Tomaatti-anjovispasta Hanna G:n tapaan

Tomaatti-anjovispasta on ensimmäinen pasta, joka pääsee kokeiluun Hanna G kokkaa kirjasta. Keittokirjan hankin jo viime syksynä kun se ilmestyi kauppoihin. Ahmin kirjan yhdeltä istumalta. Kirja kertoo hienosti Hannan urasta, vastoinkäymisistä, epävarmuudesta ja toisaalta myös sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta, rohkeudesta tavoitella omia unelmia muiden (viha)puheista välittämättä. Monesti mainospuheissa sanotaan, että keittokirja on paljon enemmän kuin keittokirja, mutta Hanna G kokkaa kirja on aidosti mielenkiintoinen muutenkin kuin resepteiltään.

Tomaatti-anjovispasta oli sekin hyvä, vaikka mun on myönnettävä olevani ennakkoluuloinen kaikkea purkissa olevaa kalaa kohtaan. Juuri sopivan helppoa ja maistuvaa perhesafkaa, eikä mitenkään vahvan kalaisaa, tai liian outoa. Lisää tälläisiä reseptejä meille!

Tomaatti-anjovispasta

360g linquinea
2 tomaattia kaltattuna ja paloiteltuna
1/2 dl oliiviöljyä
6 anjovisfileetä
1 valkosipulinkynti hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna, poista siemenet

OHJE:

  1. Kalttaa ensin tomaatit eli poista niistä kuoret, jotta tomaatin lihasta tulee helpommin pureskeltava ja kaunis. Työvaihe on helpompi kuin uskotkaan ja kerran kalttauksen opeteltuasi, viet muutkin ruoat uudelle tasolle.
  2. Laita suureen kattilaan pastavesi kiehumaan. Älä suolaa sitä vielä, vettä hyödynnetään ensin kalttauksessa. Laske keskikokoiseen kulhoon jääkylmää vettä.
  3. Leikkaa terävällä veitsellä tomaatin pohjaan ristiviilto. Sen ei tarvitse olla syvä, mutta se auttaa sinua kuorimaan tomaatin, kun se saapuu kuumasta kylvystä. Kun vesi kiehuu, laske tomaatit veteen ja anna olla n. 15-20 sekunnin ajan. Nosta tomaatit reikäkauhalla lautaselle ja testaa josko kuoret irtoavat leikkaamastasi kohdasta helposti. Jos eivät, anna kiehua vielä 5 sekuntia ja testaa uudelleen.
  4. Nosta sitten tomaatit kylmään veteen hetkeksi jäähdyttelemään ja sieltä leikkuulaudalle. Kuori tomaatit pientä veistä apuna käyttäen ja leikkaa ne ronskisti paloiksi ja poista tomaatin kanta. Jätä odottamaan. Veden voit nyt suolata. Keitä siinä pasta al denteksi.
  5. Kuumenna öljy pannussa tai padassa keskilämmöllä, lisää paloitellut anjovisfileet ja anna niiden sulaa. Lisää valkosipuli ja pilkottu chili ja paista muutama minuutti.
  6. Lisää mukaan kaltatut ja paloitellut tomaatit. Anna pöhistä kymmenisen minuuttia, kunnes kastike hieman keittyy kasaan. Tee sillä välin leipämurut.
  7. Siirrä al dente pasta kattilasta pataan ja sekoita kastikkeeseen.

Leipämuru

2 siivua vaaleaa leipää
3 rkl auringonkukansiemeniä
muutama oksa tuoretta oreganoa
raastettua sitruunankuorta
suolaa
30 g parmesaania

  1. Paahda leipäpalat. Helpolla pääset, jos heität ne leivänpaahtimeen, mutta voit myös paistaa niitä hetken kuumalla pannulla. Revi rapeaksi paahdettu leipä ja auringonkukan siemenet korkeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella pieneksi muruksi. Lisää mukaan myös oreganon lehdet ja surauta uudelleen. Mausta sitruunankuoriraasteella ja suolalla.
  2. Tarjoile pasta padasta tai pannulta. Lisää annosten päälle reilusti leipämurua ja raastettua parmesaania.

