Helsinki Design School valokuvaajan tutkinto on nyt puolessa välissä. Olen saanut paljon kyselyitä tutkintoon liittyen ja ajattelin että ehkä se on pienen välitilinpäätöksen aika. Ensikokemuksia pääset lukemaan täältä.
Koulutus perustuu siihen, että ammatissaan menestyneet kuvaajat opettavat meille sitä mitä parhaiten osaavat. Opettajat ovat siis todellakin valokuvaamisen ammattilaisia, jotka edustavat eri genrejä taidekuvauksesta muotikuvaukseen ja outdoor meininkeihin. Inspiroivia, osaavia ja luovia tyyppejä, alansa huippuja. Kukaan ei ole valokuvauksen opettaja. Tämä näkyy opetuksessa, niin hyvässä kuin pahassakin. Meitä ovat opettaneet esimerkiksi Paola Suhonen, Marko Rantanen, Valtteri Hirvonen, Kim Öhman, Jussi Särkilahti sekä Kaapo Kamu.
Lähipäivinä katsomme paljon kuvia. Opettaja esittelee edustamaansa genreä sekä omien kuviensa, että häntä inspiroivien kuvaajien kautta. Saamme kuulla tarinoita kuvien takaa, miten ne ovat syntyneet, mitä sattumuksia kuviin liittyy. Miten kuva on valaistu, mistä inspiraatio kuvaan on tullut, mitä kuvalla on tavoiteltu. Koen, että kuvien katselun ohella parasta antia ovat opettajien kertomukset alasta. Tilanteista joihin he ovat joutuneet tai päässeet. Inspiroivat tarinat valokuvaamisen maailmasta.
Jokaiselta päivältä saa kotitehtävän, jossa on tarkoitus harjoitella opintopäivillä opittuja asioita. Kotitehtävät on mahdollista toteuttaa haluamallaan intensiteetillä, mutta saadakseen kaiken mahdollisen irti koulutuksesta, kannattaa kotitehtäviin panostaa. Opintopäivien aikana ei välttämättä päästä käytännössä kovinkaan paljoa harjoittelemaan, joten kotitehtävät näyttelevät melko suurta osaa sen suhteen, että ihan oikeasti pääsee kokeilemaan ja oppimaan sitä, mistä tunneilla on ollut puhetta. Opettaja antaa kotitehtävästä henkilökohtaisen palautteen, joka on mielestäni yksi koulutuksen parhaita puolia.
Haasteita opetukseen tuo se, että ryhmä on keskenään hyvin eri tasoinen. Siinä missä joku on kuvannut vuosia, joku toinen on ostanut ensimmäisen järjestelmäkameransa juuri ennen koulutuksen alkamista. Se näkyy siinä, miten opetus puhuttelee ihmisiä. Joku olisi kaivannut enemmän käytännön opetusta kuvaamiseen, itse taas ajattelin, että onneksi tekniikkaa ei jääty junnaamaan pidemmäksi aikaa. Mielestäni koulutus on ikään kuin pintaraapaisu, esittely siitä mitä kaikkea valokuvauksen kenttään sisältyy. Kenestäkään ei koulutuksen myötä tule huippu osaajaa, mutta toisaalta pääsee kokeilemaan ja näkemään paljon kaikenlaista. Omalle vastuulle jää opettelu ja perehtyminen.
Välillä on myös tilanteita, joissa koen, että opettaja ei ole lainkaan orjentoitunut opettamiseen. Opettajat tulevat usein paikalle samaan aikaan kuin mekin ja osalla kestää ensimmäiset kaksi tuntia päästä kiinni aikaan ja paikkaan. Silti monet näistä opintojaksoista, jotka ovat käynnistyneet hitaasti, ovat loppu peleissä olleet monellakin tapaa antoisia.
