Kokemuksia autottomuudesta on ehtinyt kertyä nyt kuukauden verran. Tai kuten kaikki minut tuntevat tietävät, ettei ehdottomuus ole heiniäni, niinpä on heti alkuun todettava, että auto tönöttää edelleen tallissa ja on se pariin otteeseen liikahtanutkin. Antakaas kun kerron.
Kirkkonummella asuessamme auto oli välttämättömyys, eikä kilometrejä laskettu. Autolla käytiin kaupassa, hoidettiin lasten kavereille menot, haut, harrastukset jne. Ajoa tuli satoja kilometrejä viikossa. Jo pelkästään juna-asemalle heittämisestä syntyi 20 kilometriä ajoa, kaupassa käynnistä 30 kilsaa. Voitte siis uskoa, että auto on ollut melkein kuin yksi perheen jäsen, aina mukana.
Kesäkuun Kuusamon reissun jälkeen puolisoni alkoi puhua autottomuudesta. Olin kieltämättä sekä yllättynyt, että epäuskoinen. Yllättävää oli myös se, että vaikka olen käyttänyt puolisioni enemmän julkista liikennettä, olin skeptisempi autotottomuutta kohtaan. Kirjoittelinkin tunnelmista Autoton elämä -postauksessa.
Meidän autottomuus kokeilu alkoi kesäkuun viimeisellä viikolla. Sen jälkeen olemme hoitaneet lähes kaiken ilman autoa. Ollaan käyty kaupassa, sienessä ja marjassa, päivystävässä apteekissa, Evolla partioleirillä vierailemassa, taidenäyttelyssä, asuntonäytössä, kirppiksellä, pakastettu 20 kiloa mansikoita ja eletty normaalia lomalaisen elämää. Muutos on ollut yllättävän helppo. Silloinkin, kun jouduin viemään sähköpyöräni viikoksi huoltoon.
Sähköpyörällä menemään
Meillä on käytössä kaksi sähköpyörää, toinen on reilu vuosi sitten hankkimani Helkama EAino ja toinen on uudempi Radpowerbike, joka on ihan tarkoitettu asioiden kuskaamiseen. Pyörän saa käyttövalmiuteen nopeasti ja vaivattomasti, kahden pyörän kyydissä kulkevat isotkin ostokset näppärästi. Sähköpyörä ei olisi mikään välttämättömyys, mutta minulle se pienentää kynnystä lähteä ja laajentaa sitä sädettä millä operoin kivuttomasti. Hankin sähköpyörän alkujaan edellistä työpaikkaani ajatellen, silloin työmatka oli 12 kilsaa suuntaansa. Minulle se olisi liikaa työmatkaa tavallisella pyörällä, mutta sähköpyörällä matka taittui mukavasti. Nyt pyörälläni on ajettu 3000 kilometriä ja ajattelen, että se on 3000 kilometriä vähemmän autolla/bussilla ajamista.
Olen huomannut, että autottomuus on lisännyt leppoisaa arkiliikuntaa ihan valtavasti. Kun joka paikkaan menee kävellen tai pyörällä, lisääntyy aktiivisuus huomaamatta. Vaikka sähköpyörällä ajelu ei mitään hikitreeniä olekaan, yhdistyy siinä moni hyvä asia joista ylipäätään ulkoilun lisääntyminen on yksi.
Autottomuuden haasteet
Ihan kivutontahan tämä ei tietenkään ole ollut. Meille suurin haaste on ollut koira. Autossa koira matkasi näppärästi mukana, pyörässä häntä varten pitäisi ostaa oma erillinen (sikamaisen hintainen) kärry. Koiran mukaan ottaminen on kuitenkin sen verran harvinaista, että kärryyn satsaaminen on tuntunut turhalta. Silti esimerkiksi sieniretki ilman koiraa tuntuu myös vähän hölmöltä. Olemme käyneet autolla mökillä kaksi kertaa (24 km suunta), juurikin siitä syystä, että saamme koiran matkaan mukaan. Jos eläisimme konkreettisesti ilman autoa, ratkaisin tämän julkisella liikenteellä.
Toinen missä autottomuus todella tuntui, oli reissu Kajolle. Partioleirin vierailupäivä, 4h Evolla, vei matkoineen 16 tuntia. Tähän sisältyi herätys 4.30, 1 taksi matka, 3 junamatkaa, 3 bussi matkaa ja 20 000 askelta. Autolla aikaa olisi todennäköisesti mennyt vähemmän, mutta toisaalta reissu itsessään oli melkoinen elämys ja osoitti, että kaikki on mahdollista.
Summa summaarum
Tapojen muuttaminen on vaikeaa ja ihminen tekee valintoja helppouden perusteella. Olen huomannut että arjessa minulla helppouden jälkeen raha on seuraava valintaperuste ja sen jälkeen muut arvot kuten ekologisuus ja eettisyys. Koska en ole syntyjäni muuta kuin laiska, mukavuudenhaluinen ja keskituloinen, joudun miettimään elämääni niin, että järjestän asiat siten, että arjessa minulle helpot ja mukavat valinnat olisivat sekä edullisiä, että ekologisia ja eettisiä. Sähköpyörään satsaaminen on pakottanut valitsemaan pyöräilyn, koska olen laittanut siihen rahaa, on sillä ajaminen “edullisempaa” kuin bensan tai bussikortin ostaminen. Pyörä on aina lähtövalmiudessa ja nykyiseen työpaikkaan pyöräilee nopeammin kun kulkee julkisilla.
Koira on pyöräilijälle haaste, koska on helpompaa ja halvempaa pyöräillä ilman koiraa. Koiran eliminointi ei kuitenkaan tule kyseeseen, joten jatkamme työstöä.
Tosi mielenkiintoinen kokeilu ja elämäntapamuutos. Mua on kiinnostanut sähköpyörän hankkiminen jo pitkään mutta köyhänä ei oo mahdollisuutta siihen. Autoa en itse ole koskaan omistanut, mutta puolison autolla oon aina pärjännyt. Sinkkuna kuljin moposkootterilla jonka hankin käytettynä mut sillä ei kyl ajellu ku toukokuusta syyskuuhun jos sitäkään. Muutoin sit julkisilla. Kroonisen kivun ja väsymyksen sairastamisen vuoksi julkisiin turvautuminen on aika huono vaihtoehto koska aikataulut, odottelu tai ehtimiskiire on myrkkyä keholle. Plus että kaiken tarvitsemansa kantaminen sen kipeän kropan päällä on todella haaste. Siksi sähköpyörä on tän hetken unelma nro1.
kiitos siis tästä hyvästä tekstistä 💓
Sähköpyörät ovat harmillisesti vielä melko kalliita, mutta onneksi markkinoille on alkanut tulla myös edullisempia malleja. Moposkootteri kuulostaa mukavalta menopeliltä 🙂