Author: minna

Itse tehty kehäkukkavoide

Itse tehty kehäkukkavoide on ihanan kosteuttava ja miedontuoksuinen yleisvoide koko keholle.

Viime kesänä innosituin keräämään kehäkukkia kuivattavaksi ajatuksenani tehdä niistä saippuaa ja muuta kosmetiikkaa talven aikana. Pitkään siinä menikin kun vasta nyt kevät auringon paistaessa innostuin toteuttamaan kesäiset visioni.

Itse tehty kehäkukkavoide

Tyypilliseen tapaani lähdin ensin tekemään ja vasta sitten rupesin ihmettelemään josko jotain ohjeita pitäisi katsoa. Lykkäsin kaikki keräämäni kehäkukat öljyyn. Minulla sattui olemaan avokadoöljyä ja manteliöljyä, joten kaadoin ne kaikkinensa kukkien päälle ja unohdin purkin ensin määrittelemättömäksi ajaksi ikkunalle.

Kun sitten seuraavaksi havahduin tähän kosmetiikka bisnekseen, pelästyin, että koko öljy on pilalla. Vaikka eihän se ollut. kuivattuja terälehtiä voi uittaa öljyssä 4-6 viikkoa, jotta kehäkukkaöljy on valmista ja öljy on imenyt itseensä kaikki kehäkukkien hyvää tekevät ainesosat.

Jo kehäkukka öljy itsessään on hyväksi. Kehäkukka, eli calendula on vanha rohdoskasvi ja sitä on käytetty iät ajat erilaisten vaivojen parantamiseen, hiusten värjäämiseen ja ruuanlaitossa sahramin tapaan. Öljyssä hautuneita kukkia on käytetty arpien ja haavojen hoitoon ja niistä valmistettu keitos paransi niin lavantaudin, keltatudin ja monen muukin sairauden. Nykyisin kehäkukkaa käytetään erityisesti ihon hoitoon. Lue lisää esimerkiksi Weledan sivuilta.

Minulla on ollut jo muutamia saippuaprojektejakin työn alla, mutta en ole vielä saanut niitä blogiin asti. Kotitekoinen kosmetiikka on kuitenkin vienyt meikäläisen mukanaan! Joten uusia reseptejä on varmasti tulossa.

Itse tehty kehäkukkavoide

Itse tehty kehäkukkavoide

2,5 dl öljyä, minä käytin avokadoöljyä ja manteliöljyä
2 dl kuivattuja kehäkukan terälehtiä
200 g kaakaovoita
30 g mehiläisvahaa
2,5 dl vettä
Halutessasi voit laittaa voiteen joukkoon 5-10 tipaa eteeristä öljyä, esimerkiksi laventelia

Tee ensin kehäkukkaöljy. Laita kehäkukat suljettavaan lasipurkkiin. Kaada öljy kuivattujen kehäkukkien päälle ja seoksen hautua 4-6 viikkoa. Lämpimässä, aurinkoisessapaikassa. Hämmennä seosta aina välillä heiluttelemalla purkkia.

Siivilöi kehäkukat öljystä ja kuumenna öljyä varovasti vesihauteessa. Lisää kaakaovoi ja mehiläisvaha pieninä paloina. Hämmennä seosta, kunnes seos on sulanut tasaiseksi. Lisää eteerinen öljy. Keitä vesi. Nosta rasvaseos pois vesihauteesta ja lisää vesi seoksen joukkoon koko ajan sauvasekottimella sekoittaen.

Nosta seos kylmän vesihauteen päälle ja jatka sauvasekoittimella sekoittamista kunnes voide paksuuntuu ja kuohkeutuu. Laita valmis voide puhtaisiin lasipurkkeihin.

Jos sinua kiinnostaa omavaraisuus, niin kurkkaa kaikki aiheeseen liittyvät postaukset täältä.

Chia-vanukas mangolla ja muilla herkuilla

Chia-vanukas mangolla on ihana aamupala, joka sopii niin arkeen kuin kiireettömiin viikonloppuihinkin. Vanukas on nopea tehdä, koska chian siemenet kannataa laittaa turpoamaan jo edellisenä iltana. Hedelmiä ja granolaa joukkoon laittamalla saa vanukkaaseen mukavasti erilaisia tekstuureja ja lisää makua.