Yrttinen uunilohi jogurttikastikkeella

Yrttinen uunilohi on oikeastaan vanha resepti, jonka löysin hautauneena blogi arkistoihin. Nyt kun kevät aurinko toden teolla paistaa, niin kiva syödä tälläisiä iloisen värisiä ja helppoja ruokia. Ja toisaalta nyt kun mun hapanjuuri leipominen on taas saanut uutta tuulta siipiensä alle, niin mikäs sen parempaa dippailtavaa kalan kanssa.

Yrttinen uunilohi sopisi hyvin myös ihan kesäruuaksi, etenkin siinä vaiheessa kun tomaatit ja yrtit saa suoraan omasta pihasta. Tänä vuonna aion puutarhassa panostaa kumpaankin mainittuun, yrtteihin ja tomaatteihin. Tomaatteja minulla on useita eri lajikkeita ja yrttejäkin enemmän kuin viime vuonna. Viime kesänä kasvatin tomaatin kaupasta ostetuista tomaatin viipaleista, mutta vaikka taimet kasvoivat hyvin ja tuottivat runsaasti tomaatteja, ei niiden maku ollut kuitenkaan paras mahdollinen. Tänä vuonna olenkin sijoittanut laatuun. Tomaatin siemeniä olen ostanut sekä toisilta kotipuutarhureilta, että hyötykasviyhdistykseltä. Eri lajikkeita on varmaan kymmenen. Että eiköhän tänä vuonna löydy myös makua!

Yrttinen uunilohi

Yrttinen uunilohi

Yrttinen uunilohi syntyy helposti ja näyttää keväisen raikkaalta. Tarjoile lohi salaatin ja hyvän leivän kanssa.

  • 600 g lohta
  • oliiviöljyä
  • tuoretta tilliä, tinjamia ja/tai ruohosipulia
  • kirsikkatomaatteja
  • suolaa ja pippuria

Jogurttikastike

  • 3 dl paksuhkoa luonnonjogurttia
  • 3 rkl tuoretta tilliä ja ruohosipulia
  • sitruunan kuori raastettuna
  • 1 tl sinappia
  • ripaus sokeria
  • suolaa ja pippuria maun mukaan

Tee näin:

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sekoita kastikkeen ainekset toisiisa ja lauta jääkaappiin maustumaan. Laita puolet tillistä ja ruohosipulista vuokaan ja kaada oliiviöljyä päälle. Laita lohifile yrttipedin päälle, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää mukaan halkaistuja kirsikkatomaatteja. Lorauta lopuksi vielä päälle oliiviöljyä. Anna kypsyä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes lohi on juuri ja juuri kypsää. Valele lohta välillä vuuan pohjalla maustuvalla yrttiöljyllä. Kun kala on kypsää, hienonna päälle ruohosipulia. Jaa lohi lautasille ja kaada päälle yrttien maustamaa öljyä. Tarjoile salaatin, jogurttikastikkeen ja hyvän leivän kera.

Yrttinen uunilohi

Kokeile myös muita herkullisia kalaruokia kuten Lohimoussekakkua, Lohi-avokadoleipää, lohivoileipäkakkua ja inkivääri ja soijamarinoitua lohta.

Kalakeitto kylmäsavulohella

Kalakeitto kylmäsavulohella muuttaa tutun keiton vähän fiinimmäksi versioksi. Kun liemeen vielä sujauttaa koskenlaskijaa, niin avot, siinä on kalakeitto vailla vertaa.

Mä rakastan kunnon kermaista lohikeittoa, voisin jopa kutsua sitä yhdeksi lempi ruuistani. Siihen kylkeen vähän itse leivottua leipää, niin maku nautinto on taattu. Hyvä lohikeitto ei välttämättä vaadi kovin monimutkaista reseptiikkaa, riittää kun raaka-aineet ovat laadukkaita ja hyviä.

