Author: minna

Luumujuustokakku tuoreista luumuista

Luumujuustokakku tuoreista luumuista on ihana syysherkku. Olen tehnyt juustokakkua aikaisemmin luumumarmelaadista, mutta nyt kun puut notkuvat tuoreita luumuja, päätin kokeilla miten kakku onnistuu tuoreista hedelmistä. Ja onnistuuhan se. Väri on kerrassaan upea vai mitä sanotte? Suorastaan syvän burgundi.

Juustokakku massan tein maustamattomasta tuorejuustosta, rahkasta ja luumusoseesta. Päälliseen hyödynsin aikaisemmin tekemiäni limoncelloluumuja. Päällisen voi toki tehdä pelkästä luumu soseestakin, mutta limoncello antaa sille miellyttävän maun, kannattaa kokeilla. Mut olen tietysti puolueellinen koko kakun suhteen, koska a) rakastan juustokakkuja ja b) olen ihan pähkinöinä kun pääsen käyttämään oman maan antimia ihan missä vaan yhteydessä.

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Viime aikoina olen viettänyt puutarhassa paljon aikaa. Satoa keräten, tulevaa suunnitellen. Pohtien mikä tämän kesän puutarhatöistä oli järkevää, mikä taas ei tuottanut tulosta. Puutarhahommissa olen melko amatööri, joten kaikki on uudenoppimista. Se keväinen, nyt ryhdytään omavaraisiksi huuma, ei ihan riittänyt. Siinä rinnalla kun pitäisi olla osaamistakin. Ja osaaminen on siitä turhauttava aspekti, ettei sitä voi ostaa valmiina kaupasta, vaan se on ansaittava ajan kuluessa. Niinpä tämä, ja varmasti seuraavatkin kesät menevät henkistä pääomaa kerryttäessä. Omavaraisuus haave elää silti vahvana ja paljon ollaan saatu tulevan talven varalle säilöttyä. Ennen kaikkea omavaraisuus buumi näkyy siinä, että kauden kasviksista ollaan yritetty ottaa kaikki irti! Hyvänä esimerkkinä tämä luumujuustokakku tuoreista luumuista, ihan täysin satokaudessa olevien luumujen inspiroimana tehty.

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Luumujuustokakku tuoreista luumuista

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita

Täyte:
5 liivatetta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200g rahkaa
4 dl tuoreista luumuista keitettyä sosetta
1,5 dl sokeria (määrä riippuu hieman luumusoseen makeudesta)
3 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
2 rkl sitruunamehua
3 dl kuohukermaa

kuorrute:
2 dl Limoncello-luumuja
2 liivatetta
2 rkl vettä

Tee näin:
Murenna keksit ja sekoita pehmeä voi joukkoon. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja taputtele keksimuruseos tasaisesti pohjalle. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 – 10 minuuttia. Sekoita sokerit, kaneli, luumusose ja rahka tuorejuustoon. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Sulata liivate kiehuvaan sitruunamehutilkkaan. Lisää liivate tuorejuuston joukkoon ohuena nauhana ja sekoita hyvin. Lisää kermavaahto mukaan varovasti käännellen niin, että seos on tasaista. Kaada täyte keksimurupohjan päälle ja tasoita pinta. Hyydytä jääkaapissa ainakin tunnin verran.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 – 10 minuutiksi. Sulata liivatteet kiehuvassa vesitilkasssa. Lisää joukkoon soseutetut limoncelloluumut ja sekoita tasaiseksi. Kaada kakun päälle, laita hyytymään kylmään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Pyöräytä varovasti veitsellä kakun ympäri, että reuna irtoaa ja irrota vuoka.

 

Syystunnelmia

Me ollaan vähän syksyisissä tunnelmissa, puutarha ja minä. Samaan aikaan kun me eletään yltäkylläisyydessä, niin mielessä siintää jo tuleva talvi. Sellainen fiilis, että näkee sen kaiken loiston takana olevan rapistumisen. Se on jollakin tavalla aika hurjaa, että puutarha näyttää parhaalta juuri ennen vääjäämätöntä kuolemaansa. Aika teatraalista jopa. Luonnolla taitaa olla melko kieroon kasvanut huumorin taju.

