Siiderikoulu osa 2: Aito siiderin valmistus podcast

Aito siiderin valmistus aloittaa Ku ite tekee podcast sarjan, joka on omistettu kaikille jotka tekee, vaikkei osaa. Olen jo pitkään halunnut kokeilla podcastin tekemistä, mutta olen ajatellut etten osaa. Tai ettei mulla ole sanottavaa oikein mistään, en osaa mitään riittävän hyvin. Kunnes se sitten valkeni, me tehdään podcast meidän elämästä. Tästä meidän omavaraisuus innostuksesta ja kiinnostuksesta oppia uusia taitoja. Ku ite tekee podcast ei tule perustumaan vankkaan osaamiseen vaan uteliaisuuteen. Halu oppia uusia asioita on meitä eteen päin ajava voima. Ja me toivotaankin, että kuuntelemalla Ku ite tekee podcastia moni muukin uskaltautuisi kokeilemaan, vaikkei osaisi.

Oman lähes 40-vuotisen kokemukseni perusteella uskalla sanoa, että elämässä kannattaa uskaltaa. Ei tarvitse olla osaavampi, parempi, hauskempi tai erinomaisempi kuin muut. On vain uskallettava. Kokeiltava ja annettava itselleen lupa oppia. Oli sitten kyse siiderin tai podcastin tekemisestä. Kummassakin voi kehittyä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä kokeilla jotakin itselleen uutta. Meillä on suunnitteilla koko sarja itse tekemistä ja omavaraisuus meininkiä. Katsotaan mihin tämä meitä vielä viekään. Toivottavasti päästään kokeilemaan monia meille uusia taitoja. Mä haaveilen hapanjuurileivonnan ja perinteisempien säilömismenetelmien lisäksi kokeilevani ainakin kehräämistä, Tane taas suunnittelee mehiläisten hankintaa ja oluen panemista.

Aito siiderin valmistus on hyvä esimerkki tästä meidän periaatteesta. Tane kävi muutaman päivän kurssin ja sen jälkeen lähdettiin hommiin. Ja voin kertoa, tekeminen yllätti. Niin kuin aina. Itse tekeminen on kallista ja työlästä. Ja silti niin tyydyttävää.

Suomalainen aito siideri on nimensä mukaisesti täysin käsittelemätön, omenamehusta spontaanisti siideriksi käynyt tuote, eli lyhykäisyydessään aidossa siiderissä on kyse käyneestä omenamehusta. Me teimme siideriä pihassamme kasvavan villiomenapuun omenoista, jotka ovat pieniä ja happaman makuisia. Siideriprosessi itseäni yllätti se, että parasta siideriä tulisi useiden lajikkeiden yhdistelmästä, sellaisesta mehusta, jossa on optimaalinen yhdistelmä happamuutta, makeutta, sokeria ja makua. Vielä emme tiedä miltä oma ensimmäinen siiderisatsimme maistuu, sillä koko prosessi vie useamman kuukauden. Mutta siitä olen aivan varma, että kunhan maistamaan päästään, niin lupaan raportoida siitä teille lukijat!

Lue myös SIIDERIKOULU OSA 1: JOHDATUS SIIDERIN VALMISTUKSEEN

Aito siiderin valmistus | siideri | itse tehty siideri | podcast

Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen

Siiderikoulu on tutkimusmatka siiderinvalmistuksen saloihin. Siiderin valmistuksesta täällä blogissa kertoo mieheni Tane, joka osallistuu HAMIn siiderikurssille Lepaan viinitilalla. Tane jakaa teille lukijoille oppinsa ja oivalluksensa siiderin valmistuksesta, meni syteen tai saveen. Omenoita, uteliasuutta ja intoa on enemmän kuin osamista. 

Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen | aitosiideri

Siiderikoulu osa 1

Mikä saa henkilön joka ei juuri syö omenaa tai juo siidereitä osallistumaan siiderin valmistus kurssille?

No antakaas kun kerron. Tänä vuonna omenasato oli määrällisesti hyvä, mutta ötökät olivat vioittaneet isoa osaa sadosta. Mitä ihmettä sitten tehdä näillä kaikilla omenilla? Kuivattua omenaa on kaapissa jo 25l, mehua 60l, soseita pakkasessa, hilloja kaapissa ja vieläkin puissa on satoja kiloja omenaa.

