Suppilovahverohilloke

Suppilovahverohilloke on vanha luottoreseptini, johon palaan vuosi toisensa jälkeen. Hillotut suppikset ovat herkullisia, säilyvät hyvin ja ovat myös kiva lahja. Teen aina melko suuren satsin ja tälläkin kertaa annoin heti yhden purkin vanhemmilleni.

Kuten olette ehkä huomanneet, blogi on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle huomiolle. Kokonaan tässä ei kuitenkaan ole heittäydytty laakereille lepäämään, vaan kaikenlaista pientä pohdintaa ja projektia on edistetty. Isointa pohdintaa olen tehnyt liittyen blogini tulevaisuuteen. Taas kerran. Minulla on varmaan sellainen sisäänrakennettu kello, jonka mukaan kriiseilen sopivin väliajoin siitä mitä tämä bloggaaminen minulle noin ylipäätään edes tarkoittaa.

Olen blogannut vuodesta 2007 asti. Eli tässä somemaailmassa pienen ikuisuuden. Alkuun pidin askartelublogia ja tämän Ku ite tekee -blogin aloitin vuonna 2014. Ei uskoisi! Haaveilin joskus urasta ruokabloggaajana, mutta aika nopeasti tajusin, etten oikeastaan ole mikään visiönäärinen reseptien kehittelijä, vaikka tykkäänkin hyvästä ruuasta. En myöskään ole mikään ultimaattinen puutarha bloggaaja, koska en oikeastaan tiedä mistään kauheasti mitään, vaan vedän täysin fiilispohjahta. Omavaraisuus bloggaajana olen mainio, jossei lasketa sitä, että en ole omavarainen. Enkä ainakaan ole kovin erityinen aktivisti, vaikka ehkä haluaisinkin. En vaan jaksa sitä älämölöä, mitä oikeat aktivistit ja maailman parannus feministi naiset saa osakseen. Perhebloggaajaksi olen liian vanha ja väsynyt. Blogiani ei siis voi määritellä mihinkään genreen, se on vaikeasti kaupallistettava ja se on ihan hyvä niin.

Minulle oli myös tärkeää, joskin vähän epämieluisaa havaita, että kaikki se, mistä joskus haaveilin, eli ilmaiset ravintoladinnerit, gaalat ja pressituotteet eivät olleet minua varten. Eivät, vaikka edelleen viherryn kateudesta kun näen unboxing videoita, joissa kaivetaan silkkipaperikääröistä jotain ihania pientuottaja herkkuja tai söpöä luomukosmetiikkaa tai kuvataan myday videoita pressimatkalta Ahvenanmaalta. Silti mieluiten maksan itse dinnerini, syön valitsemassani seurassa ja kirjoitan arvosteluni tripadvisoriin. Ja älkööt kukaan luulko, että arvostelisin heitä, jotka kaupallisuuden hallitsevat. Ehei, minusta bloggaaminen on hieno työ ja ne jotka blogillaan elävät, ovat hatunnoston arvoisen työn tehneet. Etenkin kun on itse kokeillut miten paljon työtä kaupallinen sisältö vaatii, on kunnioitus ammattibloggaajia kohtaan vain kasvanut. Ammattimuijia koko sakki!

Älkää kuitenkaan vaipuko epätoivoon, sillä blogiani en tosiaan ole kuoppaamassa mihinkään, enkä edes kaupallisia yhteistöitä. Juuri nyt tiedossani on yksi mukava kamppis mutta sen jälkeen meikäläinen ottaa tuumaus tauon koko kaupallisuus ajatuksesta ja lakkaa tavoittelemasta jotakin, mitä ei a) ole ehkä edes olemassa b) ei edes oikeastaan halua saavuttaa. Sisällöllisesti se tarkoittaa samaa sekavaa linjaa, mutta lähitulevaisuudessa kokonaan ilman blogissa nyt näkyviä mainoksia.

