Author: minna

Yllätysvieraat, uhka vai mahdollisuus?

Kävin eilen yllätysvierailulla ja kaikki selvisivät kokemuksesta hengissä.

Lapsuudessani perheemme asui joitakin vuosia Itä-Suomessa. Muistan kun viikonloppuna saatoimme lähteä koko perhe ajelemaan naapurikylään kahville, ilman sen kummempaa ilmoitusta, että olimme tulossa. Matkaa saattoi olla viitisen kymmentä kilsaa suuntaansa, mutta niin vain luotettiin siihen, että ystävät olivat kotosalla. Tai toisaalta, jos eivät olleet, niin sitten ajeltiin takaisin. Eikä siinä sen kummempaa.

En muista milloin kyläileminen loppui, mutta se on varmaa, ettei kukaan enää ilmesty oven taakse ilmoittamatta. Kuka edes muistaa, koska olisi viimeksi saanut vieraita ilman erillistä etukäteisilmoitusta?  Ajatus toisten ihmisten rauhan häiritsemisestä tuntuu tunkeilevalta ja jollakin tapaa jopa yksityisyyden loukkaamiselta. Toisaalta vaatimus ennakolta sopimisesta ja suunnitelmallisuudesta on vähentänyt kyläilyä huomattavasti. Samalla odotukset ovat kasvaneet. Kun kerrankin on saatu kalenterit täsmäämään ja tapaaminen sovittua, niin alkaa siivoaminen, ruuanlaitto, sisustaminen ja täydellisen hyggeilyn lavastaminen.

Mietitään ruokia ja viinejä, hävitetään pöydille kertyneitä kasoja, siivotaan vessoja ja kaivellaan kaapista kynttilöitä pöydille. Yritetään saada kämppä näyttämään harkitun huolettomasti asutetulta. Sellaiselta, jossa aikakauslehti lojuu leppoisasti villaisen torkkupeiton päällä ja yksittäinen eukalyptuksen oksa koristaa muuten tyhjää lipaston päällistä. Ennalta suunniteltu vierailu antaa meille mahdollisuuden valita millaisen kuvan itsestämme ja kodistamme annamme.

Tämä kuva on lavastettu.

Yllättäin saapuvat vieraat vievät meiltä valinnan mahdollisuuden. Kotimme on rehellisyydessään melko raadollinen, mutta siinä on mielestäni myös mahdollisuuden siemen. Kun yllätysvieraat paukkaavat kotiin, jossa eilisen aamun leivän murut vielä koristavat pöytää ja kesken jääneet käsityöt peittävät olohuoneen lattiaa, isäntäparin käyskennellessä yöpuvuissa vielä pitkälti puolen päivän jälkeen, niin siinä on kuulkaa jotain lohdullista. Sellaista voimaa antavaa armeliaisuutta, että tätä se elämä ihan oikeasti on joka kodissa. Tarjottavaksi riittää pelkkä musta kahvi ja voidan aidosti keskittyä kuulumisten vaihtoon. Keneltäkään ei voi vaatia mitään.

Luin jostain lehdestä vähän aikaa sitten jutun siitä, miten sosiaalinen media muokkaa kuvaamme siitä, millaista elämää ihmiset ihan oikeasti viettävät. Ja se on totta. Sillä siinä missä itse sosiaalisen median superkuluttajana tiedän, että sinne ladatut kuvat ovat vain pieni ripaus todellisuutta, sorrun silti itse ajattelemaan, että kaikilla muilla on aina siistiä ja viimeisen päälle mietittyä. Tätä samaa kuvaa tukevat ne ennalta sovitut vierailut, missä isäntä panee parastaan ja vierailla on päällä pikkuisen parempaa seppälää. Ja kaikki kilvan vakuuttelevat miten vähäeleisesti kokonaisuus on syntynyt.