Olen kyllä auttamattomasti jäljessä oman chia innostukseni kanssa. Chian siemenet taisivat tulla ihmisten ruokavalioon jo useampi vuosi sitten ja itse innostuin asiasta vasta viime viikolla, kun mies sai jonkun chiaherätyksen. Kun vielä keittiön kaappeja siivotessa löytyi pussillinen chiansiemeniä, niin johan se oli tartuttava härkää sarvista. Chia-vanukas mangolla, passion hedelmällä ja granolalla oli hyvää. Olen silti vähän kahden vaiheilla, onko chia “mun juttu”.

Aamupalat sen sijaan on mun juttuni. Erityisesti viikonloppuina tykkään siitä, että aamupalaan on panostettu. Teinit tuppaavat maata puolille päivin, joten saamme nauttia mieheni kanssa kahden keskisestä ajasta. Toisin sanoen meillä on kivasti katettua aamiaispöytä, hyvää kahvia ja kummallakin läppärit!

Chia-vanukas mangolla

Chian historia on mielenkiintoinen. Chia on peräisin Meksikosta ja Keski-Amerikasta. Chian nimen sanotaan juontavan juurensa muinaisen Meksikon alkuperäisväestön sanasta chian, joka tarkoittaa öljyistä. Chian siemenet ovat olleet aikanaan Asteekkien ja Mayojen yksi tärkeimmistä ravintokasveista amarantin, maissin ja papujen lisäksi. Muinaiset meksikolaiset käyttivät chiansiemeniä myös valuuttana. Espanjalaiset valloittajat tuhosivat asteekkien kulttuurin ja talouden ja silloin paikalliset tärkeät “superfoodit” kuten chia ja amarantti kiellettiin. Lähde.

Chian siemen sisältää noin 30 % hyviä rasvoja ja noin 20 % proteiineja. Siemen koostuu lisäksi merkittävästä määrästä kuitua ja sisältää runsaasti kasviperäisiä omega-3-rasvahappoja. Lähde.

Chia-vanukas mangolla

Chia-vanukas mangolla

2 dl kookosmaitoa
1-2 rkl vettä
3 rkl chiasiemeniä
loraus agavesiirappia
mango
2 passion hedelmää
Granolaa

Laita kippoon kookosmaito ja lorauta mukaan pikkuisen vettä. Lisää mukaan chiasiemenet ja siirsppi ja sekoita tasaiseksi. Anna siementen turvota ja vanukkaan valmistua vähintään puolituntia, mutta itse annan vanukkaan tekeytyä yön yli. Pilko mango ja halkaise passion hedelmät. Lado laseihin kerroksittain chiavanukasta, mangoa, passionhedelmää ja granolaa.

Jos kaipaat ideoita aamupaloihin, niin katso myös muut aamiaisreseptini.

Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.

Törmäsin Saman otavan alla blogissa hauskaan puutarha aiheiseen haasteeseen, jonka nappasin itselleni.

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:

Kun olin pieni, meillä oli mökki Kulloossa. Tai ei se mikään mökki ollut vaan vanha parakki, joka oli aikaisemmin toiminut kukkakioskina. Siinä oli kaksi huonetta ja mikä parasta, se sijaitsi samalla tontilla mummon ja ukin mökin kanssa. Asuimme mökillä kaikki kesät. Mökkimme pihalla vanhempani toteuttivat unelmaansa omasta pihasta. Meillä oli mansikkamaa, marjapensaita, perunamaa ja erikoisuutena pieni japanilainen kivipuutarha. Muistan sen, että puutarhan tekeminen oli parasta mitä vanhempani tiesivät. Siihen aikaan ei juuri ulkomailla matkusteltu, mutta mökillä eläydyttiin kreikan tunnelmiin ja fiilisteltiin japanilaista estetiikkaa.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Innostun helposti. Keksin jonkun idean ja lähden toteuttamaan sitä, osasin tai en. Tätä voisi lähestyä myös heikkoutena, mutta minulle puutarha on seikkailu. En koskaan aivan tiedä mitä maasta nousee, mikä milloinkin kukkii tai ehtiikö munakoiso kypsyä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä iloitsen kaikista onnistumisista enemmän kuin epäonnistumiset harmittavat minua.

