Yrittäjyydestä

Yrittäjyys on viime päivinä tuntunut kirosanalta, ainakin jos sosiaalista mediaa on uskominen. Ja jos yrittäjyys vielä on mennytkin, niin työnantajat ne vasta ovatkin tyrmistyttäviä oman edun tavoittelijoita. Kahden ja puolen vuoden kokemuksella Perhekoti Vipusen yrittäjänä uskaltaisin väittää ettei asia ole ihan niin yksiselitteinen.

Mä olen fundeerannut asiaa paljon, totta kai, olenhan kumpaakin. Sekä yrittäjä, että työnantaja. Mun tuttavapiiriini kuuluu paljon yksinyrittäjiä ja pieniä, alle 10-henkeä työllistäviä yrittäjiä ja mun näkökulmasta näitä ihmisiä on aina yhdistänyt rohkeus tehdä sitä mitä rakastavat ja intohimo omaa alaa kohtaan. Totta kai olen katsellut touhua ikään kuin samalta puolelta pöytää, mutta todella harvoin tapaamieni yrittäjien ensisijainen tavoite elämässä on ollut tehdä kovaa voittoa. Jokainen tapaamani yrittäjä toivoo elävänsä omalla työllään ja saavan korvauksen työstään, mutta sama homma on muuten kaikkien tuntemieni palkaansaajienkin keskuudessa. Eli ainakaan siinä suhteessa emme ole kovin erilaisia.

Yksin yrittäjissä ja pienyrittäjissä on monenlaisia lähtökohtia. Toiset ovat kasvattaneet omalla työllään yritystään pikkuhiljaa oman palkkatyönsä ohella, ennen kuin ovat hypänneet täysipäiväisesti yrittäjyyteen ja toiset, kuten allekirjoittanut, on ottanut lainaa yrittäjyyden aloittamiseen. Yhteistä kaikille on halu tehdä valitsemaansa työtä. Yrittäjä ottaa riskin siitä, että toiminta kantaa ja tuottaa riittävästi kattaakseen toiminnasta aiheutuvat kulut ja työntekijöiden palkan. Vasta sen jälkeen maksetaan oma palkka. Ainakin uusissa, kasvavissa ja kehittyvissä yrityksissä mahdollinen voitto menee usein yrityksen kehittämiseen. Lisäksi työntekijöille kuuluvat lakisääteiset maksut, kuten lomarahat, yrittäjä maksaa itselleen, jos viivan yläpuolelle jää rahaa. Kaikissa yrityksissä yrittäjä tinkii omasta palkastaan, jos taloudellinen tilanne sitä vaatii. Se on osa yrittäjän riskiä.

Julkisessa keskustelussa tälläinen yrittäminen, jossa yrittäjä ei pysty maksamaan itselleen kilpailukykyistä palkkaa tuomittiin tyhmyytenä. Suomessa on yli 280 000 yritystä, joista yli 90% eli 264 519 on alle 10 hengen yrityksiä. Nämä mikroyritykset työllistävät 332 619 henkilöä. Eli tyhmää tai ei, yrittäjät luovat oman työpaikkansa lisäksi töitä myös muille. Lähde. Ilman yrittäjiä olisi työpaikkojakin vähemmän. Ilman yrittäjiä yhteiskuntamme näyttäytyisi hyvin eri näköisenä. Ilman yrittäjiä mä en henkilökohtaisesti voisi valita läheskään niin monessa asiassa kun nyt voin. Ilman yrittäjiä palveluiden ja tuotteiden valmistus olisi kaikki yhden tahon käsissä ja me kaikki tiedämme miten hyvin se on mennyt.

Yrittäjän ja palkansaajan tilanne on erilainen. Työntekijällä on lakisääteisesti turvattu palkka, lisät ja työajat, on lomat, äitiyslomat ja mahdollisuus sairastamiseen. Yrittäjällä ei ole muuta lakisääteistä kuin YEL, vakuutukset ja verot. Yrittäjällä on riski. Jos kaikki menee hyvin, riski kannattaa. Ja jos taas ei, yrittäjä vastaa siitäkin. Yrittäjän tehtävänä on valvoa yrityksen etua. Se on ehkä ollut itselleni vaikeinta ymmärtää. Yrityksen kannalta on tärkeintä, että sen toiminta on laadukasta ja että yritys tekee sen minkä asiakkailleen lupaa.