Sen voin sanoa, että kun itse pöllähdin ystävien lue yllätyskahveille, sain epäuskoisen vastaanoton. Että ihan todellako tulit siihen, yks kaks yllättäin. Sen jälkeen juotiin kahvit mustana, juteltiin kuulumiset ja jatkettiin matkaa. Se oli välitöntä, helppoa ja virkistävää. Olen kiitollinen, että sain kurkistaa siihen ihan tavalliseen arkeen, jossa pyykkikone hurisee ja tiskit kertyvät. Koska niin ne kertyvät meilläkin, poikkea vaikka kahvilla.

 

Spelttileipä hapanjuuresta

Spelttileipä hapanjuuresta on parasta mitä olen vähään aikaan tehnyt. Olen rakastunut spelttiin. Ja hapanjuuri leivontaan. En ole mikään mestari leipuri, mutta hapanjuurella on helppo onnistua. Kun syyskuussa hankin Leipävallankumous kirjan, en todellakaan tiennyt mihin se johtaisi. Tein kirjan ohjeilla ensin juuren ja sen jälkeen olen leiponut lähes kaiken perheemme syömän leivän. Muutaman päivän sairaalassa olo sekoitti rytmiäni ja perhe joutui ostoleivälle, mutta noin muuten on syöty taivaallisen hyvää hapanjuuri leipää.

Spelttileipä hapanjuuresta | hapanjuuri | juurileivonta | hapanleipä

 

Mä en todellakaan ole mikään mestarileipuri, enkä täysin ymmärrä miksi leivästä tulee niin hyvää kuin siitä tulee. Toisaalta en osaa myöskään ratkaista eteentulevia ongelmia, enkä pysty hallitsemaan leivontaprosessia. Leipäni syntyvät suurelta osin hyvän juuren ja suotuisten tuulten siivittämänä. Joskus leivät repeävät todella kauniisti, joskus eivät. Enkä tiedä miksi.

Ohjeina käytän hankkimani kirjan reseptejä, käytän vaakaa, mutta teen silti jotain erilailla, sillä facebookin hapanjuurileipurit ryhmässä puhutaan koko ajan jämä juuresta, jota minulle ei käytännössä ole jäänyt. Muutamia kertoja olen tosin kaatanut juurta kompostiin, mutta useimmiten kaikki juuri kuluu leipään ja osan jätän tottakai talteen.

Parasta tässä prosessissa on ollut se, että aina on tuoretta, hyvää leipää talossa. Silloinkin kun leipä ei ulkoisesti ole kaikkein onnistunein, on maku taatusti hyvä. Toinen hyvä puoli tässä itse leivotussa leivässä on se, että tietää tasan tarkkaan mitä leivässä on. Joka ainoa leipä syntyy jauhoista, vedestä ja suolasta. Muuta ei tarvita. Kolmanneksi leipää tulee syötyä vähemmän kuin ennen. Vaikka leipä on hyvää, se on myös täyttävää ja maistuu parhaalta sellaisenaan, ilman valtavaa määrää päällysteitä.

Koen myös, että perhe on tyytyväinen. Leipäni saavat kehuja niiltä perheenjäseniltä, jotka muutenkin kommunikoivat sanoittamalla asioita. Murahtelijat murahtelevat, mutta leivät häviävät parempiin suihin. Spelttileipä hapanjuuresta ei kuvausten jälkeen kauaa pöydällä happamoitunut. Ja se jos mikä, on hyvää palautetta.

Spelttileipä hapanjuuresta | hapanjuuri | juurileivonta | hapanleipä

Spelttileipä hapanjuuresta

Taikinasta tulee 2 leipää.
160 g juurta
540 g haaleaa vettä
800 g spelttijauhoja
18 g suolaa

Sekoita juuri, vesi ja jauhot. Anna tekeytyä noin tunti. Lisää suola ja taittele taikinaa kunnes se on kimmoisaa. Kohota taikinaa 3-4 tuntia, kunnes se on kohonnut noin 30%. Taikinaa kannattaa taitella niin monta kertaa kuin mahdollista, kuitenkin niin, että taitteluiden välissä taikina saa levätä vähintään 20 minuuttia. Katso video taittelusta täältä.