3. Haasteeni puutarhurina:

Kuten sanottu, innostun helposti. Aina asioiden loppuun vieminen ei ole yhtä innokasta. Projektit saattavat unohtua, kun uusia innostuksia hyökyy päälle. Enkä ole kovin innokas kitkiä, enkä jaksa lukea ohjeita. Tämän seurauksena kasvit tuppaavat kasvamaan liian tiheästi ja joka paikka rehottaa täynnä rikkaruohoja. Olen myös visualisti, enkä esimerkiksi malta pitää kasveja harson alla riittävän pitkään. Tästä syystä osa paleltuu ja osan syövät tuholaiset. Että haasteita riittää!

4. Unelmieni puutarha:

Unelmieni puutarha olisi vanha, vähän sokkeloinen cottage garden tyyppinen kokonaisuus, jossa kaikki näyttää siltä, kuin ne kasvaisivat sattumalta juuri siinä. Kukkia ja hyötykasviksia olisi sulassa sovussa, puutarhasta löytyisi yllättäviä pieniä nurkkauksia ja levähdyspaikkoja, joihin johtaisi kivetty polku. Puutarhani olisi sekoitus uutta ja vanhaa, perinteisiä kasveja ja uusia tulokkaita. Ja se kukkisi koko kesän! Kasvihuone pursuaisi erilaisia tomaatteja, kurkkua, paprikaa ja munakoisoa ja kasvulaatikot pullistelisivat erilaisia vihanneksia. Unelmieni puutarha olisi sopivasti boheemi ja siellä olisi tilaa mielikuvitukselle. Ja hulluille ideoille ja puutarhajuhlille.

5. Puutarhakirja pöydälläni:

Minulla on paljon kirjoja, sillä yleensä kun innostun jostakin, hankin siitä ensin kirjan. Niinpä minulla on kirjoja kaikista aiheista aina japanilaisista käsitöistä hartsikoruihin. Ja puutarhakirjojakin kunnioitettava määrä. Juuri nyt olen lueskellut useampaakin kirjaa; Minun yrttini -Historia, viljely, ruokaohjeet (Annemarta Borgen), Welecome to the farm (Shaye Elliot), Lavatarhuri -Kasvata satoa viljelylaatikossa (Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen ja Teija Tuisku) sekä Kukkiva kasvimaa Potager (Heidi Haapalahti, Teija Tuisku & Gunilla Törnroos)

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:

Pionit ja unikot. Rakastan kumpiakin ja niitä löytyy puutarhastani useita eri lajikkeita. Taisin laskea viime kesänä, että minulla on pitkälti toistakymmentä erilaista pionia puutarhassani.

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:

Olen vasta muutama vuosi sitten innostunut todenteolla hyötypuutarhasta. Taisin aloittaa porkkanoilla ja punajuurilla, ja laajensin sitten nopeasti tomaatteihin, salaattiin ja muihin vihanneksiin. Jaan kuitenkin kasvimaan isäni kanssa, joka on aina kasvattanut perunaa ja kesäkurpitsaa. Siis aina.

8.Paras puutarhavinkkini:

Parempi överit kuin vajarit. Tai toi ei kyllä ehkä ole paras. Paras on se, että nauti siitä mitä teet. Luo olosuhteet joissa on kiva tehdä ja muista myös pysähtyä ihmettelemään kasvun ihmettä. Puutarha ei ole koskaan valmis, joten ei kannata odottaa, että pysähdyn sitten nauttimaan kun se tai tämä on saavutettu. Puutarhasta pitää pysähtyä nauttimaan sen kaikissa vaiheissa.

9. Lempipuutarhatyökaluni:

Oksasakset. Hullaannun välillä leikkelemään kaikkea tielleni sattuvaa. Silloin ei ehdi googlettaa mikä pensas pitää mihinkin vuoden aikaan leikata, vaan se lähtee mikä tielle osuu.

