Author: minna

Kasvatusvinkkejä ja muita viisauksia neljän lapsen äidiltä

Olen viime aikoina seurannut bloggaaja Natalia Salmelan vauvauutisia, koska kukapa ei olisi. Nata kertoo blogissaan uutisen aiheuttamasta hämmennyksestä, äitiyden tuomista uusista haasteista niin työelämässä kuin sitten vauvatarvikkeiden hankinnassakin.

Lueskelin blogia ja sen kommentti boksia ja oli jotenkin ilahduttavan hämmentävää huomata, että jotkut asiat eivät sitten koskaan muutu. Äidiksi tuleva on äidiksi tuleva, elettiinpä sitten mitä vuosikymmentä tahansa. Sama epävarmuus, samat kysymykset, samat pohdinnat. Sama kokemus siitä, että miten juuri minä handlaan lapsen omien yksilöllisten piirteitteni ja ainutlaatuisen tilanteeni kanssa. Sillä vaikka kaikki äidit ovat tietyllä tapaa samassa junassa, niin moni tuntee olevansa melko yksin sovittamassa uutta elämää omaansa.

Puhun tässä nyt äideistä, mutta olen varma, että moni isä käy samoja fiiliksiä läpi. Oman henkilökohtaisen kokemukseni myötä osaan kuitenkin paremmin puhua äideistä kuin isistä. Kaikki kunnia iseille, kuten kohta listaamistani viisauksista voitte huomata.

Viisi viisautta äitiyteen

Ensimmäinen viisaus: Ole omanlaisesi äiti. Äitejä on yhtä monenlaisia kuin naisiakin on. Äidiksi tuleminen ei taikaiskusta muuta ketään mihinkään universaaliin äitiysmuottiin. Äidit eivät automaattisesti tee tai ole tekemättä jotakin. Heillä ei ole yhtenevää pukeutumistyyliä, eikä samanlaista makua yhtään mistään. Mitä aikaisemmin päästää irti sellaisesta ajatuksesta kuin “kaikki muut äidit”, sen parempi. Koska mitkä kaikki muut? Sä oot jollekin kaikki muut.

Toinen viisaus: Olet monella tapaa samanlainen kuin kaikki muutkin. Äitejä yhdistää yksi asia, äitiys. Moni äiti miettii samoja asioita, kokee epävarmuutta omista valinnoistaan, pelkää arvostelua, kaipaa tukea, on väsynyt, kokee ulkopuolista painetta olla jonkunlainen, häpeää omaa keskeneräisyyttään ja se jumalaton kokoaikainen huono-omatunto kruunaa koko komeuden. Joten älä turhaan poteroidu omaan erityisyyteesi, vaan hyödynnä vertaistuki.

Kolmas viisaus: Luota omaan äitiyteen. Tää on ehkä vaikeinta, mutta tärkeintä. Jokaisella on mielipide, neuvo tai vinkki ihan mihin tahansa liittyen. Olipa sun lapsella sitten korvatulehdus, itkupotkuraivarit tai ensimmäinen päiväkotipäivä. Jokaisella on sanansa sanottavana, vastaantulijalla, lapsettomalla kummin kaimalla, neuvolan tädillä, sukulaisilla, muilla äideillä, bussikuskilla ja kaupankassalla. Tän lisäksi on vielä google, keskustelupalstat ja tuhannet eri nettisivustot. Ja kaikki ne tietää parhaiten, mikä olisi sun lapselle hyväksi ja kertovat sen mieluusti kysymättäkin. Kukaan muu ei kuitenkaan tunne sun lasta, joten ne neuvot on vaan neuvoja. Joku voi toimia teillä, mut moni ei. Luota sun omaan äitiyteen. Vanhemmuudessa niin moni asia pitää tehdä intuition pohjalta, että heikompaa hirvittää, mut suurimmasta osasta kasvaa silti ihan kunnon ihmisiä.

Lofootit

Neljäs viisaus: Äitinä ei oo koskaan valmis. Tää on aika tylsä viisaus, mut heijastelee nykyaikaa. Me toivottas hirveesti että me voitais valmistautua ihan kaikkeen, mutta vanhemmuudessa se on mahdotonta. Eikä vähiten siksi, että samalla kun se mini tyyppi syntyy, niin just sillä hetkellä meistä tulee vanhempia. Eikä sitä oo ihan helppoa ennustaa, et millaisia vanhempia me ollaan. Me halutaan olla tietynlaisia ja meillä on toiveita ja haaveita siitä millaisia me ollaan vanhempana, mutta vanhemmuus on siitä kiusallinen rooli, että kun se lapsi tulee siihen perheeseen, niin se vanhemman rooli ei koskaan häviä, eikä siitä hirveesti pääse eroon. Silloin sitä ei myöskään voi suorittaa menettemättä mielenterveyttään. Äitiys myös muuttuu kokoajan. Just kun sä aattelet et sä haldaat jonkun vaiheen, huomaa että joko lapsi tai itse on muuttunut, kasvanut ja kehittynyt ja taas ollaan uuden edessä. Ja taas pitää vetää intuitiolla, eikä mistään voi siinä hetkessä varmistaa et oliko tää oikea ratkaisu.