Tee leivälle kaksinkertainen muotoilu. Katso esimuotoilu video täältä. Jokainen tekee muotoilut vähän eri tyylillä, mutta lopputulos vähän mozzarella palloa muistuttava. Lopullinen muotoilu tehdään, kun leipä on levännyt pöydällä puolisen tuntia ja kimmoisuus on antanut periksi. Katso video muotoilusta täältä.

Kohota leipää jääkaapissa yön yli. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laita pelti uuniin lämpenemään. Viillä leivät ennen uuniin laittamista, mitä vähemmän leipäsi ovat kohonneet, sitä syvemmät viillot. Laita uunin pohjalle kiehuvaa vettä metalliseen vuokaan juuri ennen kuin laitat leivät uuniin. Paista leipiä 250 asteessa 20 minuuttia, laske lämpö 220 asteeseen ja paista vielä toiset 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti.

Täältä löytyi muuten paljon mielenkiintoista tietoa speltin historiasta.

Spelttileipä hapanjuuresta | hapanjuuri | juurileivonta | hapanleipä

Voihan vanhemmuus

Vanhemmuus on kamalan vaikeaa. Ja pahinta siinä on se, että kokemus ei tunnu tekevän siitä yhtään helpompaa. Sanotaan, että jonkin taidon opetteluun tarvitaan 10 000 tuntia laadukasta harjoittelua ja sitten on huipulla. Laskin, että minulla on takana yli 20 000 tuntia vanhemmuuden opettelua, sellaisella kaavalla, että olisin harjoittanut koko äitiyteni ajan 4 tuntia päivässä laadukasta äitiyttä. Ja olen edelleen ihan amatööri. Eli jos olisin lasten sijaan päättänyt panostaa viulunsoittoon, olisin jo melko hyvä.

Ennen muinoin, lasten ollessa pieniä, murehdin vaippa valintoja, mietin missä iässä lapsi tarvitsee ruokavalioonsa mitäkin ja milloin tarvitaan välikausihaalari ja  onko pakko käyttää kurahousuja. Pidin yllä orjallista rytmiä suurperheen arjesta selvitäkseni. Ostin lapsille vaatteita heidän mielipidettään kysymättä ja tunsin riittämättömyyden tunnetta kun en jaksanut lukea iltasatua. Jännitin lasten päiväkodin, esikoulun ja koulun alkua. Kuskasin harrastuksiin, kavereille ja tiesin missä lapseni kulloinin liikkuvat. Jos en tiennyt, asiat olivat huonosti. Raivoava lapsi kaupan lattialta siirtyi autoon näppärästi kainalossa rimpuillen. Ongelmat olivat ratkaistavissa.

Nykyisin en aina tiedä mitä lapseni tekevät ja kenen kanssa. Isommat lapset jäävät “pihalle”. Menevät poikaystävän luo. Helsinkiin tai nuokalle. Liikkuvat porukoissa, joiden vanhempia en tunne. Ystäviä, joista tiedän vain lempinimen. Lapseni ovat muodostaneet omat piirinsä. Osan kanssa pelataan, osan kanssa notkutaan pihalla ja osan kanssa harrastetaan. Ja sitten on perhe. Äitinä on vaikeaa hyväksyä, että on tullut kutistetuksi osaksi yhtä pientä lokeroa lapsen elämässä. Ei sillä, että ajattelisin perheen roolin jotenkin vähäiseksi teinien elämässä. Ei toki. Mutta siinä missä äiti oli taaperon koko elämä, niin teinin elämä on muualla. Se kurkoittelee maailmaan, toinen jalka kotioven välissä.

