Roihu 2016 oli Suomen isoin ja monella tapaa ajateltuna myös hienoin partiotapahtuma, joka kuunaan on järjestetty. Roihu kokosi Evon metsiin 17 000 partiolaista, joista 3000 tuli ulkomailta. Forssan kokoisesta kaupungista löytyivät kaikki peruspalvelut, sairaalaa, palokuntaa, päiväkotia ja kirjastoa myöten. Leiri tehtiin vapaaehtoisvoimin, niin että myös tekijät maksoivat leirin osallistumismaksun. Jep, teitpä leiriä viikon tai kolme vuotta, leiri maksu oli kaikille sama.

Mielenkiintoisia tilastoja näet tästä Hesarin jutusta.

Roihu 2016

Me olimme mieheni kanssa Roihu 2016 leirillä yhteensä 13 päivää. Ensin rakentamassa leiriä, sitten itse leirillä ja lopuksi jäimme vielä purkamaan leiriä. Meillä kummallakin oli leirin aikainen pesti, minulla vaeltajaohjelman aktiviteettikymppinä, eli suunnittelin ja johdin moninaisuuteen liittyviä aktivitetteeja 18-22 vuotiaille nuorille aikuisille ja miehelläni oli pesti leirin logistiikassa. Voinette kuvitella, että kun metsään rakennetaan 17 000 ihmisen väliaikainen kaupunki, vaatii se jonkin verran henkilö- ja tavarankuljetusta.

Yövyimme nuorempien lasten kanssa perheleirissä, isompien yöpyessä oman lippukunnan kanssa. Suurleireille osallistutaan perinteisesti vasta tarpoja ikäisenä, eli 12 vuotiaasta ylöspäin. Pienemmät osallistuivat perheleirin omaan koululaisohjelmaan, joka vastasi kyllä omien lasteni käsitystä hauskasta leiriohjelmasta. Joskin olin jo kotona etukäteen varoittanut, ettei kannattanut odottaa perinteistä partioleiriä vaan enemminkin kannattaa varautua viikon mittaisiin partiofestareihin. Ja siinä olin totisesti oikeassa, Roihu 2016 oli partiofestari parhaasta päästä. Vai mitä sanotte siitä, että päättäjäisissä esiintyi Sanni? Täysosuma, jos minulta kysytään. Partio elää ajassa!

Leiripäivät koostuivat yhteisistä ruokailuista, oman pestin hoitamisesta, yhteisistä ohjelmista ja mahdollisesta vapaa-ajasta. Pestistä riippuen työajat olivat joko hyvin selkeät tai vähemmän selkeät. Leiripestien sitovuus myös vaihteli. Osa pesteistä oli alkanut jo muutama vuosi sitten, kun taas osa pesteistä kesti tasan leiri viikon.

Oma pestini alkoi noin vuotta ennen leiriä ja oli leirillä melko sitova, mutta työajaltaan epäselvä. Aktiviteettikymppinä tehtäväni oli varmistaa, että kaikki suunnittelemani aktiviteetit toimivat ja että tieto liikkui osallistujien ja tekijöiden välillä. Tuurasin myös tarvittaessa ja muutenkin tavoitteeni olla läsnä tekijöille, jos apua tarvittiin. Välillä päiväni alkoi 9.30 palaverilla ja loppui puolilta öin nuorempien jäädessä vielä pyörittämään vaeltajien open mike iltaa. Vapaa-ajalla olin paljon nuorempien lasteni kanssa, sillä koululaisohjelma loppui iltapäivällä, jonka jälkeen vastuu lapsista oli vanhemmilla. Näin ollen minulla jäi niin sanottu aikuisten vapaaehtoisten oma ohjelma kokonaan kokeilematta. Yhtä pientä suppaus episodia lukuunottamatta se ei harmita yhtään, vaikka olenkin kuullut paljon kehuja leirin aikuistenohjelmasta.

Hulluinta tässä on se, että vaikka en itse osallistunut yhteenkään ohjelmaan leirillä, enkä aina jaksanut pestini lisäksi edes kävellä omaa telttaani pidemmälle, oli minulla ihan älyttömän hieno leiri. Pestini, eli työ jota leirillä tein, oli ohjelmallista, monipuolista, opettavaista ja elämyksellistä. Sain uusia ystäviä suomesta ja ulkomailta. Erityisesti pestini kansainvälisyys oli huikea kokemus. Sain tehdä pestiäni inspiroivien ihmisten kanssa, joilla oli mahtavia ideoita ja uskallusta toteuttaa niitä. Pestini kautta sain sukeltaa erilaisiin kokemuksiin, tapoihin harrastaa partiota ja toivottavasti myös innostaa ja inspiroida heitä, joiden kanssa tein töitä. Roihun tekeminen antoi minulle kokemuksen siitä, että olin osa jotakin suurta, yhteistä, ainutlaatuista kokonaisuutta, jonka jokaisella osalla oli merkitys yhteisen leirikokemuksen kannalta. Koin ylpeyttä koko leiristä, siitä, että olin omalta osaltani ollut mahdollistamassa jonkin näin hienon asian syntymistä.

Partio on parhaimmillaan uuden oppimista, yhdessä tekemistä ja elämyksellistä toimintaa luonnossa. Roihu 2016 vastasi näiltä osin kaikkiin odotuksiini.

Suurleirin jälkeen on totta kai mielessä myös asioita, jotka olisi voinut tehdä paremmin. Minusta ne asiat kannattaa nyt painaa visusti mieleen ja kun seuraavan kerran etsitään ihmisiä pesteihin, kannattaa tarttua mahdollisuuteen tehdä asioita vieläkin paremmin.

Partiovasemmalla, Minnis

PS. Jos sinäkin haluaisit olla mukana näin hienossa jutussa, etsi lähin lippukuntasi täältä.