Pienen googlailun tuloksena seuraava omena kokeilu voisi olla siideri. Ohjeita löytyi netistä reilusti, mutta välttääkseni ainakin osan aloittelijan virheistä, päätin ilmoittautua Aidon siiderin valmistus- koulutukseen. Kyseisen kurssin järjestää HAMI (Hämeen ammatti- instituutti) Lepaan viinitilalla, kouluttajana siideristi Jyrki Pylväs.

Kurssi alkoi aamukahvittelulla ja esittäytymiskierroksella, lisäkseni paikalla oli panimon pitäjiä, omenatilallisia ja muutama muu ihan vaan omaksi huvikseen uutta taitoa hankkiva henkilö. Alkuun kävimme nopealla kierroksella viinitilan tuotanto- ja varastotiloissa, mikä oli ihan kiva sillä muutoin ensimmäinen päivä oli teoriapainotteinen.

Luento-osuus alkoi omenan ja siiderin historialla. Jyrki kertoi siiderin matkasta joka kodissa tehdystä arkijuomasta marketeissa myytäväksi bulkkisidukaksi ja siitä taas nykyisin arvostetuksi artesaanituotteeksi. Kurssilla tehdään selkeä ero aidon siiderin ja ”siiderin” välillä. Muualla Euroopassa, erityisesti vanhoilla perinteisillä siiderialueilla, Brittein saaret, Ranskan ja Espanjan pohjoisosat, tämä ero on aina ollut olemassa. Suomessa siiderikulttuuri on verrattain nuorta joten tietämyksen lisäämiseksi on vielä reilusti työtä tehtäväksi. Itselleni tuli uutena tietona että myös, olutmaana pidetyssä, Saksassa on myös vanhaa siiderikulttuuria, joka itseasiassa, lopputuotetta ajatellen, on melko lähellä Suomalaista aitoa siideriä. Tähän toki syynä lienee osittain se että en ihan hirveästi ole aiemmin perehtynyt siidereihin sekä se että Saksan siidereitä kutsutaan omenaviineiksi, apfelwein.

Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen | aitosiideri

Aito siideri

Aito siideri on omenamehusta tehtyä siideriä johon ei lisätä vettä ja siiderin kemiallinen käsittely sisältää vain tuoteturvallisuuden kannalta välttämättömät toimenpiteet. Bulkkisidukkaan valmistetaan pääsääntöisesti mehutiivisteestä käytetystä perusviinistä joka sitten laimennetaan vedellä, maustetaan ja värjätään halutunlaiseksi juomaksi.

Siiderin valmistusprosessi käytiin läpi melko nopeasti ja yleisellä tasolla, sillä siihen on vielä tarkoitus perehtyä tarkemmin, käytännön kautta, seuraavilla opintojaksoilla. Koska kurssi on suunnattu laajalle osallistujaryhmälle ja moni tähtää ammattimaiseen valmistukseen, oli mielenkiintoista kuulla valmistuksesta tuhansien litrojen tankeissa jossa hiivaa menee kilotolkulla, kun oma ajatus on puuhastella joitakin kymmeniä litroja keittiössään.

Kurssipäivän kruunasi iltapäivän omena- ja siideritasting jossa alkuun maisteltiin eri omenalajikkeita ja keskusteltiin niiden soveltuvuudesta siiderin valmistukseen. Tässä kohtaa oma visio siitä että laitetaan kaikki pihan omenat vaan mehuksi ja tehdään siitä siideri, koki pienen takaiskun. Näin toimien juomasta tulisi suurella todennäköisyydellä jotain sellaista, jonka juominen olisi kaukana nautiskelusta. Syömäomenista ei tule hyvää siideriä ja siideriomenat eivät oikein sovellu syötäviksi, mutta ei hätää pihan koristeomenat, joita olen syöttänyt peuroille saattaisivat soveltua hapokkuutensa ansiosta mainiosti siiderin valmistukseen.