Työntekijät ovat tässä avain asemassa. Yrittäjänä tehtäväni on pyrkiä luomaan ympäristö, jossa työntekijät voivat parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa yrityksen perusideaa. Tehtäväni on kuunnella, mahdollistaa, kannustaa ja vaatia. Tehtäväni on olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Ja se ei ole helppoa. Pienessä työyhteisössä jokaisen työntekijän rooli on merkittävä, heikkoudet ja vahvuudet korostuvat. Jos joku ei syystä tai toisesta pysty tekemään jotakin, muut työntekijät paikkaavat. Jos joku jatkuvasti vie ilmapiirin alas tai haastaa riitaa, vaikuttaa se koko työympäristöön.  Pienessä yrityksessä ei pysty välttelemään ketään tai mitään. Työnantajana pystyn tekemään paljon. Voin miettiä työvuoroja ja hankkia työnohjausta. Voin tarjota koulutusta. Koko yritys ei kuitenkaan voi muokkautua yhden työntekijän mukaan. Yrityksen perustehtävä on tärkein.

On olemassa hyviä työpaikkoja ja huonoja työpaikkoja, osaavia ja osaamattomia yrittäjiä. On olemassa työpaikalta varastelevia työntekijöitä ja ilkeitä esimiehiä. On olemassa ihmisiä, jotka nauttivat yrittämisestä, niitä jotka ovat ajautuneet yrittäjiksi ja niitä, joille yrittäminen ei sovi. On olemassa ihmisiä, jotka ovat todella hyviä työssään, mutta heistä ei ole yrittäjiksi eikä esimiehiksi. Ja sitten niitä, jotka eivät osaa mitään muuta kuin johtaa. Ei ole hyviä ja pahoja, oikeita ja vääriä puolia. On ihmisiä ja on erilaisia tehtäviä.

Yrittäjä ei ole työntekijöidensä vihollinen, eikä työntekijä ole yrittäjälle vain riski ja taakka. Kummatkin tarvitsevat toistaan, kumpikin hyötyy toisesta ja ilman jompaa kumpaa homma ei toimi.

Töissä nähdään!

PS. Jos yrittäjyys kiinnostaa, niin lue myös Olisiko teillä hetki aikaa puhua yrittäjyydestä?

Kolme askelta parempaan kahviin

Tunnustaudun tässä heti alkuunsa kahvin rakastajaksi. Jokainen aamuni alkaa kahvilla. Hyvällä kahvilla. Kahvin suhteen minua voisi kutsua jopa nirsoksi. En kelpuuta mukiini mitä tahansa juhlamokkaa, vaan suosin vähän tummempaa paahtoa.

Kävin kuitenkin jokin aika sitten vierailulla (taas! Tämä on jo toinen kerta) Helsingin punavuoressa sijaitsevassa Kaffa roasteryssä. Koko vierailu sai alkunsa Instagramissa, jossa olen seuraillut Kaffan meininkejä jo pidempään. Ehdotin josko pääsisimme tutustumaan kahviyritykseen uudemman kerran, sillä ensimmäinen kiekka meni ensi ihmettelyn piikkiin. Silloin hankin meille Aeropress keittimen, nyt ajankohtaiseksi oli tullut oman kahvimyllyn hankinta.

Kaffan paahtimon yhteydessä toimii kahvila, jonka lasiseinien läpi pääsee kuka tahansa ihmettelemään kahvinpaahtoprosessia. Kannattaa suunnata aamukahville, jos mielii nähdä paahtimon täydessä työntouhussa. Paahtimon yhteydessä on myös tila jossa voi pitää cuppinkeja eli kahvimaistajaisia, myymälä, jossa myydään kahvilaitteita sekä yrityksille, että kotitalouksille sekä koulutustilaa.

Itselleni kahvissa on tärkeää maun lisäksi ekologisuus ja eettisyys. Olen aikaisemmin ollut hyvin tarkka siitä, että juomani kahvi on reilun kaupan sertifikaatin saanutta kamaa. Kaffan kahveilla ei reilun kaupan sertifikaattia ole, mutta heillä on tarjota viljelijöille jotakin parempaa. Kaffan oma Kaffa handshake tarjoaa kahvin viljeliöille mahdollisuuden saada reilun kaupan kahvia parempi hinta omasta sadostaan. Kun viljelijät satsaavat kahvin laatuun, myös siitä maksettu hinta nousee. Kaffa tekee myös paljon yhteistyötä paikallisesti tuotannon kehittämisen suhteen.  Tuotteen laatu ja työntekijöiden olot käydään tarkistamassa paikan päällä.

