Author: minna

Aurora-puutarha

Olen jo useamman vuoden haaveillut lähteväni mukaan Avoimet puutarhat tapahtumaan. Se on päivä, jolloin tavalliset ihmiset avaavat puutarhansa muille, pistävät ehkä pystyyn pienen kesäkahvilan, esittelevät puutarhaansa ja myyvät halutessaan ylimääräisiä taimia puutarhapäivän vieraille.

Olen osallistunut tapahtumaan kävijänä muutaman kerran ja se on aina ollut yhtä hauskaa. Avoimet puutarhat vaihtelevat pienistä rivitalon pihoista maatilojen pihapiireihin ja tyylejä on yhtä monta kuin on omistajiakin. Yhdistävä tekijä on ilo on omasta puutarhasta. Meidän puutarhamme löytyy nyt Avoimet puutarhat sivuilta nimellä Aurora-puutarha.

Avoimet puutarhat päivää vietetään 7.7. Kannattaa laittaa se kalenteriin ja piipahtaa meillä. Puutarha käyskentelyn lisäksi meillä on kesäkahvila ja taimimyyntiä. Tervetuloa!


Mietimme pitkään millä nimellä osallistumme. Tilamme nimi olisi vapaasti käännettynä Korpilaakso, mutta se ei jotenkin kuvaa tätä aluetta ollenkaan. Tässä paikalla on kuitenkin toiminut Aurora-puutarha ainakin 80 -luvulta lähtien. Aurora puutarha oli biodynaaminen tila, jonka perusti suomalaisen luomutuotannon grand old man Michael “Mikko” Pax. Sittemmin Aurora-puutarhaa luotsasi isäni ja nyt puutarha on ollut kaupallisessa muodossaan ollut kuopattuna jo useita vuosia. Kotitarpeeseen meillä sen sijaan on viljety aina. Lue täältä lisää biodynaamisesta viljelystä.

Michael”Mikko” Pax tuli Saksasta Suomeen vuonna 1954 biodynaamisen maatilan tilanhoitajaksi Paraisille. 1960-luvulta alkaen hän toimi Biodynaamisen yhdistyksen palkattomana viljelykonsulenttina ja viljeli omaa avomaan vihannesviljelytilaansa Kirkkonummella. Tulisieluinen Mikko kiersi ympäri maata pitämässä luentoja kansalaisopistoissa ja vastaavissa paikoissa ja neuvomassa vasta-alkajia.
Mikko oli 1970-luvun alussa ainoa henkilö, jolta saattoi saada käytännön luomuneuvoja Suomessa. 1970-luku oli Suomen luomuviljelyn todellinen pioneerivuosikymmen. Silloin lähes sata tilaa aloitti luomuviljelyn ja lähes kaikki saivat oppinsa Mikolta. Hänen panoksensa Suomen luomuviljelyn alkuun lähdössä ja sen jälkeenkin aina 2000-luvulle on ollut mittaamattoman arvokas ja korvaamaton.•

Luomu-lehti

Koska tilamme historia on niin merkittävä ajatellen koko suomen luomutuotantoa, olemme päättäneet jatkaa Aurora-puutarha nimen käyttöä. Minulla on jopa pieniä ideoita, miten voisimme elvyttää puutarhan kaupallista toimintaa, mutta niistä myöhemmin lisää.

Lipstikkaa.

Alkoholiton shrub-juoma kruunaa juhlan

Alkoholiton shrub-juoma tehdään appelsiinista, passionhedelmästä ja viinietikasta. Kyllä vain, viinietikasta. Lopputulos on raikas, juhlava ja aromikas. Shrub-juoma sopii täydellisesti alkoholittomaksi vaihtoehdoksi erilaisiin juhliin ja illan viettoihin.

Rakastan drinkkejä! Maukkaita, hedelmäisiä, raikkaita ja pirskahtelevia drinkkejä. Elämässäni on kuitenkin paljon tilaisuuksia, jossa nautin drinkkini mieluiten alkoholittomana. Esimerkiksi jouluaatto ja erilaiset lasten kanssa vietettävät juhlat (lue: kaikki tässä elämäntilanteessa eteen tulevat juhlat) ovat sellaisia, että jos haluan juoda enemmän kuin yhden drinkin, on paras olla tarjolla myös alkoholiton versio. Minusta drinkkien juominen on juhlavampaa kuin iän ikuisten limujen tai pelkän kivennäisveden nauttiminen.