Mutta mitäpä sitä ihminen itselleen turhia sääntöjä tai rajoja luomaan, saatanpa joskus vielä yllättää itsenikin ja osallistua pressimatkalle Ahvenanmaalle, kukapa sen tietää?

Mutta takaisin siihen suppilovahverohillokkeeseen.

SUPPILOVAHVEROHILLOKE

  • 1 l tuoreita suppilovahveroita
  • 3 dl kuivattuja aprikooseja
  • 1 punasipuli
  • 1 rkl voita
  • 3/4 dl valkoviinietikkaa
  • 3/4 dl vettä
  • 2 dl sokeria
  • 1 rkl tuoretta timjamia
  • 2 laakerinlehti
  • ripaus suolaa

1. Liota kuivattuja aprikooseja yön yli vedessä.
2. Kuutioi liotetut aprikoosit ja hienonna timjami. Pilko punasipuli pieneksi.
3. Kuullota sipuli voissa. Lisää etikka ja sekoita.
4. Lisää pannulle vesi, aprikoosit, mausteet ja yrtit. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 minuttia.
5. Puhdista ja paista suppilovahverot ja lisää hillokkeeseen. Jatka hauduttamista vielä 5 minuuttia.
6. Purkita ja säilytä viileässä.
7. Nauti suppilovahverohilloke leivän päällä ja juustojen kaverina.

Kannattaa myös kokeilla samettista sienikeittoa, se on yksi lempi resepteistäni. Tsekkaa myös Hannan sopan sienipikkelin resepti.

Suppilovahverolasagne

Suppilovahverolasagne on herkullinen ja helppotekoinen kasvisruoka arkeen. Ohje on peräisin Perinneruokaa prkl keittokirjasta ja osallistun tällä reseptillä #suurikeittokirjahaaste ‘eseen.

Mika Rampan Perinneruokaa Prkl on visuaalisesti silmää miellyttävä opus, jossa nimensä mukaisesti keskitytään ammentamaan inspiraatiota perinteisestä suomalaisesta ruuasta. Kaikkiin ruokiin on kuitenkin haettu uusia ideoita sekä valmistapoihin, että reseptiikkaan. Kirja on jaettu pikkusuolaisiin, lisukkeisiin, lämpimiin ruokiin, pieniin herkkuihin, suolaiset leivonnaiset ja makeat leivonnaiset osioihin. Jokaisesta osiosta löytyy herkullisen kuuloisia reseptejä ja ilokseni myös runsas valikoima lihattomia ruokia. Kirjasta löytyy resepti niin perunasusheihin, voikukkahilloon, suppilovahverolasagneen kuin itse tehtyyn lakritsaankin. Joita muuten kokeilin, mutta en saanut onnistumaan. Töhnä maistui hyvältä, mutta ei kovettunut riittävästi.

Nyt kun lähdin selailemaan kirjaa uudestaan suppilovahverolasagne mielelessäni niin innostuin todella paljon kirjan resepteistä, joita voisin hyödyntää joulun alla. En tiedä miksi, mutta monista resepteistä tuli mieleeni joulu, ehkä se oli kuvien maanläheisyys sävyissä ja stailauksessa. Oli miten oli, suosittelen kirjaa kaikille jotka haluavat fiilistellä perinteisen suomalaisen ruuan parissa.

Suppilovahverolasagne

Täyte:
300 g suppilovahveroita
2 rkl voita
2 sipulia
1 kirpeä omena
1/2 ruukku rakuunaa
1tl suolaa

Kastikepohja:
3 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
250 g juustoraastetta (käytän näihin aina kaikki juuston jämät, mitä kaapista löytyy)
1/2 tl suolaa

Lisäksi:
12 lasagnelevyä
50g juustoraastetta

Tee näin:
Puhdista sienet ja hienonna niitä hieman. Paista sieniä paistinpannulla, kunnes neste on haihtunut kokonaan. Kuori ja hienonna sipulit. Lisää pannulle voi ja lisää joukkoon sipulikuutiot. Paista, kunnes sipuli on kypsynyt.

