Author: minna

Vuosi 2019 – suosituimmat

Tänä vuonna kirjoittamistani jutuista kärkeen nousevat niin Itsenäisyyspäivän menu, alkoholismiin liittyvä kirjoitus, asiaa omavaraisuudesta kuin kevään juhliin sopivat kakkureseptitkin. Kuvaa ehkä hyvin blogiani. Kovasti yritetään olla ruokablogi, mutta välillä ajatus harhailee laajemminkin. Kokosin jutun loppuun listan kaikkien aikojen suosituimmista jutuista, muistatko vielä niitä? Esimerkiksi surullisen kuuluisia donitsin siemeniä tai sokeritonta vuotta? Kuvitus kuvina omia vuoden suosikkejani!

Kasvihuoneessa puuhailu on kesän 2019 parasta antia.

Itsenäisyyspäivä menu

Suosituin viime vuonna kirjoittamani postaus oli itsenäisyyspäivän menu. Joka olikin siis kerrassaan mainio! Menu oli koostettu niin, että sen parissa on hyvä fiilistellä television äärellä. Hulluutta, mutta suurin osa Itsenäisyyspäivän traditioistamme perustuu television katseluun. Katsomme nimittäin aina Tuntemattoman sotilaan, seuraamme paraatia ja illalla linnanjuhlia. Ja syömme tietysti hyvin. Kalapainotteisesta menusta saa ideoita myös muihin juhliin.

Alkoholistin kanssa ei juhlita

Toiseksi eniten luettiin kirjoitusta, jossa avaan suhdettani alkoholismiin. Olen valinnut olla vaikenematta ja kantamatta häpeää, joka ei minulle kuulu. Ei se helppoa ole, mutta olen kertonut alkoholismista lapsilleni ja ystävilleni. Olen oppinut, että ihminen voi pelastaa vain itsensä. Hukkuvaan takertumalla hukkuu itsekin. Sen ymmärtäminen on ollut vaikeinta.

Kävin itseasiassa joulun aikaan syömässä hyvän ystäväni kanssa, ja samaan aikaan kun puhuimme omista alkoholin leimaamista joulukokemuksistamme kuulin sivukorvalla kuinka naapuripöydässä nuori nainen kertoi koko joulun menneen siihen, että hän riiteli aikuisten sisarustensa kanssa äidin juomisesta. Hänen mielestään putki joulun pyhinä ei ollut ok, kun taas sisarusten mielestä jokainen saa juhlia haluamallaan tavalla. Teki mieli sanoa, että ammattilaisten vinkki, vain omat rajansa voi vetää.

Raparperijäätee. Parasta!

Osittainen omavaraistalous

Kolmanneksi suosituin juttu kertoi omavaraisuus haaveista. Osittainen omavaraistalous on asia, joka on vienyt taas mukanaan. Olen leiponut leipää, suunnitellut kevät kylvöjä ja hautonut kotikosmetiikkaa. Ennen kaikkea olen joutunut miettimään omaa elämääni, mihin haluan laittaa aikani ja rahani. En todellakaan haaveile asuvani erakkona sähköttömässä mökissä, vaan mietin sopivaa tasapainoa töissä käynnin, kuluttamisen ja itse tekemisen välillä. Onko asioita, joita tekisin itse mielummin kuin ostaisin valmiina, jos minulla olisi siihen aikaa?

Nokkosletut

Nokkosletut on yksi parhaista villiyrttiruuista mitä tiedän. Ne maistuvat kaikille ja toimivat sekä suolaisten, että makeiden lisukkeiden kanssa. Nokkonen on helppo tunnistaa ja kerätä, joten siinäkin mielessä nokkosletut ovat helppo ruoka aloittaa villiyrttien käyttö. Postauksessa hyviä vinkkejä nokkosen käyttöön!

Kakut kevään juhliin

Kakut kevään juhliin löytyvät tästä koonnista! On suklaakakkua, raparperikakkua, mansikkakakkua, sokeritonta kakkua, you name it. 

