Puutarhan hoito toukokuussa – video

Puutarhan hoito toukokuussa on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sääolosuhteet ovat vaihdelleet shortsikeleistä lumisateeseen ja työt puutarhassa kylvöistä kunnostamiseen.

Puutarhan hoito toukokuussa

Toukokuu on hyötypuutarhassa kiireistä aikaa. Aikaiset lajikkeet pitää saada maahan ja myöhäisemmille lajikkeille penkit kunnostetaan istutusta vaille valmiiksi. Samalla kun on kauheasti tekemistä, ei missään vielä näy mitään ja melkein unohtaa, että loppukesästä näky on aivan kuin toisesta maailmasta. Tai itse asiassa jos tarkemmin katsoo, niin näkyyhän hyötypuutarhassakin merkkejä tulevasta satokaudesta. Monivuotiset kasvit tuottavat jo satoa. Köynöspinaatti, ruohosipuli, raparperi ja maa-artisokka voivat hyvin ja ovat innokkaan puutarhurin käytettävissä jo toukokuussa. Samoin nokkosta on päässyt syömään jo monta kertaa. Puutarhan hoito toukokuussa palkitsee myöhemmin, loppu kesästä – alku syksystä, kun satoa toden teolla alkaa tulemaan!

Kukkamaalla tapahtuu. Ihanat kirjopikarililjat, narsissit, scillat ja muut kevään aikaiset sipulikukat kukkivat, eivätkä näytä erityisesti harmistuvan sään vaihteluista. Nyt olisi hyvä hetki ripotella sipulikukille lannoitetta! Pionit, unikot ja monet muut puskevat kukkapenkistä valtavalla kasvuvoimalla. Pioneita en oikeastaan ole koskaan hoitanut muuten kuin kitkemällä ne voitolle vieressä kasvavista rikkaruohoista.

Puutarhan hoito toukokuussa – tee nämä

  • Lannoita kasvimaa kompostilla
  • Kylvä aikaiset lajikkeet ja suojaa ne harsolla. Esimerkiksi porkkana, palsternakka, tilli ja persilja on turvallista kylvää.
  • Rakenna kohopenkki kurpitsalle ja avomaankurkulle, peitä penkki katteella, esim olki.
  • Kasvihuone kaipaa vielä öisin ylimääräistä lämpöä tai kasvien peittelyä harsoilla. Tarkista kasvihuoneen yölämpötila!
  • Karaise esikasvatettujataimia ulkoiluttamalla niitä päivisin
  • Kitke marjapensaat esille ja lannoita ne esimerkiksi kompostimullalla
  • Ehdit vielä esikasvattaa esimerkiksi kurpitsaa, avomaankurkkua, salkopapua ja maissia.
  • Pinaatti ja salaatti kannattaa kylvää nyt, saat satoa nopeasti!
  • Huolla mansikkamaa. Leikkaa pois kuivat rönsyt ja kata penkki esimerkiksi oljella.
  • Hyödynnä monivuotisten kasvien satoa! Raparperi, lipstikka ja ruohosipuli tuottavat jo ensimmäisen sadon.
  • Maa-artisokkaa ja palsternakkaa voi syödä, mikäli sitä on edellisvuonna istuttanut.
  • Hyödynnä ruuaksi myös puutarhan rikkaruohoja kuten nokkosta.

Olemme kuvanneet puutarhaan ja omavaraisuuteen liittyvää videosarjaa, joka ei niinkään ole mikään opetusvideo, vaan enemmänkin päiväkirjamaista tekemistä. Tervetuloa seuraamaan touhujamme tilaamalla Youtube kanavamme!

Lisää puutarha aiheisia postauksia löydät täältä.

Hei hei puutarha

Se alkaisi niin sanotusti alkaa olla laittaa pillit pussiin tämän kasvukauden osalta. Viime viikot on mennyt lähinnä hissuksiin siivoillessa ja tehden pientä tilanne arviota.

Tämä kesä yllätti monin paikoin positiivisesti. Ja osin sitten ei niinkään. Tomaatteja tuli valtavasti, osa on minulla sisällä kypsymässä, eli voisi jopa sanoa, että tomaatteja tulee edelleen. Kaalit olivat turhaa ajan hukkaa, se mikä säästyi tuholaisilta meni peurojen suuhun. Peurojen suuhun meni kyllä paljon muutakin. Se on suorastaan sääli, että jos todella haluaisi kasvimaan pysyvän suojassa, pitäisi sen ympärille rakentaa sellainen muuri jonka erottaisi avaruudesta käsin.