Itseäni vaivaa väsymys. Ei mikään henkinen, “oon niin loppu”  -tyyppinen väsymys, vaan sellainen ihan fyysinen väsymys. Voisin nukkua koko ajan. Tuntuu, että tekemisen kirkkain kärki on hankala saavuttaa. En tiedä onko se väsymyksen syy vai seuraus, mutta olen myös ollut varmaan kaksi viikko flunssassa, eikä tätä edeltävästäkään flunssasta ole kuin kuukausi. Kävin varmuudelta lääkärissä tarkistuttamassa veriarvot, ettei syy väsymykseen piile vaikka raudan puutteessa.

Voi myös olla että olen vain väsynyt. Isoja asioitahan tässä on taas ollut. Kuten tuon partiopestin loppuun saattaminen. Tein partiota parhaimmillaan yhden työpäivän verran oikeiden töiden lisäksi. Nyt mietityttää haluaako ottaa toisen vapaaehtoistyön pestin heti perään ja jos niin minkälaisen? Sitten olen tehnyt niitä oikeita töitä. Meillä on ollut muutoksia henkilöstössä, mikä on konkreettisesti lisännyt yrittäjän työtunteja. Olen tehnyt töitä uuden asukkaan löytämiseksi, ollut yhteydessä sosiaalitoimeen, pohtinut tulevaa yrityksen kannalta. Sitten olen miettinyt omaa tulevaisuuttani, miten kehittää omaa osaamistaan, mitä opiskella, mikä kiinnostaa, mikä hyödyttäisi ja mitä sitä haluaisi osata tehdä? Ja sitten ollaan totta kai mietitty yhdessä miehen kanssa, että mihin suuntaan yritystä kehittäisi? Voisiko kehitysvammaisten kanssa lähteä tekemään siideriä? Tai perustaa hunajatuotantoa?

Koska minua vaivaa väsymys, ymmärrän, että ei kannata ottaa isoa partiopestiä, aloittaa siideribisnestä, opiskella ja tehdä siihen päälle vielä kaikkea mitä nykyisinkin teen, mutta kun mieli tekisi! Koen eläväni täyttä elämää silloin kun kynttilä palaa molemmista päistä. Luin muuten juuri jutun siitä, kuinka nyky lapset eivät kestä tylsyyttä, eivätkä aikuisetkaan ja mä taidan olla just sitä tylsyyden pakoilija jengiä.

Olen alkanut purkaa tätä “tekisi mieli tehdä kaikkea samaan aikaan” vähän pienemmiksi ja konkreettisimmiksi tavoitteiksi. Että mitä oikeasti haluaisin tehdä.

  • kirjoittaa enemmän blogia
  • valokuvata
  • opetella videotuotantoa
  • opetella hyötypuutarhan viljelyä
  • jatkojalostaa oman maan tuotantoa
  • kirjoittaa toisen kirjan
  • opetella mehiläisten hoitamista
  • toimia yrittäjänä ja esimiehenä
  • järjestää yhteisöllisyyttä lisääviä tapahtumia

Lisäksi haluaisin että perheelle ja ystäville jää aikaa.

Pitäisi vaan löytää sopiva tasapaino näiden välille. Ja miettiä painotus sen mukaan, että voita riittää leivän päälle, mutta toisaalta riittää aikaa myös itsensä toteuttamiseen ja luovaan työhön. Ja jatkuvan oppimishimon tyydyttämiseen. Onko joku lapsellinen ihminen joskus onnistunut tässä?

Avain taitaa olla aikatauluttamisessa. Jonkinlaisessa jakso ajattelussa. Että nyt painopiste on olosuhteiden pakostakin tässä, mutta seuraavaksi haluan sen olevan jossakin toisessa asiassa. Hyötypuutarha asiat painottuvat luonnollisesti kasvukauteen ja kirjan kanssa voi odottaa vielä. Lisäksi voin kartoittaa löytyykö mielenkiinnonkohteistani koulutusta, jonka avulla voin lisätä osaamistani. Ja onko se koulutus sellaista kerran maailman kaikkeudessa tapahtuvaa vai voiko sitäkin aikatauluttaa?

Tämä aikataulutushomma on sellainen, mihin meinaan seuraavaksi uppoutua ihan toden teolla.

Ja tiedättekö muuten mitä, ihan tätä postausta kirjoittaessa sain tietää labratulokset ja väsymyksen syyksi paljastui anemia. Minulta mitattiin ensimmäistä kertaa verestä ferritiini tasot (eli elimistön varastorauta), jotka ovat huomattavan matalat. Tai tämä on siis oma googlen kanssa tekemäni diagnoosi. Keskiviikkona on lääkärin soittoaika, joka sitten varmistanee asian. On kuitenkin älyttömän lohdullista, että väsymykselle ja muillekin oudoille oireille on syy. Välillä sitä nimittäin on miettinyt, että viiraako päässä vai missä vika on. Nyt on kuitenkin löytynyt joku ihan konkreettinen syy, johon voi vaikuttaa.