Kuori ja kuutio omena ja lisää se pannulle. Hienonna rakuuna ja lisää pannulle. Mausta suolalla ja nosta sivuun odottamaan.

Valmista kastikepohja sulattamalla voi kattilassa. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja anna kiehua hetki, älä kuitenkaan ruskista. Lisää joukkoon täysmaito ja anna kiehua hetki. Lisää juustoraaste.

Kaada paistetut sienet kastikkeen joukkoon ja mausta suolalla.

Kokoa lasagne. Voitele nelikulmainen vuoka kauttaaltaan voilla. Lusikoi pohjalle ensin kastiketta ja lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kerroksia tulee 3-4 vuuan koosta riippuen. Lisää lopuksi kastiketta ja päällimmäiseksi juustoraaste.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti. Anna lasagnen vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Sienestäjän kymmenen käskyä

Sienestäjän kymmenen käskyä on koottu avuksi ja ohjenuoraksi kaikentasoisille sienestäjille. Noudattamalla näitä selviät hengissä ja muut metsän käyttäjät selviävät sinun kanssasi.

Sienestäjän kymmenen käskyä

  1. Kunnioita luontoa
  2. Syö vain sieniä, jotka tunnistat
  3. Huomioi muut metsänkäyttäjät
  4. Parkkeeraa autosi järkevästi
  5. Älä roskaa
  6. Avotulen teko on kielletty ilman maanomistajan lupaa
  7. Ei ole olemassa alamittaisia sieniä
  8. Suhtaudu facebook tunnistuksiin kriittisesti
  9. Valitse maasto suhteessa kokemukseesi
  10. Älä kakkaa mättäälle

Sienestäjän kymmenen käskyä | jokamiehenoikeudet | sienestys | sienessä

1. Kunnioita luontoa

Jokamiehen oikeuteen liittyy aina myös vastuu luontoa kohtaan. Suomessa laki takaa jokaiselle ainut laatuiset oikeudet sienestää, marjastaa ja kulkea luonnossa. Pidetään yhdessä huolta siitä, että samat oikeudet ja mahdollisuudet säilyvät  myös lapsen lapsillemme. Luonnon kunnioittamiseen kuuluu se, että noudatat yhteisiä sääntöjä, et roskaa, et riko, etkä tee tahallista tuhoa. Jos et tunnista jotain sieniä, anna niiden kuitenkin kasvaa rauhassa, joku muu voi tunnistaa ja syödä ne, tai ainakin ne jatkavat omaa elämänsä metsän monimuotoisessa ekosysteemissä. Kertaa jokamiehen oikeudet täällä.

2. Syö vain sieniä, jotka tunnistat

Sienien tunnistaminen on yksi sienestyksen perusperiaatteista. Ikinä ei pitäisi syödä mitään, mistä ei ole aivan varma. Internet on tietysti mullistanut sienten tunnistamisen ja facebook ryhmät pullistelevat suttuisia kuvia joissa on kasa sieniä ja kysymys “onko myrkyllisiä?”. Ei näin. Sienten tunnistaminen kannattaa aloittaa lajikerrallaan. Apuna voi käyttää kokeneempaa sienestäjää, sienikirjaa tai luotettavaa sivustoa. Jos olet epävarma mikä sieni on kyseessä ja haluat varmistusta facebook ryhmästä, niin ota sienestä tarkka kuva sen kasvupaikalla, ota yksi kuva jossa näkyy lakin alapinta ja yksi jossa olet halkaissut sienen. Olen kuitenkin seurannut näitä tunnistus ketjuja ja niihin kannattaa suhtautua mediakriittisesti. Kun keräät tunnistusta varten sieniä joista olet epävarma, älä sekoita niitä muihin sieniin vaan varaa niille oma erillinen pussi.