Mitään opintomateriaalia ei ole saatavilla. Jos et pääse paikalle, et käytännössä saa mitään tilalle, paitsi kotitehtävän, jos käyt hakemassa sen. Kotitehtävää voi olla vaikea hahmottaa, jos et ole ollut tunnilla. Ja jos haluat palautteen tehtävästä, pitää se olla palautettu seuraavalle kerralle. Koen tämän melko joustamattomana systeeminä, etenkin sen, ettei sitä tehtävää voida lähettää sähköpostilla.
Olen jäänyt kaipaamaan yhteiskritiikkiä koskien kotitehtäviä. Vaikka kaikkia kuvia ei katsottaisi läpi, olisi minusta mielenkiintoista nähdä miten muut ovat tulkinneet tehtäviä ja oppia myös niistä. Samoin toivon, että saisimme enemmän seurata ammattilaisten työskentelyä kuvaustilanteessa.
Helsinki Design School valokuvaajan tutkinto – kotitehtäviä
Tässä alla muutamia tekemiäni kotitehtäviä. Alla oleva kuva on otettu otsikolla “Sininen uni”, jossa piti leikitellä syväterävyydellä ja valkotasapainolla. Sen alla on inspiraatioaiheinen tehtävä, jossa piti etsiä huuto.netistä joku itseä kummastuttava asia ja kirjoittaa siitä tarina. Smurffi taas on tuotekuvaus tehtävästä, jossa harjoiteltiin erilaisia valaistuksia. Alimmainen kuva on Outdoor action kuvauksista, joissa kuvasimme BMX-pyöräilijöitä.
Täytetty mäyrä (HIENO!)
Täytetty Mäyrä oli muisto Jarin lapsuudesta. Mäyrä edusti kaikkea sitä, mitä perheellä oli ollut ennen konkurssia. Rahaa, vaikutusvaltaa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Jaristakin piti tulla arkkitehti tai lakimies.
Lapsuuden paras paikka oli ollut huvila Saimaan rannalla, iso, jopa vähän mahtipontinen talo, jonka isä oli itse suunnitellut ja rakennuttanut. Isoisä vainaa oli aikanaan pyytänyt komean mäyrän ja se oli kulkenut suvussa siitä lähtien. Huvilalla mäyrä oli ollut kunniapaikalla takan vieressä. Se oli uhkunut miehistä kunnian tuntoa ja muistuttanut vallasta.
Nyt kookas mäyrä koristi Jarin Vantaalaista yksiötä. Ja siinä määrin koristikin, että useampi nainen oli vaatinut valitsemaan, joko minä tai mäyrä. Mäyrä jäi.
Helsinki Design School valokuvaajan tutkinto – Mitä olen oppinut?
Koen, että oma kuvaamiseni on monipuolistunut. Vaikka tänne blogiin tulee laitettua pääsääntöisesti ruokakuvia, niin kuvaan paljon myös outdoor-kuvia. Koulun kautta on tullut kuitenkin mahdollisuus kokeilla kaikkea vähän erikoisempaa ja kokeellisempaakin kuvausta ja se on tuonut omalta osaltaan lisää mielenkiintoa ja motivaatiota kuvaamiseen ylipäätään.
Olen myös saanut lisää työkaluja kuvaamiseen. Olen oppinut paljon suunnittelusta, valaisusta ja erilaisista lähestymistavoista aiheeseen. Ehkä koulun suurin anti on kuitenkin innostus ja inspiraatio. Tunnen olevani monessa suhteessa vielä ihan vasta-alkaja, mutta halu oppia on suurempi kuin koskaan.
Yksi tärkeä oppi on myös oman valokuvaaja identiteetin muodostuminen tai oikeammin sen löytäminen. Koen, että erilaisten tehtävien kautta alkaa löytymään se oma ääni, tapa ja tyyli kuvata. Helsinki Design School valokuvaajan tutkinto on kaiken kaikkiaan vahvistanut omaa valokuvailmaisuani.
