Kyssäkaali coleslaw

Kyssäkaali coleslaw on raikas, helposti valmistuva ja herkullinen salaatti.

Paljastui, että kyssäkaali oli itselleni täysin tuntematon vihannes. Ostin sen kaupasta vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella, sillä kasvis on viehättävä. Ihanat harmaan vihreät lehdet ja violetti kaali. Ostin siis pari tälläistä palleroa kotiin ja aloin fundeeraamaan, että mitäs sitten. Onneksi Instagram tuli avuksi ja sain varmuutta kokkailuhommiin. Suurin osa oli kanssani samoilla linjoilla, että kyssäkaali on parasta raakana. Niinpä en siinä sitten sen enmpää lähtenyt sooloilemaan vaan tuloksena oli Kyssäkaali coleslow.

On muuten jännä miten paljon sitä onkin erilaisia vihanneksia, jotka tavallaan ovat melko tuttuja, tunnistat ne ulkonäöltä ja olet joskus maistanutkin, kuvittelet ainakin tietäväsi miltä ne maistuvat. Mutta sitten tarkemmin ajatellessasi huomaatkin, että viime kerrastan kun maistoit kyseistä kasvista onkin vierähtänyt reippaat 20 vuotta. Tai että itse asiassa en ole koskaan itse valmistanut sitä. Että olisikohan aika antaa uusi mahdollisuus. Kyssäkaali on sellainen vihannes, jonka luulin tuntevani, mutta joka paljastuikin täysin uudeksi tuttavuudeksi. Olin todella positiivisesti yllättynyt! Että täähän on oikeasti hyvää.

Kyssäkaali coleslaw | kyssakaali | kyssäkaali | salaatti

Kyssäkaali coleslaw

1 kyssäkaali (n. 500 g)
1 hapokas vihreä omena, esim. Granny Smith
1 dl majoneesia
1 dl ranskankermaa
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl dijon sinappia
1 tl sokeria
¼ tl suolaa
hiukan mustapippuria myllystä

Kuori ja raasta kyssäkaali sekä omena. Käytin tässä “raastamiseen” juustohöylää ja lopuksi veitsellä hieman pienin tekemiäni siivuja. Puristele raasteesta käsin nestettä pois. Sekoita keskenään kyssäkaali ja omena, sekä kastikkeen aineet. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään.

Kyssäkaali coleslaw | kyssakaali | kyssäkaali | salaatti   Kyssäkaali coleslaw | kyssakaali | kyssäkaali | salaatti

Tämän onnistuneen kokeilun jälkeen meillä on sitten syöty enemmänkin kyssäkaalia. Miten sulle, maistuuko kyssäkaali? Onko tuttu kasvis ollenkaan?

Kreetan matka – koska syödään?

Kreetan matka tuntuu tässä perheessä olevan tämän vuoden lomatrendi. Huhtikuussa reissasin Kreetalle ruokakuvauskurssille ja viime viikolla samalle saarelle lapsien ja kehitysvammaisten asukkaitteni kanssa. Kaiken kaikkiaan reissussa oli 40 ohjaajaa, ohjaajien perheen jäsentä ja kehitysvammaista henkilöä. Aikamoinen ryhmä rämä, mutta reissusta selvittiin lähes kommelluksitta.

Kreetan matka | Kreikka | Kreeta | Matkustaminen | loma | Kreetalle

Yksi elämäni ensimmäisistä ulkomaanmatkoista oli Kreetan matka, silloin matkustimme Hersonissokseen. Aika samoihin maisemiin kuin nytkin. Silloin elettiin vuotta -90 ja minä täytin reissulla yksitoista. Syntymäpäiviäni vietettiin Kreikkalaisessa illassa, jonne turistit olivat saapuneet bussilasteittain. Ruokaa kannettiin pöytään ja viiniä ja sai juoda sielunsa kyllyydestä. Tai enhän minä saanut, mutta se viinin juonti on silti jäänyt mieleeni. Se oli silloin vielä uutta ja hienoa, ihmisille, jotka eivät eläissään olleet astuneet edes ruotsinlaivan buffaan. Kohokohta kreikkalaisessa illassa ei kuitenkaan ollut ruoka eikä viini, vaan se, että nämä kansallispukuiset tanssijat toivat minut sisälle tavernaan kultatuolissa.

