Raparperi-jogurttijäädyke on viilentävän raikas jälkiruoka. Alkuperäinen tarkoituksenani oli tehdä jäätelöä, mutta ruokakaapin sisältö ohjasi toimintaani jäähdykkeen suuntaan. Eikä huono ohjaus ollenkaan. Jäädyke on nimittäin mitä vaivattomin tapa tehdä jälkkäri. Sen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja nostaa sulamaan vieraiden saavuttua. Tai eihän tässä mitään vieraita edes kaivata, Raparperi-jogurttijäädyke katosi parempiin suihin ihan oman perheen toimesta.
Raparperihillon ohje kannattaa laittaa talteen, se nimittäin toimii ihan sellaisenaankin.
Olen jostain syystä vältellyt jäätelön tekemistä, vaikka a) rakastan jäätelöä b) meillä on jäätelökone. Ikivanha, mieheni isotädiltä peritty, mutta toimiva kumminkin. Olisiko jollain antaa minulle helppo, perusvarma jäätelöohje?Voisin tarttua härkää sarvista ja kohdata haasteen. Jäätelöhaasteen.
Kuori ja pilko raparperit. Laita raparperit, sokerit ja kardemumma kattilaan ja keittele noin 10 min tai kunnes raparperit ovat pehmeitä. Soseuta ja jäähdytä.
Koristeluun
Mansikoita ja syötäviä kukkia.
Valmistusohje
Valmista ensin raparperi hilloke ja anna sen jäähtyä.
Raasta kuori hyvin pestystä sitruunasta. Puserra mehu kulhoon. Lisää joukkoon jogurtti ja kondensoitu maito.
Vatkaa kerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Kääntele vaahto jogurtti-seokseen.
Kaada 1/3 seoksesta pieneen kakku- tai leipävuokaan, laita päälle kerros raparperihilloketta, toista kerroksia kunnes vuoka on täynnä. Halutessasi voit myös sekoittaa raparperihillon jogurttiseokseen.
Pane jäädyke pakastimeen ja anna jäätyä vähintään 4 tuntia. Ota jäädyke huoneenlämpöön noin ½ tuntia ennen tarjoamista. Koristele jäädyke marjoilla.
Kliffa 2018 oli Pääkaupunkiseuden partiolaisten piirileiri Evolla. Lue lisää leirin nettisivuilta.
Kuva: Antti Raikunen
Vietin puolet kesälomastani partioleirillä. Taas.
Partio on oikeastikkin vähän niin kuin Aku Ankassa. On hirveästi johtajia, pääliköitä, mestareita ja lyhenteitä. Llpkj, ohjo ja pejo. Ja tietenkin muita mystisiä koodinimiä kuten Fikkari, Skuuppi, Snadila, Hubi ja jauhomato. Joista viimeisen keksin itse, totta kai. Lähes kaikilla on myös merkkejä. Kunniamerkkejä, osallistumismerkkejä, eletyn elämän merkkejä ja alue tunnuksia. Päälikönpääliköiden lisäksi partiossa on paljon nuoria. Nuoria tekemässä ja oppimassa. Ja sitten on aikuisia tukemassa, tekemässä ja oppimassa. Kaikille yhteinen tekijä on se, että partioleiri maksaa kaikille yhtä paljon.
Olen itse harrastanut partiota vuodesta -95. Lasten synnyttyä pidin muutaman kipakan välivuoden kyllästyttyäni juurikin tuohon maksamiseen, mutta keski-iän tuoman taloudellisen vakauden myötä olen taas aktivoitunut harrastukseni kanssa. Tarkemmin sanottuna olen löytänyt itselleni sopivan tavan harrastaa. Olen projektipartiolainen. Kesäleirin aktiivinen tekeminen vie noin vuoden. Pieni ryhmä aloittaa tekemisen toki jo aikaisemmin, mutta vuodessa homma laitetaan kasaan vapaaehtoisvoimin.