Äitiydessä hankalinta on se, että pitäisi koko ajan osata muuttua. Juuri kun on oppinut jotain, sitä ei enää tarvita. Ei kukaan enää halua, että puhallan kun tulee haava, vaikka oikeasti olin siinä tosi hyvä. Enkä mä osaa enää ostaa vaatteita, vaikka aikanaan mulla oli pettämätön maku. Mun henkistä johdatusta ei tunnu kaipaavan kukaan, eikä musta oikein ole apua ruotsin läksyissäkään. Eniten teinit tuntuvat kaipaavan sisäkköä, kokkia ja taloudellista facilitaattoria. Sugarmamaa.

Aina sanotaan, että hyvä vanhemmuus on rakkautta ja rajoja. Ja mä allekirjoitan. Ennen niiden rajojen vetäminen vaan oli hirmu paljon helpompaa. Nyt niitä rajoja joudutaan yhdessä etsimään. Että jaahas, vapaus ja vastuu läksyistä ei näemmä onnistu. Kyllä, kaikille kiinteistön asukkaille kuuluu vastuu yhteisten tilojen siisteydestä, siinä missä oman huoneenkin. Tietokone joutuu jäähylle, jos koulutyöstä huolehtiminen ei onnistu pelaamisen lomassa.

Ja sen opettaminen, että maailma on täynnä hölmöjä sääntöjä. Niitä on koulussa, niitä on töissä ja niitä on joka paikassa. Kaikkien sääntöjen syytä ei välttämättä aina ymmärrä, mutta silti niitä joutuu noudattamaan. Ja jos koko elämänsä haluaa pyhittää jonkun säännön vastustamiseen, niin kannattaa valita sellainen millä oikeasti on merkitystä, eikä tuhlata aikaa ja voimavaroja siihen, että saa pitää märkää takkia päällä koulussa.

Sitten on vielä kaikki päihteet ja huumeet ja seksi ja muut. Että missä se raja kulkee niiden kohdalla. Laki on tietysti selkeä, nuuskan hallussapito alaikäisellä on rikos. Ja sen käyttäminen on ihan vain tyhmyyttä, niin kuin jokainen nikotiini addikti varmasti tietää. Ja huumeet on väärin ja laitonta ja alkoholikin on alaikäisenä kielletty. Seksissä taas suojaikäraja on 16 vuotta. Mutta kyllä nuoret nämä ikärajat tietää. Äitinä mun pitäisi osata puhua näistä asioista niin, että mun lapset ymmärtäisi miksi. Ilman, että ne muuttuvat niin kiehtoviksi kielletyiksi hedelmiksi, että on pakko kokeilla vaan kapinan takia. Eikä se ole helppoa.

Helppoa ei ole sekään kun nuori tyrii. Tekee hölmöyksiä. Kokeilee kiellettyjä asioita. Luistaa velvollisuuksista. Ei meillä enää ole jäähypenkkiä, eikä omaan huoneeseensa karkoittaminenkaan mitenkään eroa nuoren normaalista rutiinista. Enkä mä muutenkaan usko siihen, että virheistä pitäisi rankaista. Mitä sitten teen, etenkin kun en itsekään aina ole oikeassa, tyrin ja teen virheitä.

Kun lapset oli pieniä, oli helppoa olla oikeassa. Nykyisin on tilanteita, joissa osaa vain olla läsnä.

Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat

Sinisimpukat on ruoka, jota meillä syödään säännöllisen epäsäännöllisesti ja ehdottomasti yksi sellainen raaka-aine, jonka nappaan ostoskoriini hetken mielijohteesta. Simpukoiden sesonki on syyskuusta huhtikuuhun, kesäkuukausina simpukoiden sanotaan maistuvan mutaisilta, tiedä häntä sitten.

