydellistä pizzaa hakisi, niin silloin kiviuunissa paistaminen kruunaisi muutoin erinomaiset pizzat. Mutta kyllä nämä pannupitsatkin syötyä tulivat.

Näkemistä ja tekemistä

Brunberg

Lapsuudessani meillä oli mökki Kulloossa ja joka kesäinen retkikohde oli luonnollisesti Brunbergin karkkitehtaan myymälä. Siihen aikaan myymälä sijaitsi vielä eri puolella kaupunkia ja siellä myytiin niin sanottuja maanantai kappaleita. Muistan että ostimme usein säkillisen rikkimennyttä riisisuklaata. Samanlaista “jämä”myyntiä nykyisessä liikkeessä ei ole, mutta maistiaisia sen sijaan on. Ja kasapäin turisteja.

Antiikkia, antiikkia

Vanha Porvoo on täynnä vanhan tavaranliikkeitä. Osaan kannattaa tutusta jo senkin takia, että pääsee kurkistelemaan rannan punamultaisiin vajoihin. Osassa taas oli hyvinkin mukavasti esimerkiksi vanhaa Arbiaa, Finelliä ja Riihimäen lasia, jotka kaikki hivelevät omaa silmääni. Toisaalta edullisia löytöjä näistä antiikkimyymälöistä on ehkä turha etsiä. Meillä mukaan lähti yksi oluttuoppi ja muutamia vanhoja valokuvia. Antiikkiliikkeiden koluamisessa meillä hurahti tunti jos toinenkin.

Runebergin koti

Kun kerran Porvoossa ollaan, niin suorastaan pakollinen kulttuurinähtävyys on kansallisrunoilijamme kotiin rakennettu kotimuseo. Museon lisäksi kannattaa tutustua Fredrika vaimon puutarhaan, jossa perinteisten puutarhakasvien lisäksi löytyy harvinaisempiakin koristekasveja kuten risiini. Fredrika oli muuten myös aikaansa edellä huonekasvien kasvatuksessa. Hän sai vaikutteita euroopasta, jossa hänen lapsensa opiskelijat ja lähettivät sieltä pistokkaita muorin iloksi. Ajatelkaapa sitä!

Vanha Porvoo

Mielestäni vanhan Porvoon isoin nähtävyys on vanha Porvoo itse. Kun kävelee pitkin mukulakivikatuja ja vaeltelee kapeilla kaduilla päämäärättömästi saattaa välillä huomata olevansa Astrid Lindgrenin maailmassa, missä kaikki on mahdollista. Niin kuin vaikka hevonen kuistilla tai Eemeli karkaamassa halkovajasta makkaravarastoon. Vaikka nyt joku tietenkin älähtää, koska Suomessahan täällä ollaan. Oli miten oli, mielikuvitus lähtee helposti lentoon keskiaikaisia katuja kävellessä ja niiden mennyttä elämää pohtiessa. Kannattaa lukea lisää Porvoon historiasta esimerkiksi museoviraston sivuilta.

Riimikko

Tämä oli lapsuuteni tavarataivas. Ja omat tyttäreni rakastuivat puotiin samallalailla kuin itsekin lapsena. Kaupassa myydään leluja, nukkekodin tarvikkeita, kortteja ja kaikkea ihanaa. Suosittelen kaikille, oli sitten tarvetta leluille tai ei.

Lue muut matkailu aiheiset postaukseni täältä.