Projekteilla on selkeä tavoite, alku ja loppu. Projekteissa on vaiheita, jolloin sykitään kelloon katsomatta, mutta toisaalta myös hitaammin eteneviä vaiheita, jolloin odotetaan jonkun toisen osa-alueen suunnitelmia ja linjan vetoja, jotta voidaan taas jatkaa omaa tekemistä. Projekteissa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppii uutta. Harvassa työelämän pestissä pääsee johtamaan näin isoa organisaatiota tai tekemään mitään yli miljoonan euron budjetilla.
Nyt kun projekti alkaa olla taputeltu niin ihminen on tyhjän päällä. Mitäs sitten tehdään?
Kuva: Anna EnbuskeKuva: Anna Enbuske
Kliffa 2018
Minä olin alaleiripäälikkö. En siis leirinjohtaja, vaan alaleiripäälikkö. Koko leirin osallistujat oli jaettu alueellisesti puoliksi, joista toista puolta luotsasin tiimini kanssa. Vastuullamme oli noin 2800 leiriläistä. Se on kuulkaa paljon se. On melko hieno tunne kun homma tuntuu toimivan ja olosuhteiden tuomista haasteista huolimatta saat tiedon kulkemaan ja pystyt tukemaan omaa tiimiä parhaan mahdollisen leirikokemuksen tuottamisessa.
Iso osa leiristäni kului niin sanotusti fiksatessa. Kun tehdään isoa leiriä vapaaehtoisvoimin, paljastuu leirillä aina yllätyksiä. Osa yllätyksistä tulee olosuhteista, joissa metsään viedään valtava määrä ihmisiä. Ollaan sään ja muiden muutosten armoilla. Meihin vaikuutavat niin yhteistyökumppanit kuin leirin sisäinen organisaatio. Leiriläisistä puhumattakaan. Fiksaamista vaativat asiat paljastuvat leirin edetessä. Jotain asiaa ei ole osattu huomioida ollenkaan, joku suunniteltu asia ei toimi tai se toimii juuri niin kuin sen ei haluta toimivan. Leirillä ei enää kysellä kenelle asia kuuluu, vaan siihen lähdetään etsimään ratkaisua kaikkien asian osaisten kesken. Näissä hetkissä piilee omalla kohdallani partion ydin. Yhdessä tekeminen, toimeen tarttuminen ja tekemällä oppiminen. Parhaimmillaan partio on luovaa ongelmanratkaisua hyvässä seurassa.
Uiminen nousee partioleirillä keskiöön melko varmasti, jos 5600 ihmistä elää 30 asteen helteessä pölyävässä metsässä. Erityisen paljon pään vaivaa uiminen aiheuttaa, kun huomataan, että 7-14 vuotiaille leiriläisille käytössä on yksi ranta, jonne mahtuu 50 ihmistä kerrallaan uimaan. Ja koska uimavuoroille on varattu aikaa vain varsinaisen ohjelman ulkopuolella, on soppa sitä myöten valmis. Matemaattisen laskutoimituksen mukaan ensimmäisten leiripäivien aikana uima-aikaa on teoreettisesti 6min 30 sekunttia per naama. Koska siirtymät veteen ja pois sieltä vievät ainakin minuutin, niin ymmärtänette dilemman. Loppuleiristä pakkaa sekoitti vielä vierailu päivä jolloin osa vapaan uinnin sloteista jouduttiin poistamaan ja näin ollen tarjolla oli yksi 1,5h uimavuoro leirissä olleille 1600 leiriläiselle. Tällöin yhden ihmisen uintiaika olisi tippunut alle kolmeen minuuttiin. Tein leirin yhden eniten ärsytystä aiheuttaneista päätöksistä ja suosittelin, että uimavuoro peruutetaan kokonaan.