Viides viisaus: Isä on toinen vanhempi. Jos perheessä on kaksi vanhempaa, niin silloin se tarkoittaa, että perheessä on kaksi vanhempaa. Isä (tai puoliso) on siitä vekkuli kaveri, että hän voi tehdä lapsen kanssa kaikkea muuta paitsi imettää. Ja imettäminenkin loppuu yleensä viimeistään parin vuoden kuluttua. Tasa-arvo lasten hoidossa on kummankin vanhemman oikeus ja velvollisuus. Tasa-arvoinen vanhemmuus tukee kokemukseni mukaan sekä kummankin jaksamista, lapsen suhdetta kumpaankin vanhempaan ja monella tapaa myös parisuhdetta. Isä ei missään tapauksessa ole mikään äidin pikku apulainen, vaan ihan oikeasti kykenevä, osaava ja pystyvä aikuinen. Ja jos osaa ajaa autoa, osaa myös käyttää pyykinpesukonetta.

Onko sulla viisauksia mitä haluaisit jakaa?

Kirjoittajalla on lähes 18 vuoden kokemus äitiydestä ja hän kokee edelleen säännöllisesti olevansa uuden edessä ja aina yhtä pihalla.

Itä meidän – 24h miniloma Itä-Helsingissä

Itä meidän on Marco Kososen ja Petri Stenmanin mainio matkakertomus Itä-Helsingistä. Kirja perustuu kaksikon kävelyretkiin, ns. äijiksiin, joissa leppoisaan tahtiin kävellään pitkiäkin matkoja alueiden atmosfääriä tutkiskellen. Kirja oli meillä mukana inspiraationa ja suosittelen sen leppoista kerrontaa kaikille kiinnostuneille. Lue lisää kirjasta täältä.

Kontula

Me otimme pääkohteeksemme Kontulan. Paristakin syystä, ensinnäkin Kontulan maine on kiistaton. Kukapa ei olisi kuullut Kontulan ostarista, lähiön monikulttuurisuudesta tai Kontulan skeittihallista. Näiden lisäksi minua kiehtoo alueessa se, että siellä on aina ollut meikäläisen mummola.

Mummoni on asunut Kontulassa sen rakentamisesta saakka. Alkuun Keinulaudantiellä ja myöhemmin Kaarenjalassa, vain muutaman kymmenen metrin päässä ensimmäisestä kodista. Mummoni työskenteli koko elämänsä keittiöapulaisena Kontulan vanhainkodissa ja hänen toiveensa oli päästä tutun vanhainkodin asukkaaksi sitten joskus kun sen aika olisi. Edes 90-luvun lottovoiton tuoma vaurastuminen ei saanut mummelia lähtemään Kontulasta. Kämppä vain vaihtui pienempään ja verhot muhkeammaksi. Nuuka mummo harrasti roskisdyykkausta siihen asti kunnes voinnin takia se ei enää ollut mahdollista. Nykyisin mummoni asustaa ryhmäkodissa melko lähellä entistä kotiaan. Muistisairas mummo ei tosin taida enää Kontulaa paljoa tunnistaa.

Äitini on kertonut monia tarinoita nuoruudestaan, kuten esimerkiksi sen, kuin heillä oli kerrostalossa kanoja. Kanat laskettiin parvekkeelta korissa pihalle tepastelemaan ja kun ne halusivat takaisin sisälle, ne kerääntyivät takaisin koriin ja hilattiin ylös. Makkaran sai kerrostalo olosuhteissa käristettyä näppärästi niin, että asunnon sähkövirta katkaistiin, makkara tökättiin sukkapuikkoihin ja tungettiin päät pistorasiaan, väläytettiin sähköjä ja kas! Makkara oli mukavasti grillaantunut. Voi veljet sanon minä. Hurjimmat tarinat 70-luvulta äiti on kuitenkin tainnut jättää kertomatta, mutta olen paikannut aukkoa sivistyksessä lukemalla aiheesta muualta.