Puutarha tuotti satoakin enemmän iloa. Oli hyvä fiilis kerätä salaatti ainekset suoraan omasta maasta, tai käydä hakemassa puuttuvat yrtit omasta pihasta. Tai maistella erilaisia tomaatteja. Tai kehitellä ruoka sen mukaan, mikä puutarhassa näytti juuri silloin parhaalta. Suurin osa päivästä kului ulkoillen ja puutarhassa jotakin nykertäen. Sellaisessa hommassa sitä tuntee elävänsä.

Hyvältä näyttää myös jääkaapissa ja pakkasessa. Hyllyt notkuvat hilloja, kastikkeita, maustekurkkuja, soseita, marjoja ja muita hyviä, mitä kesän aikana kasvatettiin. Ensimmäistä kertaa sain esimerkiksi useita litroja paprikaa pakastettua.

Oikeastaan puutarhanhoito, säilöntä ja muu omavaraistelu vei mukanaan siinä määrin, että koko hommaa tuli kauhean huonosti dokumentoitua tänne blogiin. Tuntui, että teki hyvää keskittyä olennaiseen. Eikä energiaa oikeastaan muuhun riittänytkään. Joten sori kaikki ketsuppireseptin odottelijat, palaan asiaan ensi kesänä. Toivon.

Puutarhahommista vapautuneen ajan olen siirtänyt neulontahommiin. Mutta niistä lisää joku toinen kerta!

Tomaatit kypsyvät viimein

Se oli varmaan maaliskuun alku kun laitoin ensimmäiset tomaatin siemenet multaan. Sen jälkeen kotimme alkoi pikku hiljaa enenevissä määrin muistuttaa kasvihuonetta kunnes lapset jo totesivat, ettei kodissamme mahdu ruokailemaan mikäli taimikasvatus vielä yltyy.

Ilman ollessa pääpiirteittään plussan puolella alkoi armoton kasvihuoneen kokoaminen. Kohmeisin sormin kiersimme tuhansia pikkuruisia ruuveja kiinni ja tulkitsimme venäjänkielistä opasta parhaamme mukaan. Taimissa oli järjettömästi kasteltavaa ja ne oli sijoitettu hankalasti, mahdollisimman tiiviisti, niin että kämpässä pystyisi elämään, mutta hoidon ja kastelun kannalta hyvin epäkäytännöllisesti. Osa taimista juroi, multa osoittautui heikkolaatuiseksi, tarvittiin lisää kasvuvaloa. Manasin itsetehtyjä kierrätyspotteja jotka maatuivat käsiin. Multaa oli joka paikassa, taimia sitäkin enemmän ja kämppä tupaten täynnä oheisrekvisiittaa.

Heinäkuussa facebookin kasvihuone- ja tomaattiryhmät alkoivat pullistella uutisia kypsyvistä tomaateista. Omassa kasvihuoneessani oli hädin tuskin raakileita. Mikään ei näyttänyt samalta kuin sosiaalisenmedian viehkeät huoneet täynnä iloisen erivärisiä tomaatteja. Heinäkuun lopussa olin jo epätoivossa. Olin tehnyt puoli vuotta hommia omien tomaattien eteen, mutten ollut vielä päässyt maistamaan yhtäkään. Tappio mieliala yritti lyödä jalkaansa ovenväliin.

Elokuussa se sitten tapahtui. Ensimmäiset tomaatit kypsyivät. Makeina, maukkaina ja mehukkaina. Seuraavalla viikolla niitä oli jo lisää. Keltaisena, punaisena, oranssina ja raidallisena. Pienenä ja suurena.

Haaveeni on toteutunut.

Kurkkusato kypsyy jo, niin kuin minäkin

Tämä kesä on ollut aikamoinen. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista puutarhassa ja nyt pikkuhiljaa myös nauttia sen tuottamasta sadosta.

Heinäkuun alussa osallistuimme Avoimet puutarhat päivään ja sen suosio yllätti meidät ihan täysin. Vieraita kävi pitkälle toista sataa ja väkeä piisasi aivan tapahtuman loppuun asti. Oli tosi kivaa jutella ihmisten kanssa ja kertoa omasta puutarhastaan, kanojen pitämisestä, kasvihuoneista, kasvulaatikoista, mehiläisitä ja tietenkin kukista! Viiden tunnin jälkeen ääni oli käheänä ja poskilihakset krampissa hymyilemisestä, mutta kyllä kannatti. Ensi vuonna osaamme varautua paremmin esimerkiksi parkkipaikkojen kanssa.