Kahvi on intohimo, jonka jaamme tuhansien suomalaisten kanssa. Haluamme olla aktiivisesti mukana suomalaisen kahvikulttuurin kehittämisessä. Tärkeintä on aina kahvin hyvä maku, mutta näemme myös kahvin alkuperän jäljitettävyyden oleellisena osana toimintaamme. Ostammekin raakapavut aina mahdollisimman suoraan viljelijältä, jotta voimme taata kahvin laadun ja eettisyyden. –Kaffa

Vierailu Kaffassa avasi kahvin maailmaa taas vähän enemmän. Vaikka olen edelleenkin tumman paahdon ystävä, haastoin itseni kohtaamaan myös ennakkoluulottomasti vaaleammat paahdot. Vaalea paahto ei yllättäen tarkoitakaan kitkerää sivumakua vaan jopa hedelmäisiä aromeita! Opin, että kahvit ovat vähän kuin viinejä. Niiden makuun vaikuttaa paahtoasteen lisäksi myös alkuperä. Eri maiden kahveissa on erilaiset fibat. Ja mitä tummempi paahto on, sitä enemmän se peittää kahvin omia aromeita. Vaalean paahdon ystävien on siis oltava vielä tarkempana kahvin laadun suhteen!

Kolme askelta parempaan kahviin

        1. Osta laadukasta kahvia. Hyvä laatuinen kahvi maistuu hyvältä. Huono laatuisesta kahvista ei saa hyvän makuista millään konstilla. Hyvä kahvi on poimittu käsin, sillä kahvipavut kypsyvät eri aikoihin. Raa’at, yli kypsät ja vialliset pavut vaikuttavat kahvin makuun, mutta laskevat kahvin hintaa. Suomalaisessa kahvissa usein maistuva kitkeryys ei kuulu hyvään kahviin.
        2. Jauha pavut itse. Tuoreus on avain asemassa hyvässä kahvissa. Tuoreessa kahvissa ovat jäljellä kaikki aromit ja maut. Kiinnitä myös huomiota siihen koska kahvi on paahdettu. Kahvi on parhaimmillaan noin kuukauden sisällä paahtamisesta. Jauha pavut oikeaan karkeuteen keittimestäsi riippuen.
        3. Siivoa keittimesi. Puhtaus on puoli ruokaa myös kahvinkeitossa.

Tässä pieni video meidän metsäsumpeista. Kaffet tarjosi Kaffa Roastery.

Suppilovahverolasagne

Suppilovahverolasagne on herkullinen ja helppotekoinen kasvisruoka arkeen. Ohje on peräisin Perinneruokaa prkl keittokirjasta ja osallistun tällä reseptillä #suurikeittokirjahaaste ‘eseen.

Mika Rampan Perinneruokaa Prkl on visuaalisesti silmää miellyttävä opus, jossa nimensä mukaisesti keskitytään ammentamaan inspiraatiota perinteisestä suomalaisesta ruuasta. Kaikkiin ruokiin on kuitenkin haettu uusia ideoita sekä valmistapoihin, että reseptiikkaan. Kirja on jaettu pikkusuolaisiin, lisukkeisiin, lämpimiin ruokiin, pieniin herkkuihin, suolaiset leivonnaiset ja makeat leivonnaiset osioihin. Jokaisesta osiosta löytyy herkullisen kuuloisia reseptejä ja ilokseni myös runsas valikoima lihattomia ruokia. Kirjasta löytyy resepti niin perunasusheihin, voikukkahilloon, suppilovahverolasagneen kuin itse tehtyyn lakritsaankin. Joita muuten kokeilin, mutta en saanut onnistumaan. Töhnä maistui hyvältä, mutta ei kovettunut riittävästi.

Nyt kun lähdin selailemaan kirjaa uudestaan suppilovahverolasagne mielelessäni niin innostuin todella paljon kirjan resepteistä, joita voisin hyödyntää joulun alla. En tiedä miksi, mutta monista resepteistä tuli mieleeni joulu, ehkä se oli kuvien maanläheisyys sävyissä ja stailauksessa. Oli miten oli, suosittelen kirjaa kaikille jotka haluavat fiilistellä perinteisen suomalaisen ruuan parissa.