Lapsuuteni Kontula oli kuitenkin aurinkoinen ja iloinen, juuri sellainen kuin mummolan pitää. Ostarilta käytiin hakemassa ruokaa ja karkkipäiväkarkkia. Lähellä oli leikkipuisto. Talon takana valtavat kalliot. Minun mielikuvissani Kontulassa oli turvallista ja pullantuoksuista. Ja vähän bensan, koska edes mennyt ukkini tuoksui aina vähän bensalle töidensä takia.

Kiersimme mieheni kanssa kaikki tutut paikat, jopa sen vanhainkodin, jossa mummoni työskenteli. Oli hieman etsimistä, kun mielikuvani paikasta olivat siltä ajalta, kun nyt lähes 90 -vuotias mummoni oli vielä mukana työelämässä. Kävimme totta kai myös pyörähtämässä ostarilla. Ostari on täynnä erilaisia etnisiä ravintoloita ja ruokakauppoja. Kävimme pyörähtämässä niistä yhdessä ja olin erittäin vakuuttunut kaupan laajasta valikoimasta.

Metrolla mummolaan ja Kontulan ostarin lastenmaailmaan.

Puhos

Puhoksen ostari oli reissumme toinen kohde. Puhoksen ostarin arkitehtuuri on viehättävä muisto menneistä ajoista. Itselleni oli yllätys, että se on valmistuttuaan ollut suomen suurin ostoskeskus. Oi aikoja! Nykyään Puhos on kuin mimimatka ulkomaille. Kauppakeskus on täynnä erilaisia etnisiä kauppoja, liikkeitä ja palveluita. Suurimman vaikutuksen itseeni teki Alanya Market. Harmillisesti reissumme luonteesta johtuen en voinut ostaa ihan kaikkea mitä olisin halunnut (esimerkiksi sammiollista hapatettuja vihanneksia ja muita eksoottisen näköisiä purnukoita), mutta aion palata tänne! Jos ei muuten, niin pelkästään papuvalikoiman takia.

Puhoksen yksi nähtävyys on suomen vanhimmat ulkoliukuportaat, mutta harmillisesti reissullamme emme päässeet kokemaat näiden porteiden arvatenkin pehmeää kyytiä, sillä ne olivat poissa käytöstä. Harmi!

Hotelli Rantapuisto

Meri-Rastilaan saavuimme illansuussa. Kun askelmittariin oli kertynyt jo reilu 15 000 askelta, niin nukkuva asuinlähiö ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Pieni viittaus ajankohtaisiin uutisteemoihin saatiin ohittaessamme Katiskatie, mutta muutoin reissumme viimeinen pätkä kulki melko intohimottomasti yösijaa kohti.

Hotelli Rantapuisto itsessään on upea tuulahdus 60-luvun eksotiikkaa. Siinä missä paikallinen (täällä Kirkkonummella siis) Långvikin hotellin on vienyt saman ajan hengen kohti luksusta ja glamouria, vetoaa Rantapuisto enemmän suomalaiseen mökkihenkeen. Katot ovat matalalla ja paneloituja. Puupinta on alkuperäistä ja melko kulunutta. Tilat aukeavat upealla tavalla ympäröivaan luontoon ja ajan klassikkokalusteita, valaisimia ja muita muotoilun helmiä on bongailtavissa hotellin tiloissa. Huoneemme oli perustasoinen, mutta siisti. Näkymä ulos luontoon ja luonnontilaiseen rantaan oli koko huoneen paras osuus.

Hotelli Rantapuisto on omassa luokassaan monella tapaa. Merenläheisyys ja isot ikkunat tekevät paikasta ainutkertaisen. Myös ravintola on samaa ajan henkeä. Vähän kulunut, paljon panelia ja puupintaa ja ah niin hyvä ruoka!

Palvelua sen sijaan leimaa pieni kunnianhimottomuus. Sekä hotellin respassa, että ravintolassa tulee fiilis, että henkilökunta tekee asiat vähän sinne päin. On ehkä vähän kiire, vähän huonosti organisoitua ja ehkä vähän huonosti perehdytettyä. Kuka tietää mistä ongelmat johtuvat, mutta asiakkaalle ne näyttäytyvät välinpitämättömyytenä, mikä on tosi harmi, koska miljöö olisi niin otollinen paremmalle.

Suuntana omavaraisuus – puhdetöitä ja kevään kylvöjen suunnittelua

Suuntana omavaraisuus on bloggaajien yhteinen postaus sarja, jossa jokainen osallistuja kirjoittaa tiettyjen teemojen ympäriltä. Postaukset ilmestyvät jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai. Linkit muiden bloggaajien juttuihin löydät tekstin lopusta.