Jälkikäteen on helppo jossitella. Ja syyllistäminen se vasta helppoa onkin. Miksi ei tehty niin tai näin? Paikan päällä eletään kuitenkin olemassa olevien realiteettien kanssa. Uimarannalla on pakko olla tietty määrä virallisia uimavalvojia ja isoissa tapahtumissa, erityisesti kun kyse on lapsista ja nuorista, on päätöksiä pakko tehdä turvallisuus edellä. Toisaalta partiossa pyritään myös tasapuolisuuteen. Ihmisten on helpompi kestää yhteinen pettymys, kuin eriarvoisuuden kokemus siitä, että toiset pääsivät uimaan, mutta minä en.
Jos ennen leiriä mietinkin, että mikä aikuisen rooli on nuorisojärjestössä, niin nyt tiedän. Kliffa 2018 opetti minulle, että se on päätösten tekeminen hankalissa tilanteissa, vastuun kantaminen pettymysten aiheuttamisesta ja siitä johtuvan palautteen vastaanottaminen.
Kuvat: Susanna Mikander
Henkinen jaksaminen
Kun lämpötila kohoaa 30 asteeseen, olet koko ajan ulkona, jatkuvasti muiden ihmisten ympäröimä ja kannat vastuuta muista, itsellesi vieraista ihmisistä, erityisesti lapsista, on oma jaksaminen kortilla. Partioleiri koettelee jaksamisen rajoja. Isoilla leireillä on myös nähtävissä kaikki yhteiskunnan ilmiöt, jotka sitten heijastuvat leiriarkeen. Mielenterveyden ongelmat eskaloituvat helposti ääriolosuhteissa, lasten käytös saattaa herättää huolen kotioloista, erityisen tuen tarve paljastuu vasta leiriolosuhteissa tai oma osaaminen ei tunnu riittävän, mistä seuraa loppuun palamista. Omaan pestiini kuului johtajien tukeminen edellä mainituissa tilanteissa.
Partio kuuluu kaikille. Partion halutaan kuuluvan kaikille. Kuuluuko partio kuitenkaan kaikille? Miten varmistetaan riittävän tuki lapsille ja aikuisille, jotka sitä tarvitsevat? Ennen seuraavaa leiriä koen tärkeäksi miettiä, miten tuen tarvetta voidaan entistä paremmin kartoittaa etukäteen ja tarvittaessa lisätä myös leirin aikana. On sekä tukea tarvitsevien osallistujien, että muiden leiriläisten kannalta tärkeää, että resurssit on mitoitettu oikein ja että leirillä on tarjota ensiapua myös mielenterveydellisiin ongelmiin siinä missä fyysisiinkin vammoihin. Onneksi partioleireille on jo vakiintunut Seppo-pesti, joiden ensisijainen tehtävä on edesauttaa henkistä jaksamista.
Täytyy myöntää, että myös oma henkinen jaksaminen koki aallon pohjan. Uimavuoroista ja pestini luonteesta johtuen keräsin leirin aikana melko paljon negatiivista palautetta koskien kaikkea aina aamupuurosta ohjelmaan ja bussilistojen paikkaansa pitävyyteen. Ja samaan aikaan autoin ihmisiä ihan eri kaliiberin ongelmien kanssa. Onneksi minulla oli leirillä hyvä verkosto, jonka avulla oli myös helppo nousta sieltä pohjamudista. Tähän auttoivat myös hyvät yöunet, johtajaohjelman kylmäuutettu kahvi ja jalkakylpy.
Kuva: Aapo Rainio
Mentorointi
Kutsun mentoroinniksi tässä yhteydessä sitä, että yritin parhaani mukaan auttaa nuorempia johtajia selvittämään esille tulleita ongelmia ja tsempata heitä jaksamaan pestissään. Monesti isoissa pesteissä kuulee paljon kritiikkiä ja kiitokset ja kehut tahtovat jäädä niiden alle, vaikka positiivista palautetta olisikin määrällisesti enemmän. Tavoitteeni oli nostaa esille onnistumisia ja välittää kiitos leiriläisten puolesta parhaansa tehneille johtajille. Jos katsoo leirintekijöiden keski-ikää, niin ei voi kuin ihmetellä miten upeaa duunia nuoret aikuiset ovat tehneet. He ovat tarttuneet isoihin vastuupesteihin pelkäämättä. Mä olen todella ylpeä ihan jokaisesta, joka kantoi kortensa kekoon. Kliffa 2018 oli juuri niin hyvä kuin mihin me yhdessä pystyttiin.