3. Huomioi muut metsänkäyttäjät

Metsässä liikkuessa on syytä muistaa myös muut metsän käyttäjät. Älä siis huuda, mesoa äläkä riehu. Meille lapsena opetettiin, että jos huutaa, niin sienet menee piiloon. Suomessa on paljon metsää ja hyviä sienipaikkoja, kaikille riittää sieniä. Samoissa metsissä liikkuu sienestäjien lisäksi muutakin väkeä, kuten metsästäjiä ja muita retkeilijöitä. Kunnioitetaan kaikkien oikeutta kulkea metsässä.

4. Parkkeeraa autosi järkevästi

Kun sinne sieneen sitten lähdetään, niin toki moni ottaa auton. Sekin on sangen ymmärrettävää, että pikkuteiden varrella on hirvittävän vähän parkkitilaa. Parkkeeraajan vastuulla on kuitenkin etsiä autolleen paikka, jossa se ei häiritse paikallista liikennettä. Pikkutien päässä asuvana toivoisin, että myös esimerkiksi hälyytysajoneuvot mahtuisivat tarvittaessa tulemaan perille asti, myös sienikauden aikana.

5. Älä roskaa

Omilla sienireissuillani olen useasti törmännyt olut tölkkeihin ja viinapulloihin keskellä ei mitään. Monesti olen miettinyt, että millaisella retkeilijällä iskee niin kova jano kesken retken, että viinapullo tyhjenee, mutta mitäs se meikäläiselle muiden jano kuuluu. Mutta, jos ne juomat sinne metsään jaksaa täytenä kantaa, niin eiköhän ne sitten kulkisi takaisinkin päin? Sama koskee tietysti ihan kaikkea, makkarapaketteja, karkkiroskia, muovipusseja jam uita.

6. Avotulen teko on kielletty ilman maanomistajan lupaa

Avotulen teko ilman maanomistajan lupaa on kielletty. Aina. Tämä tuntuu monelle olevan epäselvää. Tee nuotio vain sille osoitetuilla paikoilla, joita löytyy ulkoilualueilta, luonnonpuistoista jne tai kysy lupa. Nyt syksyllä et todennäköisesti sytytä koko metsää palamaan yhtä herkästi kuin kesällä, mutta luvallista se nuotion tekeminen ei silti ole.

7. Ei ole olemassa alamittaisia sieniä

Alamittaiset sienet ovat legenda. Sienet ovat syöntikypsiä syntyessään. Pienet sienet ovat söpöjä, mutta työläitä. Isoja sieniä keräämällä saa vähemmällä vaivalla enemmän sieniä. Kumpiakin on hyväksyttävää kerätä. Sieniä ei voi varata. Jos jätit minisienet maahan kasvamaan ja seuraava poimii ne, niin elä sen kanssa.

8. Suhtaudu facebook tunnistuksiin kriittisesti

Kyllä. Jos henkesi on sinulle kallis. Katso kohta 2.

9. Valitse maasto suhteessa kokemukseesi

Kun valitset sienestysmaastosi suhteessa luonnossaliikkumis kokemukseesi, on eksyminen epätodennäköisempää. Aloittelija pysyttelee niin lähellä tietä, että näkee vielä auton pilkoittavan puiden välissä. Kännykän kartta ohjelma on helppo tapa paikallistaa itsensä, mutta ne vievät paljon akkua. Hyvät kengät ja säänmukainen varustus lienee itsestään selvää. Autoon kannattaa varuulta nakata mukaan ea-pakkaus, jollei sitä vielä sielä ole.

10. Älä kakkaa mättäälle

Iskikö kakkahätä? Älä kakkaa mättäälle! Lue ohjeet metsään kakkaamisesta täältä.

Sienestäjän kymmenen käskyä | jokamiehenoikeudet | sienestys | sienessä

Sienestäjän kymmenen käskyä ei tietenkään ole aivan täydellinen, mitä sinä lisäisit kymmeneen käskyyn?