Puhdetyöt

Kun aiheeksi tässä kuussa annettiin puhdetyöt, olin hetken hieman ulapalla. Että anteeksi kuinka? Puhdetyöt? Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, koska ystävämme google sivisti heti. Olen kuin olenkin innostunut talviaikaan puhdetöistä. Kutomisesta ja makrameesta etupäässä.

puhdetyö 

1. (historia) perinteisesti sellainen käsityö, jota voitiin tehdä hämärän aikaan tai silloin kun ulkotöihin ei päästy
2. (historia) erityisesti jatkosodan asemasotavaiheen aikana rintamalla tehdyt käsityöt
3. harrastukseksi tehty työ

Ensisijaisesti olen opetellut kutomaan. Olen kutonut pääasiassa sukkia ja lapasia, mutta tällä hetkellä käsissäni on ensimmäinen neuletakki. Sukissa olen jo melko hyvä ja lapaset valmistuvat nopeasti, neuletakki sen sijaan on aiheuttanut muutamia harmaita hiuksia.

Lähtökohdat sinällään olivat haasteelliset neuletakin suhteen siis.

  1. En ole kovin häävi neuloja, mitä tullaan erilaisiin tekniikoihin tai oudompiin silmukoihin.
  2. En osaa englanninkielistä temistöä lainkaan.
  3. Olen ylipäätään vähän huono seuraamaan ohjeita.

Projekti käynnistyikin sillä, että etsin netistä neulesanakirjan ja aloin opetella käytettyjä silmukoita youtubista aina tarpeen mukaan. Neulottuani kokonaisen kerän verran tajusin, että olin lukenut ohjetta alusta saakka väärin. Purin koko homman ja aloitin alusta. Uusinta kerta onkin sujunut ns vikkelämmin, koska ei ole enää tarvinnut tavata sitä mitä lyhenteet tarkoittavat tai googlata ohjeita. Raportoin tänne, jos neuleeni on jossain vaiheessa siinä kunnossa, että saan sen puettua päälle. Olen jo päättänyt että se riittää. Ei tarvitse olla erityisen hienoa tai istuva, riittää, että sen voi pukea ylleen.

Neulomisen lisäksi olen innostunut makrameesta. En ole siinäkään vielä mahdottoman hyvä, mutta muutaman silmää ilahduttavan työn olen saanut aikaiseksi. Makrameeta olen harjoitellut sen verran, että työt syntyvät jo huomattavasti nopeammin kuin alussa. Katson tässäkin ohjeita youtubesta. Eli tavallaan olen kyllä puhdetöitä tehdessänikin kiinni koneella. Internet nyt kun sattuu olemaan täynnä käsityöohjeita.

Nämä palsternakat nostettiin vasta tammikuussa.

Kevään kylvöjen suunnittelua

Tällä hetkellä suunnittelut ovat siinä pisteessä, että olen tilannut tomaattiharrastajalta 21 erilaisen tomaatin siemeniä. Esikasvatustilani on mennyttä, sillä vapaana ollut asukashuone ei pian enää ole vapaa. Eli joudun valjastamaan olohuoneemme kasvien käyttöön. Aion myös tarkastella entistä kriittisemmin esikasvatettavien kasvien määrää, sillä viime kesänä tein valtavan duunin, mutta tilaa kaikille taimille ei ollut.

Viime vuodesta oppineena aion tehdä esikasvatuksen pelkästään kasvusammaleeseen. Kantapään kautta opin, että huonolaatuinen multa ei ole vaivansa väärti.

Muutenkin aion yrittää maltillisempaa linjaa ensi kesänä. Fenkoli saa jäädä. Kaalit ovat kysymysmerkki, sillä olen tähän asti syöttänyt ne ensin tuholaisille ja lopulta peuroille. Sen sijaan kaikki juurikkaat, porkkanat, pavut ja sipulit saimme pääpiirteittäin syötyä itse. Paitsi pavut, mutta niiden ympärille kehitän ensi kesänä aitaushässäkän. Palsternakka oli yllättävänkin hyvä. Purjon esikasvatuksessa on kamala duuni ja peurat korjasivat sadon yhdessä yössä.

Eli esikasvatuksen tiimoilta riittää sekä tilan käytöllisiä haasteita, että pohdintaa siitä, mitä ylipäätään kannattaa kasvattaa. Esikasvatuspohdistojenvierellä kulkee kokoajan sen pohtiminen, miten turvata viljelykset epätoivotuilta vierailta. Aitaamisen tarve korostuu koko ajan peurakantojen kasvaessa, eikä tilaamme helpota sijainti ruokintapaikkojen välissä.