Simpukoiden valmistus on helppoa ja nopeaa. Kaupassa kannattaa pyytää myyjää koputtelemaan simpukat valmiiksi, eli poistamaan kuolleet simpukat. Elävä simpukka sulkeutuu koputtaessa ja ne jotka eivät sulkeudu heitetään roskiin. Jos myyjä ei suostu syystä tai toisesta tätä tekemään, pyydä reilu hinnan alennus. Kokemukseni mukaan jopa 1/3 simpukoista saattaa olla kuolleita. Kotona simpukat kannattaa valmistaa nopeasti, mielellään saman päivän aikana. Jos joudut säilyttämään simpukoita ennen niiden valmistusta, laita ne lautaselle ja nosta jääkaappiin. Simpukat huuhdellaan ja niistä poistetaan parta.

Simpukoiden kypsentäminen kestää muutaman minuutin. Kypsät simpukat on helppo huomata siitä, että ne aukeavat. Klassisesti simpukat valmistetaan valkoviinissä tai kermassa, tai molemmissa kuten tässä ohjeessa. Voit kuitenkin käyttää sinisimpukoiden kanssa myös esimerkiksi aasialaisia makuja, kookosmaitoa, chiliä ja sitruunaruohoa tai kypsentää ne vaikka oluessa. Mahdollisuudet ovat monet.

Simpukoiden kanssa voit tarjoilla maukasta leipää, johon saa hyvin imeytettyä herkullisen liemen. Voit myös valmistaa simpukoiden kaveriksi ranskalaisia perunoita, mikä on Belgiassa perinteinen tapa nauttia simpukoista. Itse olen tehnyt myös monenlaisia simpukkapastoja. Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat on helppo ja perinteinen resepti, joka toimii aina.

Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat | simpukka | sinisimpukka resepti

Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat

2 kg tuoreita sinisimpukoita
2 fenkolia
2 keltasipulia
6 valkosipulinkynttä
vähän oliiviöljyä
reilut ½ dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa
½ dl persiljasilppua

Pese simpukat huolellisesti kylmällä vedellä ja poista mahdollinen parta. Kuori ja suikaloi fenkoli, sipuli ja valkosipuli. Kuullota suikaleet öljyssä suuressa padassa. Suolaa ja pippuroi. Lisää simpukat ja anna niiden freesaantua vihannesten kanssa muutama minuutti. Kaada mukaan viini ja kerma, laita kansi päälle ja anna kiehua yhdessä hetki, kunnes kaikki simpukat ovat avanneet kuorensa. Ota silloin pata liedeltä.

Tarjoile simpukat heti syviltä lautasilta. Ota pois ne simpukat, joiden kuori ei ole auennut, sillä ne saattavat olla huonoja. Koristele persiljasilpulla ja tarjoa hyvän leivän kanssa, jota voi dippailla herkulliseen liemeen. Ohje: Strömsö

 

Kärcher lattiapesuri kokemuksia

 

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ: Kärcher ja Suomen blogimedia

Kärcher lattianpesuri kokemuksia | siivous | joulusiivous | lattioiden peseminen

Siivous ei koskaan ole ollut mikään ykkös vapaa-ajanvietto vaihtoehtoni. Ja se on sinällään valitettavaa, koska siivottavaa tässä taloudessa riittää.  Olen siitä harvinaisessa asemassa, että vietän suurimman osan päivistäni kotona. Teen töitä kotona, vietän aikaani kotona ja harrastankin kotona. Ja se näkyy. On mutaisia kenkiä, keskeneräisiä projekteja, likaisia sienikoreja ja rapaisia koiria. En ole koskaan ollut vie mennessäs, tuo tullessas tyyppinen ihminen, en ole minimalisti, enkä mitään muutakaan siivousta helpottavaa ihmistyyppiä. Enemmänkin olen boheemi, suurpiirteinen visionääri, jolle riittää, että asiat ovat jotakuinkin järjestyksessä ja että kotona on puhdasta.

Meillä on joskus aikanaan käynyt kotona siivooja, mutta mieheni ei jostain syystä innostunut siitä. Hän mielummin jynssää keittiötä martyyrinä ja jättää likaiset ikkunat huomioimatta, kuin maksaa niiden pesemisestä ammattilaiselle. Näin ollen kaikki siivousta helpottavat keksinnöt on otettu taloudessamme avosylin vastaan. Kaikkea on kokeiltu aina konmarituksesta kertakäyttö siivousliinoihin. Erityisesti tähän aikaan vuodesta kun joulusiivous alkaa taas tulla ajankohtaiseksi, olen valmis tarttumaan viimeiseenkin oljenkorteen.

Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua Kärcher lattianpesuri kampanjaan, innostuin samoin tein,vaikka mietinkin hetken haluanko nurkkiimme ylimääräisen laitteen pölyyntymään. Olisiko turhaa pröystäilyä hankkia lattianpesua varten laite, koska kautta aikojen on pärjätty aivan hyvin mopilla ja ämpärillä. Monesti tuntuu, että aiken maailman laitteista on enemmän vaivaa kuin vastaavaa hyötyä. Ne vievät tilaa ja vaativat paksujen opaskirjojen lukemista. Haluttu työn jälkikään ei aina ole kummoista. Laitteen sai kuitenkin koe käyttöön, eli jos kokisin lattianpesurin hankalaksi tai muutoin epäkäytännölliseksi, voisin palauttaa sen.

Kärcher lattianpesuri kokemuksia | siivous | joulusiivous | lattioiden peseminen

Kärcher lattianpesuri kokemuksia

Kärcher lattianpesuri tuli valtavan kokoisessa paketissa ja olinkin melko yllättynyt miten kätevän kokoinen pesuri laatikosta paljastui. Laitetta pääsi testamaan hyvin lyhyen käyttöohjeen luettua ja toiminta on mutkatonta. Tarvitset vettä, pesuainetta ja töpselin seinään. Kokemus on hyvin lähellä imurointia. Koska kuka oikeasti enää nykyisin vain lakaisee lattiat. Imuri on joka kodin perussiivouslaite, miksei siis lattian pesukonekin voisi olla?

Mielestäni Kärcher lattianpesuri oli helppo käyttöinen, mutta halusin laittaa vielä todelliseen testiin ennen kuin antaisin sille täyden hyväksyntäni. Otin perhekotimme miehiä koekaniiniksi ja pyysin kokeilemaan lattian pesemistä. Aivan loistava idea, koska mikä muu saisi miehet innostumaan lattian pesemisestä yhtä paljon kuin siihen tarkoitettu uusi kone! Annoin lyhyen opastuksen laitteen käytöstä ja pistin ukkelit hommiin.

Laite toimii näppärästi erilaisilla pinnoilla, meillä on osa lattioista laminaatilla, osa kiveä ja lisäksi on vielä puiset portaat. Kärcher lattianpesuri soveltuu kaikille tavanomaisille, koville lattiapinnoille, olivatpa ne puuta, laminaattia, kiveä, laattaa tai muovia. Lisäksi liikkuva pesupää ylettyy näppärästi vähän hankalempinkiin paikkoihin, kuten vaikka lipastojen alle ja ahtaisiin kulmiin. Laite itsessään kulkee kevyesti lattialla, sillä eteenpäin pyörivät telaharjat kuljettavat konetta eteenpäin.

Kärcher FC 5 lattiapesuri pesee ja kuivaa lattian siististi ja nopeasti samalla ajolla. Lattiapesuri syöttää puhtaan veden ja pesuaineen mikrokuituteloihin, ja voimakas imutoiminto kerää likaisen veden hygieenisesti likavesisäiliöön, joka on helppo tyhjentää. Nopeasti pyörivät mikrokuitutelat irrottavat lian tehokkaasti, ja jatkuva veden ja pesuaineen syöttö pitää telat raikkaina käytön aikana. FC 5 lattiapesuri säästää vettä jopa 85% verrattuna perinteiseen moppiin ja sankoon, ja se jättää lattian kuivaksi pesun jäljiltä.

