Author: minna

Palak Paneer – Intilainen kasvisruoka

Palak paneer nousi yhdeksi  suosikki ruuakseni Intian matkalla. Palak panrer on mukavan mausteista, mutta ei kuitenkaan liian tulista. Paneer juuston sijaan täällä koto-Suomessa voi käyttää esimerkiksi leipäjuustoa tai kotijuustoa.

Meillä on tapana fiilistellä ulkomaan matkoja etu- ja jälkikäteen laittamalla kyseisen maan inspiroimaa ruokaa. Intian matkaa ennen tein omia versioitani Intialaisista ruuista. Monet intialaiset ruuat olivat itselleni suhteellisen tuntemattomia, mutta palak paneer on sentään tuttu Nepalilaisesta ravintolasta. En itse asiassa ajatellut, että palak paneer oli jokaisen Goalaisen ravintolan listalta löytyvä annos.

Reissun aikana söin usean eri version tästä perinteisestä kasvisruuasta, jokaisessa ravintolassa koostumus, maku ja ulkonäkö olivat hieman erilaisia, mutta aina hyviä. Tilasin palak paneerin kaveriksi usein rotia tai riisiä. Erityisesti pidin kasvis pulaosta, jota meinasin tehdä täällä kotonakin. Pulao on riisilisuke, jossa riisi on maustettu ja seassa on kasviksia.

Maistoin Intiassa monia muitakin herkullisia kasvisruokia, enkä malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niiden valmistamista kotikeittiössä.

Palak paneer Palak paneer

Palak Paneer

450 g pakastepinaattia
400 g leipäjuustoa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
loraus oljyä
1 tl jeeraa
1 tl chilijauhetta
1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl garam masalaa
1 vihreä chili
1 tl suolaa
1 dl cashewpähkinöitä
1 dl maustamatonta jogurttia
tuoretta korianteria tai persiljaa

Tee näin:

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri.

Kuumenna ruokaöljy korkealaitaisessa paistinpannussa tai kasarissa. Lisää jeera, chili ja korianteri. Anna makujen irrota mausteista sekoittelemalla niitä pannulla muutama minuutti. Lisää sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuullota.
Lisää tomaattipyree, garam masala ja suola. Sekoita hyvin. Halkaise chili ja poista kannat, siemenet ja vaaleat osat. Hienonna pieniksi paloiksi. Lisää pakastepinaatti ja hienonnettu chili ja jätä hetkeksi kannen alle hautumaan.
Kuutioi juusto ja lisää pinaatin joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla 5-10 min. Liota cashewpähkinöitä maidossa noin vartin verran, kunnes cashewit ovat pehmenneet. Aja sitten cashewmaito sauvasekoittimella sileäksi. Sekoita cashewmaito pannulle muiden ainesten joukkoon ja anna kastikkeen kiehua vähän kasaan. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Viimeistele jogurtilla tai kermalla ja anna hautua vielä hetki.

Silppua annosten päälle tuoretta korianteria tai persiljaa ja tarjoa basmatiriisin kanssa.

 

Kannattaa tsekkaa myös blogini muut kasvisruoka reseptit.

Intian Goa – kokemuksia reissusta

Intian Goa on ylitsevuotavaa tarjontaa kaikille aisteille. On valtavasti roskaa, hajuja, ääniä ja ihmisiä kaikkialla. Autojen torvet tööttäävät, skootterit sinkoilevat edes takaisin, pöly tunkeutuu silmiin ja korviin, aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja joku yrittää myydä hennatatuointia, hierontaa ja rantapyyhkeitä. Keskellä tietä seisoo lehmä.

Meri  on upea. Aaltoja on juuri sopivasti, isojakin. Paikalliset eivät osaa uida, mutta aikuiset miehet leikkivät rantavedessä kuin lapset. Rannoilla on pilvin pimein ihmisiä. Muistelen matkaoppaan kuvaa autioista rannoista samalla kun raivaan tietäni rantaviivaa pitkin. Rantatuolissa istuessani lasken 16 kauppiaan käyvän myymässä minulle jotakin, ja on sentään aika hiljaista. Vain aalloissa saa olla rauhassa.