Lue myös muiden osallistujien postaukset: Tsajut, Puutarhahetki, Harmaa torppa ,Jovela, Sarin puutarhat , Metsäläisten elämää, Urban farming kaupunkiviljely , Kohti laadukkaampaa elämää, Caramellia, Oma tupa ja tontti, Korkeala, Rakkautta ja maan antimia , Riippumattomammaksi , Airot ulapalla, Villa Kotiranta, Pienenpieni farmi

Introvertti, extrovertti vai ambivertti

Silmiini on viime päivinä sattunut useampia lehtiartikkeleita liittyen ihmisten luonteen piirteisiin. Ihmiset voidaan karkeasti jakaa niin, että introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit orientoituvat ulkoisen maailman kautta ja sopeutuvat helposti ulkoiseen maailmaan. Introvertit orientoituvat maailmaan sisäisen kautta. Luin esimerkiksi artikkelin naisesta, joka oli omasta halustaan erakko. Hän kieltäytyi puolituntemattomien sukulaisten yhteydenotto yrityksistä, small talkista ja muista sosiaalisista tilanteista jotka koki epämiellyttäviksi. Kuinka rohkeaa!

Nykyisin tietynlainen sosiaalisuus lasketaan perushyväksi käyttäytymiseksi. On tervehdittävä naapureita ja jutusteltava hetki, kiinnosti sitten tai et. Itse en ainakaan kehtaa olla liittymättä small talkkiin, koska yhteiskunnan normi on käydä keskustelua tuntemattoman kanssa, mikäli sellaiseen tilanteeseen ajaudutaan.

Mistä päästäänkin siihen, että minussa on hyvin vahva erakkopuoli. Asun keskellä metsää, jossa kilometrin säteellä ei ole kuin muutama talo. Tunnen harvoja naapureitani ja kiusaannun, jos sattumalta törmään johonkin koiran kanssa ulkoillessani. Pyrin pääsääntöisesti valitsemaan reitit, joissa on minimaalinen mahdollisuus törmätä toiseen ihmiseen. En mielelläni käy ruokakaupassa, kauppakeskuksista puhumattakaan. Jos löydän kampaajan, joka ei jutustele käynnin aikana, menen sinne uudestaan. Voin viettää päiviä, jolloin ainoa sosiaalinen kontakti on perheeni kanssa.

Kotona tarvitsen omaa tilaa. Voimme mieheni kanssa tehdä omia töitämme tai katsoa omia sarjojamme koneelta, yhdessä, mutta hiljaa. Jostain ulkoa päin voisi näyttää, että siinä on pari, jolla ei enää ole mitään sanottavaa toisilleen, mutta ei. Meillä on hyvien keskusteluiden lisäksi hyvä olla yhdessä yksin omien ajatustemme kanssa.

Toisaalta olen kuitenkin sosiaalinen ja puhelias silloin kun olen ihmisten parissa. Tulen toimeen monenlaisissa tilanteissa, ryhmätöissä ja johdan monenlaisia porukoita niin töissä kuin vapaa-ajalla. En usko, että satunnaisesti tapaamani ihmiset voivat kuvitella erakoitumisen tarvettani tai sitä kuinka paljon sosiaaliset tilanteet vievät minulta voimia. Kun voin itse säännöstellä sosiaalisten tilaisuuksien määrää, nautin niistä. Huomaan voinnissani heti, jos menoja on liikaa. Alan väsyä, eikä latautuminen onnistu. Silloin on pakko viheltää peli poikki.

Ihmisten kanssa viihdyn pääsääntöisesti parhaiten silloin kun meillä on joku yhteinen agenda. Työt, partio, kirjallisuuspiiri, jooga. Olemme yhdessä sen asian ympärillä, joka meitä yhdistää. Jos joku ehdottaa yhteistä illanviettoa tai muuta hengailua, keksin yleensä jonkin kohteliaan tekosyyn ja jättäydyn porukasta. Itselleni tälläiset mukavat yhteisöllisyyttä luovat tapahtumat ovat energiaa vieviä ja harvoin koen itseni rennoksi tuon tyyppisissä tilanteissa.

Vaikka olenkin valikoivasti sosiaalinen, on minulla muutama hyvä sydänystävä. He ovat ihmisiä, joista haluan pitää kiinni ja joiden näkeminen lataa akkujani. En kuitenkaan kuule heistä välillä edes kuukausittain tai he eivät kuule minusta. Kuitenkin kun jotain merkittävää tapahtuu, he ovat ihmisiä joiden kanssa haluan nämä tärkeät asiat jakaa.

