Kioton ruokakulttuuri oli matkamme suurin yllätys ja eksotiikan lähde. Japanilainen ruoka mielletään usein pelkäksi sushiksi tai teriyaki kastikkeeksi ja vaikka tiedämme, että paikan päällä kaikki on toisin, iskee se silti kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kioton ruokakulttuuri – Kaiseki
Kiotolainen ruokakulttuuri on kuuluisa tuoreiden, sesongin mukaisten raaka-aineiden käytöstä. Korkein taidon näyte tästä on Kaiseki illallinen, joka on japanilainen fine dining kokemus. Kaiseki on alkujaan keisarille ja hänen väelleen tarjottu illallinen, joka esittelee sekä raaka-aineiden korkealaatuisuutta, että keittiön osaamista.
Kaisekiin kuuluu usein seuraavat annokset:
- Sakizuke, alkupala, joka tarjoillaan saken kanssa
- Nimono, haudutettu annos
- Mukozuke, sashimi, eli raaka kala
- Hassun, sesonkia kuvaava annos
- Yakimono, grillattu annos
- Hanmono tai shokuji, riisi annos
Kokki tarjoilee annokset haluamassaan järjestyksessä, mutta riisi annos tarjotaan aina viimeisenä ennen jälkiruokaa ja macha teetä.
Kaiseki on kokonaisuus, johon ruuan lisäksi kuuluu olennaisesti myös ympäristö ja palvelu. Perinteisesti Kaiseki tarjoillaan ryokanissa, perinteisessä majatalossa, jossa istutaan tatamilla matalan pöydän ääressä.
Me tutustuimme Kaisekiin Awata Sanso nimisessä ravintolassa, joka valikoitui meille siitä syystä, että se oli Michelintähden ravintoloista ainut, jonne pystyi varaamaan pöydän sähköpostilla. Meille tarjoiltiin 10 ruokalajin menu, jossa oli toinen toistaan eksoottisempia ruokia. Monia asioita maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni.
- sillin mätiä, merisiiliä ja merikorvaa
- keitto, jossa valkoisesta kalasta ja ravusta tehty “pulla”
- sashimi, jossa pallokalaa, keltapyrstöpiikkimakrillia, tonnikalaa ja kalmaria
- pääruoka, jossa merimakkaraa ja raastettua retikkaa, porkkanaa ja japanilaista retikkaa, rapua, punahammasahventa marinoidun merilevän kanssa, krottikalan maksaa, soijamaidon nahkaa, suolattuja merimakkaran sisälmyksiä, makeita mustapapuja, kuivattua meriharjuksen mätiä
- rapua
- wagu härkää, friteerattua ruttojuuren kukkaa, sipulia ja sientä
- höyrytettyä naurista, “tiilikalaa” ja turskan maitia. Liljan kukkasipuleita.
- riisipuuroa ja rapua
- mansikkahyytelöä ja appelsiinia kastikkeessa
- makeita azukipapuja käärittynä makeaan taaro tahnaan
Pääsääntöisesti ruoka on hyvin miedosti maustettua. Ja kun sanon miedosti, tarkoitan miedosti. Edes suolaa ei ollut mielestäni juuri lainkaan. Yllä olevista ruokalajeista esimerkiksi höyrytetty annos, naurista, kalaa ja maitia oli näin peruspertti länkkärin näkökulmasta täysin käsittämätön. Höyrytettyjä, maustamattomia raaka-aineita sellaisenaan. Ylipäätään maiti oli Kiotossa suurta herkkua. Sanotaanko näin, että vähän oli sellainen helmiä sioille fiilis joidenkin ruoka-annosten kohdalla.
Hienoilla Kaiseki illallisilla minut pelasti raaka kala. Jos taas et pidä kalasta, tulet olemaan vaikeuksissa. Kaikki maistuu kalalle, sillä perusliemi, jota käytetään lähes kaikessa, keitetään kuivatusta kalasta, merilevästä ja sienistä. Se mikä on meille länkkäreille myös uutta, on vahva umami.
