Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ku ite tekee

Saa mitä tulee

Veriappelsiinikeikauskakku

Veriappelsiinikeikauskakku onnistuu helposti ja maistuu hyvälle. Sopii vaikka perheen nuorisolaisten kanssa leivottavaksi.

Veriappelsiinikeikauskakku

“Mitä me juhlitaan?”

“Meillä on nykyisin kaikkea hyvää!”

Teinit arvostavat poikkeusolojen tuomaa vapaa-aikaa. Meillä on useampikin henkilö innostunut leipomaan. On tehty banaanikeksejä, synttärikakkua, monenlaisia sämpylöitä ja nyt veriappelssinikeikauskakku. Leipominen sitoo ajatukset hetkeksi ihan muuhun, tuottaa iloa itselle ja muille. Ja tähän sai hyvin menemään muutaman pöydälle unohtuneen appelsiinin.

Poikkeusolot tuntuvat lisääntyneenä stressinä, vaikka kaikki periaatteessa onkin hyvin. Sosiaalinen eristäytyminen sopii luonteelleni, työt meillä jatkuvat lähes normaalisti poikkeusoloista huolimatta, mutta silti sellainen määrittelemätön huoli leijuu kaiken olemisen yllä. Tuntuu, että koko elämä on odottavassa tilassa. Kuin oltaisiin vedenjakajalla, elämä ennen ja jälkeen koronan.

Onneksi on puutarha, onneksi kevät tulee ja onneksi voi leipoa!

Veriappelsiinikeikauskakku

Veriappelsiinikeikauskakku

AINEKSET

  • 2 veriappelsiinia 
  • 2 rkl voita 
  • 2 rkl sokeria 
  • 2 rkl mantelilastuja

Taikina 

  • 100 g voita 
  • 3 dl sokeria 
  • 2 munaa 
  • 4 dl vehnäjauhoja 
  • ½ dl mantelijauhoa 
  • 2 tl leivinjauhetta  
  • ½ tl kardemummaa 
  • ½ tl kanelia 
  • 150 g ranskankermaa 
  • 1 veriappelsiini

TYÖVAIHEET

  1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Kuutioi taikinaan tuleva voi ja jätä kulhoon pehmenemään.
  2. Pese veriappelsiinit huolellisesti kuumalla vedellä. Siivuta kaksi appelsiinia oikein ohuiksi siivuiksi. Voitele kakkuvuuan pohja ruokalusikallisella voita. Ripottele ruokalusikallinen sokeria voin päälle. Lado vuuan pohja täyteen appelsiinisiivuja. Älä käytä kantapaloja. Riippuen appelsiinien koosta vuokaan voi upota kaikki siivut tai isoista appelsiineista voi jäädä muutama siivu leipurille syötäväksi. Sekoita mantelilastut ja toinen ruokalusikallinen voita. Painele appelsiinikiekkojen jättämiin aukkoihin. Ripottele toinen lusikallinen sokeria appelsiinien päälle. Karamellisoi uunissa 10 minuuttia.
  3. Valmista sillä välin taikina. Mittaa pehmenneen voin seuraksi sokeri ja vaahdota ne sähkövatkaimella. Lisää munat yksitellen javatkaa hyvin vaahtoon. Sekoita kaikki kuiva-aineet toisessa kulhossa. Lisää noin puolet kuiva-aineista vaahdon joukkoon ja sekoita puuhaarukalla hyvin. Lisää ranskankerma ja loput kuivat aineet. Raasta appelsiinista kuori. Sekoita se taikinaan.
  4. Laske uunin lämpötila 175-asteeseen. Kumoa taikina karamellisoituneiden appelsiinien päälle. Tasoita taikina nuolijalla mahdollisimman hyvin. Paista 40 minuuttia. (Appelsiinia, jonka kuori käytettiin taikinaan, ei enää tarvita kakun valmistukseen. Nyt olisi hyvä hetki syödä se.)
  5. Kumoa lämmin kakku tarjoiluvadille.