Luumureseptit säilöntään

Luumureseptit ovat olleet viime aikoina kovalla käytöllä tässä keittiössä. Meillä on kaksi luumupuuta, jotka kypsyvät hieman eri aikaan, toinen oli kypsä viikko sitten ja toinen varmaan viikon päästä. Kummastakin puusta tulee mukavasti luumuja, eli sen verran, että niitä saa sekä syödä sydämensä kyllyydestä, että säilöä toisen sydämen kyllyyden verran.

Olen useana vuonna tehnyt luumuista hilloa sekä pelkiltään, että omenaan sekoitettuna, mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla vähän eritapoja säilönnässä. Reseptejä selaillessani olin oikeastaan yllättynyt kuinka monessa yhteydessä luumut säilöttiin erilaisiin viinoihin. Rommiin, brändyyn ja likööreihin. Ja ne luumureseptit  pääsivätkin heti testiin. Ainakin limoncelloluumujen liemi on herkullista.

Luumureseptit säilöntään

Säilö syksyn sato talteen ja anna lähipiirille herkkulahjoja. Limoncello -luumuista teet ihanaa suklaista “Schwarzwaldin” kakkua.

Limoncello -luumut

2 vaniljatankoa
8 dl vettä
3 dl sokeria
3 tähtianista
2 kanelitankoa
2 dl sitruunalikööriä eli limoncelloa
1 kg luumuja

Valmistusohjeet

Halkaise vaniljatangot. Keitä vesi ja sokeri mausteiden kera sokeriliemeksi. Lisää lopuksi likööri ja kuumenna nopeasti. Älä keitä. Pese hedelmät. Halkaise ne ja poista kivet. Laita hedelmät suureen lasipurkkiin, joka on desinfioitu hyvin. Kaada päälle kuuma liemi ja sulje purkki tiiviisti. Anna maustua muutamia viikkoja ennen syömistä. Säilytä pimeässä ja viileässä.

Säilötyt hedelmät säilyvät hyvinä useita kuukausia suljettuna.

Ohje Ilta-Sanomat.

Rommiluumut

Sokeriliemi:

1 dl vettä
0,5 dl ruokosokeria
1 kanelitanko
muutama kardemummasiemen
ripaus jauhettua neilikkaa

Rommiluumut:

1-3 dl tummaa rommia (maun mukaan)
500 g luumuja
1,5 dl ruokosokeria

Valmistusohjeet

Kiehauta vesi, sokeri ja mausteet kattilassa ja anna liemen jäähtyä. Pese luumut ja poista kivet. Kaada sokeriliemi puhtaaseen hillopurkkiin. Asettele liemen päälle vuorotellen luumun puolikkaita ja sokeria sekä rommia.
Huomaa, että luumujen tulee jäädä nestepinnan alapuolelle. Sulje korkki hyvin.
Anna maustua 2-4 kuukautta purkissa jääkaapissa. Voit käännellä purkkia välillä, jotta rommi ja sokeri sekoittuvat ja sulavat kunnolla.

Ohje Annin Uunissa.

Timjamilla maustetun luumu -omenahillon ohje

  • 1 kg luumuja
  • 1 kg omenoita
  • 3 dl vettä
  • 2 kanelitankoa
  • muutama timjamin oksa
  • 1 kg hillosokeria

Valmistusohjeet

  1. Kalttaa ensin luumut ja poista kuoret. Halkaise luumut ja poista kivet. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Pilko omput sopivan kokoisiksi paloiksi.
  2. Laita luumut, omenat, vesi, kanelitangot ja timjami kattilaan ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää sokeri, sekoita ja anna keitä vielä toiset 10 minuuttia. Kuori vaahto pinnalta ja purkita puhtaisiin, kuumiin lasipurkkeihin.
  3. Anna jäähtyä huoneen lämmössä ja säilytä kylmässä.