Kreetan matkasta jäi muitakin muistoja kuin kreikalaisen illan notkuvat pöydät. Koiranpennut hylätyn veneen alla. Sietämätön kuumuus Paistoksen raunioilla. Suoraan puusta poimittu appelsiini. Aalloissa leikkiminen lämpimässä merivedessä. Sirkuksessa esiintynyt virtahepo, jonka ainoa temppu oli tyhjentää kahden litran vesipullo yhdellä huikalla. Minotauruksen labyrintti.

Matkan jälkeen Kreetan matkaa fiilisteltiin kotona zorbas kasettia kuunnellen ja olohuoneessa jalkojen läpyttely tanssia tanssien. Kyllä. Matkan jälkeen Kivenlahtelais kolmiossa elettiin Kreikan matkaa uudestaan ja uudestaan. Arja Saijonmaa soi ja ihan varmasti äiti duunasi moussakan kaltaisia ruokia ilman munakoisoa. Koska sitä ei lähikaupausta ole löytynyt.
Kreetan matka | Kreikka | Kreeta | Matkustaminen | loma | Kreetalle

Omille lapsilleni matkailu on arkipäiväisempää. Nuoresta iästään huolimatta he ovat kokeneita maailman matkaajia. Perheemme on reissannut Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Maailma on pienetynyt ja reissaaminen on arkipäiväistynyt. Vaikka reissuja edelleen odotetaan ja muistellaan jälkikäteen, eivät ne enää ole samanlaisia spektaakkeleita kuin aikaisemmin.

Tämä reissu oli monella tapaa erilainen kuin sellaiset matkat, joille lähdemme ihan perheen kesken. Nyt mentiin asukkaiden ja ison ryhmän ehdoilla. Meille oli hotelliksi valikoitunut Tjärebogrin iso All inclusive kompleksi Blue Marine Resort & spa. Koska ryhmässämme on lähes puolet sellaisia henkilöitä, jotka eivät hallitse rahan käyttöä, ajateltiin, että all inclusive helpottaa kaikkien elämää ja antaa asukkaille mahdollisuuden itsenäiseen allasjuomien hakemiseen jne.

Voitte vain kuvitella millaista henkistä valmentautumista tälläisen foodien täytyy tehdä itsensä kanssa all inclusiven suhteen. Ulkomailla mielestäni parasta on syöminen erilaisissa ravintoloissa, hakea mukavaa paikkaa fiiliksen mukaan. Mutta kuten sanottu, tämä oli työmatka, jossa piti ottaa huomioon 40 muunkin ihmisen toiveet ja halut, eikä edetä ruokafiilistelijä rouva Ee:n toiveiden mukaan.
Kreetan matka | Kreikka | Kreeta | Matkustaminen | loma | Kreetalle

Syyskuun alussa Kreetalla on vielä reilu 30 astetta lämmintä. Merivesi on suomalaisen mittapuun mukaan lämmintä, eikä tälläinen kylmään kesään tottunut pohjoisen nainen oikeastaan pysty mihinkään muuhun kuin sahaamaan ruokapöydän ja altaan väliä. Joskus lomarytmiä saa muutettua siihen, että altaan sijaan meneekin rantaan, mutta sekin tuntuu jo vähän ponnistukselta. Viikko all inclusevissa laitostaa täysin. Hyvä keskustelun aloitus koska vaan on, että koska syödään? Riippumatta siitä mitä tai koska on viimeksi syöty. Koko hotelli elämä pyörii ruoka-aikojen ja snack tarjoiluiden ympärillä. Voitte kuvitella miten helppoa tälläiselle muutenkin ylensyöntiin taipuvaiselle herkkuperbertille.