Lopuksi maisteltiin erilaisia aitoja siidereitä, kotimaisia yhdenlajikkeen ns. testiversioita sekä ihan kaupoista löytyviä isojen valmistajien tuotteita, suomalaisia ja ulkolaisia. Kotimaisissa juomissa kaikissa oli selkeästi havaittavissa suomalaisen omenan maku. Jokaisella siiderialueella on omia tapoja ja perinteitä, kuinka tehdään aito siideri, tastingissa ammattilaisen johdolla saa kivasti kiinni siitä kuinka nämä vaikuttavat tuotteen makuun ja siihen kuinka erilaisia juomia saadaan aikaiseksi samasta raaka-aineesta.

Lisää juttua siideristä tulossa tänne blogiin, kannattaa myös laittaa Tanen instagram stoorit seurantaan.

Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen | aitosiideri

Jos sulla on paljon omenaa, niin kokeile myös omena reseptejä.

Omenatortut marenkikuorrutteella

Omenatortut ovat meheviä, makeita ja söpöjä tarjottavia loppukesän juhliin. Marenki huntu nostaa melko perinteiset leivonnaiset uudelle levelille, niin kuin me täällä Kirkkonummen Mastercheffissä tapaamme sanoa. Nämä pienet piirakat syntyivät todentotta Masterchef Australian hengessä. Yhdessä jaksossa kilpailijat tekivät Englannin kruununprinssille pieniä suupaloja ja siitä se ajatus sitten lähti. Kun otin piirakat uunista, havaitsin, etteivät ne ulkonäöllisesti oikein vastanneet kuvitelmaani ja lähdin jatkojalostamaan torttuja ulkonäkökeskeisempään suuntaan. Eivät nämä valmiit omenatortut varmaan vielä kisassa pärjäisi, mutta melko hyviä näistä tuli.

Omenatortut marenkikuorrutteella | leivonta | omenapiirakka

Omenoita tulee taas tänä vuonna valtavat määrät. Olen ehtinyt jo leipoa omenapiirakkaa parikin kertaa, tehdä omenatortut ja kuivatakin osan. Suunnitelmissa on tehdä ainakin vielä jokin säilyke, uuniomenoita ja omenamehua. Ainakin tätä omena-calvadoshilloa on pakko tehdä yksi satsi. Perinteisesti olen myös pakastanut omenasosetta talven varalle. Tänä vuonna olen ajatellut kokeilla myös lakritsilla maustettua omenavoita.

Olen muutenkin omenan ystävä. Keksin sille vaikka mitä käyttöä, eilen pyöräytin omenapuuron jämistä omenasämpylöitä!

Omenatortut marenkikuorrutteella | leivonta | omenapiirakka

Omenatortut marenkikuorrutteella

Makea piirakkapohja

100 g voita
1 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
n. 1 rkl kylmää vettä
1 tl kanelia

Nypi jääkaappikylmä voi, sokeri, vehnäjauhot ja kaneli murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi. Painela taikina takaiseksi.
Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 30 min ennen leipomista.
Kauli taikina ja leikkaa siitä muotin (tai esimerkiksi hillopurkin kannen) avulla muffinssivuokaan sopivia kiekkoja. Rasvaa muffinssi vuoka hyvin ja aseta kiekko sen pohjalle.Taikinasta tulee noin 24 pientä piirakkaa.

Omenatäyte

10 omenaa
1 dl jauhoja
1 dl sokeria
4 tl kanelia
1/2 tl muskottipähkinää
4 rkl voita

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi, sekoita joukkoon kuivat aineet. Täytä tortut omena täytteellä. Aseta jokaisen tortun päälle nokare voita. Paista omenatorttuja 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Marenkikuorrute

2 kananmunan valkuaista
75 g hienoa sokeria
(1 tl sitruunamehua)

Valmista marenkikuorrute vaahdottamalla valkuaiset ja sokeri kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Pursota marenki tortun pintaan ja polta siihen kaunis väri kaasupolttimella.

Ihana asistenttini Alma, joka pienenä haaveili ryhtyvänsä kondiittoriksi, mutta valitsikin kauneudenhoitoalan. Syö kuitenkin edelleen mielellään leivonnaisia.

Omena-calvadoshillo

Omena-calvadoshillo sopii hyvin juustojen kaveriksi, mutta myönnän, että saattoi pari lusikallista mennä myös aamiaisjogurtin kanssa. Hillon koostumus on hyvä, soseen ja omenakuutioiden yhdistelmä ja maku tietysti vielä parempi.