Mausteinen luumuketsuppi

Tarvitset:

  • 1 kg kivettömiksi putsattuja ja pilkottuja tuoreita luumuja
  • 3 keskikokoista punasipulia silputtuna
  • 1 dl punaviiniäetikkaa
  • 1 dl punaista balsamietikkaa
  • 2 ½ dl fariinisokeria
  • 4-6 valkosipulinkynttä murskattuna
  • ½ tl chilijauhetta
  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • 2 tl suolaa
  • ½ tl jauhettua neilikkaa
  • 1 tl mustapippuria rouheena
  • ½ tl kuivattua timjamia
  • (1 rkl sitruunamehua)

Valmistusohjeet

  1. Laita kaikki aineet paksupohjaiseen kattilaan ja keitä hiljalleen noin puoli tuntia. Sekoita keittämisen aikana, ettei ketsuppi ota pohjaan kiinni.
  2. Soseuta seos tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
  3. Tarkista maku ja lisää halutessasi 1 rkl sitruunamehua jos kaipaat ketsuppiin hieman lisää happamuutta.
  4. Kaada ketsuppi kuumana puhtaisiin lasipulloihin tai -purkkeihin. Sulje korkit/kannet.
  5. Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja siirrä kylmään.

Avaamaton luumuketsuppi säilyy kylmässä kuukausia, avattu noin 2 viikkoa.

Ohje Tinskun keittiö.

Kokeile myös näitä luumureseptejä:

Luumuhyve

Luumu- mustikkatorttu

Kriisissä – opintokriisissä

Terveisiä sairastuvalta. Olen karseassa flunssassa, taas. Tuntuu, ettei mulla ole kausiflunssaa, mulla on kuukausiflunssa. Yskää, pientä kuumetta ja päänsärkyä. Kaikki voimat poissa ja ääni mennyt. Yrittäjä perheessä hän se tarkoittaa sitä, että mieheni tuuraa minua. Ja se ei ainakaan helpota huonoa omaatuntoa joka puolikuntoisuudesta väistämättäkin tulee. Minä makaan sängyssä netflixiä tuijottaen kun ukko parka hoitaa kodin, lapset, yrityksen ja vielä sadonkorjuunkin. Onneksi mulla on maailman paras mies.

Sairastellessa olen ehtinyt miettiä. Miettiä elämää, tehdä suunnitelmia, hylätä tekemiäni suunnitelmia, tehdä lisää suunnitelmia, innostua, ahdistua, luovuttaa ja oivaltaa. Aika paljon kuitenkin suhteellisen lyhyen sairastelun aikana.

Opintokriisi

Olen harrastanut opiskelua työnohella vuodesta 2010, jolloin aloitin HAMKissa ohjaustoiminnan artenomin opinnot. Sen jälkeen olen opiskellut myös vuoden taideterapian perusteita ja vuoden valokuvaajan tutkintoa. Nyt veri vetäisi taas opintojen pariin. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, mutta sen oman tiensä hahmottaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Olen sosiaalialan ammattilainen, esimies, yksikönjohtaja, kehitysvammapuolen asiantuntija etten sanoisi. Mutta mitään koulutustahan minulla ei ole, joka pätevöittäisi minut tehtäviini myös muodollisesti. Itseäni kiinnostaisi Sosiaalialan johtaminen ja kehittäminen YAMK tutkinto, mutta koska minulla ei taustalla ole sosionomin koulutusta, en pääse myöskään tekemään ylempää sosionomin tutkintoa. Sosionomin koulutus taas tässä vaiheessa tuntuu pätevöitymiseltä tehtäviin, joista olen ikään kuin edennyt jo muutama vuosi sitten yrittäjäksi ryhtyessäni.

Koska en ole nainen, joka jää tuleen makaamaan, ilmoittauduin varmuudelta sekä avoimeen yliopistoon, että avoimeen AMK:iin. Yliopistolla sosiaalispykologia ja AMKissa kulttuurituotanto. Näissä sinällään hyvin erilaidoilla olevissa opinnoissa on valintakriteereinä se, että sosiaalityöntekijänä voisin luultavasti hyödyntää nykyistä osaamistani vammaistyössä, mutta Ohjaustoiminnan artenomin YAMK tutkinto on kulttuurituottaja. Oma opintopolkuni ikään kuin ohjaisi sinne kulttuurituottamiseen, kun taas nykyinen osaamiseni tuonne sosiaalialan suuntaan. Avoimessa pääsen tunnustelemaan kumpaakin polkua.

Mä olen myös aika keski-ikäinen haaveissani. Jos lähden opiskelemaan, haluaisin työn, josta saisi palkkaa. Mielellään tietenkin vähän, mutta mielenkiintoisia töitä, joista maksettaisiin pirun hyvin. Kulttuuri- ja sosiaaliala ei kumpikaan tuossa valossa ole kovin hyvä valinta.