Tämä alkoholiton shrub-juoma saa makunsa etikasta, appelsiinista ja passionhedemästä. Se on kuin raikas trooppinen tuulahdus. Etikkaa ei kannata pelätä, sillä vaikka makuetikka tuoksuu voimakkaalle, ei valmiista drinkistä välttämättä arvaa nauttivansa etikkaista juomaa. Samalla idealla voi valmistaa erilaisia makuetikoita drinkkien pohjaksi, muuntelemalla makuaineita sesonkien mukaan.

Viinietikan juomisella kerrotaan sitäpaitsi olevan kaikenlaisia terveyshyötyjä. Viinietikan kerrotaan edistävän ruuansulatusta ja auttavan jopa painon pudotuksessa. Että oikeastaan voisin nimetä tämän terveyspommiksi!

Alkoholiton shrub-juoma

Alkoholiton shrub-juoma

Raaka-aineet

1 dl vettä
1 dl sokeria
1 appelsiinin mehu
2 passion hedelmää
1 dl omenaviinietikkaa

Tarjoiluun: jäitä, passionhedelmä, kivennäisvettä
 

Valmista makuetikka edellisenä päivänä. Kuumenna vesi ja sokeri kattilassa höyryäväksi. Sekoita kunnes sokeri on liuennut. Lisää appelsiinimehu ja passionhedelmän liha. Anna kiehua noin 5 minuuttia. Sekoita joukkoon viinietikka ja kuumenna kiehuvaksi. Siivilöi liemi lasipurkkiin ja jäähdytä. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Makuetikka säilyy kylmässä 2 viikkoa.

Valmista juomat juuri ennen tarjoilua. Täytä lasit jääpaloilla ja puolikkaan passion hedelmänlihalla. Mittaa lasiin 2 rkl makuetikkaa ja kaada päälle 2 dl kivennäisvettä.

Vinkki: Muunna mocktail cocktailiksi! Voit valmistaa juoman myös kuohuviinistä.

PS. Kohta alkaa raparperikausi, tänä vuonna aion muuttaa perinteisen raparperimehun drinkiksi.

Taimipotit sanomalehdestä

Taimipotit sanomalehdestä on sekä edullinen, että ekologinen vaihtoehto. Minä olen käyttänyt pottien tekemiseen erityistä muottia, mutta yhtä hyvin pottien tekoon voi käyttää sopivan kokoista pulloa tai säilyketölkkiä. Hyviä potteja esikasvatukseen saa myös vessapaperin hylsyistä ja munakennoista.

Minä en käyttänyt taimipoteissa lainkaan teippiä, sillä ne tuntuvat melko tukevilta ilmankin. Jos kuitenkin tuntuu, että potti kaipaa lisätukea, voit toki lisätä pohjaan teipin palan. Visuaalisesti näistä sanomalehti poteista tuli oikein kivoja, kesällä voin kommentoida miten käytännössä sujui!

Taimipotit sanomalehdestä

Tee näin:

  • Leikkaa sanomalehdestä noin 10 cm levyinen kaistale
  • Taita toinen reuna sisään koko matkalta, näin potista tulee tukevampi.
  • Pyöritä sanomalehteä muotin (tai pullon, tai säilyketölkin) ympärille, niin, että sanomalehti menee pohjan yli muutaman sentin. Saat tukevamman potin kun sanomalehti kiertää muotin muutaman kerran.
  • Taita seuraavaksi pohja sisään päin saumasta aloittaen. Ei haittaa, jos keskelle jää pieni reikä.
  • Paina pohja tukevasti kiinni muotin avulla tai esimerkiksi työskentely alustaa vasten.
  • Täytä potti hiekkapitoisella niukkaravinteisella istutusmullalla.
  • Potin voi taimen mukana istuttaa myöhemmin isompaan astiaan tai suoraan avomaalle. Näin juuret pysyvät varmemmin ehjinä.