Kreetan matka | Kreikka | Kreeta | Matkustaminen | loma | Kreetalle

Onneksi loma on kuitenkin vähän muutakin kuin notkuvaa seisovaapöytää. Meillä oli nimittäin yksi vapaa päivä loman aikana, ja silloin me hypättiin ilmastoituun autoon ja karautettiin vuorille. Turistikartan avulla suunnistimme vuorilla mahdollisimman pieniä ja kiemuraisia teitä, pienten ja pittoreskien kylien läpi. Välillä ajettiin harhaan. Eräänkin kerran tie muuttui koko ajan jyrkemmäksi ja pienemmäksi, kunnes totesimme, että on pakko kääntyä. Mieheni sai auton käännettyä erittäin ahtaassa ja jyrkässä kohdassa, mutta takaisin ylämäkeen pääsemiseksi tarvitsimme paikallisten apua, auto nimittäin suti asfaltilla paikoillaan. No, lapsille markkinoitu seikkailuretki lunasti lupauksensa.

Kreetan matka | Kreikka | Kreeta | Matkustaminen | loma | Kreetalle

Ennen reissua olin lukenut Victoria Hislopin Saari kirjan, joka kertoo Spinalongan saarelle eristetyistä lepra sairaista. Meillä oli ohjelmassa koko porukan yhteinen veneretki kyseiselle saarelle. Oli todella mielenkiintoista päästä tutustumaan kirjasta tutuksi tulleisiin maisemiin. Toisaalta kirjan luettua oli herännyt todellinen mielenkiinto aihetta kohtaan ja itselläni oli retkeä kohtaan kovat odotukset. Olisin halunnut kuulla lisää tarinoita saaren historiasta ja siellä asuneista ihmisistä. Paikallisopastus oli kuitenkin luokkaa “Spitaaliset olivat täällä hyvin onnellisia, tässä on taverna.”

Ehkä se on suomalainen melankolinen luonteeni, mutta itselleni realistisemmalta olisivat kuulostaneet traagiset kohtalot. Esimerkiksi kaikki Spinalongalla syntyneet lapset, joita oli yli 100, vietiin mantereelle tutkittavaksi ja ne vauvat, jotka olivat terveitä, annettiin sukulaisille adoptoitavaksi tai orpokotiin, vain sairastuneet, joita oli noin 10 kpl, pääsivät takaisin vanhemmilleen. Tai ylipäätään se, että sairastuneet joutuivat jättämään perheensä ja muuttamaan saarelle, riippumatta siitä olitko lapsi vai aikuinen.

Kreetan matka | Kreikka | Kreeta | Matkustaminen | loma | Kreetalle

Kreetan matka huipentui viimeisen aamun retkeen. Hotellimme sijaitsi kauniilla paikalla, niin, että auringon nousua oli mahdollista seurata omalta parvekkeeltaan. Sikäli mikäli oli kuuden pintaan hereillä. Viimeisenä aamuna meillä oli kellot soimassa pientä patikointia varten. Kiipesimme katsomaan auringon nousua läheiselle kukkulalle. Vaivansa väärti reissu. Oli ihanaa vastaan ottaa aamu ja nähdä kylän heräävän. Ja ilma, kerrankin oli sopivan lämmintä, eikä yhtään liian kuumaa.

Kreetan matka | Kreikka | Kreeta | Matkustaminen | loma | Kreetalle

Eli summa summaarum. Kreetan matka antoi varmuuden siitä, millaisia lomia minä haluan tehdä. All inclusive ei ole minua varten, eikä liian kuuma kelikään. Mutta Kreikka on kaunis, vuoristokylät mitä viehättävimpiä, meressä uiminen on nautinto ja kreikkalaista jogurttia voisin syödä joka aamu.

Ravintola Toca

Ravintola Toca on omien sanojensa mukaan hyvä italialainen ravintola, itse korjaisin, että kerrassaan erinomainen. Ruoka, atmosfääri ja palvelu ovat kaikki kohdallaan. Olin jo pidempään haikaillut, että Tocassa pitäisi käydä syömässä oikein pitkän kaavan mukaan, sillä Tocan mustekala oli yksi suosikeistani Taste of Helsingissä. Näin ollen olin erittäin ilahtunut, kun taannoisella ruokakuvauskurssilla päästiin kuvaamaan Ravintola Tocaan.

Ravintola Toca | italialainen ravintola | helsinki | ruokablogi | ravintola-arvostelu

Eikä siinä vielä kaikki. Koko ravintola Toca oli avannut ovensa vain ja ainoastaan kurssimme käyttöön. Pääsimme vuorotellen kuvaamaan pieneen keittiöön, jossa kokit erittäin ystävällisesti pyysivät meiltä jatkuvasti anteeksi sitä, että olimme koko ajan tiellä. Keskenään kokit puhuivat italiaa ja siellä keittiön höyryissä kuvatessa ja pastaa maistellessa pääsi kyllä mukavasti iroittautumaan sateisesta Suomesta.