Reseptejä sieniruokiin löydät täältä.

Suppilovahveropizza

Suppilovahveropizza on syksyn hitti. Sieniä tulee syötyä niin pastassa, risotossa, kastikkeissa ja keitoissa, joten miksipä ei myös pizzassa. Suurin homma sieniruuissa on tietenkin itse kerääminen ja saaliin puhdistaminen, mutta samalla se on myös osa hauskuutta. Rentouttava haaveilu ja metsässä hortoilu tekee hyvää, erityisesti jos mieltä painaa stressi ja kiire. Puhumattakaan löytämisen ilosta!

Sienestys on sekoitus osaamista ja tuuria. Sienestämistä helpottaa kun tietää mitä etsii ja mistä etsii. Sekään ei kuitenkaan takaa hyvää saalista. Tarvitaan myös vähän tuuria ja paljon tarkkaavaisuutta. Oikeanlainen sääkin tekee sienestämisestä helpompaa. Oikein pilvisellä ja kovin märällä kelillä sieniä on minusta hankalampi havaita, sillä ne maastoutuvat helposti syksyn lehtiin. Auringon pilkoittaessa erityisesti keltaiset sienet, kantarellit ja suppilovahveroiden jalat erottuvat selkeämmin.

Muistathan kuitenkin aina olla tarkkana sieniä poimiessa. Kerää vain niitä sieniä joita tunnet!

Suppilovahveropizza | sieniruuat | sienipizza | kasvisruoka | pizza

Suppilovahveropizza | sieniruuat | sienipizza | kasvisruoka | pizza Suppilovahveropizza | sieniruuat | sienipizza | kasvisruoka | pizza

Suppilovahveropizza

Pizzapohja
3 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
5,5 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi, kuin mahdollista. Laita pellit kuumenemaan uuniin.

Mittaa yleiskoneen kulhoon lämmin vesi, öljy ja sokeri. Sekoita kuivahiiva vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos nesteeseen muutamassa erässä. Vaivaa kymmenen minuuttia. Anna taikinan levätä kymmenen minuuttia. Lisää sitten suola ja vaivaa taas kymmenen minuuttia. Anna taikinan levätä vielä kymmenen minuuttia ja jaa se sitten kahdelle leivinpaperille.  Levitä taikina leivinpapereille – tarvitset reilusti jauhoja, sillä taikina on hyvin löysää. Täytä pizzat, siirrä ne varovasti kuumille pelleille ja paista uunissa 5-10 minuuttia (kiertoilmauuniin voit laittaa pizzat samaan aikaan), kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat ja juusto sulaa. Ohje: Hannan soppa

Kastike
150 g ranskankermaa
1 tl kuivattua timjamia
hiukan suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte
5 dl tuoreita suppilovahveroita
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 punasipuli ohuina viipaleina
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
tilkka öljyä
150 g mozzarellaraastetta

Päälle
hiukan kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä
rucolaa

Lisää mausteet ranskankerman joukkoon, sekoita hyvin ja jätä hetkeksi odottamaan.

Kuivaa suppilovahveroita kuumentamalla ja sekoittelemalla niitä paistinpannulla kunnes kaikki neste on haihtunut. Lisää tilkka öljyä ja kuullota sipuleita hetki sienten kanssa. Mausta sienet pienellä ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Lisää pizzapohjan päälle kerros ranskankermaa, levitä päälle sienitäyte ja ripottele päälimmäiseksi kerros mozzarellajuustoraastetta. Suppilovahveropizza toimii myös seuraavan päivän aamupalalla.

Katso täältä lisää sienireseptejä.

15 kasvisruoka reseptiä

15 kasvisruoka reseptiä inspiroimaan lihatonta lokakuuta.