Vinkki: Tunnistat kypsän kakun siitä, että se irtoaa vähän vuuan reunoista eikä taikinaa tartu hammastikkuun, joka tökätään kakkuun.

Alkuperäinen ohje: Soppa 365

Veriappelsiinikeikauskakku

Comments:
Leave a Comment Categories:
Leivonta, Makea

5 asiaa, jotka voi tehdä jos korona ahdistaa

Monia meitä kannattelee tuttu, turvallinen ja mielellään vähän tylsäkin arki. Lapset käyvät koulussa, aikuiset töissä, illalla on harrastuksia, koiran lenkkeilytystä ja kaupassa käyntiä. On erilaisia siirtymiä paikasta toiseen, erilaisia rooleja, taukoja ja tukitoimia. Jo pelkästään se, että jokainen saa tahollaan omaa tilaa arjen myötä on henkinen tukipilari monen elämässä.

Nyt koronan myötä olemme menettäneet väliaikaisesti monia arkea kannattelevia elementtejä. Lapset ovat kotikoulussa, mikä olisi stressaavaa jo ihan yksinäänkin. Useissa yrityksessä on jouduttu lomauttamaan tai lomautetaan henkilökuntaa, huoli omasta taloudesta voi olla kova. Etätöiden tekeminen koko perheen voimin ei varmasti vastaa monenkaan ihmisen kuvaa stressittömästä työympäristöstä. Kaikki harrastustoiminta on peruttu, rutiinit ovat särkyneet. Samaan aikaan maailmalla leviää pandemia, eikä kukaan tiedä miten kauan tämä oikein kestää ja millaisia vaikutuksia pandemialla lopulta on elämäämme.

5 asiaa, jotka voi tehdä jos korona ahdistaa

Älä jää yksin.

Yksi asia mikä voi helpottaa oloa on tietää, että me olemme kaikki tässä yhdessä veneessä. Tosi moni jakaa samoja mietteitä ja huolia. Ei ole kovin helppoa selviytyä päällekkäisistä rooleista kotiopettajattarena, etätyöläisenä, kotikokkina, viihdekeskuksena ja vielä ottaa vastaan omien lasten pettymykset ja mahdollinen pelko liittyen maailman tilanteen tuomiin muutoksiin. On normaalia olla surullinen, hämmentynyt, peloissaan tai vihainen poikkeusolosuhteissa. Kerro läheisille olostasi, ota päiväohjelmaan puhelut ystävälle tai perheenjäsenelle, kysy mitä toiselle kuuluu. Yhdessä tässä selvitään, kun pidetään toisistamme huolta.

Seuraa luotettavia tietolähteitä.

Korona on tuottanut Suomeen valtavan määrän asiantuntijoita, futuristeja ja ennustajia. Jokaista oman elämänsä asiantuntijaa ei nyt kannata seurata, vaan pitäytyä laadukkaassa ja luotettavassa tiedossa, se vähentää ahdistusta. Seuraa THL:n ja valtioneuvoston tiedotusta. Jos ahdistaa likaa, pohdi kuinka usein uutisointia ja/tai sosiaalistamediaa on tarpeen seurata.

Noudata ohjeita.

Useimmille meistä virus on vaaraton. Rajoitustoimenpiteiden tarkoitus on hidastaa viruksen leviämistä ja suojella riskiryhmään kuuluvia. Parhaiten se onnistuu kun jokainen meistä huolehtii omalta osaltaan siitä, ettei tietämättään levitä virusta. Eli pesemällä käsiä, yskimällä hihaan tai kertakäyttöiseen nenäliinan ja pitämällä sosiaalista etäisyyttä. Tieto siitä, että itse toimii ohjeiden mukaan, voi helpottaa omaa oloa. Ohjeet käsien pesuun ja yskimiseen.

Pidä kiinni rutiineista ja terveellisistä elintavoista.

Muista syödä hyvin, nukkua riittävästi ja liikkua luonnossa. Huolehdi myös koululaisten päivärutiinista, syökää ateriat yhdessä ja pitäkää pakollisia ulkovälitunteja jos mahdollista. Rutiinit kannattelevat meitä vaikeina aikoina ja auttavat elämän hallinnassa.