Kesällä kalakeittoon tulee laitettua laajempikin skaala erilaisia kasviksia, kun taas talvisin saatan mennä porkkana-peruna-sipuli linjalla. Myös fenkoli sopii hyvin kalakeittoon, kannattaa kokeilla.

Kalakeitto kylmäsavulohella syntyi spontaanisti kalakeittopäivän kunniaksi. Jota siis vietettiin jo 13.2.

Kalakeitto kylmäsavulohella

Kalakeitto kylmäsavulohella

300g kylmäsavulohta
1 rkl Öljyä
N. 500g Perunoita
1 porkkana
1 fenkoli
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 l kalalientä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
fenkolinsiemeniä
1 laakerinlehti

1 rkl valkoviinietikkaa
1 pkt Koskenlaskija sulatejuustoa
1⁄2 ruukku persiljaa

Kuori perunat ja porkkana sekä lohko ne. Suikaloi fenkoli ja hienonna sipulit. Hienonna persilja.

Kuumenna kattila ja kuullota kasviksia öljyssä hetki. Lisää kalaliemi ja mausteet. Keitä noin 15 minuuttia kannen alla tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Lisää keittoon koskelaskijasulatejuusto pieninä kuutioina, kun juusto on sulanut, lisää kylmäsavulohi ja hienonnettu persilja. Tarkista maku.

Kalakeitto kylmäsavulohella

Jos kylmäsavulohi maistuu, niin kannattaa kokeilla Flammkuchen pinaatilla ja kylmäsavulohella. Nimestään huolimatta kyseessä on kelpo herkku, joka onnistuu hyvin vaikkapa kaupan valmiista lehtitaikinasta.

Erään yksityisen hoivakodin johtajan päivä

Olen työskennellyt perhekodissa yli 20 vuotta. Kaksi ja puoli vuotta olen toiminut sen johtajana. Yksityinen hoivabisnes ei juuri nyt ole yhteiskunnallisen keskustelun suurinta huutoa, mutta voin itse seisoa oman työni takana ilolla ja ylpeydellä. Uskon, että me teemme hyvää työtä ja onnistumme tavoitteessamme tarjota asukkaille ja päivätoimintaan tuleville henkilöille hyvää ja laadukasta hoivaa, sekä monipuolisia aktiviteetteja. Päiväni hoivakodin johtajana ovat keskenään hyvin erilaisia, välillä teen koko päivän hallinnollisia hommia ja toisinaan olen kädet niin sanotusti savessa pyörittämässä perhekodin arkea. Kokosin teille yhden päivän ohjelman. Ja aikamoinen päivä se olikin, niin töiden kuin vanhemmuuden huippu hetkienkin kanssa.

Perhekoti Vipuseen pääset tutustumaan täällä.

Mitä hoivakodin johtaja tekee?

7.30 Herätys

7.45 Kahvia, sähköpostit, yrittämiseen liittyviä paperihommia. Teen aamuisin mielellään töitä, jotka liittyvät koneen ääressä istumiseen. Työvuorolistat ja sen sellaiset. Moikkaan meillä asuvan asukkaan, kuuntelen hänen juttunsa ja suunnitelmansa päivän varalle.

8.30 Pyrin ilmestymään perhekotiin puoli yhdeksän maissa. Toisinaan koneen äärellä vierähtää vähän pidempään, jolloin siirryn Vipuseen vasta ysin maissa. Aloitan päiväni moikkaamalla kaikkia, asukkaita ja työntekijöitä. Tänään olen kuitenkin työvuorolistan mukaan vapaalla ja menen Vipuseen vasta ensimmäiseen palaveriin.

9.30 Tapaaminen erään asukkaan ja hänen sosiaalityöntekijänsä kanssa. Juomme kahvia ja päivitämme palvelusuunnitelmaa. Olen pyytänyt asukasta kirjaamaan ylös asioita joita hän tekisi henkilökohtaisen vapaa-ajan avustajan kanssa. Lappu luovutetaan sosiaalityöntekijälle.