Kevät on täynnä erilaisia juhlia, on äitienpäivä, naistenviikko, lakkiaisia, rippijuhlia, päättäjäisiä, valmistujaisia ja jos sun mitä. Tai no naistenviikko on vasta heinäkuussa, mutta voisi olla keväälläkin. Joka tapauksessa kevät on kakunsyönnin luvattua aikaa.

Schwarzwaldin kakku tai black forestin kakku on perinteinen saksalainen suklaa- kirsikkakakku. Tämä ei ole tehty kirsikasta eikä kirsikkalikööristä.

Kaikkien aikojen luetuimmat Top -10


Joulun tunnelmaa ruokailutilassa

Eihän se ole pyhä eikä mikään, jos ei pientä kodin muutostyötä ehdi tekemään. Tänä vuonna pitäydyimme melko maltillisessa muutoksessa, sillä kärräilimme vain olemassa olevia kalusteita paikasta toiseen.

Meillä on erillinen keittiö ja olohuoneemme sijaitsee toisessa kerroksessa. Koska keittiö kuitenkin on kodin sydän, olen huomannut, että esimerkiksi vieraiden kanssa tulee useimmiten vietettyä aikaa alakerrassa ruokapöydän ääressä. Olen haaveillut pienestä istuma-alueesta ruokailu tilaan, mutta sohvalle tila on aivan liian ahdas, etenkin kun haluan säilyttää tilassa olevan romukaapin. Muutenkin ruokailutila on haastava sisustettava, sillä se aukeaa eteiseen, yhdessä nurkassa on komea takka ja muilla seinillä on vielä kolme ovea.

Jos tyylimme olisis edes hieman askeettisempi, saisi tänne varmasti hyvin pienen sohvan, mutta koska voisi jopa ajatella, että olemme melko kaukana minimalismista, on sohvalle mahdotonta löytää paikkaa. Onneksi hätä ei inspiraation iskiessä ollut kovin suuri, sillä yläkerran olkkarin kaksi Ikean nojatuolia olivat jääneet melko vähälle käytölle.

Nojatuolit on hankittu jo vuosia sitten ja olen ostanut niihin uudet päällisetkin jo pari kertaa. Ruokailutilassa ennestään ollut suuri ruskea nojatuoli sen sijaan kaipaisi jo uutta verhoilua. Lisäksi ruokapöydän päälle tarvitaan lamppu, mutta muutoin olen tähän pieneen muutokseen hyvin tyytyväinen!

Hyvää joulua!

Hyvää joulua meille kaikille! Toivottavasti jokaisella olisi mahdollisuus tehdä siitä omannäköisensä, nauttia juuri niistä asioista kun haluaa ja rentoutua stressaamisen sijaan. Toivon pitkää pinnaa lapsiperheisiin, helpotusta väsymykseen, pysähtymistä kiireeseen ja rakkautta jokaiselle. Ja tietty lahjoja ja suklaata.

Meidän joulumme on mennyt niin, että aatonaattona kävi siivooja ja haettiin paikallisesta maatilapuodista laatikot, suurin osa kaloista ja pieni kinkku. Vanhin tytär esivalmisteli rosollin ja minä leivoin nuorimman kanssa pienen luumujuustokakun. Viimeiset lahjat pääsi pakettiin ja totesimme, että mitä ei ole, sitä ei tarvita. Yksi lapanen mulla on vielä puikoilla, mutta muuten onnistuin neulomaan koko perheelle jotakin pientä lahjaksi.

Me vietämme koko joulun töissä, joten roudaamme jouluherkut naapuriin ja nautimme joulusta siellä asukkaitten kanssa. Eli meikä lähtee nyt töihin, viettäkää ihana joulu!

Lahjaideoita opettajille

Meillä on tapana muistaa lastemme opettajia jollakin pienellä lahjalla. Monena vuonna lahja on ollut itse tehty, mutta aivan yhtä hyvällä omallatunnolla voin muistaa opettajia vaikka kukkasella. En koskaan laita lahjaan kovin paljon rahallista arvoa, enkä ajattele, että lahjan arvo jollakin tavalla määrittelisi sitä, kuinka paljon arvostan opettajien työpanosta tai ylipäätään heitä ihmisenä/ammattilaisena.