10. Mottoni:

Mulla on itseasiassa monta. “Kaikki kasvit menestyvät, toiset vain yhden kesän” ja “Parempi pioni penkissä kuin kaupan hyllyssä”.


Mango -tofucurry

Mango -tofucurry on mausteinen herkku, joka valmistuu nopeasti myös arkena. Voit tehdä curryn tuoreesta mangosta tai mangopyreestä.

Mango on sellainen herkku, jonka syöminen vie ajatukseni Intiaan. Rantaa pitkin kulki muutama iäkkäämpi nainen myymässä tuoreita hedelmiä. Heillä oli valtava kori päänsä päällä täynnä hedelmiä joista valita. Ja tietenkin kun kerran olimme ostaneet yhdeltä “hedelmämuijalta” niin aina meidät nähdessään hän tuli tarjoamaan hedelmiään. Jos emme jonain päivänä käyneet rannalla, kyseli hän missä olimme olleet. Kerran kävi niin, että ostimme hedelmiä siltä toiselta hedelmien myyjältä ja saimme tahtomattamme aikaan pienen välien selvittelyn, kuka saa myydä turreille hedelmiä ja kuka ei. Joka tapauksessa meren rannalla nautittu tuore, äärettömän mehukas mango on jotain mitä jään kaukomatkoiltani kaipaamaan.

Mango -tofucurry on kuin pieni makumatka maailmalle. Ehkä tähän voisi lisätä pientä chilin potkua autenttisuutta tuomaan. Toisaalta, en mä tiedä syökö intialaiset Mango -tofucurrya. Mut voisivat syödä.

Mango -tofucurry | kasviscurry

Mango -tofucurry

1 pkt tofua
1 sipuli
2 cm tuoretta inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
1 tl currytahnaa
1 tl garam masalaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1 kypsä mango tai 1,5 dl mangopyrettä
400g kookosmaitoa
2 laakerinlehteä
tuoretta korianteria

  1. Pilko tofu reilun kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja paista tofua noin 5 minuuttia, kunnes palat ovat kullanruskeita kaikilta sivuilta. Siirrä sivuun odottamaan.
  2. Hienonna sipuli, inkivääri ja valkosipuli pieneksi. Kuumenna paistinpannulla teelusikallinen öljyä ja paista sipuleita ja inkivääriä currytahnan ja mausteiden kanssa 10-15 minuuttia keskilämmöllä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.
  3. Lisää mango, kookosmaito, laakerinlehdet ja suola. Sekoita ja kiehauta kevyesti.
  4. Lisää tofut, sekoita niin, että tofut peittyvät kastikkeeseen ja anna kiehua hiljalleen vielä 5-10 minuuttia, kunnes kastike on paksua.
  5. Tarjoile keitetyn riisin, tuoreen korianterin ja jogurtin kanssa.

Kannattaa myös kokeilla älyttömän helppoa chili con härkistä.

Omaa leipää -helposti hapanjuurella

Oma leipä on yksi omavaistaloutemme kulmakivi. Ehkä henkinen sellainen, sillä ostamme leivän tekoon vaadittavat raaka-aineet, jauhot ja suolan muualta, mutta itse leipä on oma tekemää. Astetta omavaraisemmalta tuntuu sekin, että ostan jauhot luomulaatuisina läheiseltä maatilapuodilta. Melkein kun olisin itse kasvattanut.

Innostuin hapanjuurileipomisesta ensimmäisen kerran huhtikuussa 2017, kun sain Satu Koiviston pitämän työpajan päätteeksi oman juuren matkaani. Leivoin juurella melko pitkään, kunnes erään pidemmän unohdusjakson päätteeksi luulin sitä kuolleeksi. Juurileivonta harrastukseni sai kovan kolauksen kun juureni kuoli ja kuopattiin ja hetken kärvistelimme ilman omatekoista leipää. Innostuin koko hommasta uudestaan viime syksynä kun hankin Leipävallankumous -kirjan ja loin itselleni uuden juuren.

Nykyisin leivon leipää muutaman kerran viikossa. Vaihtelen ohjeita sen mukaan, mitä jauhoja kaapissa sattuu olemaan, mutta pidän erityisesti spelttileivästä.