Hanki ajoissa apua.

Jos koet olosi hyvin vaikeaksi, keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Matalan kynnyksen keskusteluapua on saatavissa Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta (suomen kielinen päivystys numerossa 09 2525 0111 24/7) ja Sekasin-chatista. Hyviä omahoito-ohjeita on tarjolla myös Mielenterveystalossa. 

Mikä on tukenut sinun jaksamistasi näissä poikkeusolosuhteissa?

Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä?

Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä? Hyvä ja ajankohtainen kysymys, johon koitan tässä oman kokemukseni pohjalta vastata. Korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilan myötä kansakunnan mielenkiinto omavaraisuutta kohtaan on noussut. Ainakin siitä päätellen mikä ryntäys facebookin omavaraisuus ryhmissä on ollut. Eikä siinä mitään, hienoa, että ihmisiä alkaa kiinnostaa omavaraistelu!

Voi olla että joku uusi lukija eksyy blogiini juuri omavaraisuudesta tietoa hakiessaan, joten kerron hieman itsestäni.

Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä?

Minna tässä terve!

Olen 40 vee, neljän lapsen äiti, vaimo, yrittäjä ja omavaraisuus harrastaja. Innostuin omavaraisuudesta toden teolla muutama vuosi sitten ja aloin uudella tavalla pohtia työn ja vapaa-ajan suhdetta. Tai oikeastaan kaikki alkoi turhautumisesta nykyiseen kulutuskulttuurin. Rupesin miettimään mitä voisin ostamisen sijaan tehdä itse ja mistä voisin kokonaan luopua.

Ehkä kaipasin myös omalta osaltani elämään turvallisuutta ja rauhaa jota elämän perusasioiden äärelle palaaminen tuo tullessaan.

Näissä muutamassa vuodessa olen oppinut paljon. Ensinäkin omavaraisuus on jatkuvaa oppimista. Omavaisuuden lisääminen vaatii monenlaisia taitoja, osaamista ja luovuutta. Kun alat itse tehdä asioita, joita ihmiset opiskelevat monta vuotta per ala, huomaat että ammattilaiset ovat syystä ammattilaisia. Välillä virheistä oppiminen maistuu karvaalle, välillä se taas saa aikaan huutonaurua. Kyvystä nauraa itselleen on hyötyä!

Olen itse ammatiltani ohjaustoiminnan artenomi AMK, eli monet kädentaidot ovat minulle tuttuja. Isäni on ammatiltaan puutarhuri ja olen seurannut hänen viljelyään läheltä, mutta erityisesti teini vuosina se kiinnosti minua yhtä paljon kuin nyt yli päätään vanhempien tekemiset teiniä kiinnostavat. Puutarhurointia olen siis opetellut yrittämisen ja erehtymisen taktiikalla. Avain tekemiseen on ollut uteliaisuus. Ja epäonnistumisen sietokyky.

Mitä omavaraisuuteen sitten meidän perheessä kuuluu? Ehkä isoimmassa roolissa on ruokaomavaraisuus. Meillä on yhteensä viljelyksessä, marjapensaat ja hedelmäpuut mukaan lukien noin 500 neliötä. Tästä alasta osa on kasvulaatikoita, osa-avomaata. Sen lisäksi tuotamme itse hunajaa ja kananmunia. Olemme aktiivisia keräilijöitä, etenkin sienestys lisää aidosti omavaraisuutta. Leivon hapanjuurileipää, teen saippuaa, tiskiainetta, pyykkietikkaa, meillä on mahdollisuus osittaiseen puulämmitykseen. Tämän lisäksi pyrimme esimerkiksi korjaamaan vaatteita ja muita käyttötavaroita ja pidentämään siten niiden käyttöikää. Kirjoitin tänne enemmän taustastani liittyen omavaraisuuteen.

Mutta siihen kysymykseen.

  • Villiyrttipasta

Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä?