Ravintola Toca | italialainen ravintola | helsinki | ruokablogi | ravintola-arvostelu Ravintola Toca | italialainen ravintola | helsinki | ruokablogi | ravintola-arvostelu Ravintola Toca | italialainen ravintola | helsinki | ruokablogi | ravintola-arvostelu

Ravintola Tocaa pyörittävät Elina Valoranta ja Gennaro Oliviero, suomalais -italialainen pariskunta, jolle on kertynyt aikaisempaa kokemusta jo Lahdesta ja Tampereelta. Tunnelma Tocassa on kuin yhteisten ystävien olohuoneessa. Ystävällinen, välitön ja vieraanvarainen. Ja mitä siihen ruokaan tulee, se on oivaltavaa, taidolla tehtyä, kaunista ja ennen kaikkea älyttömän hyvää. Samaa mieltä oli muuten myös Hesarin kriitikko, Toca on toinen ravintola, jolle on annettu täydet viisi tähteä.

Mä olen sellainen ravintolafiilistelijä, jolle kokonaisuus merkitsee eniten. Ruuan pitää olla sellaista, joka herättää tunteita, iloa, ihmetystä ja joskus pieni hämmennyskin voi olla hyvästä. Pidän ravintoloista, joiden sisutuksessa on särmää, sellaista luonnetta, jonka muistaa vielä silloinkin kun kertoo ravintolakokemuksestaan kavereille. Palvelun pitää olla ystävällistä, välitöntä ja asiantuntevaa. Haluan tietää mitä syön. Tocassa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen helpon oloisesti, asiakkaana voi keskittyä vain nauttimaan kokemuksesta. Juuri niin kuin sen pitää ollakin.

Ravintola Toca | italialainen ravintola | helsinki | ruokablogi | ravintola-arvostelu Ravintola Toca | italialainen ravintola | helsinki | ruokablogi | ravintola-arvostelu Ravintola Toca | italialainen ravintola | helsinki | ruokablogi | ravintola-arvostelu

Niin, turhaa kai sanoa, että suosittelen!

 

Kasvispikkelssi – perusohje pikkelöintiin

Kasvispikkelssi on perinteinen tapa säilöä puutarhan sato talteen. Omasta lapsuudestani muistan erityisesti kurpitsa pikkelssin, enkä nyt ihan vannoisi, että se on lapsuuden ruokamuistoistani se mieluisin.

Ajatus pikkelöinnistä on kypsynyt mielessäni pitkään. Yksi iso oivallus on ollut se, ettei kasvispikkelssiä, tai mitään muutakaan pikkelöintiä, tarvitse tehdä koko talveksi, vaan ihan hyvin voi tehdä pienempiä eriä, erilaisia kokeiluja ja ne saa syödä poiskin melko nopeasti.

Yksi pikkelöinti kokeiluja helpottanut oppi tuli viime kesänä Santeri Vuosaralta. Hän oli laittamassa ruokaa ruokakuvauskurssilla ja kertoi samalla kirjoittamastaan “Säilö ja kokkaa” -kirjasta (jonka sitten ystävällisesti myös lahjoitti kurssilaisille). Kirjassa kerrotaan erilaisista säilöntä menetelmistä kuten kuivaamisesta, suolaamisesta, savustamisesta, hapattamisesta, rasvaan säilömisestä, hilloamisesta, mehustamisesta, alkoholiin säilömisestä, pakastamisesta, kellaroinnista ja tietysti myös pikkelöinnistä. Melko kattava opus siis! Mielestäni kirja avaa eri säilöntämenetelmiä kattavasti, mutta ohjeet ovat silti helposti lähestyttäviä, sellaisia joihin tälläinen antihifisteliäkin tohtii tarttua.

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Kasvispikkelssi – 123-liemen ohje

Pikkelöinnin perusohje on helppo.