No otsikkoon palatakseni, tein testin jonka mukaan olisin ambivertti, eli introvertin ja extrovertin välimaastossa. Jostain luin myös termin sosiaalinen introvertti. Ihmisten luokittelu sosiaalisiin ja itseensä päin kääntyneisiin on tietysti hankalaa, koska jokainen meistä voi omassa elämässään nimetä tilanteita joissa oli sosiaalinen tai toisaalta joissa vuorovaikutus tuntui kuluttavalta. Itse koen kuitenkin että on ollut helpottavaa tunnistaa, että vaikka pidän sosiaalisista tilanteista, ovat ne kuluttavia ja kaipaan niiden jälkeen palautumisaikaa. Ja se on ihan ok.

Jos jäit miettimään oletko itse introvertti vai extrovertti, voit lukea esimerkiksi tämän jutun.

Katsaus menneeseen 10 vuoteen

Ajattelin, että olisi kiva tsekata mitä kaikkea viimeiseen kymmeneen vuoteen on mahtunut. Eikä vähiten siksi, että sorrun välillä marinoitumaan omissa mehuissani ja pohtimaan kuinka paljon ja isoja juttuja muut ovat elämässään saavuttaneet, kun itse vain kierrän samaa rataa. Jos asiaa nimittäin tarkastelee hieman enemmän, ei asia ole ollenkaan noin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen nimittäin opiskellut, valmistunut, toteuttanut unelmiani, päätoimittanut lehteä, tehnyt kirjan ja matkustanut maailman ääriin ja takaisin.

2010

Aloin työnohessa opiskella ohjaustoiminnan artenomin tutkintoa HAMK:issa Hämeenlinnassa. Olin hakenut tänne opiskelemaan kerran aikaisemminkin, parikymmentä vuotta sitten Englannista palattuani, mutta silloin en päässyt opiskelemaan. Opiskelu oli pääsääntöisesti juuri sitä mitä hainkin. Ryhmien ohjaamisen käytäntöä ja teoriaa, sekä erilaisia kädentaitoja. 2010 mä askartelin ja skräppäisin paljon ja aktiivisesti. Siihen aikaan kirjoitin Emmo -arkeen ja juhlaan blogia. Ja erityinen maininta siitä, että minut on valittu Vuoden skräppääjäksi 2010.

2011

Opiskelu vei mennessään. Koulussa pääsi kokeilemaan monia erilaisia tekniikoita, metallitöistä emalointiin, rottinkiin ja kankaanpainantaan. Meille muutti Martta. Se oli suurta rakkautta alusta alkaen.

2012

2012 oli ennen kaikkea kreisi bloggausvuosi, kirjoitin nimittäin 299 blogipostausta. Ei hyvää päivää. Nykyisin vuosi tahti lienee jossain 100 kieppeillä. Askartelun saralla oli kreisiä. Tein paperiaskartelumalleja Tiimarille, Fiskarssille ja muutamalle muulle yritykselle. Sain ensimmäisen leiskan, eli skräppäyssivun julkaistua ulkomaisessa lehdessä, olin mukana järjestämässä Intohimona Askartelu -tapahtumaa, voitin erilaisia askarteluhaasteita, pidin kursseja ympäri suomen ja pidin oman näyttelyn. Tein askartelumatkan Belgiaan. Olin ihan liekeissä!

2013

Ensimmäinen juttuni Ihana-lehdessä julkaistiin. Tein toisen askartelumatkani Tukholmaan ja innostuin toden teolla askartelumatkoista, kävin samana vuonna vielä Hollannissa, Puolassa ja Brysselissä. Sain paljon uusia ystäviä eri puolilta eurooppaa. Samana vuonna esiinnyin myös aamutelevisiossa joulukorttien tiimoilta ja järjestin Matka luovuuteen nimisen viikonlopun mittaisen tapahtuman. Marraskuussa ilmestyi myös ensimmäinen kotimainen paperiaskartelu lehti, Paperilla, jonka päätoimittaja olin. Aluksi ideana oli tehdä omakustanne nettilehti, mutta Ihana-lehden Kaarina Korventaka lähti kustantamaan lehteä ja pian se olikin myynnissä kaikissa Lehtipisteissä kautta maan. Todellinen unelmista totta hetki, josta olen edelleen hyvin kiitollinen Kaarinalle.

2014

Vuosi alkoi Amerikan matkalla. Matkustin tammikuussa Kaliforniaan maailman suurimmille askartelumessuille. Samana vuonna opiskelin Voimauttavan valokuvan perusteet, valmistuin ohjaustoiminnan artenomiksi, kävin Lontoossa poikani 10-vee juhlamatkalla ja valmistujaislahjana itselleni valokuvaterapia matkalla Kreetalla. Jälkikäteen harmittaa etten juhlinut valmistujaisiani kunnolla. Olen edelleen hyvin ylpeä siitä, että pienten lasten äitinä olen työn ohessa opiskellut ammattikorkeakoulu tutkinnon. 2014 halusin uudistaa blogiani ja perustin kokonaan uuden, Ku ite tekee blogin.