Minusta opettajalle lahjan antaminen opettaa lapselle tapakulttuuria ja kertoo siitä, että haluamme ilahduttaa opettajaa. Oma äitini oli opettaja ja muistan siltä ajalta suklaarasioiden ja joulukukkien määrän. Muistan, että äitini oli ilahtunut muistamisesta, ei niinkään yksittäisistä lahjoista.

Olen tarkka myös siitä, että pyrin antamaan opettajille positiivista palautetta kasvotusten, kiitän hyvästä yhteistyöstä, lapsemme asioiden hoitamisesta, kärsivällisyydestä ja kannustuksesta. Olen joissakin asioissa tiukka mutsi, joka vaatii ja kyseenalaistaa. Meillä on nollatoleranssi koskien rakenteellista eriarvoisuutta, olemme nostaneet esille esimerkiksi pienluokkien toimintaan liittyviä epäreiluja käytäntöjä ja muutenkin tuntuu, että välillä olemme olleet piikkinä lihassa kun olemme nostaneet esille asioita, jotka nuoren tai vanhemman näkökulmasta ovat älyttömiä.

Kuinka moni teistä lukijoista menisi klo 9:30 alkavaan joulujuhlaan jos kotoa pitäisi lähteä jo 6:45, koska paikalla pitäisi olla jostain mystisestä syystä jo klo 8:00?

Mutta kiitosta toivon viljeleväni enemmän. Kiitos, että olet lapseni opettaja. Kiitos, että puutuit kiusaamiseen. Kiitos, että kannustat. Kiitos, että olet saanut lapseni tuntemaan itsensä hyväksytyksi. Kiitos, että nostit asian esille.

Mutta niihin lahjaideoihin. Tänä vuonna askartelin vanhasta palapelistä magneetteja. Osaan kirjoitin Kiitos, osaan muita tekstejä.

Lahjaideoita opettajille

  • Itse tehty käsityö, esim villasukat, palasaippua
  • Joulukukka
  • Paketti hyvää kahvia/teetä
  • Jouluherkku, panosta määrän sijaan laatuun (tänä vuonna meidän opet saa hunajaa)
  • Lapsen tekemä kortti
  • Eettinen lahja, esimerkiksi koulutarvikkeita kehitysmaihin

Pyrin lahjoilla siihen, että ne mahdollisimman jäisivät kuluttamaan opettajan hyllytilaa kotona. Mielestäni parhaat lahjat ovat asioita, jotka kuluvat itsestään pois, kuten vaikka jouluherkut, kahvi tai saippua. Isojen määrien sijaan voi panostaa laatuun. Käsityöt ovat riski, osa on pulassa niiden kanssa, kun ei tiedä mihin toisen ihmisen tekemän hengentuotteen tunkisi, osa ilahtuu aidosti. Lapsen tekemä käsityö ei välttämättä ole sen parempi idea, mutta itse tehty kortti sen sijaan voi olla ihana muistaminen, ihan pelkiltäänkin!

Miten teillä lahjotaan opettajia vai lahjotaanko ollenkaan?

Muistoissa, Helmi

Voihan elämän arvaamattomuus. Nuorempi koiramme Helmi menehtyi onnettomuudessa muutama päivä sitten. Tuntuu, että meillä on varsin huono onni koirien kanssa, kun ei Martastakaan ole kuin kolme vuotta.

Koirat juoksivat pitkää loivaa alamäkeä keskenään riehuen, kun Helmi kompastui, lensi niskoilleen ja kuoli. Aivan odottamatonta, ennakoimatonta ja epätodellista. Kuinka näin voi käydä?

Koiran kuolema koskettaa. Jokainen, jolla koira on koskaan ollut, tietää miten tärkeä perheenjäsen siitä tulee. Koira on mukana jakamassa (ja aiheuttamassa) niin iloja kuin surujakin. Koira on arjessa, juhlassa, lomilla ja jos ei ole, niin oman osansa hän vie kuitenkin hoitopaikka järjestelyineen.

