Martta on melkein kolme vuotias noin 75 kiloinen ihana perhekoira. Sen hankkimista aikanaan pähkäiltiin aika pitkään, sillä etenkin minua mastiffin koko hirvitti. Sehän söisi kuin hevonen, entä jos se on agressiivinen, osataanko me kasvattaa noin järjettömän kokoista koiraa?

Luin netistä kaikenlaista. Joissakin paikoissa rodusta puhuttiin taistelukoirana, mutta aika nopeasti huomasin, että kirjoittelijoilta meni puurot ja vellit sekaisin. Moni kehui koirarotua ihmisläheiseksi perhekoiraksi. Ratkaiseva käänne oli mennä katsomaan pentua. Oletteko ikinä törmänneet pentua harkitsevaan perheeseen, joka ajaa kasvattajan luo ja palaa ilman pentua. Emme mekään.

Martta on äärimmäisen ystävällinen, perheeseen leimaantunut ja seurallinen koira. Pentuna se joskus innostui lasten leikeistä liikaa, eikä ymmärtänyt täysin omaa kokoaan ja tuli näin ollen näykänneeksi tai kaataneeksi jonkun. Nyt kun ikää on tullut lisää on sekin ongelma poistunut. Martta ei ole liiemmin kiinnostunut muista koirista, pysyy kävelyllä muutaman metrin päässä, eikä turhia hötkyile. Suuresta koostaan huolimatta myös lapset voivat taluttaa häntä. Ainut henkilö joka saa Martan riehaantumaan joka kerta on mummoni. Hän puhuu Martalle äänellä, jonka koira tulkitsee leikkiin kutsuna. Tuloksena on iloinen ja riehaantunut koira ja säikähtänyt mummo.

Martalla on kummallinen tapa leikkiä kivillä. Suurilla nyrkin kokoisilla kivenmurikoilla. Niitä se kantelee suussaan ja kaivelee vähän väliä jättäen nurmikkoon valtavia monttuja. Martta meillä pihalla vapaana, eikä todellakaan lähde omille teilleen.

Kasvatuksessa meillä on ollut kulmakivenä maalaisjärki. Martta on perheenjäsen, mutta myös koira. Koiralla on perheessä henkisesti ja fyysisesti omapaikka jota kunnioitetaan. Kun kyseessä on Martan kokoinen mötkäle, on sen paikkakin vanhan sohvamme divaanikohdan tyyny. Eli ei mikään ihan pieni oma paikka. Koiran annetaan syödä ja nukkua rauhassa. Toisaalta lapsiperheessä koira ei saa häiriintyä tai käyttäyty agressiivisesti vaikka jokin sen toiminto keskeytettäisiin. Se on lauman alin.

Tämä on meillä toiminut hyvin. Martta ei ole tottelevaisuus valio, mutta se on kelpo lapsiperheen koira jonka kanssa uskaltaa matkustella ja jonka voi huoletta laskea lasten kanssa pihaleikkeihin. Saatiin eläinlääkäriltäkin kehuja kun jouduttiin viemään Martta tassunpaikkaus operaatioon.

Onko teillä lemmikkejä? Koiria, kissoja, hamstereita?