Parasta Kärcher lattianpesurissa on kuitenkin se, että se jättää lattiat osaamattomammissakin käsissä puhtaiksi ja kuiviksi. Lattioille ei jää tahmeutta eikä lilluvaa vettä niin kuin joskus mopin kanssa saattaa käydä. Kämppä tuoksuu raikkaalta ja tulee sellainen fiilis kuin meillä olisi käynyt ihan oikea siivooja. Nyt kuukauden käyttökokemuksella on myös todettava, että laite tulee otettua esille paljon useammin kuin perinteinen moppi. Aina ei edes tarvitse imuroida ensin, vaan pelkkä lattianpesuri hoitaa homman. Lattianpesurilla saivat puhdasta jälkeä aikaiseksi sekä allekirjoittanut, että kehitysvammaiset asukkaat ja nuorisokin. Erityisen iso plussa siis helppo käyttöisyydestä ja lattioille jäävästä puhtauden tunnusta. Positiivista on myös se, kuinka vähän vettä ja pesuainetta lattioiden pesemiseen kuluu. Kun laitteen mukana tullut pesuaine loppuu, aion kokeilla lattian pesuun niitä ekologisia pesuaineita, joita muutenkin käytän siivouksessa.

Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin väri on makuuni ehkä hieman ronski. Huutomerkin värinen raksakeltainen viittaa mielestäni siihen, että meillä olisi kotona joku lian poisto jyrä. Vähempikin riittäisi.

  

Kaikkia kuitenkin kiinnostaa palautinko laitteen. No en palauttanut. Päätin että on aika siirtyä uuteen aikaan ja jättää moppailut historiaan.

Tohtori House diagnosoi minulle endometrioosin

Terveisiä sairaslomalta!

En ole blogissani juurikaan puhunut omista tai muidenkaan sairauksista, mutta koska tällä hetkellä elämässäni on kovasti pinnalla terveys, aijon pyhittää kokonaisen postauksen naisten terveydelle. Varoituksen sana siis, aion poistua mukavuus alueeltani ja ottaa puheeksi kuukautiset. Asia on minulle tärkeä siksi, että olisin luultavasti itse päässyt vähän vähemmällä, jos olisin tajunnut ottaa asian puheeksi vähän aikaisemmin.

Minä olen niitä naisia, joille ei todellakaan ole luonnollista puhua luonnollisista asioista. Vatsantoiminta, kuukautiset ja pissalla käymisen tiheys ei koskaan ole olleet mulle casuaaleja keskustelun aiheita. Tai synnytyksen jälkeiset peräpukamat tai virtsankarkailu. YÄK! En todellakaan ole halunnut jakaa kokemuksia mistään pissa-kakka sektorin asioista, kuukautisvaivoista puhumattakaan. Kiitos, mutta ei kiitos.

Tämä puhumattattomuuteni ja itsekseni kärvistely johti omalla kohdallani siihen, että käsitys normaaliudesta hävisi. Luulin että naisen elämään kuuluvat lamauttavat kivut, väsymys ja niin runsaat kuukautiset ettei pariin päivään voi poistua kotoa.

Onnekseni olen kuitenkin aina ollut suuri tv:n lääkärisarjojen ystävä. Rakastin Teho-osastoa, nykyisin menee kaikki Greyn anatomiat, Code blackit, New Amsterdamit, Chicago Medit ja totta kai Doctor House. House nousee näistä keskeiselle sijalle, sillä sen avulla diagnosoin itselleni endometrioosin ja hankkiuduin viimein lääkäriin.

Endometrioosi on kohdun limakalvon sirottumatauti.