11.00 Minulla on sovittuna työhaastattelu. Olemme rekrytoimassa meille uutta ihmistä, sillä pitkäaikainen työntekijämme muutti viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään Kuhmoon. Etsimme porukkaamme ihmistä, jonka kanssa sekä asukkaiden, että työntekijöiden on helppo tulla juttuun. Haastattelu sujuu mukavasti ja on perinpohjainen. Meillä hurahtaa lähes kaksi tuntia, mutta keskustelu kannattaa, sillä hakija saa työpaikan.

12.45 Huomaan, että olen sännännyt palaveristatoiseen, enkä ole edesehtinyt syödä saati käydä vessassa välillä. Yritän suorittaa molemmat toiminnot ennen henkilöstöpalaveria.

13.00 Pullapalaveri. Keksimme yhdessä nimen työntekijöittemme kanssa. Tärkeää nimittäin on, että yhteisissä palavereissa on aina pikkuisen parempaa tarjottavaa. Välillä on ollut leivoksia, tänään ystävänpäivän hengessä meillä on uutuus marjamunkkeja. Yksi työntekijä on katsonut palaverin alkamisajan väärin, joten homma venähtää ja pääsemme aloittamaan lähes tunnin myöhässä. Pullapalaverissa käymme läpi asukkaiden asioita ja sovimme yhteisistä asioista. Tällä kertaa käydään läpi meneillään olevan remontin aikataulua. Allekirjoittanut lupaa hoitaa maalaamisen ja tapetoinnin loppuun ensi viikon loppuun mennessä. Suunnittelu asteella olevalle aistihuoneelle annetaan DL. On erittäin harvinaista, että minulla on kolme palaveria samana päivänä. Usein ehdin paljon muutakin, esimerkiksi maalata seiniä, laittaa ruokaa tai ulkoilla asukkaiden kanssa.

15.00 Palaveri päättyy. Käyn läpi työhaastettelussa käyneitä ihmisiä, palkkatoiveita ja pohdin kuka täydentäisi olemassa olevaa työyhteisöämme parhaiten. Ilmoitan valitulle henkilölle sähköpostitse ja teen alustavia suunnitelmia työvuorolistaan.

Kuvassa pullat, jotka koostumukseltaan onnistuivat mainiosti, mutta maultaan surkeasti.

16.30 Huomaan viestin, jossa kerrotaan, ettei eräs säännöllinen veloitus ole onnistunut ja säntään tarkistamaan henkilökohtaisen verkkopankkini tilanteen. Paljastuu, että luottoni on tapissa ja teinin Steam peli tili on pullea. Tästä seuraa erinnäistä selvittelyä asianosaisten kanssa. Päivittelen asiaa facebookissa ja poden huonommuuden tunteita sekä vanhempana, että huolettomana raha-asioiden hoitajana.

17.00 Paistan ensimmäisen satsin hapanjuureen leivottuja pullia. Siis ensimmäisen ikinä. Ja saan huomata, että pullat vaativat hapanjuuren laimentamista. Teini kommentoi pullia näin “ihan kuin pahoja sämpylöitä, joissa on sokeria päällä“. Sämpylät sen sijaan onnistuvat.

18.00 Syön miehen tekemää ihanaa tofucurryä. Pöydän ääreen on kokoontunut koko perhe ja yhdessä käydään läpi luotolla ostamisen periaatteiden lisäksi myös muitakin kuulumisia.

19.00 Kirjoitan blogia ja katson sivusilmällä ainakin kolme jaksoa Ohjat käsissä heppasarjaa. Tane huomaa lapsen kokeessa hulvattoman vastauksen, jolle nauramme vedet silmissä. Lapsi suuttuu ja itkee, vanhempia naurattaa edelleen. Kaksi vanhemmuuden huippu hetkeä samana päivänä.