Pari ensimmäistä päivää olen kulttuurishokin vallassa. Miten tätä jaksaa kaksi viikkoa.

Täällä haisee paska ja suitsukkeet.

Intian Goa

Kolmantena tai neljäntenä päivänä huomaan, että kättelen jo tottuneesti jokaista kauppiasta ja kuuntelen kuluneet “Stockmannin laatu, Anttilan hinnat” -fraasit hymyssä suin. Heitän pientä small talkkia eilisen ravintolan tarjoilijan kanssa. Sosiaaliset taitoni ovat koetuksella, mutta yritän parhaani. Väistän taidokkaasti lehmän läjän samalla kun vastaan tulevan riksan, skootterin ja bussinkin, enkä edes säpsähdä äkillisistä tööttäyksistä. Nenäni alkaa tottua palavista roskakasoista tulevaan muovin hajuun.

Maksan edelleen kaikesta ylihintaa. Tinkiminen nolottaa. Ostan muutamia vaatteita lähes samaan hintaan kun olisin saanut ne suomesta. Koko illan oma tyhmyys harmittaa, mutta seuraavana päivänä huomaan koko kauppakadun hiljenneen. Tuputtaminen lakkaa kuin seinään. Koen saaneeni rahoilleni vastinetta.

Intian Goa

Yksi asia joka Goalla ylittää odotukset on ihmisten ystävällisyys. Vaikka moni myy jotain, on ystävällisyys silti aitoa. Minne tahansa menetkin, saat hyvää palvelua, ihmiset ovat auttavaisia ja lämmin sydämisiä. On helppo tuntea olonsa tervetulleeksi.

Oikeastaan olisi vähättelyä sanoa, että vain yksi asia ylitti odotukset. Ruoka nimittäin, se on hyvää. Nopeasti opin, ettei ravintolan ulkoasulla ollut mitään tekemistä ruuan laadun kanssa. Parhaat curryt syön istuen hataralla muovituolilla epämääräisen näköisessä kuppilassa. Ihmettelen, miten vältyn turistiripulilta, sillä vastoin kaikkia sääntöjä syömme kaikkea.

Ruuassa maistuu neilikka, kardemumma, tähtianis, korianteri, jeera ja chili. Ruoka on mausteista, muttei liian tulista. Vain muutaman kerran syödessä nousevat hikikarpalot otsalle ja päädyn tilaamaan lisää raitaa. Kasvisruoka on hyvää, joten vaikka skippasinkin tammikuun vegaanihaasteen, päätän pysytellä kasvisruuissa. Päätökseni pitää, kunnes näen ensimmäiset tuoreet ravut. Onkohan olemassa erityistä nimitystä rapu-maito-kasvissyöjälle?

Eikä niissä rannoissakaan hei mitään vikaa ole!

Intian Goa

Muita lapsiperheitä Intian Goalla ei näy. Korjaan, valkoisia lapsiperheitä. Eikä ihme. Taaperoikäisen kanssa täällä olisi sulaa hulluutta. Voin vain kuvitella kuinka mielenkiintoisena pari vuotias näkee joka puolella valtoimenaan levittäytyvät roskat. Teinien kanssa jokin Baga beachia hiljaisempi kohde olisi ollut helpompi, mutta lasten kanssa pärjäsi. Vain pienin joutuu skootterin töytäisemäksi, mikä ei tällä liikenne käyttäytymisellä ole ihme.