Myös ruuan koostumus eroaa paljon siitä mihin ollemme tottuneet. Monet asiat ovat koostumukseltaan tiiviitä, purukumimaisia. Oli kyse sitten kalakakuista tai riisitaikina herkuista.
Nishiki katu edustaa hyvin erilaista ruokakulttuuria kuin Kaiseki. Se on selkeästi turisteille suunnattu, mutta mitä oivallisin paikka testata erilaisia paikallisia herkkuja ja ihmetellä raaka-aineiden kirjoa.
Matkan aikana totesimme, että kuppila ruoka oli meille helposti lähestyttävämpää. Söimme älyttömän hyviä sobanuudeleita, shabushabua, joka on vähän niin kuin hot pot ja curryä. Ja tietenkin tempuraa ja sushia. En siis väitä etteikö ruoka olisi ollut hyvää. Se oli. Söin ihania seesamin makuisia kastikkeita ja herkullisia aterioita. Mutta myös elämäni erikoisimpia aterioita. Ja kaikkea siltä väliltä.
Street food koju.
Tuoretta wasabia.
Kaiken kaikkiaan Kioton ruokakulttuuri on mielenkiintoinen, taatusti uusia elämyksiä tarjoava ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Lue täältä lisää matkan ensi tunnelmista.
Olen seurannut matkaanne Instan puolella ja on ollut tosi kiva päästä menoon mulaan. Yllätys on, että ruoka on ollut miedosti maustettua ja riisin tarjoilu viimeisenä. Itse sitä syö sen melkein ensimmäisenä, kun pöytään pääsee 😀 Ihanat reissukuvat!
Mä luulen, että siinä riisin tarjoilemisessa viimeiseksi on se ajatus, että vatsaa ei täytetä hiilareilla heti alkuun. Tavallaan ihan fiksua!
Huhhuh, miten erikoisia mereneläviä! Millään en malttaisi odottaa vuoden päähän, jolloin olemme ajatelleet Japanin-matkan toteuttaa!
Todellakin elämyksellistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ennakkoluulottomasti kaikkea! Meidän parhaat muistot syntyi just siitä erilaisuudesta ja eksoottisuudesta johon törmättiin erityisesti ruuan parissa.
Olipa mielenkiintoinen juttu ja hitokseen erikoisia mereneläviä. Unelmissa olisi matka Japaniin – pian ja kaksistaan 🙂
Oli ihanaa olla matkassa kahdestaan. Kerrankin aikaa vaan olla ja tehdä just sitä mitä halutaan. Ei tarvinnut huolehtia muista, eikä miettiä menemistä lasten ehdoilla. Ihanan virkistävää <3
Aivan tosi mielenkiintoisen kuuloinen tuo illallinen, Wow! Luulen, että kuppilaruoka olisi enemmän minunkin makuuni, mutta varmasti oli kokemuksen arvoinen ilta.
Japani kiinnostaa matkakohteena ihan hirmuisesti, sinne pitää päästä parin vuoden sisällä.
Kaiseki kyllä kannattaa kokeilla, jos Japaniin asti menee. Tylsäähän sekin olisi jos matkustaisi toiselle puolelle maailmaa ja ruoka olisi just niin kotonakin. Mä ajattelen, että ne kokemukset syntyy just niistä ones in a lifetime tilanteista, joissa tarjoillaan kalanmaitia ja tofua.
Olen haaveillut matkaavani Japaniin kirsikkapuiden kukkimisen aikaan. Japanilainen ruokakulttuuri on lähellä sydäntä ja tutut sieltä ovat Suomessa kokkailleet Suomesta saamillaan raaka-aineilla herkkuja, mutta kaikkea täältä ei voi saada niin olisi upeaa paikanpäällä maistella ja kokea kaikkea. Ihanalle näyttää reissu – varmasti oli kivaa!