20.00 Tuijotan väsyneenä telkkarista sisustusohjelmaa ja tajuan, etten juurikaan ole ulkoillut koko päivänä. Päätän pitää kiinni huomisesta vapaapäivästä. Kelailen vähän partio juttuja, soitan yhden puhelun leiriin liittyen, mutta en saa sen kummempaa enää aikaiseksi. Annan periksi koko kehon valtaamalle koomalle.

22.30 Menen nukkumaan.

Ihana pikkupullamuija.

Multipotentiaalin uudet tuulet

Kirjoitin pari päivää sitten kehtaamisesta. Se poiki yllättäviäkin yhteydenottoja teiltä lukijoilta. Moni oli pohtinut omassa elämässään samoja teemoja, kehtaamista, itsensä likoon laittamista, sitä, että uskaltaisi asettaa tavoitteet riittävän korkealle ja ylipäätään tavoitella omia unelmiaan. Kiitos kaikista viesteistä, ne ovat rohkaisseet ja motivoineet uskaltamaan vielä vähän lisää.

Olen toiminut kehitysvammaisten parissa yli 20 vuotta. Ja olen työssäni aika hyvä. Minulla on näkemystä ja kokemusta, jonka lisäksi pyrin pysymään ajan hermoilla kouluttautumalla ja seuraamalla niin sanotusti skeneä. Samaan aikaan olen koko ajan tehnyt jotakin luovaa, askarrellut, valokuvannut ja blogannut. Olen kehittänyt itseäni paremmaksi alueilla, jotka eivät suoraan liity työhöni, mutta joita kohtaan olen tuntenut intohimoa. Välillä työt ovat vieneet niin paljon aikaa, ettei luovalle työlle ole juuri jäänyt tilaa. Olen kuitenkin oppinut, että voidakseni hyvin, tarvitsen myös luovaa työtä.

Olen monesti kriiseillyt siitä, että olen kiinnostunut monesta eri asiasta. Johtamisesta, esimiestyöstä, sosiaalialan kehittämisestä, kehitysvammaisten kanssa työskentelystä, projekteista, valokuvaamisesta, kirjoittamisesta, puhumisesta, kouluttamisesta, sisällöntuottamisesta. Tästä oli vast ikään mielenkiintoinen juttu Hesarissa, jossa meikäläisille oli nimikin, multipotentiaali. Ihminen jota kiinnostaa vähän kaikki.

Multipotentiaaleille voidaan pitää tyypillisenä sitä, että he nauttivat uuden oppimisesta.

HS.fi

Multipotentiaaleja ei välttämättä arvosteta työelämässä, sillä heidän urapolkunsa voi olla polveleva ja ulkopuolisen silmään voi näyttää, ettei opinnoissa tai työelämän saavutuksissa ole punaista lankaa. Jos ajattelen vaikka itseäni, minulta löytyy niin lähihoitajan, ohjaustoiminnan artenomin kuin valokuvaajankin paperit. Varsinainen ammatillinen osaaminen minulla on kuitenkin kehitysvammatyössä. Täydennyskoulutuksia olen käynyt taideterapian ja voimauttavan valokuvan saralla. Edessä päin kiinnostaisi sekä johtamisen, että journalismin opinnot. Tai sosiaalialan kehittämisen yamk.

Kriisi syntyy siitä, ettei ole missään älyttömän lahjakas, vaan on monella alalla melko hyvä. Aikuiselta tuntuisi keskittyä yhteen asiaan, eikä sinkoilla alasta toiseen. Mutta kun ei voi. Rakastan opiskelua ja uusien taitojen oppimista, mutta kärsivällisyyteni ei riitä hiomaan oppimaani asiaa täydellisyyteen asti. Tyydyn usein riittävän hyvään.

Luovissa toiminnoissa minulle on pitkään riittänyt harrastelu. En ole oikeastaan koskaan edes kehdannut ajatella, saati ääneen lausua, että haluaisin todellakin ansaita osan elannostani luovalla työllä. En halua missään nimessä jättää itselleni rakasta työtä kehitysvammaisten parissa, mutta haluan lohkaista enemmän aikaa erilaisille muille projekteille ja katsoa mihin ne tiet johtavat. Jokin aika sitten päätin uskaltaa ja asetin tavoitteen. Irroitan itselleni enemmän aikaa palkkaamalla yritykseemme uuden työntekijän ja kokeilen jotakin uutta.