Kaksi viikkoa ja Intian Goa on antanut minulle jonkinlaisen eettisen herätyksen. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni havahtunut siihen, että ilmansaasteet ovat todellinen uhka. Olen saanut kokemuksen siitä minkä hinnan joku muu maksaa siitä, että voi ostaa edullisen t-paidan lähimarketista. Haluan lakata kuluttamasta. Samaan aikaan kun vedän palak paneeria valkosipuli rodin kanssa mietin lentämisen hiilijalanjälkeä. Mietin kerjääviä lapsia partykadun kulmassa ja omia tarpeitani. Lapset ostavat pikku pojalle jäätelön. Se ei pelasta ketään, mutta tekee jonkun edes hetkeksi onnelliseksi.

Karitsan paahtopaisti

Karitsan paahtopaisti on herkullista, nopeasti kypsyvää ja mureaa. Kun muistat antaa lihan levätä rauhassa sekä ennen, että jälkeen paistamisen, onnistut varmasti.

Karitsanlihaa on helppo saada kotimaisena, luomuna ja/tai suoraan tuottajalta. Olemme aikanaan itse pienimuotoisesti kasvattaneet lampaita ja sitä kautta lampaanlihaa on tässä perheessä syöty paljon. Karitsan liha ei vaadi yhtä voimakasta maustamista kuin mihin vanhemman lampaan kohdalla on totuttu. Eikä muuten kannata ajatella, että lammas olisi jotenkin sidottu pelkästään pääsiäiseen.

Lisukkeesi sopii esimerkiksi pavut Julia Childin tapaan.

Karitsan paahtopaisti

Karitsan paahtopaisti

4 an­nos­ta
4 (á 180 g)karitsanpaahtopaistia

Ainekset:

  • suolaa, mustapippuria
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • ½ sitruunan kuori
  • 4 oksaa rosmariinia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • lihalientä

Tee näin:

  1. Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Kuivaa paistit ja mausta ne suolalla ja mustapippurilla.
  2. Kuumenna pannu, lisää oliiviöljy ja ruskista paisteihin hyvä väri. (Älä pese pannua, vaan tee kastike samalla pannulla vähän myöhemmin.)
  3. Hiero paistien pintaan sitruunan kuorta, rosmariinia ja valkosipulia, laita paistit uunipannulle ja aseta lämpömittari pienimmän paistin keskikohtaan. Paista noin 15–20 minuuttia, eli kunnes sisälämpötila on noin 54 astetta (medium). Jos tykkäät kypsemmästä lihasta, jatka paistamista kunnes sisälämpötila on 60 astetta.
  4. Ota liha uunista ja kääri se vetäytymään esimerkiksi liinan ja folion sisään. Vetäytyminen on tärkeää, jotta liha säilyy mehevänä!


Karitsan paahtopaisti

Etsitkö vinkkejä pääsiäisruokiin? Katsothan myös pääsiäismenu kasvissyöjille sekä perinteisen pashan ja ihanan mämmimutakakun ohjeen.

Paimenen piiras ja muita vaiettuja kotiruokia

Paimenen piiras eli shepherd’s pie on perinteinen englantilainen arkiruoka, jossa herkullinen lihakastike muhii perunamuussi kuorrutteen alla. Tähän voi helposti hyödyntää sunnuntaipaistin jämät tai kuten minä, edellispäivän perunamuussin lopun. Jos shepherd’s pie on sinulle uusi tuttavuus, niin Jamie Oliver osaa kertoa vähän knoppitietoa.

Ajattelin, että tämä starttaisi blogissani hyvien, mutta rumien ruokien sarjan. Monesti arjessa meillä syödään hyvää, mutta välttämättä ei niin kaunista ruokaa. Tai sitten toisaalta, koska meillä aina oikeasti syödään sitä tekemääni ruokaa, en kerta kaikkiaan ehdi stailaamaan perusarkiruokaa kuvauskoreaksi. Neljä lasta ja kuusi kehitysvammaista eivät aina ymmärrä ruokabloggaajan tarpeita, if you know what I mean. Annakin itselleni luvan julkaista silloin tällöin näitä ei niin kauniita, mutta maultaan onnistuneita ruokia. Vaikka pakko tähänkin postaukseen on laittaa joku talvinen katseen kääntäjä kuva.