Partion juju on siinä, että opetellaan johtamista, projektitoimintaa, toiminnan suunnittelua ja esimiestaitoja. Partiossa annetaan mahdollisuus tehdä virheitä ja tehdä asioita omalla tavallaan. Siinä on homman suola. Toisaalta se tarkoittaa kompromisseja laadun suhteen. Pyörä keksitään uudestaan ja uudestaan. Samoja virheitä tehdään, mutta jokainen saa mahdollisuuden oppia. Partiossa on myös mahdollisuus saada apua ja tukea, kunhan sitä ymmärtää pyytää. Vielä pitäisi keksiä miten tuetaan heitä, jotka eivät tiedä tarvitsevansa tukea. Ja palautetta annettaessa pitäisi aina muistaa, että siellä voi takana olla kaikkensa antanut nuori johtaja, joka hyötyy parannusehdotuksista ja rakentavasta kritiikistä. Epäonnistumiset jokainen kyllä huomaa itsekin.
Kuva: Anna Enbuske
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve, näkemiin!
Partiodarralla tarkoitetaan sitä kaikkensa antanutta leirinjälkeistä olotilaa missä univelka, sekä fyysinen ja henkinen rasitus ottavat vallan ihmisestä. Tähän auttaa nukkuminen sekä lyhyt erakoitumisen tila. Partiodarra helpottaa usein muutamassa päivässä, jonka jälkeen henkilö on valmis miettimään uutta pestiä partion parissa.
Muut partioon liittyvät postaukseni löydät täältä.
Nyt eletään heinäkuun puoliväliä, eikä omavaraisuus puutarha potangeria innostukseni alkamisesta ole vielä kovin kauaa. Olen edelleen puutarha hurmoksessa ja naamani loistaa kuin Naantalin aurinko joka kerta, kun voin hakea perheelle evästä omasta maasta. Tai kun jossakin kukkii. Kaikki käy. On nimittäin pakko iloita pienestä, ihan takaiskuitta tämä puutarhurin urani ei nimittäin ole alkanut. Alkuun kanat pääsivät liiaksi mylläämään kasvimaata, peura söi kaikki kaalit ja porkkanat ja punajuuret itivät melko huonosti.
Olen tehnyt pitkän listan kullan arvoisia huomioita tuleville vuosille.
Jätä ruohonleikkurin mentävät välit kasvulaatikoiden väliin tai keksi väleihin jokin muu materiaali, joka estää rikkaruohojen kasvun.
Kasvata laatikoihin maltillinen määrä taimia.
Älä luota kylvönauhoihin.
Jätä kasvimaalle kunnon välit penkkien väliin, helpottaa työskentelyä huomattavasti.
Merkitse ylös mitä kylvit/istutut mihinkin. Helpottaa kitkemistä ja kasvun seuraamista. Kannattaisi ihan kirjoittaa tämä ihan paperille.
Aitaa kylvöt heti, etteivät kanat ynnä muut eläimet pääse mellestämään kasvimaalla.
Pidä kasvien päällä harsoa ainakin kesäkuun puoleen väliin.
Istuta kesäkukat vasta kesäkuun puolessa välissä.
Perusta yrttimaa. Persiljaa ja basilikaa voi kylvää runsaasti, koska niitä kuluu.
Kasvata enemmän porkkanaa, punajuurta ja sipulia.
Perusta mansikkamaa.
Hanki isompi kasvihuone.
Tomaattien viljely lasitetulla terassilla onnistuu hyvin ja on melko hauska ratkaisu.
Esikasvatusta varten kannattaa hankkia kasvulamppu.