Suppilovahverolasagne

Täyte:
300 g suppilovahveroita
2 rkl voita
2 sipulia
1 kirpeä omena
1/2 ruukku rakuunaa
1tl suolaa

Kastikepohja:
3 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
250 g juustoraastetta (käytän näihin aina kaikki juuston jämät, mitä kaapista löytyy)
1/2 tl suolaa

Lisäksi:
12 lasagnelevyä
50g juustoraastetta

Tee näin:
Puhdista sienet ja hienonna niitä hieman. Paista sieniä paistinpannulla, kunnes neste on haihtunut kokonaan. Kuori ja hienonna sipulit. Lisää pannulle voi ja lisää joukkoon sipulikuutiot. Paista, kunnes sipuli on kypsynyt.

Kuori ja kuutio omena ja lisää se pannulle. Hienonna rakuuna ja lisää pannulle. Mausta suolalla ja nosta sivuun odottamaan.

Valmista kastikepohja sulattamalla voi kattilassa. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja anna kiehua hetki, älä kuitenkaan ruskista. Lisää joukkoon täysmaito ja anna kiehua hetki. Lisää juustoraaste.

Kaada paistetut sienet kastikkeen joukkoon ja mausta suolalla.

Kokoa lasagne. Voitele nelikulmainen vuoka kauttaaltaan voilla. Lusikoi pohjalle ensin kastiketta ja lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kerroksia tulee 3-4 vuuan koosta riippuen. Lisää lopuksi kastiketta ja päällimmäiseksi juustoraaste.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti. Anna lasagnen vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Aitous on niin nähty

Mietin tässä taas yksi päivä tätä blogiani ja elämääni ja ilmastonmuutosta. Ja sitten tietenkin tätä ikuisuus kysymystä eli blogien kaupallisuutta, se tavalla tai toisella tuntuu nivoutuvan myös ilmastonmuutokseen ja maailman pelastamiseen. Rupesin oikein syvällisemmin kelailemaan sellaista asiaa kun aitous. Koska aitous on ollut blogeissa ja sosiaalisessa mediassa laajemminkin jo pitkään nousussa. Että mitä se aitous sitten noin niin kuin omalla kohdallani tarkoittaa. Että millainen se aito Minna sitten oikein on. Mikä aidosti on aitoa?

Asia nousi ajankohtaiseksi kun tarjoutui mahdollisuus tehdä kaupallinen yhteistyö erään leffan tiimoilta. Sellaisen elokuvan, jota olin menossa katsomaan, joka aidosti kiinnosti minua, mutta ei sinällään kuulu blogini aihepiiriin. Elokuvat yleensä eivät kuulu blogini aihepiiriin. Monet muutkaan asiat eivät kuulu blogini aihepiiriin, joka on itse asiassa aika hankala määritellä. Kun varsinaisesti blogillani ei ole kovin tarkkaa aihepiiriä. Mutta pitäisi olla. Jotta olisi helpompaa olla aito. Koska on aika epäaitoa suositella elokuvaa blogissa, jos se ei oikein sitten kuitenkaan ole sitä aidosti omaa juttua.

Aitous on ihan yhtä rakennettua kuin epäaitouskin. Sanokaa minun sanoneen. Koska olen itse julistautunut lähes kasvissyöjäksi, ja yrittänyt myös omilla toimillani kiinnittää huomiota ilmastonlämpenemiseen, eettisyyteen, ekologisuuteen, itse tekemiseen ja hyvä ihmisyyteen, olisiko epäaitoa promota leivänpäälis kinkkua? Tai eineksiä? Pikaruokaa? Kassilohta? Yksityisautoilua? Ulkomaan matkoja? Tai juustoja? Koska rehellisyyden nimissä, korjaan, aitouden nimissä, meillä perheessä kuluu kaikkia edellä mainittuja tuotteita. Siivouksessa on käytössä milloin mitäkin, kaikki ei ole luomua, syömme Dr Otkerin pinaattipakaste pizzaa ja jos lapset saavat valita, niin he haluavat syödä Saarioisten liha-makaroonilaatikkoa. Koiran ruoka ei ole ekologista nähnytkään. Enkä valitettavasti todellakaan jaksa juosta kirppareilla vaatteita metsästämässä.