Leivän leipominen on hidas monen päivän projekti, mutta se ei sido keittiöön koko päiväksi.

Minä aloitan virkistämällä juuren edellisenä iltana, ennen varsinaisen taikinan tekemistä. Se tarkoittaa sitä, että otan 60g juurta, johon sekoitan 100g vettä ja 100g vehnäjauhoja. Sekoitan seoksen hyvin ja annan sen muhia seuraavaan päivään.

Seuraava päivänä sekoitan taikinan. Esimerkiksi eiliseen vehnäleipään laitoin 700g vettä, 950g vehnäjauhoja ja 200g juurta. Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja jätetään tunniksi muhimaan vedottomaan paikkaan. Tämän jälkeen lisätään 20g suolaa.

Taikinaa ei missään vaiheessa vatkata tai vaivata erityisemmin, vaan sitä taitellaan. Taittelusta lienee internetissä videoita, minä teen sen nykyisin niin, että otan taikinan reunasta kiinni, lätkäisen sen pöytään ja taitan kahtia. Toistelen tätä muutamaan otteeseen ja laitan taikinan kohoamaan vedottomaan paikkaan. Toistan lätkimistä noin 40 minuutin välein 4 tunnin kohotuksen aikana.

Kun taikina on kohotettu, se muotoillaan ja laitetaan kohoamaan yön yli jääkaappiin. Seuraavan aamuna leipää paistetaan 40 minuuttia.

Prosessi kuulostaa aukikirjoitettuna moni vaiheiselta, mutta ei loppujen lopuksi ole kovin vaikeaa tai aikaa vievää. Suosittelen kokeilemaan, sillä lopussa kiitos seisoo. Leipä on todella hyvän makuista! Oikeastaan itse tehdyn leivän jälkeen kaupassa myytävä hötö tuntuu ihan eri elintarvikkeelta. Leivän maku havahduttaa.

Osittainen omavaraistalous -suuntama omavaraisuus

Osittainen omavaraistalous on asia, joka on vienyt mukanaan. Olen leiponut leipää, suunnitellut kevät kylvöjä ja hautonut kotikosmetiikkaa. Ennen kaikkea olen joutunut miettimään omaa elämääni, mihin haluan laittaa aikani ja rahani. En todellakaan haaveile asuvani erakkona sähköttömässä mökissä, vaan mietin sopivaa tasapainoa töissä käynnin, kuluttamisen ja itse tekemisen välillä. Onko asioita, joita tekisin itse mielummin kuin ostaisin valmiina, jos minulla olisi siihen aikaa?

Omalla kohdallani osittainen omavaraistalous tarkoittaa sitä, että loppukesän ja alkusyksyn kuukausina syömäämme omasta maasta tuotettuja kasviksia niin, että kaupasta ostettaisiin vain välttämättömyys ja ylellisyys tuotteita kuten kahvia, maitotuotteita, jauhoja jne. Talvea varaistoimme sen minkä pystymme, mutta täydennämme varastoja kaupasta kun siltä tuntuu. Emme tavoittele ehdottomuutta vaan etenemme pienin askelin kohti omavaraisempaa elämää.

Osittainen omavaraistalous

Osittainen omavaraistalous – kokemuksia kotimaasta ja Englannissa

Olen vasta aikuisena ymmärtänyt kuinka omavaraisesti perheemme 90 -luvun lopussa eli. Isäni kasvatti biodynaamisia kasviksia, meillä oli lampaita, kanoja ja hevonen. Suurin osa eläinten ruuasta tehtiin itse. Heinät laitettiin seipäille ja kerppuja kuivateltiin talvea varten, vain kaura ostettiin läheiseltä viljelijältä. Omavaraisuus oli varmasti osittain olosuhteiden sanelemaa. Emme olleet erityisen varakkaita entuudestaakaan ja laman myötä perheeseen tullut työttömyys ei parantanut tilannetta. Maalla asuminen ei kuitenkaan tuntunut köyhältä tai ankealta. Olin aina ollut eläin rakas ja vihdoinkin unelmani omasta hevosesta toteutui, kun pelastimme teuras uhan alla olleen 20-vuotiaan islanninhevosen Smyrren.