Eikä tuo kuva minusta ja tyttärestäni ihan tuulesta temmattu ole, sillä paimenen piiras maistuu ihan älyttömän hyvältä kylmänä talvipäivänä, reippaan ulkoilun jälkeen.

paimenen piiras

Paimenenpiiras inspiraatio lähti oikeastaan siksi, että olin tehnyt älyttömän hyvää perunamuussia Andalusian auringossa -blogin Erjan reseptillä. Erja kuvaa pottumuussia itkettävän hyväksi ja sitä se todella oli. En aio enää koskaan tehdä muunlaista muussia.

Paimenen piiras

Tarvitset perunamuussia kilosta perunoita.

Kastike:

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 lehtisellerinvartta
öljyä
500 g karitsan jauhelihaa
2 rkl vehnäjauhoja
tuoretta rosmariinia ja timjamia
3 rkl worcestershirekastiketta
0.5 dl tomaattipyreetä
loraus punaviiniä
4 dl lihalientä
suolaa
mustapippuria

Tee näin:

Kuori ja hienonna sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkananat. Huuhdo ja hienonna lehtisellerinvarret. Kuumenna öljy, lisää kasvikset ja kuullota ne pehmeiksi.

Lisää jauheliha ja ruskista se. Ripottele jauhot joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää hienonnettuja yrttejä maun mukaan. Lisää worcestershirekastike, tomaattipyree, punaviini ja lihaliemi. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.

Kumoa kastike uunivuokaan ja levitä perunasose päälle. Paista 200 asteen uuninlämmössä 30-40 minuuttia.

paimenen piiras

Kaunishan tämä ei ollut, mutta ah, niin hyvän makuinen! Ehdottomasti vaivansa väärti.

Vuoden parhaat reseptit

Vuosi 2016 on ollut varsin sisältörikas. On ollut haasteita, sairastamista ja muita vastoinkäymisiä. On ollut raskasta rämpimistä, pitkiä päiviä ja epätoivon kyyneleitä. On toisaalta ollut myös onnistumista, naurua, iloa ja eteenpäin menoa. On ollut käsittämättömän paljon rakkautta. Vuosi on ollut täynnä elämää, ala- ja ylämäkineen.

Myös blogi on vuoden aikana muuttunut todella paljon. Olen entistä enemmän keskittynyt ruokaan ja ruokakuvaamiseen. Opetellut perusjuttuja ja hakenut omaa tyyliäni kuvaajana ja bloggaajana. Isona muutoksena vuoden aikana on tietenkin myös se, että olen vaihtanut Blogiringiltä Suomen blogimedialle. Tuntuu, että pikkuhiljaa tässä alkaa taas hahmottumaan Ku ite tekee -blogin (jatkuvasti kadoksissa oleva) suunta.

Tässä pieni kokoelma Rouva E:n vuodesta, olkaat hyvät.

Tammikuussa päätin pitää sokerittoman vuoden. Se onnistui yllättävän hyvin kesäkuuhun asti jonka jälkeen se ei enää onnistunut. Tammikuu oli muutenkin toivoa täynnä. Siirryin bloggerista WordPressille ja opettelin käytännöstä alusta saakka uudestaan koko blogipohjan käytön.

Helmikuussa tulevaisuuteni ruokabloggaajana otti ensi askeliaan ja aloin jakamaan entistä enemmän reseptejä. Askartelut olivat toki vielä hallitsevassa roolissa, mutta kuukauden luetuin postaus oli Thaimaalainen kanakeitto. Juuri näiden alkuvuoden reseptien suosio rohkaisi bloggaamaan lisää ruuasta. Huomasin, että yksinkertainen ja rento kotikokkitasoinen reseptiikka oli sellaista, mistä te lukijat tykkäsitte.