Lokakuussa moni sekaanikin vaihtaa hetkeksi kasvisruokaan tai ainakin lisää kasvisruokien määrää ruokavaliossa. Mulla on tällä hetkellä sellainen teesi, että yksi kasvisruoka päivässä olla pitää. Jos jokainen tavan tallaaja siirtyisi siihen, ettei lihaa tarvitse olla joka ruualla ja leivän päällä niin siinäpä olisi iso ekoteko. Ja voisi silti syödä viikonloppuna ihan hyvin jotain ihanaa osso bucoa.

Monesti kuulee sanottavan, etteivät kasvisruuat ole täyttäviä tai pidä nälkää. Luulin tuon lausunnon jääneen 90 -luvulle, mutta kummallisesti se nostaa vielä päätään oman kuplani ulkopuolella. Mun on pakko sanoa, että jos kasvisruuan jälkeen jää nälkä, niin kokki katsokoot peiliin. Tää voi nimittäin tulla yllätyksenä, mutta ei hernekeitossa ne kinkkusuikaleet sitä nälkää pidä.

Kasvisruuista on tärkeää saada proteiinia. Hyviä proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi pähkinät, siemenet, linssit, pavut, herneet ja täysjyvätuotteet. Kahvia ja kasvisruokaa -blogista löytyi hyvä juttu kasvissyöjänproteiineista.

Tässä sulle 15 kasvisruoka reseptiä, jotka on mun mielestä maistuneet ihan kaikille, ruokavaliosta riippumatta.

15 kasvisruoka reseptiä | kasvisruokaa | lihaton lokakuu | vege

15 kasvisruoka reseptiä

1. Fenkolipasta. Jopa Fenkoliskeptinen mieheni piti pastasta ja aniksen lempeästä mauasta, joten epäilijät, tätä kannattaa kokeilla.

2. Lehtikaali- kurpitsapasta. Pastan joukkoon sekoitetaan uunissa paahdettuja kauden kasviksia ja vuohenjuustoa.

3. Kvinoa- kurpitsasalaatti. Salaatissa yhdistyvät upeat syksyn sävyt ja miellyttävä paahteinen maku.

4. Kvinoasalaatti linsseillä, herneillä, mintulla ja haloumijuustolla. Haloumi on herkullinen lisä salaattiin, rapsakaksi paistettuna se tuo mukavaa suolaisuutta ja hauskaa tekstuuria.

5. Aasialainen nuudelisalaatti. Herkullisessa salaatissa maistuu inkivääri, chili ja korianteri.

6. Mustikka- parsakaalisalaatti. No nyt kieltämättä kuulostaa luovalta ratkaisulta ja sitä se onkin. Vähän kreisii hei.

15 kasvisruoka reseptiä | kasvisruokaa | lihaton lokakuu | vege

7. Punajuuri – päärynä – sinihimejuustosalaatti. Tarvitseeko sanoa enempää?

8. Punajuuri -ohrapaistos. Ohra toimii erittäin näppärästi punajuuren kaverina.

15 kasvisruoka reseptiä | kasvisruokaa | lihaton lokakuu | vege

9. Valkosipuli- palsternakkakeitto. Keitto on helppo tehdä, sillä kasvikset valmistuvat uunissa lähes itsestään.

10. Inkiväärinmakuinen kesäkurpitsakeitto. Inkiväärin makuinen kesäkurpitsakeitto lämmittää ihanasti kuulaana syyspäivänä.

11. Samettinen sienikeitto. Samettinen sienikeitto maistuu sienille, palsternakalle, mokalle ja maderalle.

12. Miso ramen. Arkiruoka versiona. Eli nopee tehä ja syödä.

15 kasvisruoka reseptiä | kasvisruokaa | lihaton lokakuu | vege

13. Linssi kofta currykastikkeessa. Koftat ovat intilaisiapullia, jotka tarjoillaan curryssa tomaattiraidan kanssa.

14. Kesäkurpitsafritterit. Kesäkurpitsafritterit ovat vähän kuin lettuja, mutta hieman paksumpia, pinnalta rapeita ja pehmeitä sisältä.