Aito minä on kaukana omavaraisesta ja ekologisesta. Aito minä rimpuilee laiskuuden, mukavuudenhalun ja välinpitämättömyyden ikeessä. Aito minä lämmittää uunissa ranskanperunoita ja kalapuikkoja sen jälkeen kun on kykkinyt koko päivän pihalla omavaraisuus kasvulaatikoita rakentaen. Aito minä innostuu pienpaahtimoiden kahvista, mutta käy ulkomailla Starbucksissa, koska siellä on ilmainen wifi. Aito minä ostaa välillä leivänpäälis kinkkuja perherauhan ylläpitämiseksi. Aito minä valitsee ekologisuutta silloin kun sitä saa helposti lähiPrismasta tai kotiin kuljetuksella. Aito minä ei aina jaksa välittää.  Aito minä rakastaa käydä elokuvissa, hyvässä ravintolassa ja sienessä. Aito minä tekee itse ja ostaa valmiina. Aito minä kykkii puutarhassa ja tuijottaa Viaplaytä, HBO:ta, ja Netflixiä, kaikkia samaan aikaan. Aito minä on kiinnostunut ympäristöstä, silloin kun se sopii omaan agendaan. Aito minä on kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä, mutta ei viitsi ottaa kantaa täällä blogissa, ettei tule pahoja puheita. Aito minä on nössö. Aitoa minää ei vaan aina kiinnosta.

Aitous sekoitetaan kovin usein arvoihin. Minulle tärkeitä arvoja ovat perhe, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, luonto, rehellisyys, avoimmuus. Aitous ei ole johdonmukaista, aitous ei ole seesteistä eikä aitous varsinkaan ole aina kaunista. Arvot sen sijaan voivat olla. Arvot eivät ailahtele siinä missä rouva Een mieliteot. Arvot pysyvät, vaikka aina ei pystyisikään elämään niiden mukaisesti. Arvotkin muuttuvat ja siinä missä jokin aika sitten koin, että esimerkiksi lihan syönti sopi arvomaailmaani, on tilanne muuttunut ajan kanssa. Silloin kun söin lihaa, meillä syötiin jauhelihaa, nakkeja ja muuta tehotuotettua lihaa. Näiden tuotteiden markkinointi blogissani perustui aitouteen, niitähän meillä ihan oikeasti syötiin. Aitoudesta huolimatta jouduin tinkimään arvoistani.

Lyhyestä virsi kaunis, eli aitouden sijaan pitäisi puhua arvoista. Bloggaajien aitouden arvioiminen on syvältä, pitäisi keskittyä etsimään tyyppejä, joiden arvomaailma kohtaa oman kanssa. Tai haastaa tai provosoi, mitä ikinä elämäänsä kaipaa. Aidot ihmiset kääntävät takkia tosi elämässä. Aidot ihmiset ailahtelevat, tekevät vääriä valintoja, antautuvat mainoksille, pyörtävät pyhiä päätöksiä ja satunnaisesti myyvät sielunsa saatanalle blogistaan markkinatilaa. Aidot ihmiset kuitenkin yrittävät elää arvojensa mukaisesti, jos eivät tänään, niin huomenna ainakin.

Siiderikoulu osa 2: Aito siiderin valmistus podcast

Aito siiderin valmistus aloittaa Ku ite tekee podcast sarjan, joka on omistettu kaikille jotka tekee, vaikkei osaa. Olen jo pitkään halunnut kokeilla podcastin tekemistä, mutta olen ajatellut etten osaa. Tai ettei mulla ole sanottavaa oikein mistään, en osaa mitään riittävän hyvin. Kunnes se sitten valkeni, me tehdään podcast meidän elämästä. Tästä meidän omavaraisuus innostuksesta ja kiinnostuksesta oppia uusia taitoja. Ku ite tekee podcast ei tule perustumaan vankkaan osaamiseen vaan uteliaisuuteen. Halu oppia uusia asioita on meitä eteen päin ajava voima. Ja me toivotaankin, että kuuntelemalla Ku ite tekee podcastia moni muukin uskaltautuisi kokeilemaan, vaikkei osaisi.

Oman lähes 40-vuotisen kokemukseni perusteella uskalla sanoa, että elämässä kannattaa uskaltaa. Ei tarvitse olla osaavampi, parempi, hauskempi tai erinomaisempi kuin muut. On vain uskallettava. Kokeiltava ja annettava itselleen lupa oppia. Oli sitten kyse siiderin tai podcastin tekemisestä. Kummassakin voi kehittyä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä kokeilla jotakin itselleen uutta. Meillä on suunnitteilla koko sarja itse tekemistä ja omavaraisuus meininkiä. Katsotaan mihin tämä meitä vielä viekään. Toivottavasti päästään kokeilemaan monia meille uusia taitoja. Mä haaveilen hapanjuurileivonnan ja perinteisempien säilömismenetelmien lisäksi kokeilevani ainakin kehräämistä, Tane taas suunnittelee mehiläisten hankintaa ja oluen panemista.