Note to self: Näihin voisi saada ihan kivan näköiset rairuoho viljelmätkin!

Chimichurrilohi

Chimichurrilohi saa makua ja väriä mangosta. Tämä ruoka valmistuu nopeasti arjessakin. Käytännössä lohi laitetaan uuniin ja sillä välin valmistuvat niin chimichurri kuin muutkin lisäkkeet. Ma nautimme lohen kanssa kvinoaa ja appelsiinisalaattia.

Appelsiinisalaatti oli oikea luovuuden multihuipentuma. Pelkkiä viipaloituja appelsiineja sellaisenaan. Oi, arki!

Osallistun tällä reseptillä ruokabloggaajien maaliskuun haasteeseen, jossa ideana on kehittää max 30 min repsepti. Haasteeseen saa tarttua kuka tahansa, missä somekanavassa tahansa (tai vaikka vain omassa keittiössään kenellekään kertomatta). Kokkaa jotain nopeaa maaliskuun aikana ja jaa resepti tai vaikka pelkkä kuva blogissa/instassa/facebookissa käyttämällä #kuukaudenruokahaaste.

Tarvikkeet

  • 1 mango kuorittuna ja pilkottuna pieniksi kuutioiksi
  • 1 nippu korianteria hienonnettuna
  • 1 nippu lehtipersiljaa hienonnettuna
  • 1 chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
  • oliiviöljyä
  • 1 limen mehu
  • suolaa
  • mustaa pippuria
  • 400g lohta

Tee näin:

  1. Lämmitä uuni 160 asteeseen. Mausta lohi suolalla ja pippurilla. Laita paistovuokaan loraus oliiviöljyä ja nosta lohi päälle. Anna kypsyä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes lohi on juuri ja juuri kypsää.
  2. Sillä välin kun lohi kypsyy, sekoita mango, persilja, korianteri, chili, lime, ja loraus öljyä keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Nauti lohi chimichurrin kanssa.

11 vee synttärit

Viikonloppuna meillä juhlittiin 11 vuotta täyttävää tytärtäni. Hänen syntymäpäiviään viettiin jo alku kuusta, mutta kaikkien sairasteluiden vuosi itse juhlia jouduttiin siirtämään parilla viikolla.

Oilin syntymäpäivinä minuun iskee aina pieni haikeus. Vauvamme ei ole enää mikään vauva. Pikkulapsi aika lipuu koko ajan kauemmas perheemme osalta. Kukaan ei enää tarvitse äitiä niin kuin ennen. Meillä eletään nyt teinien elämää. Ja se on vähän haikeaa ja se on hyvä niin.

Olen ylpeä siitä millaisen porukan olen saanut hengissä teini-ikään saakka. He ovat kaikki omalla tavallaan osaavia, ihania, fiksuja ja luovia tyyyppejä, jotka vielä etsivät omaa paikkaansa tässä maailmassa. Ja sitä on mahtavaa seurata. Kun kaikki on vielä mahdollista.

Siihen nähden, että minulla on neljä lasta, en ole koskaan ollut kovin hoivaava äiti. En ole lasten pikkulapsi aikana kuskannut heitä harrastuksiin, en muskariin, enkä perheliikuntaan. En ole koskaan pitänyt itseäni miestäni parempana huoltajana yhteisille lapsillemme. En tehnyt ruokaa valmiiksi jääkaappiin, jos minulla on ollut menoja, enkä puuttunut siihen, mitkä vaatteet lasten isä lapsilleen pukee. Lasteni isä on aina ollut huippu. Hän on tiennyt koska on hammaslääkäri ja neuvola ja vanhempainvartti. Yhdessä olemme muokanneet oman näköisemme tavan toteuttaa vanhemmuutta. Ja nyt lasten ollessa vähän vanhempia, se tuottaa hedelmää. On mielenkiintoista (ja raskasta) olla teinien äiti. Elämä on jatkuvaa kehoittamista siivota huone, käydä suihkussa, pestä pyykkiä ja herätä. Toisaalta se on kiinnostavia keskusteluita, uuden oppimista ja henkistä kehittymistä.