Mitä sitä isona oikein haluiaisi tehdä, muuta kuin opetella omaksi ilokseen erilaisia taitoja kuten mehiläisten hoitamista?

Ja onhan tässä vielä pari muutakin muuttujaa. Niin kuin vaikka opintoihin tarvittava aika ja itsekuri. Joita minulla ei tällä hetkellä tunnu olevan lainkaan.

Mites teidän muiden noin neljäkymppisten urakriisit on päättyneet? 

Omenatortut marenkikuorrutteella

Omenatortut ovat meheviä, makeita ja söpöjä tarjottavia loppukesän juhliin. Marenki huntu nostaa melko perinteiset leivonnaiset uudelle levelille, niin kuin me täällä Kirkkonummen Mastercheffissä tapaamme sanoa. Nämä pienet piirakat syntyivät todentotta Masterchef Australian hengessä. Yhdessä jaksossa kilpailijat tekivät Englannin kruununprinssille pieniä suupaloja ja siitä se ajatus sitten lähti. Kun otin piirakat uunista, havaitsin, etteivät ne ulkonäöllisesti oikein vastanneet kuvitelmaani ja lähdin jatkojalostamaan torttuja ulkonäkökeskeisempään suuntaan. Eivät nämä valmiit omenatortut varmaan vielä kisassa pärjäisi, mutta melko hyviä näistä tuli.

Omenatortut marenkikuorrutteella | leivonta | omenapiirakka

Omenoita tulee taas tänä vuonna valtavat määrät. Olen ehtinyt jo leipoa omenapiirakkaa parikin kertaa, tehdä omenatortut ja kuivatakin osan. Suunnitelmissa on tehdä ainakin vielä jokin säilyke, uuniomenoita ja omenamehua. Ainakin tätä omena-calvadoshilloa on pakko tehdä yksi satsi. Perinteisesti olen myös pakastanut omenasosetta talven varalle. Tänä vuonna olen ajatellut kokeilla myös lakritsilla maustettua omenavoita.

Olen muutenkin omenan ystävä. Keksin sille vaikka mitä käyttöä, eilen pyöräytin omenapuuron jämistä omenasämpylöitä!

Omenatortut marenkikuorrutteella | leivonta | omenapiirakka

Omenatortut marenkikuorrutteella

Makea piirakkapohja

100 g voita
1 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
n. 1 rkl kylmää vettä
1 tl kanelia

Nypi jääkaappikylmä voi, sokeri, vehnäjauhot ja kaneli murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi. Painela taikina takaiseksi.
Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 30 min ennen leipomista.
Kauli taikina ja leikkaa siitä muotin (tai esimerkiksi hillopurkin kannen) avulla muffinssivuokaan sopivia kiekkoja. Rasvaa muffinssi vuoka hyvin ja aseta kiekko sen pohjalle.Taikinasta tulee noin 24 pientä piirakkaa.

Omenatäyte

10 omenaa
1 dl jauhoja
1 dl sokeria
4 tl kanelia
1/2 tl muskottipähkinää
4 rkl voita

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi, sekoita joukkoon kuivat aineet. Täytä tortut omena täytteellä. Aseta jokaisen tortun päälle nokare voita. Paista omenatorttuja 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Marenkikuorrute

2 kananmunan valkuaista
75 g hienoa sokeria
(1 tl sitruunamehua)

Valmista marenkikuorrute vaahdottamalla valkuaiset ja sokeri kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Pursota marenki tortun pintaan ja polta siihen kaunis väri kaasupolttimella.

Ihana asistenttini Alma, joka pienenä haaveili ryhtyvänsä kondiittoriksi, mutta valitsikin kauneudenhoitoalan. Syö kuitenkin edelleen mielellään leivonnaisia.

Kesäkurpitsa ohje x7

Kesäkurpitsa ohje on tämän sesongin etsityin asia, ainakin tässä keittiössä. Meillä kesäkurpitsaa tulee enemmän kuin syömään ehtii. Jotta kesäkurpitsaan ei heti kyllästyisi, pitää reseptejäkin olla joka lähtöön. Siitä on tehty keittoa, lasagnetyyppisiä vuokia, pastaa, pataa ja mitä ikinä on keksittykkään. Kesäkurpitsasta voi leipoa makeaa ja suolaista ja se antaa mehevyyttä vaikkapa sämpylöihin. Itse asiassa juuri tätä kirjoittaessa syön kesäkurpitsa sämpylöitä!