Helmi oli erikoistunut ruokakoira. Hän söi kaiken minkä suinkin pystyi nielemään. Ja pureskelun sijaan hän mieluiten keskittyikin juuri nielemiseen. Suuhun sujahtivat niin kokonaiset sukat kuin esimerkiksi keittiöstä haettu kokonainen leipä, kissanruoka pussi tai lahjaksi ostetut pikkaisen paremmat suklaat. Koirille tarkoitetut herkkupalat ja pehmeämmät dentastick tyyppiset herkkupalat hän kulautti kitusiinsa vaivatta. Uskoimme tämän taipumuksen koituvan vielä hänen kohtalokseen.

Helmi näytti rakkauttaan suu auki. Mitä innostuneempi hän oli sitä enemmän kita oli ammollaan. Hän otti mielellään suuhunsa käden tai jalan ja piteli sitä varovaisesti suussaan, tai niin varovaisesti kuin nyt koira voi. Eli toisin sanoen, hän ei ollut rakkaudessaan kovin hienovarainen.

Helmi loukkaantui herkästi, mikäli häntä ei ymmärretty tai joku kehtasi huomauttaa hänen toiminnastaan. Ja sen hän myös näytti. Sellaista maleksivaa luoksetuloa ei ole kuunaan nähty.

Helmi ja Usko olivat erottamattomat. He nukkuivat samalla tyynyllä, aina vähän päällekäin. Ulkona ne villitsivät toisensa riemukkaaseen juoksuun ja kantoivat metsässä samaa keppiä. Niiden hännät vispasivat tahdissa ja yhdessä ne saivat suolestettua koristetyynyn alta aikayksikön. Nuija ja tosi nuija niin kuin me heitä leikkisästi kutsuimme. Nyt tosi nuija on poissa.

Lepää rauhassa Helmi.

Joulukalenteri tulitikkuaskeista

Olen joulukalenteri ihminen. Joulua ei tule, ellei jääkaapin ovessa roiku partiolaisten joulukalenteri. Tämän lisäksi minulla on tänä vuonna Lakrids by bulowin joulukalenteri. Lapsilla on myös partiolaisten joulukalentereiden lisäksi joku vapaavalintainen suklaakalenteri, jonka lisäksi löytyy myös itse tehty kuusikalenteri ja uutuutena tämä elämänviisaus tulitikkuaski kalenteri. Siinäpä kalentereita kyllikseen.

Kaikki lähti liikeelle siitä, että nuorimmaiseni olisi kovasti halunnut kaupasta kosmetiikkakalenteria, mutta hintojen kohotessa sataan euroon, sen lisäksi, etten ollut vakuuttunut niiden sisällöstä 11 -vuotiaalle. Minulla ja kosmetologiksi opiskelevalla vanhimmalla tyttärelläni taas sattuisi olemaan riittävästi erilaisia näytepusseja ja muuta kalenteriin sopivaa kosmetiikkanäytettä sen verran, että yhteen kalenteriin riittäisi. Samoihin aikoihin törmäsin tulitikkuaskikalenteriin Kiti Kokkosen instafeedissä ja kuulkaa, se oli menoa se.

Kalenteri oli helppo tehdä sen jälkeen kun mieheni leikkasi kuusen muotoisen palan vanerista. Maalasin sen kalkkimaalin jämillä ja päällystin tulitikkuaskit kaapeista löytyneillä kuviopapereilla. Kaikki muutkin koristeet löytyivät kotoa valmiina, vetimiksi laitoin mummoni perintöä olevat muoviset hedelmänapit.

Kun kalenteri oli valmis huomasin, että tulitikkuaskit olivat aivan liian pieniä, jotta niihin mahtuisi kosmetiikkanäytteitä. Niinpä päädyin tulostamaan 24 muumien elämänviisautta. Kosmetiikka yllätys kiinnitetään pienellä verhonipsulla päivittäin kuusen kiinnitys naulaan. Sellaista.