Aito siiderin valmistus on hyvä esimerkki tästä meidän periaatteesta. Tane kävi muutaman päivän kurssin ja sen jälkeen lähdettiin hommiin. Ja voin kertoa, tekeminen yllätti. Niin kuin aina. Itse tekeminen on kallista ja työlästä. Ja silti niin tyydyttävää.

Suomalainen aito siideri on nimensä mukaisesti täysin käsittelemätön, omenamehusta spontaanisti siideriksi käynyt tuote, eli lyhykäisyydessään aidossa siiderissä on kyse käyneestä omenamehusta. Me teimme siideriä pihassamme kasvavan villiomenapuun omenoista, jotka ovat pieniä ja happaman makuisia. Siideriprosessi itseäni yllätti se, että parasta siideriä tulisi useiden lajikkeiden yhdistelmästä, sellaisesta mehusta, jossa on optimaalinen yhdistelmä happamuutta, makeutta, sokeria ja makua. Vielä emme tiedä miltä oma ensimmäinen siiderisatsimme maistuu, sillä koko prosessi vie useamman kuukauden. Mutta siitä olen aivan varma, että kunhan maistamaan päästään, niin lupaan raportoida siitä teille lukijat!

Lue myös SIIDERIKOULU OSA 1: JOHDATUS SIIDERIN VALMISTUKSEEN

Aito siiderin valmistus | siideri | itse tehty siideri | podcast

Sienestäjän kymmenen käskyä

Sienestäjän kymmenen käskyä on koottu avuksi ja ohjenuoraksi kaikentasoisille sienestäjille. Noudattamalla näitä selviät hengissä ja muut metsän käyttäjät selviävät sinun kanssasi.

Sienestäjän kymmenen käskyä

  1. Kunnioita luontoa
  2. Syö vain sieniä, jotka tunnistat
  3. Huomioi muut metsänkäyttäjät
  4. Parkkeeraa autosi järkevästi
  5. Älä roskaa
  6. Avotulen teko on kielletty ilman maanomistajan lupaa
  7. Ei ole olemassa alamittaisia sieniä
  8. Suhtaudu facebook tunnistuksiin kriittisesti
  9. Valitse maasto suhteessa kokemukseesi
  10. Älä kakkaa mättäälle

Sienestäjän kymmenen käskyä | jokamiehenoikeudet | sienestys | sienessä

1. Kunnioita luontoa

Jokamiehen oikeuteen liittyy aina myös vastuu luontoa kohtaan. Suomessa laki takaa jokaiselle ainut laatuiset oikeudet sienestää, marjastaa ja kulkea luonnossa. Pidetään yhdessä huolta siitä, että samat oikeudet ja mahdollisuudet säilyvät  myös lapsen lapsillemme. Luonnon kunnioittamiseen kuuluu se, että noudatat yhteisiä sääntöjä, et roskaa, et riko, etkä tee tahallista tuhoa. Jos et tunnista jotain sieniä, anna niiden kuitenkin kasvaa rauhassa, joku muu voi tunnistaa ja syödä ne, tai ainakin ne jatkavat omaa elämänsä metsän monimuotoisessa ekosysteemissä. Kertaa jokamiehen oikeudet täällä.

2. Syö vain sieniä, jotka tunnistat

Sienien tunnistaminen on yksi sienestyksen perusperiaatteista. Ikinä ei pitäisi syödä mitään, mistä ei ole aivan varma. Internet on tietysti mullistanut sienten tunnistamisen ja facebook ryhmät pullistelevat suttuisia kuvia joissa on kasa sieniä ja kysymys “onko myrkyllisiä?”. Ei näin. Sienten tunnistaminen kannattaa aloittaa lajikerrallaan. Apuna voi käyttää kokeneempaa sienestäjää, sienikirjaa tai luotettavaa sivustoa. Jos olet epävarma mikä sieni on kyseessä ja haluat varmistusta facebook ryhmästä, niin ota sienestä tarkka kuva sen kasvupaikalla, ota yksi kuva jossa näkyy lakin alapinta ja yksi jossa olet halkaissut sienen. Olen kuitenkin seurannut näitä tunnistus ketjuja ja niihin kannattaa suhtautua mediakriittisesti. Kun keräät tunnistusta varten sieniä joista olet epävarma, älä sekoita niitä muihin sieniin vaan varaa niille oma erillinen pussi.