2015

Tammikuussa olin pari viikkoa reissussa, ensin muutama päivä New Yorkissa ja sen jälkeen Anaheimissa askartelumessuilla. Reissu oli samaan aikaan upea ja jollakin tapaa käänteen tekevä. Sain ehkä yliannostuksen siitä askartelun kaupallisesta puolesta, joka oli jo jonkin aikaa tuntunut itselleni vieraalta. 2015 päätin muuttaa blogi suuntaa ja alku oli etsikko aikaa. Kirjoittelin niin muodista, ruuasta kuin askartelustakin. Pääsin mukaan Blogirinkiin, joka oli iso juttu blogiurallani. Aloin tehdä kaupallisiayhteistöitä, joista maksettiin. Ensimmäistä kertaa, vaikka blogia olin kirjoittanut jo vuodesta 2007.

2016

Alku vuodesta muutin blogini Bloggerista WordPressiin, iso muutos, joka kannatti tehdä. Mä aloitin sokerittoman vuoden, joka meni juhannukseen asti hyvin! Julkaisin kirjan Ihanat Albumit. Julkaisin kirjan. Siis ihan mieletöntä näin jälkikäteen ajatellen. Mikään myyntimenestys kirja ei ollut, mutta harvoin kai haaveiden toteutumista rahallisella arvolla mitataan.

Ihanat albumit -kirja opastaa skräppäyksen perusteisiin, materiaaleihin, väreihin ja työvälineisiin. Skräppäyksessä voi hyödyntää kaiken sen pikkusälän, jota kertyy laatikoiden pohjalle. Kuvien ja tekstien yhdistely erilaisiksi kerroksiksi voi olla puhdasta askartelun iloa, väriterapiaa, omaa aikaa, itsensä toteuttamista, leikkimistä, kokeilua tai vaikkapa päiväkirjan pitämistä. Ihanien albumien keskeisenä ideana on, että jokainen aikaansaannos on itsensä näköinen kokonaisuus.

Vuonna 2016 minusta tuli myös täysipäiväinen yrittäjä kun sukupolvenvaihdoksessa ostimme mieheni kanssa Perhekoti Vipusen. Blogissa ilmestyi skräppäyskoulu ja opiskelin työnohella taideterapian perusteet.

2017

Juhlistin 10 -vuotista bloggaajan taivaltani ja opiskelin valokuvaajaksi. Kävin valokuvauskurssilla Kreetalla, matkustin Intiaan, Ylläkselle, Kyröön, Hankoon partioleirille, Teijon kansallispuistoon ja asukkaiden kanssa Kreetalle. Ensimmäinen vuosi yrittäjänä oli uuvuttava, haasteellinen ja opettavainen. Olen onnellinen kaikesta siitä mitä vuoden aikana saavutin, mutta toivoin tulevaisuudessa helpottavan. Kokoelman vuoden 2017 kohokohdista löydät täältä.

2018

2018 oli rakkauden vuosi. Seurustelumme alkamisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta ja juhlistimme sitä yhteisellä matkalla Japaniin. Kiotossa koettu Kaiseki illallinen oli unohtumaton elämys. Kesälomalla olimme viikon ulkosaaristossa niin upeissa maisemissa, että rakastuin uudestaan kotimaahamme. Vuoden isoin juttu oli Pääkaupunkiseudun partiolaisten Kliffa leiri, jossa olin isossa roolissa alaleiripäällikkönä. Upea reissu kaiken kaikkiaan. Lopetin lihan syönnin ja tein podcastin. Minulla diagnosoitiin endometrioosi tohtori Hausen toimesta ja kerroin kokemastani askarteluburn outista. Vuoden 2018 luetuimmat löydät täältä.

2019

Hurahdin omavaraisteluun ja tomaattien viljelyyn. Rentouduin bloggaamisen suhteen, en enää ole niin kovasti yrittänyt olla ruokabloggaaja tai mikään muukaan. Koska omavaraistelu vei kauheasti aikaa ja oli tosi kivaa, en saanut sitä taltioitua siinä määrin kun olin ajatellut, mutta oli ihanaa ihan vaan elää kertomatta siitä kenellekään. Yrittäjyyshommissa hävitin ja löysin motivaation. Kädentaidot palasivat elämääni kudonnan ja makramee töiden kautta. Askartelin jopa joulukortteja. Sairastelin ja stressasin sitä, mutta olen oppinut elämään sen kanssa että oireiden syytä ei ehkä heti tai koskaan löydetä. Täytin 40 vuotta ja tein unelmieni matkan lofooteille. Vuoden 2019 luetuimmat postaukset löydät täältä.