On ja ei. Näin keväällä suurin osa oman sadon vihanneksista on aika päivää sitten käytetty. Myös kuivatut sienet, joita meillä yleensä on riittämiin, on melko lailla loppuun kulutettu. Pakkanen näyttää tyhjältä, eikä oikein voi sanoa, että jos kakka toden teolla osuisi tuulettimeen pärjäisimme omillamme.

Tämä vuodenaika on myös oman tuotannon kannalta kurjin. Vanha sato on loppuun käytetty, eikä uutta ole vielä tulossa. Villiyrtitkään eivät pelasta, ensimmäiset nokkosen alut kyllä pilkoittavat jo, mutta kuusihenkisen perheen ruokkiminen ei ole realistisesti mitenkään mahdollista luonnon antimilla tähän aikaan vuodesta, ellei sitten metsästä (josta itselläni ei ole mitään kokemusta, enkä toisaalta edes syö lihaa).

Se mikä taas auttaa selviytymään poikkeusolosuhteissa on omavaraisuuteen liittyvä varautuminen. Emme normaalistikaan käy kaupalla välttämättä edes viikottain, kaapeistamme löytyy runsaasti kuivatarvikkeita ja olemme mestareita nyhjäisemään tyhjästä. Elämän piirimme on hyvin kotikeskeinen, teemme töitä samassa pihapiirissä ja olemme tottuneita olemaan yhdessä koko ajan. Liikkumis- ja kokoontumiskielto ei siis tunnu meistä erityisen stressaavalta, eikä ole vaikeaa keksiä tekemistä kotona. Itse asiassa kaikkien menojen peruuntuminen vain tuo lisää aikaa, jota omavaraisteluun tarvitaan.

Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä?

Mitä voit tehdä, jos kiinnostuit omavaraisuudesta juuri nyt?

Ihan ensiksi kannattaa hengittää rauhallisesti. Meillä ei ole vielä pulaa mistään elämän kannalta välttämättömästä asiasta. Suomessa on ruokaa, meillä on sähköä ja meillä on vessapaperia. Meillä ei ole hätää.

Yleensä kehoitan aloittamaan omavaraisuus ajattelun siitä, että tarkastelee omia kulutustottumuksiaan, mitä voisit tehdä itse sen sijaan, että ostaisit sen? Nyt toisaalta kehoitan myös tarkastelemaan mistä hankinnat teet. Nyt kuluttajan valinnoilla on aidosti merkitystä.

Omavaraisuuden lisäämiseksi ei ole olemassa äkillisiä poppakonsteja, joilla nopealla aikataululla voisi äkillisesti siirtyä tilanteeseen jossa on täysin riippumaton muusta yhteiskunnasta. Itselläni tämä ei edes ole tavoitteena, vaan käytännössä vain lisätä oman talouden omavaraisuusastetta. Puhutaan osittaisesta omavaraisuudesta.

Kaikille omavaisuus asteen kasvattamisesta kiinnostuneille suosittelen suunnittelun aloittamista. Vaikka se kuulostaa tylsältä kun mieli tekisi hankkia lehmä, maalaistalo ja oma tuulimylly. Tämän kriisin edessä se on jo liian myöhäistä. Voit kuitenkin ryhtyä tarkastelemaan omaa elämääsi siltä kantilta, mitä voisit jatkossa tehdä? Millaisia taitoja voisit opetella? Mistä olisit kenties valmis luopumaan?

Vinkkejä voit lukea esimerkiksi blogini aikaisemmista omavaraisuutta käsittelevistä teksteistä. Tietoa kannattaa etsiä myös omavaraisuuteen liittyvästä kirjallisuudesta. Jos haluat, voit myös tsekata omavaraisuuteen liittyvät videoni.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että hätäisiä ratkaisuja ei kannata tehdä pelon ohjaamana. Meillä ei ole mitään syytä paniikkiin, vaan mielummin ottaa tämä pakollisena hengähdys- ja tuumailutaukona. Mikä meille on elämässä erityisen tärkeää?

Ku ite tekee, saa mitä tulee

Ideoita pilke silmäkulmassa