Omavaraisuusaste on noussut kohisten. Suoraan kasvimaalta saa jo kesäkurpitsaa, kurkkua, juurikkaita, perunaa, basilikaa, persiljaa, korianteria, sipulia, lehtikaalia, krassia ja tietenkin raparperia. Moni muu näyttää hyvältä, tomaateissa on hyvin raakileita, varsiparsakaalin kukinnot ovat jo näkyvissä, porkkana kasvaa terhakkaasti, mansikasta ei ole tullut valtavaa satoa, mutta maistelemaan olemme päässeet. Kaiken kaikkiaan sato näyttää ilahduttavalta.

Otsikossa viittaan kypsymisellä siihen, että täytän pian 40 vuotta. Minulla on asian suhteen sikäli ristiriitaiset fiilikset, etten koe itseäni sinällään vielä vanhaksi tai muutoin kriiseile siitä, että siirryn uudelle vuosikymmenelle. Olen kuitenkin kuluvan vuoden aikana sairastanut tai oikeammin saanut hoitoa sairauksiini enemmän kuin koskaan ennen. Olo tuntuu semisti nahistuneelta. On tietenkin hyvä että saa hoitoa, mutta mikään ei tunnu enempää vanhenemiselta kuin sairastaminen.

Muutoin en haikaile nuoruusvuosiani. Minusta jokaiseen ikään on kuulunut niin paljon hyvää ja niin monia haasteita, että mielummin kuin pörräisin paikoillani haluan katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Kasvihuone on viimein valmis

Totta se on! Projekti, joka alkoi jo viime syksynä kehikon pystyttämisellä, on viimein valmis. Eilisen aikana saimme kasvulaatikot tehtyä, mullat kärrättyä, kattoluukun tehtyä ja tomaatin taimet istutettua.

Olo on voittamaton, vaikkakin uutta projektia pukkaa päälle sellaista tahtia, että pitää oikein muistuttaa itseään siitä, että on parempi iloita jokaisesta tehdystä asiasta, kuin murehtia pitkääkin pidempää to do listaa.

Viitisen vuotta sitten hankimme ensimmäisen kasvihuoneemme. Sen pinta-ala oli viisi neliötä ja materiaali samaa kuin jauhelihapaketissa. Viime kesänä tuskastuin sen epäkäytännöllisyyteen ja liian pieneen kokoon. Kasvihuonetta oli hankala tuulettaa, paprikat homehtuivat, hoitaminen oli hankalaa ja epäergonomista.

Uudesta kasvihuoneesta haaveillessani ajattelin ensin, että haluan ihanan näköisen lasihuoneen, joka visioissani olisi myös kesäinen oleskelutila. Onneksi kuitenkin tajusin, etten koskaan istuisi kahvihuoneessa iltapäiväteellä. Minä olen toiminnan ihminen. Haluan käytännöllisiä ratkaisuja. Ja mahdollisimman paljon tomaatteja.

Lähdimme siis etsimään kasvihuonetta käytännöllisyys edellä. Se ratkaisu myös sen, että lasien sijaan valitsimme kennolevyt. Kenno hajottaa auringon valon niin, ettei varjostusta tarvita, se myös pitää lämpötilan tasaisempana. Putkimallin tuulettaminen on helpompaa, sillä kummassakin päässä on ovi. Lisäksi kasvihuoneessa on kattoluukku, joka toimii automaattiavaajalla, kunhan saamme sen asennettua.

18 neliön kasvihuoneessa on yksi 1x2m ja kaksi 1x3m kokoista kasvulaatikkoa. Ne ovat korkeudeltaan noin 40 cm, josta 15 cm on metallisella kehikolla, maan alla. Käytävälle laitoimme sepeliä. Maan päälle jäävät osat on tehty laudasta, joka on kevyesti poltettu sisältä päin lahoamisen ehkäisemiseksi. Kaiken alla on juurimatto.

Nyt vaan odotellaan satoa, kaikista mun 17 lajikkeesta ja 59 taimesta.

Loppuun vielä muutama kuva puutarhan väriloistosta. Kukkapuutarhan eteen ei ole tänä vuonna ehtinyt tehdä yhtään mitään. Onneksi kukat eivät kysele, vaan nousevat itsestään silloin kun niille sopii!