Olen onnellinen ja kiitollinen näistä kymmenestä vuodesta ja odotan, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan.

Vuosi 2019 – suosituimmat

Tänä vuonna kirjoittamistani jutuista kärkeen nousevat niin Itsenäisyyspäivän menu, alkoholismiin liittyvä kirjoitus, asiaa omavaraisuudesta kuin kevään juhliin sopivat kakkureseptitkin. Kuvaa ehkä hyvin blogiani. Kovasti yritetään olla ruokablogi, mutta välillä ajatus harhailee laajemminkin. Kokosin jutun loppuun listan kaikkien aikojen suosituimmista jutuista, muistatko vielä niitä? Esimerkiksi surullisen kuuluisia donitsin siemeniä tai sokeritonta vuotta? Kuvitus kuvina omia vuoden suosikkejani!

Kasvihuoneessa puuhailu on kesän 2019 parasta antia.

Itsenäisyyspäivä menu

Suosituin viime vuonna kirjoittamani postaus oli itsenäisyyspäivän menu. Joka olikin siis kerrassaan mainio! Menu oli koostettu niin, että sen parissa on hyvä fiilistellä television äärellä. Hulluutta, mutta suurin osa Itsenäisyyspäivän traditioistamme perustuu television katseluun. Katsomme nimittäin aina Tuntemattoman sotilaan, seuraamme paraatia ja illalla linnanjuhlia. Ja syömme tietysti hyvin. Kalapainotteisesta menusta saa ideoita myös muihin juhliin.

Alkoholistin kanssa ei juhlita

Toiseksi eniten luettiin kirjoitusta, jossa avaan suhdettani alkoholismiin. Olen valinnut olla vaikenematta ja kantamatta häpeää, joka ei minulle kuulu. Ei se helppoa ole, mutta olen kertonut alkoholismista lapsilleni ja ystävilleni. Olen oppinut, että ihminen voi pelastaa vain itsensä. Hukkuvaan takertumalla hukkuu itsekin. Sen ymmärtäminen on ollut vaikeinta.

Kävin itseasiassa joulun aikaan syömässä hyvän ystäväni kanssa, ja samaan aikaan kun puhuimme omista alkoholin leimaamista joulukokemuksistamme kuulin sivukorvalla kuinka naapuripöydässä nuori nainen kertoi koko joulun menneen siihen, että hän riiteli aikuisten sisarustensa kanssa äidin juomisesta. Hänen mielestään putki joulun pyhinä ei ollut ok, kun taas sisarusten mielestä jokainen saa juhlia haluamallaan tavalla. Teki mieli sanoa, että ammattilaisten vinkki, vain omat rajansa voi vetää.

Raparperijäätee. Parasta!

Osittainen omavaraistalous

Kolmanneksi suosituin juttu kertoi omavaraisuus haaveista. Osittainen omavaraistalous on asia, joka on vienyt taas mukanaan. Olen leiponut leipää, suunnitellut kevät kylvöjä ja hautonut kotikosmetiikkaa. Ennen kaikkea olen joutunut miettimään omaa elämääni, mihin haluan laittaa aikani ja rahani. En todellakaan haaveile asuvani erakkona sähköttömässä mökissä, vaan mietin sopivaa tasapainoa töissä käynnin, kuluttamisen ja itse tekemisen välillä. Onko asioita, joita tekisin itse mielummin kuin ostaisin valmiina, jos minulla olisi siihen aikaa?

Nokkosletut

Nokkosletut on yksi parhaista villiyrttiruuista mitä tiedän. Ne maistuvat kaikille ja toimivat sekä suolaisten, että makeiden lisukkeiden kanssa. Nokkonen on helppo tunnistaa ja kerätä, joten siinäkin mielessä nokkosletut ovat helppo ruoka aloittaa villiyrttien käyttö. Postauksessa hyviä vinkkejä nokkosen käyttöön!

Kakut kevään juhliin

Kakut kevään juhliin löytyvät tästä koonnista! On suklaakakkua, raparperikakkua, mansikkakakkua, sokeritonta kakkua, you name it. 

Kevät on täynnä erilaisia juhlia, on äitienpäivä, naistenviikko, lakkiaisia, rippijuhlia, päättäjäisiä, valmistujaisia ja jos sun mitä. Tai no naistenviikko on vasta heinäkuussa, mutta voisi olla keväälläkin. Joka tapauksessa kevät on kakunsyönnin luvattua aikaa.

Schwarzwaldin kakku tai black forestin kakku on perinteinen saksalainen suklaa- kirsikkakakku. Tämä ei ole tehty kirsikasta eikä kirsikkalikööristä.

Kaikkien aikojen luetuimmat Top -10