Mutta takaisin siihen synttärisankariin. 11-vuotias rakastaa hevosia. Hän käy tallilla kolme kertaa viikossa hoitamassa, ratsastamassa ja siivoamassa tallia. Sama, joka kotona tekee kaikkea muuta mielummin kuin siivoaa huoneensa. Hän on luova, käsistään näppärä ja sosiaalisesti kyvykäs. Kotona hän on myös kipakka ruutitynnyri, joka ei koskaan jätä välistä kunnon matsia veljensä kanssa. Hän on nuorin, pienin ja pippurisin. Hän toivoi Pipsapossu kakkua, kepparisynttäreitä ja ratsastuseiriä. Ja hän halusi itse leipoa synttäri tarjoiltavat. Ja niin tapahtui.

Filotaikina pinaatti- ricottapiirakka

Filotaikina on välimeren maissa paljon käytetty taikina, josta tehdään mm. baklavaa ja spanokopitaa, eli kreikkalaista pinaattipiirakkaa. Tämä kyseinen pinaattipiirakka on itselleni mitä suuremmoisin makumuisto Kreikan matkoiltani.

Ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkani nykyisen mieheni, silloisen poikaystäväni, kanssa suuntautui Kreikkaan. Meillä oli meno-paluu liput ostettuna Ateenaan ja sieltä saari hyppelimme vailla sen kummempia suunnitelmia saarelta toiselle. Rahaa oli vähän ja olimme kumpikin kasvissyöjiä, niinpä edulliset, pienistä kärryistä myytävät spanokopitat maistuivat hyvin reissun aikana. Aika on varmasti osaltaan kullannut muistot, sillä samaisella reissulla ostimme kihlat ja yövyimme telttailualueella 40 asteen helteessä. Oi niitä aikoja! Toisen kerran pääsin toden teolla fiilistelemään tätä perinne herkkua Jennin ja Saaran kanssa valokuvauskurssilla Kreetalla. Siellä piirakkaa tehtiin filotaikinan kanssa alusta saakka, mutta pinaatin sijaan käytettiin vuorilta kerättyjä villiyrttejä. Omin käsin kerättyjä villiyrttejä.

Valokuvausreissun jälkeen uhkuin tarmoa tehdä vastaava piirakka kotimaisista villiyrteistä ja ostin kuulkaa filotaikinankin valmiiksi. Vaan tuli kevät ja toinenkin ja filotaikina pysyi pakastimessa. Kunnes sitten tänään tuli aika sulattaa pakkanen ja filotaikina löytyi uudestaan. Joten tämä versio on syntynyt pinaatista sen kummempia fiilistelemättä. Mutta oli kuulkaa hyvää, innostuin kaivamaan nämä vanhat kuvatkin esille, jotta pääsette muutkin Kreikan fiiliksiin!

Filotaikina pinaatti- ricottapiirakka

Tarvikkeet:

  • oliiviöljyä 
  • sipuli ohueksi viipaloituna
  • valkosipuli 2 kynttä, kuorittuna ja murskattuna
  • pinaattia 250g
  • muna 1kpl
  • ricotta 250g, valutettuna
  • muskottipähkinä 1/2 tl
  • suolaa ja pippuria maun mukaan
  • feta juusto 150g
  • filo taikina 4 levyä (levyn koko noin 38cm x 30cm) 

Tee näin:

  • Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät ruskistuneet. Lisää pinaatti ja kuullota vielä 5 minuuttia kunnes neste on haihtunut. Kippaa siivilään ja anna nesteen valua siivilän läpi.
  • Sekoita muna ricotta. Mausta muskottipähkinällä, lisää ripaus suolaa ja pippuria. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
  • voitele 20 senttinen irtopohjavuoka kevyesti öljyllä. Vuoraa vuoka öljyllä voidelluilla filotaikina levyillä, ylimääräinen taikina saa roikkua reunan yli. Lusikoi täyte vuokaan. Taittele reunan yli roikkuvaa taikina piirakan päälle. Voitele piirakka öljyllä. Paista piirakkaa 25-30 minuuttia tai kunnes se on kullanruskea ja rapea. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä.
Tässä kuvassa kotikeittiössäni syntynyt versio. Hyvää tämäkin!