Ajattelin, että olisi kiva tsekata mitä kaikkea viimeiseen kymmeneen vuoteen on mahtunut. Eikä vähiten siksi, että sorrun välillä marinoitumaan omissa mehuissani ja pohtimaan kuinka paljon ja isoja juttuja muut ovat elämässään saavuttaneet, kun itse vain kierrän samaa rataa. Jos asiaa nimittäin tarkastelee hieman enemmän, ei asia ole ollenkaan noin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen nimittäin opiskellut, valmistunut, toteuttanut unelmiani, päätoimittanut lehteä, tehnyt kirjan ja matkustanut maailman ääriin ja takaisin.

2010

Aloin työnohessa opiskella ohjaustoiminnan artenomin tutkintoa HAMK:issa Hämeenlinnassa. Olin hakenut tänne opiskelemaan kerran aikaisemminkin, parikymmentä vuotta sitten Englannista palattuani, mutta silloin en päässyt opiskelemaan. Opiskelu oli pääsääntöisesti juuri sitä mitä hainkin. Ryhmien ohjaamisen käytäntöä ja teoriaa, sekä erilaisia kädentaitoja. 2010 mä askartelin ja skräppäisin paljon ja aktiivisesti. Siihen aikaan kirjoitin Emmo -arkeen ja juhlaan blogia. Ja erityinen maininta siitä, että minut on valittu Vuoden skräppääjäksi 2010.

2011

Opiskelu vei mennessään. Koulussa pääsi kokeilemaan monia erilaisia tekniikoita, metallitöistä emalointiin, rottinkiin ja kankaanpainantaan. Meille muutti Martta. Se oli suurta rakkautta alusta alkaen.

2012

2012 oli ennen kaikkea kreisi bloggausvuosi, kirjoitin nimittäin 299 blogipostausta. Ei hyvää päivää. Nykyisin vuosi tahti lienee jossain 100 kieppeillä. Askartelun saralla oli kreisiä. Tein paperiaskartelumalleja Tiimarille, Fiskarssille ja muutamalle muulle yritykselle. Sain ensimmäisen leiskan, eli skräppäyssivun julkaistua ulkomaisessa lehdessä, olin mukana järjestämässä Intohimona Askartelu -tapahtumaa, voitin erilaisia askarteluhaasteita, pidin kursseja ympäri suomen ja pidin oman näyttelyn. Tein askartelumatkan Belgiaan. Olin ihan liekeissä!

2013

Ensimmäinen juttuni Ihana-lehdessä julkaistiin. Tein toisen askartelumatkani Tukholmaan ja innostuin toden teolla askartelumatkoista, kävin samana vuonna vielä Hollannissa, Puolassa ja Brysselissä. Sain paljon uusia ystäviä eri puolilta eurooppaa. Samana vuonna esiinnyin myös aamutelevisiossa joulukorttien tiimoilta ja järjestin Matka luovuuteen nimisen viikonlopun mittaisen tapahtuman. Marraskuussa ilmestyi myös ensimmäinen kotimainen paperiaskartelu lehti, Paperilla, jonka päätoimittaja olin. Aluksi ideana oli tehdä omakustanne nettilehti, mutta Ihana-lehden Kaarina Korventaka lähti kustantamaan lehteä ja pian se olikin myynnissä kaikissa Lehtipisteissä kautta maan. Todellinen unelmista totta hetki, josta olen edelleen hyvin kiitollinen Kaarinalle.

2014

Vuosi alkoi Amerikan matkalla. Matkustin tammikuussa Kaliforniaan maailman suurimmille askartelumessuille. Samana vuonna opiskelin Voimauttavan valokuvan perusteet, valmistuin ohjaustoiminnan artenomiksi, kävin Lontoossa poikani 10-vee juhlamatkalla ja valmistujaislahjana itselleni valokuvaterapia matkalla Kreetalla. Jälkikäteen harmittaa etten juhlinut valmistujaisiani kunnolla. Olen edelleen hyvin ylpeä siitä, että pienten lasten äitinä olen työn ohessa opiskellut ammattikorkeakoulu tutkinnon. 2014 halusin uudistaa blogiani ja perustin kokonaan uuden, Ku ite tekee blogin.