Maaliskuussa julkaisin yhden koko vuoden suosituimmista resepteistä. Karppaajan mangojuustokakku on kuukausi toisensa jälkeen ollut blogini suosituimpia ja jaetuimpia reseptejä. Ja siis, onhan se kyllä hyvää.

Huhtikuussa hullaannuin Konmarista. Raivasin kaapeista säkkikaupalla liian pieniä vaatteita ja tarpeetonta kamaa paikalliselle diakoniatyön kirppikselle, lajittelin papereita ja hankkiuduin eroon tarpeettomasta. Ja hetken aikaa meillä oli järjestys.

Toukokuussa jaoin muutaman vuoden takaisen lahjaidean opettajille. Ideaa rakastettiin ja vihattiin jopa siinä määrin, että pääsin Vauva.fi puheenaiheeksi. Eräänlainen saavutus sekin tällä bloggaajan uralla. Suosittu oli myös jakamani nokkospeston ohje, eikä syyttä. Vuoden ensimmäiset nokkoset maistuu aina niin hyvältä!

Kesäkuussa herkuteltiin raparperilla. Yksinkertainen, mutta sitäkin herkullisempi raparperikakku nousi yhdeksi koko vuoden suosituimmaksi reseptiksi.

Heinäkuussa jatkettiin raparperiteemalla. Kuukauden suosituin resepti oli raparperi- mansikkapiirakka. Keskikesän ehdottomia herkkuja! Luetuin ohje kesäkuussa oli rukiisen mustikkapiirakan ohje muutaman vuoden takaa, onneksi hyvät reseptit eivät vanhene.

Elokuussa mökille leivottiin mukaan huikean hyvä gluteeniton lakritsimutakakku. Ihan taivaallisen hyvää. Ja kätevä grillimaisterihan pyöräyttää tämän koko kakun grillissä.

Syyskuussa jatkettiin suklaalinjalla. Jaoin blogissa lapsuuden suosikki kakku reseptini. Nina Lincolnin suklaakakku taisi herättää monella muullakinnostalgisia tunnelmia, sen verran reseptiä on luettu.

Lokakuussa neljän bloggaajan illallinen kokoontui täällä meillä. Pistin pöydän koreaksi syksyisillä kasviksilla, erityisen suurta suosiota nauttivat uunissa paahdetut ruusukaalit.

Marraskuussa fiilisteltiin jo joulua. Moni innostui lähtemään mukaan tämän vuoden DIY joulukalenteriin. Koko marraskuun luetuin postaus oli lapsille tekemäni kuusi joulukalenteri.

Joulukuussa täällä blogissa on pyörinyt joulukalenteri, joka minun ja teidän lukijoiden yhteinen ponnistus. Kiitos kaikille teille, jotka olette eläneet hengessä mukana. Osallistuneet luukkujen tekemiseen, kommentoineet tai jakaneet joulukalenteria. Toivottavasti kalenteri on ollut teille iloinen joulumielentuoja! Meillä sairastettiin koko joulunalus viikko ja voitte kuvitella, että jouluvalmistelut jäivät aika vähäiselle tänä vuonna. Olikin ihanaa, että vaikka kotona ruoka pöydässä oli ranskalaiset ja nakit, niin blogissa pyöri toinen toistaan herkullisempia reseptejä ja jouluaskarteluideoita. Toisaalta voin nyt kokemuksen kautta vakuuttaa teille kaikille, että ihana joulu tulee, vaikka ei ehtisi tai pystyisi kauheasti etukäteen mitään tekemäänkään.

Joulukalenterin suosituin resepti oli saaristolaisleivän ohje.

Haluaisin näin lopuksi kiittää jokaista blogini lukijaa, jokaista kommentoijaa, jokaista some seuraajaa ja juttuja jakanutta. Teillä on merkitystä. Te motivoitte, innostatte ja inspiroitte. Teille tätä blogia kirjoitan.