Meidän perheessämme asuu juuston ystäviä. Erityisesti vanhempi poikani on tykännyt juustoista jo pienestä pitäen, hyvä parmesaani, Camembert ja Manchego häviävät pikku jätkän suuhun hillolla tai ilman. Tai eihän se enää mikään ihan pikkujätkä ole, 13 vee. Meidän perheessä maku on sukupuoli jakautunut. Miehet ovat enemmän suolaisten herkkujen perään ja naiset makeiden.  Onko teidän perheessä tälläistä makea-suolainen jakaumaa?

Omena-calvadoshillo sopii molempien makuun, tai oikeastaan juustolautanen itsessään hivelee sekä makean, että suolaisen ystäviä. Ja vaikka juustolautaset yleensä mielletään aikuisten juhlien tarjoiluksi, olen eri mieltä. Lapset rakastavat kauniisti aseteltuja juustolautasia, joista voi poimia vapaasti mitä haluaa ja maistella erilaisia makuja, yhdessä ja erikseen. Tässäkin kävi niin, että kuvauksen jälkeen meni noin kolme minuuttia kun juustot ja puolet Omena-calvadoshillosta oli hävinnyt parempiin suihin!

Tyttäreni protu-juhliin rakensin juustolautasen, jolla ruokki isommankin porukan. Tai oikeastaan voisi puhua antipastopöydästä, sen verran herkkuja pöytään tuli katettua. Kaikki kuitenkin lähti liikkeelle juustoista, joten pidetään ne keskiössä. Vinkit juustolautasen kokoamiseen löydät täältä.

Omena-calvadoshillo | omenahillo | juustolautanen | omena | syksy | säilöntäOmena-calvadoshillo | omenahillo | juustolautanen | omena | syksy | säilöntä

Omena-calvadoshillo

Ainekset:

2 kg omenoita
1 ½ dl vettä
sitruunan raastettu kuori ja mehu
1 vaniljtanko
4 dl hillosokeria
1 dl calvadosta

Valmistusohje:

Kuori ja puhdista omenat. Kuutioi ne ronskeiksi kuutioiksi. Kuutioi osa omenoista pieneksi kuutioksi, jotka lisätään hilloon lopuksi (noin 1 dl pientä kuutiota).

Lisää isot omenapalat, vesi, sitruunankuori ja -mehu kattilaan. Avaa vaniljatanko ja kaavi siemenet mukaan. Laita avattu vaniljatanko kattilaan myös. Anna seoksen kiehua miedolla lämmöllä kunnes omenat ovat pehmeitä.
Poista vaniljatanko.

Soseuta omenat sauvasekoittimella. Lisää joukkoon pienet
omenakuutiot sekä hillosokeri ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää calvados ja sekoita hyvin. Purkita hillo puhtaaseen hillopurkkiin, jäähdytä ja nosta kylmään.

Hillo on valmista syötäväksi seuraavana päivänä. Ohje Iltasanomat.

Omena-calvadoshillo | omenahillo | juustolautanen | omena | syksy | säilöntä Omena-calvadoshillo | omenahillo | juustolautanen | omena | syksy | säilöntä

Onko sulla hyviä hilloreseptejä jemmassa? Saa vinkata. Terveisin hillomuija.

Jouluruokaa meksikolaisittain

Yhteistyössä Ebookers.

Olen viettänyt kaikki elämäni joulut, yhtä lukuun ottamatta, kotona tuttujen jouluruokien äärellä. Yhden joulun olen nuoruudessani viettänyt Englannissa, jossain asuin pari vuotta. Silloin pääsin nauttimaan sikäläisistä herkuista, täytetystä kalkkunasta ja ruusukaaleista ja tietenkin joulupuddingista.