Marokkolainen porkkana -linssisalaatti salaatti on herkullinen yhdistelmä maukkaita kasviksia ja ihania linssejä. Ohje on peräisin Jennin ja Saaran Brunssikirjasta. Jonka kuvauksiin pääsin osallistumaan, siitä lisää täällä. Olen kokkaillut Brunssikirjasta jo useampiakin reseptejä, mutta aina jotenkin sellaisiin oikeisiin vähän hektisiin brunssitunnelmiin, että niiden kuvaaminen on jäänyt. Saarireissulle otin kuitenkin brunssikirjan mukaan ihan vartavasten. Tämä salaatti oli saanut paljon kehuja ja se sopi mainiosti toteutettavaksi saari olosuhteissa. Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu myös fetajuusto, mutta saaressa olosuhteiden pakosta (olin epähuomiossa käyttänyt feta juuston edellisenpäivän pastaan) syntyi erinomainen vegaaninen vaihtoehto.
Salaatti oli erinomaista. Jopa teinit lappoivat linssejä suuhunsa ennätysvauhtia. Ainoastaan perheemme ruokakulttuuriin tottumaton vävypoikakokelas taisi olla ihmeissään linssien kanssa.
Brunssikirjassa on paljon hyviä ohjeita. Yksi minkä haluan nostaa esille on rukiinen savusiika -voileipäkakku. Koska en yleensä saa mitään aikaiseksi ohjeen mukaan, muuntui tämäkin savusilakka eväsleiviksi. Oikeastaan eväsleivisissä on paljoa samaa ollutkaan kun reseptissä, nyt kun tarkemmin asiaa tutkin, mutta yhtä kaikki, alkuperäinen resepti toimi muusana herkkuvoikkareille. Toinen herkku, jota olen päässet maistamaan jo muutaman kerran, on granolakakku, aivan herkullista!
Tästä alkaa muuten taas #suurikeittokirjahaaste, jossa ideana on kokata jokaisesta omistamastani keittokirjasta ainakin yksi resepti. Se edistyy hitaasti mutta varmasti.
Marokkolainen porkkana -linssisalaatti
8 porkkanaa 2 punasipulia 1 fenkoli 3cm pala inkivääriä 1 punainen chili
Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Kuori porkkanat ja sipulit. Paloittele porkkanat, sipulit ja fenkoli ja laita ne leivinpaperille uuninpellille. Raasta inkivääri ja silppua chili. Sekoita ne porkkanoiden ja sipuleiden joukkoon.
Sekoita joukkoon hunaja, juustokumina, sitruunamehu, suolaa ja oliiviöljyä. Paahda uunissa noin 30 minuuttia. Irroita lehtikaalin lehdet ruokista ja lisää ne uuniin 10:ksi viimeiseksi minuutiksi. Keitä linssit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan (noin 20 minuuttia).
Sekoita kasvikset ja linssit sekaisin. Murenna päälle fetaa. Sekoita joukkoon balsamicoa ja oliiviöljyä. Koristele halutessasi korianterilla.
Ahvenanmaan pannukakku syntyy helposti mannapuuron jämistä ja maistuu taivaallisen kardemummaiselta.
Meidän saaristoloma on ollut herkullinen, vaikka ruokia onkin pitänyt loihtia melko pienestä määrästä elintarvikkeita. Jo kotona pakatessa yritimme huomioida sen, että mukaan otettava ruoka taipuisi mahdollisimman moneen. Reissussa mannaryynit ovat siitä hyviä, että niistä syntyy sekä mannapuuroa, suklaapuuroa, Ahvenanmaan pannukakku, että vispipuuroa.
Ahvenanmaan pannukakku on siitäkin perusteltu valinta, että olemme niin lähellä Ahvenanmaata kuin olla voi, ilman, että on Ahvenanmaalla. Saarelta nimittäin näkee Ahvenanmaan saaristoon, pääsaarelle täältä on vielä matkaa, mutta sanotaanko näin, että tunnelman voi aistia.