2015

Tammikuussa olin pari viikkoa reissussa, ensin muutama päivä New Yorkissa ja sen jälkeen Anaheimissa askartelumessuilla. Reissu oli samaan aikaan upea ja jollakin tapaa käänteen tekevä. Sain ehkä yliannostuksen siitä askartelun kaupallisesta puolesta, joka oli jo jonkin aikaa tuntunut itselleni vieraalta. 2015 päätin muuttaa blogi suuntaa ja alku oli etsikko aikaa. Kirjoittelin niin muodista, ruuasta kuin askartelustakin. Pääsin mukaan Blogirinkiin, joka oli iso juttu blogiurallani. Aloin tehdä kaupallisiayhteistöitä, joista maksettiin. Ensimmäistä kertaa, vaikka blogia olin kirjoittanut jo vuodesta 2007.

2016

Alku vuodesta muutin blogini Bloggerista WordPressiin, iso muutos, joka kannatti tehdä. Mä aloitin sokerittoman vuoden, joka meni juhannukseen asti hyvin! Julkaisin kirjan Ihanat Albumit. Julkaisin kirjan. Siis ihan mieletöntä näin jälkikäteen ajatellen. Mikään myyntimenestys kirja ei ollut, mutta harvoin kai haaveiden toteutumista rahallisella arvolla mitataan.

Ihanat albumit -kirja opastaa skräppäyksen perusteisiin, materiaaleihin, väreihin ja työvälineisiin. Skräppäyksessä voi hyödyntää kaiken sen pikkusälän, jota kertyy laatikoiden pohjalle. Kuvien ja tekstien yhdistely erilaisiksi kerroksiksi voi olla puhdasta askartelun iloa, väriterapiaa, omaa aikaa, itsensä toteuttamista, leikkimistä, kokeilua tai vaikkapa päiväkirjan pitämistä. Ihanien albumien keskeisenä ideana on, että jokainen aikaansaannos on itsensä näköinen kokonaisuus.

Vuonna 2016 minusta tuli myös täysipäiväinen yrittäjä kun sukupolvenvaihdoksessa ostimme mieheni kanssa Perhekoti Vipusen. Blogissa ilmestyi skräppäyskoulu ja opiskelin työnohella taideterapian perusteet.

2017

Juhlistin 10 -vuotista bloggaajan taivaltani ja opiskelin valokuvaajaksi. Kävin valokuvauskurssilla Kreetalla, matkustin Intiaan, Ylläkselle, Kyröön, Hankoon partioleirille, Teijon kansallispuistoon ja asukkaiden kanssa Kreetalle. Ensimmäinen vuosi yrittäjänä oli uuvuttava, haasteellinen ja opettavainen. Olen onnellinen kaikesta siitä mitä vuoden aikana saavutin, mutta toivoin tulevaisuudessa helpottavan. Kokoelman vuoden 2017 kohokohdista löydät täältä.

2018

2018 oli rakkauden vuosi. Seurustelumme alkamisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta ja juhlistimme sitä yhteisellä matkalla Japaniin. Kiotossa koettu Kaiseki illallinen oli unohtumaton elämys. Kesälomalla olimme viikon ulkosaaristossa niin upeissa maisemissa, että rakastuin uudestaan kotimaahamme. Vuoden isoin juttu oli Pääkaupunkiseudun partiolaisten Kliffa leiri, jossa olin isossa roolissa alaleiripäällikkönä. Upea reissu kaiken kaikkiaan. Lopetin lihan syönnin ja tein podcastin. Minulla diagnosoitiin endometrioosi tohtori Hausen toimesta ja kerroin kokemastani askarteluburn outista. Vuoden 2018 luetuimmat löydät täältä.

2019

Hurahdin omavaraisteluun ja tomaattien viljelyyn. Rentouduin bloggaamisen suhteen, en enää ole niin kovasti yrittänyt olla ruokabloggaaja tai mikään muukaan. Koska omavaraistelu vei kauheasti aikaa ja oli tosi kivaa, en saanut sitä taltioitua siinä määrin kun olin ajatellut, mutta oli ihanaa ihan vaan elää kertomatta siitä kenellekään. Yrittäjyyshommissa hävitin ja löysin motivaation. Kädentaidot palasivat elämääni kudonnan ja makramee töiden kautta. Askartelin jopa joulukortteja. Sairastelin ja stressasin sitä, mutta olen oppinut elämään sen kanssa että oireiden syytä ei ehkä heti tai koskaan löydetä. Täytin 40 vuotta ja tein unelmieni matkan lofooteille. Vuoden 2019 luetuimmat postaukset löydät täältä.

Olen onnellinen ja kiitollinen näistä kymmenestä vuodesta ja odotan, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan.