Olen saanut seuraajilta instassa paljon positiivista palautetta siitä, että kerron omasta arkisesta liikkumisestani. Osa palautteesta tulee kaltaisiltani ylipainoisilta ihmisiltä, jotka ovat kamppailleet liikkumattomuuden kanssa vuosia, mutta ihan kaiken kokoiset, näköiset ja taustaiset ihmiset kaipaavat intoa ja iloa omaan liikkumiseensa. Keräsin teille listan, joka on auttanut minua lisäämään säännöllistä liikuntaa arkeeni. Toivottavasti siitä joku muukin saa intoa kokeilla liikunnan lisäämistä!
1. Päätin alkaa pitää liikunnasta
Tämä oli tärkein. Aloitin siitä mikä tuntui helpommailta, kävelystä ja (sähkö)pyöräilystä. Sen jälkeen hoin itselleni, että koska pidän kävelystä ja pyöräilystä, liikun kävellen ja pyöräillen aina kun se oli mahdollista. Aluksi tempo oli hidasta ja matkat lyhyitäkin, mutta ei haitannut, liikuin, koska se oli hauskaa. Jossakin kohtaa tämä etenkin siihen, että päätin alkaa sanoa myös ulkopuolisille ihmisille, että harrastan liikuntaa. Tämä ajatusmallin muutos oli käänteen tekevä. Harrastin liikuntaa koska pidin siitä, en koska pitäisi, tarvitsisi, kuuluisi tai kokisin siihen painetta. Ehei, meikä mandoliini harrasti liikuntaa! Positiivinen kierre otti hetken, tarvitsi aikaa, että peruskunto kohosi hieman, mutta liikunnan lisääminen ruokki aika nopeasti itseään. Kun liikunta on kivaa ja sitä tekee, se muuttuu helpommaksi ja kun se on helppoa, se on vielä kivempaa ja sitä liikkuu vielä enemmän.
2. Kaikki liikunta on liikuntaa
Toinen merkittävä oivallus arki liikunnan lisäämisessä on ollut sen asian kunnioittaminen, että kaikki liikunta on liikuntaa. Jos ei yhtään motivoi vaikkapa lähteä lenkille, ajattelen, että kunhan saan ulkovaatteet päälle voin vaikka vain kävellä koiran kanssa lyhyen lenkin. Tai että ei ole aina treeneissä pakko vetää täysiä, vaan oman fiiliksen mukaan voi välillä ottaa vähän kevyemminkin. Tai että crossfitin sijaan voi mennä joogaan tai pilatekseen jos siltä tuntuu. Liikuntaa on myös se että kävelee tai pyöräilee kauppaan, töihin tai junalle. Liikuntaa on viiden minuutin taukojumppa työn lomassa tai rauhallinen kävely luonnossa. Ihan tutkitusti kaikki mikä tapahtuu silloin kun et istu tai makaa on sinulle hyväksi. Eli voit ajatella, että joka ikinen askel on voitto!
3. Löydä oma lajisi
Tää oli mulle jotenkin iso juttu. Mä esimerkiksi tykkään tehdä yksin, mutta yhdessä. Sen takia mulle sopii toiminnallinen harjoittelu, jossa jokainen tekee yksilö suoritusta, mutta ryhmästä saa voimaa. On kivaa jakaa onnistumisia ja myös niitä tuskan hetkiä. Tykkään siitä, että välillä mennään oman epämukavuusalueen ulkopuolelle ja yrittää jotain mitä ei ehkä pysty tekemään, mutta välillä tulee myös kokemus siitä, että vitsit mä osasin ja pystyin! Mä en tykkää punttisalitreenistä, enkä myöskään välitä uinnista, enkä kaipaa liian tiukkoja aikatauluja treenien suhteen, eli sellaista, että jotain on pakko käydä harrastamassa just keskiviikkoisin klo 19. Mun urheilu harrastusta on tukenut se, että on aika väljä aikataulu, mistä valitsen itselleni sopivat treenit ja että viikossa on myös palauttavaa liikuntaa.
Moni kokeilee jotain yhtä tai kahta juttua, mutta kun ne ei sytytä, ajattelee, ettei liikunta ollutkaan mun juttu. Mä rohkaisen olemaan rohkea. Kokeile suunnistusta, tankotanssia, sulkapalloa, keilausta, alamäkipyöräilyä, lavista, vesijumppaa, rugbyä, lajeja ja porukoita on valtavasti, yksilölajeista puhumattakaan. Pyydä rohkeasti apua, kerro toiveistasi, peloistasi ja rajoituksistasi. Hyvä valmentaja osaa ottaa ne huomioon ja auttaa urheilun riemun löytymisessä. Myös verkosta saa nykyisin ihan kivoja valmennuksia esimerkiksi jos juoksu kiinnostaa!
Huomasin etsiessäni tähän postaukseen kuvituskuvaa, että minulla ei oikeastaan ole juurikaan kuvia joissa itseasiassa harrastaisin liikuntaa. Se on itselleni edelleen jollakin lailla hankalaa, kohdata se miltä oikeastaan näytän liikkuessani.