5 kg pikkelöitävää

Liemi:
3 litraa vettä
2 litraa sokeria
1 litra väkiviinaetikkaa

Kiehauta vesi ja sokeri, sekoita niin, että sokeri liukenee veteen. Lisää joukkoon etikka. Liemi käytetään jäähdytettynä tai kuumana, riippuen siitä, mitä halutaan pikkelöidä. Kurkku, sienet ja esikypsytetyt kasvikset säilötään jäähdytettyyn liemeen, koska niitä ei haluta kypsentää liemellä. Näin tehdyt pikkelöinnit eivät säily yhtä hyvin kuin kuumaan liemeen säilötyt kasvikset, vaan ne on tarkoitettu nautittavaksi muutaman päivän kuluessa.

Kovemmat säilöttävät, kuten juurekset kannattaa säilö kuumaan liemeen. Näin ne ehtivät hieman kypsyä, joka lisää sekä säilyvyyttä, että makua.

Liemen voi maustaa perinteisesti laakerinlehdillä, sinapinsiemenillä, maustepippurilla, neilikalla, kanelilla ja/tai  mustaherukanlehdillä. Voit myös käyttää maustamiseen mielikuvitusta ja kokeilla vaikka kuusenhavuja, hunajaa, minttua, basilikaa.

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Ja kuten varmaan jo arvasitkin, tässähän mun #suurikeittokirjahaaste taas edistyy ihan huomaamattaan. Jos sullakin lojuu kaapeissa, hyllyissä ja lattioilal ihania keittokirjoja, joista et koskaan tee mitään, niin ota haaste vastaan. Kokkaa jokaisesta keittokirjasta edes yksi resepti ja postaa se eetteriin #suurikeittokirjahaaste. Jos haluat, voit kertoa lyhyesti siitä, miten olet kirjan saanut ja mikä sai sinut nappaamaan käteesi juuri nyt.

Kasvispikkelssi |perusohje pikkelöintiin | pikkelssi | etikkaan säilöminen | säilöntä

Aikaisemmat #suurikeittokirjahaaste kokkailut löydät täältä:

Grillatut Nektariinit

Linssi kofta curry kastikkeessa

Kvinoasalaatti linsseillä, herneillä, mintulla ja haloumijuustolla

Kesäkurpitsafritterit

Kesäkurpitsafritterit ovat vähän kuin lettuja, mutta hieman paksumpia, pinnalta rapeita ja pehmeitä sisältä. Ne maistuvat hyvin heille, jotka eivät perinteisesti kesäkurpitsasta liiemmin välitä.

Meillä kasvaa kesäkurpitsaa, jonka satokausi ajoittuu juuri tähän elokuun loppuun – syyskuun alkuun. Satokauden aikana kesäkurpitsaa tulee valtavia määriä. Ja jos kesäkurpitsaa ei käytä pienenä, jatkaa se kasvamistaan yhä vain isommaksi ja isommaksi. Isoihin kesäkurpitsoihin muodostuu höttöinen keskiosa ja paksu kuori, jolloin se ei enää ole parhaimmillaan. Syötävä kyllä, kunhan poistaa hötön ja kuorii kurpitsan, mutta parhaalta kesäkurpitsa maistuu pienenä ja napakkana.

Mutta koska harva pystyy käyttämään kesäkurpitsaa siinä tahdissa kuin pelto puskee uutta tulokasta, niin osa venähtää hieman liian isoiksi. Kesäkurpitsafritterit ovat oiva valinta näille ylikasvaneille pötkylöille.

Kesäkurpitsafritterit | kesäkurpitsa | kasvisruoka | kesäkurpitsaletut

Teinit meillä kokevat suuria antipatioita kesäkurpitsaa kohtaan ja se on todella piilotettava ruokaan. Muistan kun lapsettomana ajattelin, että sellainen kasvisten piilottelu on vihoviimeinen asia, mitä meikäläinen lähtee tekemään. Huomaan kuitenkin 15 vanhempana vietetyn vuoden muuttaneen ajattelutapaa melkoisesti. Jos kesäkurpitsa on lapsen inhokki, niin se on inhokki, turhaa siihen kuluttaa energiaa. Jos sitä kesäkurpitsaa kuitenkin on tarjolla, niin miksipä emme söisi sitä. Kompromissi on se, että kesäkurpitsaa syödään ainakin osittain sellaisissa muodoissa, jossa se ei raaka-aineena ole pääroolissa. Sori vaan kesis, meillä  et pääse loistamaan.