Kun joitakin vuosia myöhemmin valmistuin, muutin pois kotoa Englantiin, jossa asuin omavaraistaloutta hyvin vahvasti toteuttavissa Camphill yhteisöissä.

2000-luvun alussa asuin vuoden noin 350 henkilön kokoisessa kylässä, joka yhdessä tuotti suurimman osan syötävästä ruuasta. Kylässä oli sekä maitotiloja, lihan ja munien tuotantoa, oma teurastamo, meijeri, jossa tehtiin mm. juustoa, jogurttia, oli leipomo, kutomo, kynttiläpaja, puutyöpaja, jopa oma kahvila ja kauppa. Vaikka kukaan yksittäinen kylän jäsen ei pärjännytkään yksin, oli kylä kokonaisuutena melko omavarainen. Kukaan ei tosin puhunut omavaraisuudesta siihen aikaan, vaan enemmänkin kyse oli siitä, että haluttiin tarjota mielekäs tapaa elää niin kehitysvammaisillehenkilöille kuin kenelle tahansa. Katso youtubesta dokumentti Botton Villagesta, jossa asuin.

Osittainen omavaraistalous

Paluu juurille

Unelma omavaraisuudesta on hiipinyt mieleeni pikkuhiljaa. Ensimmäinen kokeilumme kohti omavaraisempaa elämää alkoi vuonna 2006. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että halusin syödä lihaa jonka tiesin varmuudella eettiseksi. Vastauksena tähän, ryhdyimme kasvattamaan itse omat lihamme. Lampaita, kaneja ja kanoja oli pian piha täynnä. Neljä pientä lasta, opiskelu työnohella ja eläinkatras kävi lopulta liian raskaaksi ja omavaraistelu jäi. Muutamia vuosia sitten ajatus osittaisesta omavaraisuudesta alkoi uudelleen kyteä mielessä. Kaikki lähti liikkeelle kyllästymisestä. Kyllästyin käymään kaupassa. Tuntui että koko olemassaolo perustui ostamiseen, tarpeita kuluttamiselle syntyi koko ajan, vaikka samaan aikaan vähänkin ympäristötietoinen ihminen ymmärsi sen kestämättömän vaikutuksen luonnolle. 

Aloimme puntaroimaan omaa elämäämme uudestaan. Tarvitsemmeko todella kaiken sen, mitä meille uskotellaan hyvään elämään kuuluvan? Samoihin aikoihin luovuimme lihan syönnistä ja ryhdyimme viljelemään enemmän hyötykasveja. Kun rupesimme miettimään enemmän omia kulutustottumuksiamme, huomasimme, että voimme helposti luopua kaikesta ylimääräisestä ostelusta ja saavuttaa sillä sekä enemmän aikaa tehdä sitä mitä haluamme, että vähentää työntekemistä, sillä rahaa kuluu entistä vähemmän.

Osittainen omavaraistalous on meille elämäntapa. Nautimme uusien asioiden opettelusta ja itse tekemisestä. Samalla voimme konkreettisesti elää enemmän omien arvojemme mukaisesti, nauttia luonnon kiertokulusta ja tehdä valintoja, joiden takana voimme seistä.

Kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukseni näet täältä.

Tämä on osa Omavaraisuus bloggaajien sarjaa, jossa joka kuukausi jaetaan oman projektin kuulumisia. Käy myös tutustumassa muiden blogeihin! Farmer to bee, Urban Farming kaupunkiviljely, Tsajut, Sarin puutarhat, Laura eli Javis, Metsäläisten elämää, Riippumattomammaksi, Korkeala, Saman otavan alla, Airot ulapalla, Villa Koira, Torpan Tyttö, Caramellia, Villa Kotiranta, Alussa oli Vehkosuo, Luomulaakso, Kohti laadukkaampa elämää, Rakkautta ja maanantimia, Iso-Orvokkiniitty, Jovelan talopäiväkirja , Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi ,Maalaiskaupungin piha,  Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi, Harmaa torppa