Toivon, että uusi vuosi vastaa toiveisiinne!

 

Lakritsigraavattu lohi toimii alkupalana

Lakritsigraavattu lohi on mielenkiintoinen uusi tuttavuus! Siitä tekee helposti maukkaat alkupalat kun laittaa itse tehdyn lakulimpun tai saaristolaisleivän päälle oikeaa voita ja sopivan kokoisen kimpaleen graavattua lohta. Halutessaan koko komeuden voi kruunata tillin palalla. Me syötiin tätä itsenäisyyspäivänä, mutta tää sopii oikein hyvin myös uudenvuoden kekkereihin, eikö?

Meillä ollaan sellaisissa lähdön tunnelmissa, ettei koko uudenvuoden juhlintaan jaksa oikein panostaa. Heti uudenvuoden jälkeen koko poppoo nimittäin painelee kaivatulle lomalle Intiaan. Olemme olleet töissä läpi koko joulun, ja rankan syksyn jälkeen loma tulee todellakin tarpeeseen. Koska uutta vuotta on kiva kuitenkin jollakin tapaa juhlistaa, varasin meille pöydän Kirkkonummelaisesta Bistro o matista. Bistro o mat on meille tuttu ravintola, se on helposti lähestyttävä, ruoka ja palvelu on hyvää ja lapsi ystävällistä. Brunssi on erinomainen, suosittelen.

Mutta intia! Se kyllä jännittää vähän. Ihan uusi kulttuuri, uudenlaiset tavat ja ruuat. Kiehtovaa ja hyvällä tavalla jännittävää. Toisaalta myös kaikki ei niin kivat jutut jännittävät, vatsataudit, roskaisuus ja toisaalta omassa mielessäni pyörivät myös Intiaan liittyvät ihmisoikeusasiat, vaikka niihin ei varmaan perusturisti reissulla niin helposti törmääkkään. Omat vanhempani ovat matkustaneet Intiassa ristiin rastiin. He käyvät lähes kerran vuodessa useamman viikon reissun ja sitä kautta olemme kuulleet Intiasta paljon. Oma reissumme suuntautuu Goalle, jonka uskomme olevan tälläisille länkkäreille helppo paikka aloittaa uuteen kulttuurin tutustuminen.

Kirjoitan kun en olisi koskaan ulkomailla käynytkään, mutta vaikka olen eläissäni matkaillut aika paljon, olen silti sellainen lievä reissustressaaja. Enkä ihan syyttä. Lasten kanssa matkustellessa on useammankin maan terveydenhuolto järjestelmä tullut tutuksi. Perinteisten turistiripuleiden lisäksi on esimerkiksi käyty hengittämässä spiiraa ja pohdittu meduusan polttamia. Tämä takia meillä on matkavakuutukset, rokotukset ja suht kattava matka-apteekki matkassa, vaikka mitään extremematkailua ei harrastetakkaan.

Oletteko te koskaan käyneet Intiassa? Onko antaa viime hetken vinkkejä?

Lakritsigraavattu lohi

Lakritsigraavattu lohi

Tarvikkeet

700 g lohifileetä
1 rkl karkeaa merisuolaa
1 rkl sokeria
¾ tl lakritsijuurijauhetta
1 tl anista
½ tl rouhittua mustapippuria

Tee näin:

Nypi lohifileestä mahdolliset ruodot pois.

Sekoita keskenään merisuola, sokeri, lakritsijuurijauhe, anis ja mustapippuri. Levitä mausteseos lohifileen pinnalle.

Kääräise lohifilee voipaperin ja tuorekelmun sisälle. Nosta jääkaappiin ja anna graavaantua vähintään 12 tuntia.

Pyyhkäise mausteseos lohen pinnalta pois ja leikkaa lohi ohuiksi nahattomiksi viipaleiksi.

Lakritsigraavattu lohi