15. Itkettävän hyvää meksikolaista. Eli ihan sairaan hyviä salsoja siis.

Ja vielä kerta kiellon päälle. Chili con härkis. Tämä on vege versio meksikosta lähtöisin olevasta pataruuasta, jossa perinteisesti on chiliä, papuja ja lihaa. Lihan sijasta pataan sujahti paketillinen tex mex maustettua härkistä.

 

 

 

Suppilovahveropesto

Suppilovahveropesto maustaa syksyisen pastan, maistuu hyvän leivän kanssa tai salaatin joukossa. Ja nyt niitä suppiksia löytyy, metsistä ja toreilta!

Suppilovahveropesto | sienipesto | suppilovahvero | sieniruuat | sieniresepti

Olette varmaan törmänneet jo tämän vuoden suppisuutisiin. Joko metsässä tai vähintäänkin sitten sosiaalisessa mediassa. Suppilovahveroita on tänä vuonna ennätysmäärä. Tai ainakin paljon. Ei vaadita kovin kummoista sienivainua, löytääkseen korillisen suppilovahveroita. Jopa siinä määrin, että lanseerasin omalla facebook seinälläni all you can pick suppisretket.

Supersuositut Långviikin “all you can pick” suppisretket ovat taas ohjelmistossa. Retken vetäjänä toimii Iltalehden Erotatko tatin ja torvisienen? – testissä prosienestäjän tittelin saanut kokenut sientensyöjä.

Retkellä tapaamme suppilovaveroita niiden luontaisessa kasvuympäristössä. Saattaapa hyvällä onnella tiellemme osua myös jokunen kanttarelli tai musta torvisienikin. Kaikilla retkillämme on suppis takuu!

Varaa siis paikkasi pian, nämä viedään käsistä!

Ja niinhän siinä kävi, ilmoitus poiki mukavasti sienestysseuraa. Lähdin vetämään sienireissua metsään, jossa arvelin takuuvarmasti olevan suppiksia. No eipähän ollut. Rupesin huomaamattani jo selittelemään. Kyllä tämä ihan oikeasti on hyvä suppis vuosi. Onneksi paikan vaihto auttoi ja ystävämme lähtivät kotiin melko hyvän suppis saaliin kanssa.

Sattumalta naapurissa asuvani äitini oli samaan aikaan ollut toisaalla suppisjahdissa. Hän toi meille kymmenisen litraa suppiksia, kun kuulemma ei jaksanut perata kaikkia. Minä kuivasin suurimman osan, mutta osasta syntyi suppilovahveropesto. Jos sulla on läjä päin suppiksia, niin Saara kokosi blogiinsa bloggaajien suosikkisuppisreseptit. Siellä on myös yksi omista suosikeistani, suppilovahverohilloke.
Suppilovahveropesto | sienipesto | suppilovahvero | sieniruuat | sieniresepti

Suppilovahveropesto | sienipesto | suppilovahvero | sieniruuat | sieniresepti

Suppilovahveropesto

200 g tuoreita suppilovahveroita
1 dl pinjansiemeniä
1½ dl oliiviöljyä
1½ dl parmesaaniraastetta
1 rkl tuoretta timjamia
1 pieni valkosipulinkynsi
ripaus suolaa

Tee näin:
Laita tuoreet suppilovahverot pannulle ja paista niitä kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.
Paahda pinjansiemeninä kuivalla pannulla hetken ajan, varo polttamasta.
Laita kaikki peston ainekset korkeareunaiseen kulhoon ja surauta tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella.

Valmista pestoa voit laittaa pastan joukkoon tai nauttia sellaisenaan hyvän leivän kanssa.

Inspiraation ohjeeseen sain Suusta suuhun -blogista.

Suppilovahveropesto | sienipesto | suppilovahvero | sieniruuat | sieniresepti