En ilahtunut veronkevennyksistä, vaikka oma tilini vähän paksuneekin (alle 8 eurolla kuukaudessa). Olisin rehellisesti mieluummin luopunut tuosta summasta, jos rahat olisi käytetty julkisten palveluiden turvaamiseen. Enkä usko, että olen ainut.
Olen surullinen siitä, millaiseen suuntaan päätöksenteko on mennyt. Hyvin toimeentulevia kannustetaan ja palkitaan veronkevennyksillä, samalla kun heikommassa asemassa olevia ihmisiä yritetään “kannustaa” leikkaamalla heiltä viimesijaisia tukia. Taustalla vaikuttaa oikeistolainen ajattelutapa, jossa köyhyys ja hätä nähdään ihmisen omana valintana tai moraalisena heikkoutena. Tämä ajatusmaailma on kuin epämiellyttävä tuulahdus menneisyydestä, jossa aatelisto moitti työväkeä hengen köyhyydestä ja moraalisesta alhosta. Köyhyys ja asunnottomuus olivat rikoksia, joista tuli rangaista.
Tämä historian painolasti tekee nykyisestä linjasta entistä raskaamman. Tuntuu kuin matkaisimme ajassa taaksepäin, kohti yhä epäoikeudenmukaisempaa luokkayhteiskuntaa. Päätöksen tekoa, jossa tehdään kovia leikkauksia kaikkein heikoimmilta ja haavoittuvimmassa asemassa olevilta, koska on “pakko”, koska on “valtion velka” ja “välttämättömyys”, mutta sitten yhtäkkiä löytyykin rahaa veronalennuksiin, jotka hyödyttävät eniten rikkaita. Tämä toimintatapa lisää epävarmuutta, vahvistaa eriarvoisuutta ja heikentää luottamusta poliittisiin päättäjiin.
Uuden kuntapäättäjän näkökulmasta huolestuttaa, miten hallituksen päätökset heijastuvat suoraan kuntien arkeen ja palveluiden järjestämiseen. Esimerkiksi hallitus on luvannut 100 miljoonan euron panostuksen oppimisen tuen uudistamiseen, mutta samaan aikaan kehysriihessä leikataan 75 miljoonaa euroa kuntien valtionosuuksista. Koska kunnan suurin menoerä on juuri sivistystoimi ja koulutus, nämä leikkaukset osuvat suoraan kouluihin ja oppilaisiin. On vaikea puhua aidosta panostamisesta, jos toisella kädellä luvataan ja toisella otetaan pois.
Tämä tilanne nostaa esiin myös kysymyksen valtuustotyöstä: miten pääsemme ensi kaudella yhteisymmärrykseen siitä, että osa valtuutetuista on ilmoittanut vastustavansa kunnallisveron korotuksia, vaikka samanaikaisesti kampanjateemoissa on korostettu laadukasta koulutusta ja sen riittäviä resursseja. Valtionosuuksien leikkaaminen nostaa väistämättä painetta kuntien veroprosenttien korotuksiin, jos haluamme pitää kiinni palveluiden laadusta. Näitä ristiriitaisia tavoitteita ei voi ratkaista ilman rehellistä ja arvopohjaista keskustelua siitä, mitä pidämme kunnassa tärkeänä ja mihin olemme valmiita sitoutumaan.
Suomessa hyvinvointiyhteiskunta perustuu oikeudenmukaisuuteen ja yhteiseen vastuuseen. Julkisten palveluiden vahvistaminen, laadukas koulutus ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat asioita, joista en halua tinkiä. Meidän pitää huolehtia, että päätöksiä tehdään johdonmukaisesti ja läpinäkyvästi. Verotuksen ja julkisten panostusten oikeudenmukaisuus ei ole vain tekninen asia, vaan se kertoo paljon siitä, millaista yhteiskuntaa olemme rakentamassa.
Toivon todella, että keskustelu verotuksesta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista ei jää tähän. Yhteiskuntamme vahvuus mitataan sillä, kuinka hyvin pidämme huolta kaikkein haavoittuvimmista. Kunnissa joudutaan nyt päättämään miten hallituksen tekemiä päätöksiä lähdetään kompensoimaan, ovatko veronalennukset tärkeämpiä kuin julkiset palvelut, tasa-arvo, laadukas koulutus ja ihmisarvoinen elämä kaikille.
