Kun olimme muuttamassa Kuopioon eräs paljon maailmaa nähnyt tuttavani totesi, että kotiutumiseen menee hänellä noin vuosi. Se tuntui siinä hetkessä pitkältä ajalta, mutta kuluneen vuoden aikana olen monesti palannut ajatukseen ja saanut siitä lohtua. Kotiutumista ei tarvitse kiirehtiä.
Muutostamme Kuopioon tulee tässä kuussa kuluneeksi vuosi. Tiedän kotiutuneeni koska
- Kaupassa käynti on rutiinia. Minun ei tarvitse pohtia mistä hankin päivittäisostokseni, mihin järjestykseen kauppalista kannattaa kirjoittaa, mihin kauppaan menen jos haluan jotakin tiettyä spesifiä herkkua ja mihin kauppaan kannattaa suunnata jos pitää hoitaa samalla iskulla monta arkista asiointia.
- Minulla on suosikki lenkki koiran kanssa. Ja toinen siltä varalta, että tuulee kovasti, kolmas kauniita auringonlaskuja varten ja tiedän miten lyhentää tai pidentää niitä fiiliksen mukaan.
- Koti on tuttu jokaista vaatekomeron nurkkaa myöden. Kaikki uutuuden viehätys on kadonnut, viinikaappi ei herätä hilpeyttä, eivätkä olohuoneen ikkunasta näkyvät hiihtäjät herätä kummastusta. Ennen kaikkea kotona tuntee olevansa juuri siellä missä pitääkin.
- Lähiseutuun liittyy muistoja. Tuosta mentiin kesällä uimaan, täällä on käyty pyöräilemässä, tuossa on lasten koulu, tästä kuljen keramiikkaan. Viime vuonna tähän aikaan oli niin paljon lunta, kevät tuli ensin hitaasti ja sitten kamalan nopeasti, mitenköhän tänä vuonna?
- Minulla on tuttuja ihmisiä. Uusia yhteisöjä on pikkuhiljaa rakentunut. On työkavereita, on keramiikkaryhmää ja joogaajat. On naapureita. Ja vanhoja työkavereita. On se isä, joka vie lapsensa päiväkotiin laatikkopyörällä, sekä Waldon, Amelien ja monien muiden koirien omistajat.
- Puijon torni edustaa kotiseutua. Uskomatonta, mutta totta.
- Olen oppinut hyödyntämään kaupunkiasumisen hyviä puolia. Eli paljon kulttuuria kiitos! Olemme menneet teatteriin, keikoille, leffaan, museoihin ja tutustumaan kaupungin historiaan. Lisäksi käyn viikottain uimahallin kuntosalilla ja kansalaisopiston harrasteryhmissä. Käytän julkistaliikennettä aina kun se on mahdollista. Lähipalvelut best!
- Minulla on vakkari kampaamo. Pääsen sinne kävellen. Siellä on ihana palvelu. Kävisimpä siellä useammin.
On vielä monia asioita, joita toivon tulevien vuosien tuovan tullessaan. En ole vielä maistanut kalakukkoa (useimmissa kalakukoissa on mukana lihaa, enkä ole saanut aikaiseksi tilata erityistä lihatonta versiota), haluaisin löytää tavan toteuttaa kyläily kulttuuria, kutsua ihmisiä meille, vierailla kenties joskus jonkun luona. Pitää juhlat! Haluaisin löytää yhtä hyvän ravintolan kuin Bistro omat, jota haikaillen muistelen Kirkkonummelta. Haluaisin tutustua Kuopion kahvilaskeneen paremmin ja oppia hyödyntämään kauppahallin palveluita, erityisesti villikalan suhteen. Toivoisin pääseväni kesällä tutustumaan Kallaveteen veneillen.
Kuopio kiittää ja kuittaa.
