Sen jälkeen kun muutimme Kuopioon, on autoilun tarve perheessämme pienentynyt ratkaisevasti. Käytämme autoa etupäässä kauppakassina pari kertaa viikossa ja sitten pidempiin reissuihin, esimerkiksi tänä kesänä olemme käyneet Kuusamossa ja Ahvenanmaalla.
Automme alkaa kuitenkin vedellä viimeisiään, Kuusamossa huristelimme vuokra-autolla, auton ollessa koko viikon korjaamolla ja nyt tuntuisi hyvältä ajankohdalta luopua siitä ennen kuin jotain taas hajoaa. Ylipäätään pienen pakettiauton kokoinen kaara tuntuu vähän ylimitoitetulta kun useimmiten autossa istuu kaksi aikuista.
Ekologisesti ajatellen autosta luopumiseen ei ole kahta sanaa. Taloudellisesti ajatellen näillä polttoaineen hinnoilla autolla ajelu on kallista hupia. Myös kansanterveys ja pro-arkiliikunta taputtavat karvaisia käsiään autosta luopumisen puolesta. Bussipysäkki on meiltä kotoa kivenheiton päässä, keskustaan pääsee puolessa tunnissa ja töihin 40 minuutissa. Sähköpyörällä vielä nopeammin.
Olemme vuosien varrella tehneet monia muutoksia elämäämme ekologisuutta ajatellen. Lentäminen, punainen liha ja omakotitalo asuminen haja-asutusalueella on vaihtuneet ekologisesti kestävimpiin vaihtoehtoihin. Kierrättäminen, ruokahävikin vähentäminen ja ylipäätään kuluttaminen ovat asioita, joihin arjessa kiinnitetään koko ajan huomiota. Tähän asti ajatuskin ilman autoa elämisestä on tuntunut mahdottomalta.
Vaikka auto ei edes liiku joka päivä, tuntuu luopuminen vaikealta. Autoon liittyy tunne vapaudesta. Vapaus valita minne menee ja milloin. Vaikka auto ei liikkuisi metriäkään, minulla on koko ajan se vaihtoehto, että voisin mennä myös autolla. Autolla pääsen paikkoihin, jotka julkisilla ovat hankalasti tavoittamattomissa, voin ottaa koiran mukaan. Tarvittaessa saan autoon koiran, lapset ja pyörän. Autolla lähteminen ei tarvitse suunnittelua, tavaroita ei tarvitse pakata pieteetillä, voi käväistä matkan varrella ihailemassa Julma-Ölkkyä tai hassua pientä tienvarsi kahvilaa.
Pohdin myös käytännössä Kuopion pitkiä ja kylmiä talvia. Viime vuonna lumi satoi marraskuussa ja suli toukokuussa. Minä, saatika pyöräni, emme varsinaisesti ole luotuja maasto-olosuhteisiin. Olen karsea vellihousu heti kun tie edes teoreettisesti voisi olla liukas. Pakkanen viipyi viime talvena pitkään alle 20 pakkas-asteessa ja pyöräteiden auraaminen aamuisin ei ollut kaupungin ykkösprioriteetti. Julkisilla työmatkan pituus päivittäin tuplaantuu ajallisesti.
Ja entäpä koira? Olemme saaneet käyttöömme pikkuisen rantamökin parinkymmenen kilometrin päässä kotoamme. Sinne kyllä sujauttaa pyörällä, mutta koira pyöräkärryssä on meille uusi konsepti.
Eniten minua kuitenkin mietityttää matkailu. Rakastan matkustamista. Enkä suoraan sanottuna ole ihan sinut sen kanssa, että osa ihmisistä painaa menemään pitkin maailmaa niin kuin huomista ei olisi, samaan aikaan kun olen itse luopunut itselleni tärkeästä asiasta yhteisen hyvän vuoksi. Tai luopunut ja luopunut. Kävin juhannuksena Ahvenanmaalla ja olen kyllä maata pitkin matkustanut ahkerasti senkin jälkeen, kun koin, etten voinut enää perustella lentomatkustamista itselleni. Pelkään, että autosta luopuminen lopettaa myös matkailun.
Tiedän että vertailu muihin ei kannata. Kukaan ei koskaan tekisi mitään, jos pitäisi ensin odottaa, että kaikki muutkin tekevät. Silti sisäinen hedonistini on kova ääninen ja vaativa.
No summa summarum. Meillä on vielä auto, mutta näin loman ajaksi olemme asettaneet itsellemme pienen haasteen. Millaiselta elämä näyttää ilman autoa?
Onko teillä kokemuksia puolesta tai vastaan?
Siinäpä pohtimista 🙂
Jos ei nyt ihan heti luopuisi autosta, vaan ottaisi oikein varman päälle, niin kokeile lainata auto ystäville syyskuun alusta puoleksi vuodeksi ilman mahdollisuutta saada sitä takaisin tänä aikana. Jos pärjää ilman autoa tuon kuusi kuukautta maaliskuun alkuun asti, niin sitten voi olla toivoa elää kokonaan ilman sitä.
Itse en voisi kuvitella että perheessä ei olisi autoa. Juuri noiden lasten, koirien, mökkireissujen ym takia. Joskus olisi työasioiden vuoksi tarve toisellekin autolle, mutta sellaista ei nyt sentään olla hankkimassa.
Meidän ei kannata lainata autoa kenellekään, kun joka tapauksessa ollaan vaihtamassa auto. Ajateltiin ennemmin niin päin, että luovutaan autosta ja ostetaan uusi sitten kun siltä tuntuu. Meillekin auto on ollut vuosia itsestäänselvyys, nyt elämäntilanteen muututtua ja erityisesti lyhyiden työmatkojen ja hyvien yhteyksien vuoksi se on enemmän mukavuus kuin välttämättömyys.