Olen aina rakastanut matkustamista. Olen reissannut ilman lapsia, lasten kanssa, lähellä ja kaukana. Melkeinpä niin, että joku matka pitää olla varattuna kun edelliseltä tulee kotiin. En täällä blogissa ole vielä kertonutkaan, mutta olemme koko perheen voimin lähdössä kahdeksi viikoksi Intiaan vuoden alussa. Intiassa en koskaan vielä ole käynytkään! Jännittää! Vaikka lasten kanssa on välillä helppoa valita valmismatka, matkustamme usein myös Ebookersin kautta. Erityisesti euroopan sisällä valitsemme mieluusti itse lennot ja hotellin. Ebookerslla on käynnissä hauska jouluruoka aiheinen visa, jossa voi arvailla eri maiden jouluruokia, ja osallistua 1000 euron matkalahjakortin arvontaan.

Sain Ebookersilta haasteen inspiroitua maailman jouluruuista ja vietin sangen mielenkiintoisen hetken eri maiden jouluruokiin tutustuen. Päädyin varioimaan meksikolaista Chiles en nogadaa, mutta täytettyjen paprikoiden sijaan tein käytetyistä aineksista lämpimän salaatin.

Tässä salaatissa maistuvat kaneli, juustokumina, omena, päärynä, aprikoosi, pähkinät ja granaattiomena. Aika jouluiset maut näin suomalaisenkin näkökulmasta. Salaatissa on oikeastaan hyödynnetty alkuperäisestä reseptistä pelkkä täyte, paahdetut paprikat on pilkottu täytteen joukkoon. Eikä muuten ollut yhtään hassumpaa!

Jouluruokaa meksikolaisittain

Ainekset

6 paprikaa
250 g jauhettua porsaanlihaa (mä käytin naudanlihaa)
½ sipulia, hienoksi hakattuna
2 murskattua
valkosipulinkynttä
1 päärynä
1 omena
1 ruokabanaani tai vihertävä banaani
100 g kuivattuja aprikooseja
50 g hakattuja saksanpähkinöitä
100 g hakattuja manteleita
100 g rusinoita
¼ tl kanelia
¼ tl juustokuminaa
öljyä paistamiseen
granaattiomenan siemeniä
tuoretta persiljaa tai korianteria

Paahda paprikoita uunin grillivastuksen alla, kunnes kuori kupruilee ja saa nokisia laikkuja. Poista kuori ja pilko paprikat.

Paahda jauheliha pannussa, lisää öljy, sipulisilppu, silputut valkosipulit ja pieniksi kuutioiksi leikatut hedelmät, rusinat sekä rouhitut pähkinät ja mantelit. Lisää mausteet. Sekoita joukkoon paprikat, granaattiomenan siemenet ja yrtit.

Oletko sinä tutustunut muiden maiden jouluperinteisiin?

Omenachutney

Omenachutney on mausteinen lisäke, joka sopii esimerkiksi broilerin ja possun kanssa, mutta on myös mainio ruokalahja.

Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen hyvä omenavuosi. Keräsimme yhdestä puusta yli 100 kiloa omenaa, joista suurin osa vietiin mehuasemalle, mutta paljon omenaa riitti myös säilöntään. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa chutneytä, joka osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Olen aikaisemmin tehnyt raparperichutneytä, joka oli varsin onnistunut kokeilu.

Omenachutney Omenachutney

Omenachutney

1 sipuli
1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
½-1 punainen chilipalko
1 rkl öljyä
1 kg kotimaisia omenoita
½ dl kuivaa omenasiideriä
1 kanelitanko
4 tähtianista
1 tl suolaa
½ dl fariinisokeria
3 dl hillosokeria
3 rkl omenaviinietikkaa
Valmistusohjeet

Kuori ja hienonna sipuli, inkivääri ja valkosipuli. Hienonna chili. Kuullota niitä kattilassa hetki öljyssä.

Kuori, poista siemenkodat ja paloittele omenat ja lisää ne kattilaan yhdessä nesteen sekä mausteiden kanssa. Keitä kunnes omenat ovat hieman pehmenneet. Lisää sokerit ja keitä vielä noin 15 minuuttia. Sekoita joukkoon etikka.

Purkita puhtaisiin purkkeihin. Jäähdytä ja nosta kylmään. Chutney on valmista käytettäväksi seuraavana päivänä, mutta säilyy useita kuukausia kylmässä. Tarjoa esimerkiksi intialaisten ruokien tai muiden broileri- ja possuruokien kanssa. Toimii myös juustojen ja voileipien kanssa.