Itsehän voin sanoa, että suonissani virtaa Ahvenanmaalainen veri. Isoisäni äidin puolelta näet on syntyperäinen Ahvenanmaalainen. Tarina kertoo, että hän on syntynyt talon isännän ja piian kiihkeän tuokion seurauksena ja häpeää välttääkseen hänet on pienenä poikana lähetetty mantereelle lastenkotiin. Asiasta ei paljoa suvussani puhuttu ennen kuin äitini sisaruksineen peri jonkun tuntemattoman sukulaisen tilan Ahvenanmaalta. Valitettavasti Ahvenanmaan kotiseutu kiemuroiden vuoksi sisarukset päättivät myydä tilan, mutta kokemus Ahvenanmaalaisista sukujuurista syntyi.
Itse olen kerran käynyt Ahvenanmaalla ja siitäkin taitaa olla aikaa jo kolmisen kymmentä vuotta. Nyt kun rakkaus saaristoon ja kotimaan matkailuun on syttynyt, tuntuu Ahvenmaakin melko houkuttelevalta kohteelta. Matkaan voisi lähteä vaikka pyörällä! Reissua ennen voi kuitenkin fiilistellä saaristolaisia sukujuuriaan leipomalla mitä maukkain Ahvenenmaan pannukakku.
Kuumenna maito kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa ja vispilöi joukkoon mannasuurimot. Keitä hiljalleen välillä sekoittaen 10 minuuttia. Lisää suola ja anna jäähtyä.
Vatkaa puuron joukkoon munat. Lisää jauhot, sokerit ja kardemumma. Kaada taikina voidellun leivinpaperin päälle uunipannulle. (Halutessasi lisää voinokareita pannukakun pinnalle.)
Kypsennä pannukakkua uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla. Tarjoa pannukakku kermavaahdon, hillon ja marjojen kanssa.
Juhlatarjoilu syntyy helposti bloggaajien ohjeilla ja Hellmann’s majoneesilla.
Olen ollut mukana Hellmann’s yhteistyössä, jonka seurauksena syntyi elämäni ensimmäinen majoneesikakku. Majoneesi taipuu tietenkin moneen muuhunkin kuin leivontaan. Kun viisi bloggaajaa pääsi loihtimaan erilaisia herkkuja majoneesista, voitte olla varmoja, että nälkää ei näissä juhlissa nähnyt. Yllättävää on mielestäni se, kuinka kesäisiä ja raikkaita herkkuja majoneesista pystyy loihtimaan.
Kuten sanottu, minä tein juhliin jälkkäriksi täällä blogissa aikaisemmin esillä ollutta Raparperitäytekakkua. Ensimmäinen, täällä blogissakin ollut versio, onnistui yli odotusten. Tämän kakun kanssa ei mennytkään ihan kuin strömsössä. Ensin tuuli puhalsi osan kakun päälle laittamistani koristeista. En tiedä oliko vika lämpimässä automatkassa vai missä, mutta juhlapaikalle tuomani kakku ei millään meinannut pysyä kasassa. Tiedättekö, ruokabloggaajien kesäjuhla, juuri se paikka missä haluaisi esiintyä edukseen, ja kakku ei meinaa pysyä edes valokuvauksen aikaa pystyssä. Hikikarpaloita pukkasi.
Onneksi sentään sain kakun viileään siksi aikaa kun syötiin salaatteja ja kas, kahvin aikaan kakku olikin ihan syötävässä kunnossa ja keräsi jopa kehua osallistujilta!
Erinomaisia olivat myös muut tarjottavat. Herkullisia salaatteja, dippejä ja coctailpaloja. Ja miten helppoja ohjeita! Juuri sellaisia sopivia, joita oikeasti jaksaa lähteä tekemään ja jotka maistuvat sopivan kepeältä seurustelun lomassa. Ihastuin iki hyviksi munakoiso ranskalaisiin, joita oli tarjolla Jotain maukasta blogin Marin vihanneslautasella. Myös söpöt lohilastut herättivät veden kielelle.
Katso tästä bloggaajien reseptit herkullisiin kesäjuhliin:
