Potagerian perustaminen ei ole mikään hetkessä tapahtuva heti valmis projekti. Vaan enemminkin vuosien projekti, jos minulta kysytään.
Potageria on ranskalaistyyppinen keittiöpuutarha, jossa perinteisesti kasvaa yhdistelmä vihanneksia, yrttejä ja kukkia. Potager on samaan aikaan koristeellinen, kaunis, värikäs, esteettinen ja hyödyllinen. Sillä vaikka visuaalisuus on potagerian yksi kulmakivi, on hyötynäkökulma kuitenkin koko ajan läsnä. Potageria sopiikin loistavasti omavaraisuus ajatteluun.
Kukkivan hyötypuutarhan, potagerian perustaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Sen vahvistaa tämän vuotinen kokeiluni, jossa onnistuin kyllä osittain puutarhan kukkimisessa, mutta hyötypuutarha näkökulma jäi vähän vaisuksi. Tein monia aloittelian virheitä, kuten istutin laatikoihin aivan liikaa kasveja niiden pinta-alaan nähden ja kukat valtasivat oikeastaan kaiken tilan hyötykasveilta. Ja ne missä kukat eivät selvinneet, olivat rikkaruohojen täyttämiä.
Huomasin viime kesänä myös sen, että minikasvihuoneeni jäi auttamatta liian pieneksi. Jo keväällä olin taimien kanssa pulassa ja kesällä kasvihuone oli niin täynnä, etten oikein mahtunut hoitamaan kasveja kunnolla. Näin ollen totesimme Tanen kanssa, että puutarhaa oli katsottava kokonaisuutena uudestaan.
Potagerian perustaminen
Ehkä tärkeimpänä nostan esille itselleni vaikeimman asian. Upea potangeria ei synny hetkessä. Eikä taatusti ilman tuntien ja taas tuntien työtä. Eikä ilman osaamista. Eli kannattaa suosiolla laske rimaa ja iloita pienistä onnistumisista. Ku ite tekee, saa mitä tulee. Ja siitä pitää opetella nauttimaan. Puutarhanhoito on opettanut itselleni prosessista nauttimista. Aina en tietenkään pysty iloitsemaan epäonnistumisten tuomista oppimiskokemuksista, mutta entistä enemmän pystyn kuitenkin iloitsemaan ja pienistä saavutuksista. Upeasti kukkivista unikoista ja niistä muutamista, sitäkin herkullisemmista punajuurista. En jää liikoja murehtimaan niitä, jotka unohdin harventaa, enkä niitä, jotka eivät itäneet ollenkaan.
Yritän myös ihan oikeasti oppia. Yhtä paljon olen oppinut niin viljelystä kuin itsestänikin. Kaalit on pakko pitää harson alla koko ajan. Muuten ne syödään. Sen minkä peurat aloittavat, sen toukat lopettavat. Vanha Långviikin potagerian puutarhurin viisaus. Ja toisaalta. Älä tee mitään, mikä vaatii hullua kitkemistä. Kaikista suurimpana viisautena on se, että mahdollista helppous. Tee kastelusta helppoa, tee kitkemisestä helppoa, tee sadonkorjuusta helppoa. Mieti miten saat asioita yhdistettyä, selkää säästettyä ja enemmän satoa suosikki vihanneksistasi.
Näiden viisauksien ja oppimiskokemusten pohjalta on lähdetty suunnittelemaan uudistunutta puutarhaa. Kastelun ja peuroilta suojaamisen takia haluan pitää potagerian melko tiiviinä. Tärkeää on kuitenkin jättää kasvulavojen väliin kuunollinen liikkumatila. Se helpottaa sekä laatikoiden hoitamista, että lisää viihtyisyyttä. Viime kesänä lavat olivat melko tiheässä, eikä käytäviä oltu lainkaan rakennettu. Rikkaruohot valloittivat käytävät kokonaan, ruohonleikkuri ei mahtunut väliin ja puutarhuri luovutti puolessa välissä kesää kokaan. Etenkin kun krassit sun muut kasvit valuivat kasvulavalta tälle muutenkin viidakoksi muodostuneelle kulkuväylälle.
Myös Strömsössä on perustettu potageria. En nyt tässä lähde sen enempää vertailemaan meidän kokemuksia.
Kasvulavat
En ole lainkaan varma kuuluvatko kasvulavat varsinaisesti potageriaan. Perinteisesti kasvualueet on potageriassa reunustettu muotoon leikatuilla puksipuilla. Tai jollain kauniilla kiveyksillä. Mutta kuten sanottu, olen laiska ja osaamaton. Näin ollen olen kokenut lavaviljelyn olevan itselleni sopiva tapa puutarhaviljelyyn. Kasvulavat nostavat kasvit hieman ergonomisemmalle korkeudelle, rikkaruohot on helpompi pitää poissa ja kaiken kaikkiaan lavoja on helpompi hoitaa.
Meillä on muutamia erikokoisia lavoja, suurin osa on leveydeltään metrin ja pituudeltaan kaksi metriä. Korkeutta näillä matalilla laatikoilla on noin 30 senttiä. Lisäksi potageriassa on korkeampia laatikoita, joiden korkeus on 60 cm. Laatikoiden pohjalla on suodatinkangas, johon olen tehnyt viiltoja, että madot ja muut hyödylliset öttäiset pääsevät kulkemaan. Suodatinkangas estää rikkaruohoja nousemasta lavan multaan.
Lavojen ympäristö
Lavojen ympärille muodostuvat käytävät on peitetty mäntyhakkeella. Hakkeen alle olen levittänyt mansikkakangasta rikkaruohojen kasvua estämään. Itseasiassa juuri tätä kirjoittaessani heräsin miettimään, että meninköhän tyhmyyksissäni hautamaan kasvimaalleni metritolkulla mikromuovia? Tein tässä pikaisen googlailun ja tuloksena on se, että ei aina kannata uskoa ensimmäistä neuvojaa. Ekologisempiakin vaihtoehtoja olisi ollut saatavilla kun vain olisi taas älynnyt hetken miettiä omilla aivoillaan. Tää on just tätä.
Lue lisää putarhamietteitäni täältä.