Olen tästä päätöksestä aivan innoissani ja kauhuissani. Tuloni tippuvat, palkkaamiseen liittyvät riskit ovat suuret, enkä kaiken huipuksi edes oikein tiedä miten lähden liikkeelle ajatusteni ja ideoitteni kanssa. Pelottaa, mutta eipähän ainakaan voi vanhana sanoa etteikö olisi uskaltanut kokeilla.

Ensi kuun alusta kalenterissani on tilaa, jos sulla on tarvetta sisällöntuottajalle, valokuvaajalle, puhujalle, kirjoittajalle tai luovan projektin johtajalle, niin heitä viestiä.

Niin ihanaa on rakkaus

Kuulun siihen onnekkaaseen joukkoon, jotka ovat jo nuorella iällä törmänneet sielun kumppaniinsa. Seurustelumme aloittamisesta tulee tänään kuluneeksi 21 vuotta.

Olimme tunteneet toisemme jo aiemminkin. Tane harrasti myös partiota, mutta puolitoista vuotta nuorempana hän tuntui pitkään junnulta, jonka toimiin en liiemmin kiinnittänyt huomiota. Talvileirin -97 jälkeen mikään ei ollut enää entisellään, sillä elämäni oli muuttunut tavalla, jota en silloin voinut edes kuvitella.

Nuori rakkautemme kesti minun englannin vuoteni ja Tanen intin. Se räpiköi välillä, mutta soljui sitten taas eteenpäin. Meillä on aina ollut melko samanlaiset tulevaisuuden näkymät ja niitä kohti matkattu välillä sivupolkuja pitkin rämpien. Yhdessä on selvitty monenlaisista elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä ja haasteista. Ja iloittu yhdessä onnistumisista.

Monet ystävistämme ovat eronneet ja olen monesti pysähtynyt miettimään sitä miksi juuri me olemme selvinneet yhdessä? Mikä on ollut meidän parisuhteemme salaisuus. Kirjoitin tänne blogiin vuosi sitten muutamia tipsejä pitkään parisuhteeseen. Sanon usein, että meidän liitomme salaisuus on hyvä tuuri. On ollut onnekasta löytää itselleen oikea ihminen heti ensi yrittämällä. Tosi moni joutuu etsimään omaa ihmistään pitkään. Me olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä. Opetelleet yhdessä kaikki parisuhteen pelisäännöistä vaipanvaihtoon ja veroilmoituksen tekemiseen. Eikä se aina helppoa ole ollut. Löytää yhteistä säveltä tai jakaa omia epävarmuuksia, itsessään eksyksissä olemisen tunnetta. Tai haaveitakaan. Rakkaus on pakottanut ottamaan riskejä, on ollut pakko olla haavoittuva, pyytää apua ja luottaa.

Kaksikymmentä yhteistä vuotta on opettanut sen, että rakkaus piileskelee arjessa. Se on valmiiksi tankattu auto, pöytään kannettu kahvi, ääneen luettu uutinen, kevyt kosketus ohimennen, ilon tanssi keittiössä ja automatkan miellyttävä hiljaisuus. Rakkaus on sitä, että tietää kelpaavan sellaisena kuin on, raakana ja keskeneräisenä. Rakkaus on rehellistä. Rakkaus on sitä, että arvostaa toista ja kertoo sen silloinkin kun ei haluaisi. Rakkaus on yhteisiä ja ikiomia unelmia, itsenäisinä yhdessä kulkemista ja sitä, että tulevaisuuden kuvissa näkee toisen kirkkaana ja varmana.

Ihanaa ystävänpäivää mun parhaalle ystävälleni, elämäni ihmiselle ja rakkauteni tähtihedelmälle, sekä kaikille muillekin!