Teinit meillä kokevat suuria antipatioita kesäkurpitsaa kohtaan ja se on todella piilotettava ruokaan. Muistan kun lapsettomana ajattelin, että sellainen kasvisten piilottelu on vihoviimeinen asia, mitä meikäläinen lähtee tekemään. Huomaan kuitenkin 15 vanhempana vietetyn vuoden muuttaneen ajattelutapaa melkoisesti. Jos kesäkurpitsa on lapsen inhokki, niin se on inhokki, turhaa siihen kuluttaa energiaa. Jos sitä kesäkurpitsaa kuitenkin on tarjolla, niin miksipä emme söisi sitä. Kompromissi on se, että kesäkurpitsaa syödään ainakin osittain sellaisissa muodoissa, jossa se ei raaka-aineena ole pääroolissa. Sori vaan kesis, meillä  et pääse loistamaan.

Teineistä huolimatta meillä tosiaan syödään kesäkurpitsaa monessa muodossa. Monestakin syystä. Kesäkurpitsa tuottaa hyvin satoa ja on siksi ilmaista, sitä on tarjolla runsaasti, se on monipuolinen ja se on juuri nyt sesongissa.

Kesäkurpitsa ohje x7

Kesäkurpitsa ohje x7

Kesäkurpitsa- Vuohenjuustopiirakka

Kesäkurpitsa -vuohenjuustopiirakka on siitä mukavaa vaihtelua, että kesäkurpitsa ei ole hallitsevassa roolissa vaan se tuo piirakkaan upean ulkonäön vuohenjuuston ollessa todellinen tähti!

Kesäkurpitsa “nuudeli” wok

Hiilariton vaihtoehto. Kesäkurpitsat taipuvat moneen, kuten tähän “nuudeli” wokkiin.

Sitruunainen kesäkurpitsakeitto

Yksi suosikkini on kesäkurpitsakeitto. Lisään keittoon usein sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaitoa, ruokakermaa tai joskus jopa tuorejuustoa. Tärkeintä on käyttää mausteita, inkivääri erityisesti on hyvä!

Inkiväärin makuinen kesäkurpitsakeitto

Inkiväärin makuinen kesäkurpitsakeitto lämmittää ihanasti kuulaana syyspäivänä. Kesäkurpitsat paahdetaan uunissa ja lisätään mausteiden joukkoon. Kesäkurpitsan kanssa voi käyttää muitakin vihanneksia, esimerkiksi kukkakaali tuo keittoon silkkistä pehmeyttä.

Kesäkurpitsa ohje x7

Kesäkurpitsa ohje x7

Kesäkurpitsafritterit

Kesäkurpitsafritterit ovat vähän kuin lettuja, mutta hieman paksumpia, pinnalta rapeita ja pehmeitä sisältä. Ne maistuvat hyvin heille, jotka eivät perinteisesti kesäkurpitsasta liiemmin välitä.

Kesäkurpitsakakku

Kesäkurpitsakakku on yksi suosikeistani. Se on mehevä, herkullinen ja mikä parasta, helposti valmistuva. Kesäkurpitsakakkua tein jo vähän aikaa sitten, kesäkurpitsa sesongin ollessa parhaimmillaan.

Mausteiset kesäkurpitsamuffinssit

Nämä muffinssit olivat loistava kokeilu, voin lämpimästi suositella kaikille. Voit tehdä myös yhden isomman kakun, mutta silloin paistoaika on pidempi.

Kesäkurpitsa ohje x7

Tässä vielä bonuksena kesäkurpitsasämpylöiden ohje:

Kesäkurpitsasämpylät

5 dl vettä
50 g tuorehiivaa (1 pkt)
1 tl suolaa
1/2 dl siirappia
1/2 dl öljyä
2 dl raastettua kesäkurpitsaa
3 dl kaurahiutaleita
noin 9 dl sämpyläjauhoja

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon kaurahiutaleet, suola,siirappi ja kurpitsaraaste.

2. Alusta takina jauhoilla pehmeäksi. Lisää öljy alustamisen loppupuolella. Anna taikinan kohota.

3. Leivo sämpylöiksi (14-16 kpl) leivinpaperilla peitetyllepellille. Nostata sämpylät ja voitele kananmunalla. Ripottele päälle halutessasi kurpitsan siemeniä. Paista 225asteessa noin 12-15 minuuttia.