Kesäkurpitsafritterit | kesäkurpitsa | kasvisruoka | kesäkurpitsaletut

Kesäkurpitsafritterit

Tarvikkeet:

1 iso tai 3 keskikokoista kesäkurpitsaa
1 tl suolaa
1 kananmuna
1/2-1 dl vehnäjauhoja
3 rkl pieneksi silputtua kevätsipulia varsineen
1 rkl maissitärkkelystä
vastarouhittua mustapippuria
n. 0,5 dl ruokaöljyä

Tee näin:

Kuori kesäkurpitsat, poista keskeltä pehmeä höttö ja raasta ne. Laita raaste isoon siivilään, lisää suola ja sekoita. Anna valua 10 minuuttia. Voit puristaa raasteesta vettä pois myös käsin. “Kuivaa” lopuksi kesäkurpitsaraastetta puhtaan keittiöpyyhkeen päällä.
Siirrä kesäkurpitsaraaste isoon kulhoon. Sekoita joukkoon kananmuna, jauhot, ruohosipuli ja maissitärkkely. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuumenna paistinpannnu. Nosta pannulle noin 0,5 dl kesäkurpitsaraastetta ja paina raaste desilitramitan pohjalla pihviksi. Jos pihvi jää liian paksuksi, sen pinnasta tulee rapea mutta sisälmys jää pehmeäksi. Paista molemmilta puolilta vähintään 3 minuuttia. Tärkeintä on, että pannu on tarpeeksi kuuma, jotta saat rapean pinnan. Anna pinnan paistua kunnolla ruskeaksi.
Siirrä valmiit pihvit pannulta lautaselle ja mausta vielä tarvittaessa parilla ripauksella hyvälaatuista sormisuolaa.

Ohje täältä.
Kesäkurpitsafritterit | kesäkurpitsa | kasvisruoka | kesäkurpitsaletut

Kannattaa myös kokeilla Inkiväärin makuista kesäkurpitsakeittoa tai kesäkurpitsakakkua mascarponevaahdolla.

Juustoinen sienipasta on ihana arkiruoka

Juustoinen sienipasta on syntyy jääkaappiin hautautuneista juustonjämistä ja suoraan metsästä haetuista kantarelleista. Pastaan voi laittaa esimerkiksi Koskenlaskija tai Olympia sulatejuustoa ja raastaa päälle parmesaania.

Jokaisella ihmisellä sanotaan olevan yksi tai useampi supervoima. Mun yksi ehdoton vahvuuteni on loihtia herkullista pastaa ihan mistä vaan kaapin jämistä ja vieläpä nopeasti. Erityisen hyvä pastavisiönääri olen näin syksyllä kun sinne pastaan voi upottaa ihan mitä tahansa kasviksia suoraan pellosta. Tai tässä tapauksessa kylläkin sieniä suoraan metsästä.

Olin pitkään jumissa sellaisessa ajatuksessa, että pitäisi kunnioittaa jotain ikiaikaisia italialaisia perinteitä. Gakanmarjat sanon minä. Eikä Italiassa siis mitään vikaa ole, eikä italialaisissa ruokaperinteissä, mutta jos ihminen on eläissään kerran laskenut jalkansa Italian maan kamaralle ja oppinut ruuanlaitonkin Masterchef Australiasta, niin turha siinä on venkoilla. Meillä syödään pastat suomalaisittain Olympia -sulatejuuston jämillä.

Juustoinen sienipasta

200 g pastaa
n. 6 dl kantarelleja tai muita sieniä
2 rkl voita
1 sipuli varsineen
mustapippuria rouhittuna
noin 200g sulatejuustoa
parmesaania

Tee näin:

Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna paloiteltuja sieniä pannulla sekoitellen kunnes enin neste haihtuu. Lisää voi ja hienonnettu sipuli. Paista kunnes sipuli pehmenee. Lisää pippuri ja sulatejuustot. Kuumenna.
Valuta keitetty pasta. Sekoita kastike pastan joukkoon. Ripottele juustoraastetta annosten pinnalle.