4. Suunnittele ja ole joustava
Mä suunnittelen mun viikon treenit aina etukäteen. Olen melko säännöllinen treeneissä kävijä, mulla on suosikki ajankohdat jolloin käyn crossfittaamassa ja sen lisäksi jooga on vakioitu maanantai iltaan. Noiden lisäksi teen juoksukoulua. Kuulostaa paljolta, mutta käytännössä aikatauluni elää fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Yksi iso tekijä oman arkiliikuntani lisäämisessä on ollut se, että uskallan myös kuunnella kehoani. Olen oppinut erottamaan ei huvita fiiliksen oikeasta väsymyksestä.
En buukkaa mitään raskasta liikuntaa päiville, joiden aikataulu on kiireinen. Toisaalta luovun jostakin muusta menosta sellaisena päivänä, jolloin haluan harrastaa liikuntaa. Haluan pitää kiinni urheilu harrastuksestani, ja jotta se on mahdollista, on sille raivattava tilaa kalenterissa. Pidän suunnitellusti myös vapaapäiviä liikunnasta ja säännöllisen epäsäännöllisesti tulee myös kevyempiä viikkoja. Opettelen arvostamaan myös niitä. Jos nukun huonosti, otan senkin huomioon ja saatan pitää ylimääräisen lepopäivän tai keventää muuten treenikuormaa.
5. Tunnista esteet
Melkein tärkein asia liikunnan tuomisessa arkeen on omien ajatusmallien tunnistaminen. Millaisena liikkujana itsesi näet? Onko sinulla jotain muistoja tai kokemuksia, jotka vaikuttavat sinuun ja liikkumiseesi? Miten lapsuuden perheessäsi on liikuttu? Miten olet aiemmin liikkunut? Mikä siinä oli hyvää, mistä pidit? Tunnistatko jotain itseesi liittyviä uskomuksia, jotka liittyvät kykyysi liikkua?
Näitä voi olla välillä haastava tunnistaa tai toisaalta tunnustaa itselleen. Suurin este liikunnan lisäämiselle voi kuitenkin olla ne omat, itsestään selvänä pitämät, osin opitutkin tarinat siitä keitä olemme ja mihin pystymme. Jos nuoruudesta asti on hokenut itselleen mantraa siitä, että on epäliikunnallinen, kömpelö, lihava ja huonokuntoinen, joka todennäköisesti epäonnistuu ja häpeän sitä jo valmiiksi, voi olla vaikeaa vaihtaa mantra siihen, että harrastan urheilua ja pidän siitä, minulla on mahdollisuudet onnistua ja kuulua joukkoon. Tiedän, kokemusta on!
Ajattelenkin, että liikunnan lisääminen arkeen on samaan aikaan helppoa ja hitsin haastavaa. Helppoa on tunnistaa, että kyllä, totta kai voisin kävellä enemmän tai käydä vaikka siellä jumpassa. Vaikeampaa on tunnistaa ne esteet, jotka oikeasti estävät minua lähtemästä.
Iloa sun viikkoon!
Just näin! Ite oon löytänyt liikunnan ilon pyöräilyn ja joogan kautta. Ihan parasta on, kun pyöräillessä rapa roiskuu (tykkään siis poiketa metsäpoluille ym) ja ei tarvi edes yrittää olla hyvän näköinen, kun tietää että vaatteet on täynnä rapaa, kunhan antaa vaan mennä fiiliksen mukaan ;D Samalla saa myös kivoja luontokokemuksia, eilen näin ketun, kun olin pyöräilemässä!
Pyöräily on kyl kivaa! Oon ite aika arkajalka ja tykkään pyöräillä selkeitä reittejä ja metsäteitä. Mut niitäkin pitkin saa ihania luontokokemuksia 🙂
Kiitos tästä postauksesta! Itsellä ei ole edes ollut ylipainoa lapsena, mutta kaikki pallopelit ja muutkin urheilulajit, joissa kilpaillaan, ovat olleet kauhistus. Todistuksen huonoin numero on aina ollut liikunta.
Olen löytänyt parhaan tavan näin viisikymppisenä liikkua, teen noin puolituntisen kuntotreenin videolta joka arkipäivä. Kunto on muutaman vuoden aikana noussut kohisten, varsinkin tasapaino ja lihaskunto. Ylipainoa on jonkin verran, enkä osaa vieläkään mieltää itseäni ”liikkujaksi”
Kivaa kuulla, että oot löytänyt sun oman tavan liikkua. Sanoisin, et kaikki jotka käy liikkumassa on liikkujia. Ja sit kun itse vielä uskaltautuu vähän pidemmälle omassa ajattelussaan, niin kanttaa ruveta sanomaan itselleen ja muille, että harrastaa liikuntaa. Sillä on aika uskomaton voima omalle motivaatiolle!