Yrittäjyys on viime päivinä tuntunut kirosanalta, ainakin jos sosiaalista mediaa on uskominen. Ja jos yrittäjyys vielä on mennytkin, niin työnantajat ne vasta ovatkin tyrmistyttäviä oman edun tavoittelijoita. Kahden ja puolen vuoden kokemuksella Perhekoti Vipusen yrittäjänä uskaltaisin väittää ettei asia ole ihan niin yksiselitteinen.
Mä olen fundeerannut asiaa paljon, totta kai, olenhan kumpaakin. Sekä yrittäjä, että työnantaja. Mun tuttavapiiriini kuuluu paljon yksinyrittäjiä ja pieniä, alle 10-henkeä työllistäviä yrittäjiä ja mun näkökulmasta näitä ihmisiä on aina yhdistänyt rohkeus tehdä sitä mitä rakastavat ja intohimo omaa alaa kohtaan. Totta kai olen katsellut touhua ikään kuin samalta puolelta pöytää, mutta todella harvoin tapaamieni yrittäjien ensisijainen tavoite elämässä on ollut tehdä kovaa voittoa. Jokainen tapaamani yrittäjä toivoo elävänsä omalla työllään ja saavan korvauksen työstään, mutta sama homma on muuten kaikkien tuntemieni palkaansaajienkin keskuudessa. Eli ainakaan siinä suhteessa emme ole kovin erilaisia.
Yksin yrittäjissä ja pienyrittäjissä on monenlaisia lähtökohtia. Toiset ovat kasvattaneet omalla työllään yritystään pikkuhiljaa oman palkkatyönsä ohella, ennen kuin ovat hypänneet täysipäiväisesti yrittäjyyteen ja toiset, kuten allekirjoittanut, on ottanut lainaa yrittäjyyden aloittamiseen. Yhteistä kaikille on halu tehdä valitsemaansa työtä. Yrittäjä ottaa riskin siitä, että toiminta kantaa ja tuottaa riittävästi kattaakseen toiminnasta aiheutuvat kulut ja työntekijöiden palkan. Vasta sen jälkeen maksetaan oma palkka. Ainakin uusissa, kasvavissa ja kehittyvissä yrityksissä mahdollinen voitto menee usein yrityksen kehittämiseen. Lisäksi työntekijöille kuuluvat lakisääteiset maksut, kuten lomarahat, yrittäjä maksaa itselleen, jos viivan yläpuolelle jää rahaa. Kaikissa yrityksissä yrittäjä tinkii omasta palkastaan, jos taloudellinen tilanne sitä vaatii. Se on osa yrittäjän riskiä.
Julkisessa keskustelussa tälläinen yrittäminen, jossa yrittäjä ei pysty maksamaan itselleen kilpailukykyistä palkkaa tuomittiin tyhmyytenä. Suomessa on yli 280 000 yritystä, joista yli 90% eli 264 519 on alle 10 hengen yrityksiä. Nämä mikroyritykset työllistävät 332 619 henkilöä. Eli tyhmää tai ei, yrittäjät luovat oman työpaikkansa lisäksi töitä myös muille. Lähde. Ilman yrittäjiä olisi työpaikkojakin vähemmän. Ilman yrittäjiä yhteiskuntamme näyttäytyisi hyvin eri näköisenä. Ilman yrittäjiä mä en henkilökohtaisesti voisi valita läheskään niin monessa asiassa kun nyt voin. Ilman yrittäjiä palveluiden ja tuotteiden valmistus olisi kaikki yhden tahon käsissä ja me kaikki tiedämme miten hyvin se on mennyt.
Yrittäjän ja palkansaajan tilanne on erilainen. Työntekijällä on lakisääteisesti turvattu palkka, lisät ja työajat, on lomat, äitiyslomat ja mahdollisuus sairastamiseen. Yrittäjällä ei ole muuta lakisääteistä kuin YEL, vakuutukset ja verot. Yrittäjällä on riski. Jos kaikki menee hyvin, riski kannattaa. Ja jos taas ei, yrittäjä vastaa siitäkin. Yrittäjän tehtävänä on valvoa yrityksen etua. Se on ehkä ollut itselleni vaikeinta ymmärtää. Yrityksen kannalta on tärkeintä, että sen toiminta on laadukasta ja että yritys tekee sen minkä asiakkailleen lupaa.
Työntekijät ovat tässä avain asemassa. Yrittäjänä tehtäväni on pyrkiä luomaan ympäristö, jossa työntekijät voivat parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa yrityksen perusideaa. Tehtäväni on kuunnella, mahdollistaa, kannustaa ja vaatia. Tehtäväni on olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Ja se ei ole helppoa. Pienessä työyhteisössä jokaisen työntekijän rooli on merkittävä, heikkoudet ja vahvuudet korostuvat. Jos joku ei syystä tai toisesta pysty tekemään jotakin, muut työntekijät paikkaavat. Jos joku jatkuvasti vie ilmapiirin alas tai haastaa riitaa, vaikuttaa se koko työympäristöön. Pienessä yrityksessä ei pysty välttelemään ketään tai mitään. Työnantajana pystyn tekemään paljon. Voin miettiä työvuoroja ja hankkia työnohjausta. Voin tarjota koulutusta. Koko yritys ei kuitenkaan voi muokkautua yhden työntekijän mukaan. Yrityksen perustehtävä on tärkein.
On olemassa hyviä työpaikkoja ja huonoja työpaikkoja, osaavia ja osaamattomia yrittäjiä. On olemassa työpaikalta varastelevia työntekijöitä ja ilkeitä esimiehiä. On olemassa ihmisiä, jotka nauttivat yrittämisestä, niitä jotka ovat ajautuneet yrittäjiksi ja niitä, joille yrittäminen ei sovi. On olemassa ihmisiä, jotka ovat todella hyviä työssään, mutta heistä ei ole yrittäjiksi eikä esimiehiksi. Ja sitten niitä, jotka eivät osaa mitään muuta kuin johtaa. Ei ole hyviä ja pahoja, oikeita ja vääriä puolia. On ihmisiä ja on erilaisia tehtäviä.
Yrittäjä ei ole työntekijöidensä vihollinen, eikä työntekijä ole yrittäjälle vain riski ja taakka. Kummatkin tarvitsevat toistaan, kumpikin hyötyy toisesta ja ilman jompaa kumpaa homma ei toimi.
Töissä nähdään!
PS. Jos yrittäjyys kiinnostaa, niin lue myös Olisiko teillä hetki aikaa puhua yrittäjyydestä?