3. Huomioi muut metsänkäyttäjät

Metsässä liikkuessa on syytä muistaa myös muut metsän käyttäjät. Älä siis huuda, mesoa äläkä riehu. Meille lapsena opetettiin, että jos huutaa, niin sienet menee piiloon. Suomessa on paljon metsää ja hyviä sienipaikkoja, kaikille riittää sieniä. Samoissa metsissä liikkuu sienestäjien lisäksi muutakin väkeä, kuten metsästäjiä ja muita retkeilijöitä. Kunnioitetaan kaikkien oikeutta kulkea metsässä.

4. Parkkeeraa autosi järkevästi

Kun sinne sieneen sitten lähdetään, niin toki moni ottaa auton. Sekin on sangen ymmärrettävää, että pikkuteiden varrella on hirvittävän vähän parkkitilaa. Parkkeeraajan vastuulla on kuitenkin etsiä autolleen paikka, jossa se ei häiritse paikallista liikennettä. Pikkutien päässä asuvana toivoisin, että myös esimerkiksi hälyytysajoneuvot mahtuisivat tarvittaessa tulemaan perille asti, myös sienikauden aikana.

5. Älä roskaa

Omilla sienireissuillani olen useasti törmännyt olut tölkkeihin ja viinapulloihin keskellä ei mitään. Monesti olen miettinyt, että millaisella retkeilijällä iskee niin kova jano kesken retken, että viinapullo tyhjenee, mutta mitäs se meikäläiselle muiden jano kuuluu. Mutta, jos ne juomat sinne metsään jaksaa täytenä kantaa, niin eiköhän ne sitten kulkisi takaisinkin päin? Sama koskee tietysti ihan kaikkea, makkarapaketteja, karkkiroskia, muovipusseja jam uita.

6. Avotulen teko on kielletty ilman maanomistajan lupaa

Avotulen teko ilman maanomistajan lupaa on kielletty. Aina. Tämä tuntuu monelle olevan epäselvää. Tee nuotio vain sille osoitetuilla paikoilla, joita löytyy ulkoilualueilta, luonnonpuistoista jne tai kysy lupa. Nyt syksyllä et todennäköisesti sytytä koko metsää palamaan yhtä herkästi kuin kesällä, mutta luvallista se nuotion tekeminen ei silti ole.

7. Ei ole olemassa alamittaisia sieniä

Alamittaiset sienet ovat legenda. Sienet ovat syöntikypsiä syntyessään. Pienet sienet ovat söpöjä, mutta työläitä. Isoja sieniä keräämällä saa vähemmällä vaivalla enemmän sieniä. Kumpiakin on hyväksyttävää kerätä. Sieniä ei voi varata. Jos jätit minisienet maahan kasvamaan ja seuraava poimii ne, niin elä sen kanssa.

8. Suhtaudu facebook tunnistuksiin kriittisesti

Kyllä. Jos henkesi on sinulle kallis. Katso kohta 2.

9. Valitse maasto suhteessa kokemukseesi

Kun valitset sienestysmaastosi suhteessa luonnossaliikkumis kokemukseesi, on eksyminen epätodennäköisempää. Aloittelija pysyttelee niin lähellä tietä, että näkee vielä auton pilkoittavan puiden välissä. Kännykän kartta ohjelma on helppo tapa paikallistaa itsensä, mutta ne vievät paljon akkua. Hyvät kengät ja säänmukainen varustus lienee itsestään selvää. Autoon kannattaa varuulta nakata mukaan ea-pakkaus, jollei sitä vielä sielä ole.

10. Älä kakkaa mättäälle

Iskikö kakkahätä? Älä kakkaa mättäälle! Lue ohjeet metsään kakkaamisesta täältä.

Sienestäjän kymmenen käskyä | jokamiehenoikeudet | sienestys | sienessä

Sienestäjän kymmenen käskyä ei tietenkään ole aivan täydellinen, mitä sinä lisäisit kymmeneen käskyyn?

Reseptejä sieniruokiin löydät täältä.