Nimi kuvastaa sairautta: kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla. Pesäkkeet aiheuttavat kudokseen kroonisen tulehdusreaktion. Estrogeeni vaikuttaa pesäkkeiden kasvuun. Munasarjojen erittämän estrogeenin lisäksi myös endometrioosipesäkkeet itse tuottavat estrogeenia. Periaatteessa endometrioosia voi olla missä tahansa vatsaontelossa tai jopa sen ulkopuolella. Lähde: Duodecim

Endometrioosin diagnosointi  ei ole kovin helppoa, vaikka siitä kärsii noin 10% naisista. Yleisyydestään huolimatta endometrioosi on edelleen huonosti diagnosoitu sairaus. Diagnosiviive on edelleen 6-9 vuotta. Endometrioosia voidaan epäillä jo potilaan antaman oirekuvan perusteella. Endometrioosin oireista voit lukea enemmän endometrioosiyhdistyksen sivuilta, josta voit tulostaa avuksesi myös oirepäiväkirjan.

Itse marssin lääkärille diagnoosin kanssa. Tohtori Housen mukaan minulla on endometrioosi, voisitteko hoitaa sen pois, kiitos? Nopeasti kävi ilmi, että ensiksikin endometrioosi on krooninen sairaus ja toisekseen lääkäri ei pystynyt todentamaan diagnoosiani. Endometrioosi todetaan usein lapsettomuushoitojen yhteydessä, mikä oireena ei sopinut minulle ollenkaan. Minulla olevia oireita lähdettiin kuitenkin hoitamaan samoin tein. Sain lääkkeitä sekä kipuun, että vuotojen runsauteen. Sinnittelin lääkkeiden kanssa varmaan vuoden todetakseni ettei ongelma ollut poistunut riittävästi. Olin lääkkeiden syönnistä huolimatta joutunut rajoittamaan elämääni ja pysyttelemään kotona kuukautisten aikaan.

Seuraavaksi kokeiltiin niin e-pillereitä, hormoonikierukkaa kuin keltarauhashormoniakin. Syystä tai toisesta hormonihoidot tuntuivat vain pahentavan asiaa. Kohdusta löytyi myoomia, jotka siirsivät kierukan pois paikoiltaan ja syvensivät epätoivon tilaani. Vihdoin viimein ei ollut enää muita hoitomuotoja jäljellä kuin kohdun poisto.

Kohdun poisto on gynegologian suurimpia leikkauksia eikä sitä lähdetä tekemään kevyin perustein. Itselleni leikkaus tuntui aluksi todella vaikealta, mutta kun erilaisista hoitomuodoista ei parin vuoden jälkeen löytynyt apua, tuntui helpottavalta päästä leikkaus jonoon. Suomessa tehdään paljon kohdun poistoja, vaikka hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Kannattaa lukea ylen juttu aiheesta.

Luin etukäteen kokemuksia kohdunpoistosta ja törmäsin ajatukseen jossa eräs kohdunpoiston kokenut kuvaili kohtua naiseuden ytimeksi. Myös osa hänen läheisistään oli kauhistellut ajatusta kohdun poistosta. Itselleni asia oli menttaali puolella helpompi, paristakin syystä. Ensinnäkään en koskaan ole suhtautunut kohtuuni minään naiseuden ytimenä vaan enemminkin vanhana uskollisena sotaratsuna. Toisekseen lastemme lukumäärä on päätetty jo yli kymmenen vuotta sitten, kun miehelleni on tehty sterilisaatio. Tämä sanottuna oli silti yllätys millaisen tunne ryöpyn leikkauksen lähestyminen aiheutti. Aikaisemmin päätös lapsiluvusta oli oma, minun ja mieheni päätös. Leikkaus tavallaan otti pois omaan päätökseen liittyvän määräysvallan, jatkossa kehoni ei voisi kantaa lasta vaikka haluaisinkin. Ja todennäköisesti raskaaksi tuleminen olisi muutenkin vaikeaa myoomista ja endometrioosista johtuen. Tuosta sterilisaatiosta nyt puhumattakaan. Silti järjenvastainen haikeus täytti mieleni. Tässäkö ne nyt olivat, nuoruuteni hedelmälliset vuodet? Suurimmat kriisit kohdun poistosta liittyivät siis ikääni, naiseuteeni en koe leikkauksella olleen vaikutusta.

Odotin leikkausta puolisen vuotta. Välillä ajattelin leikkausta enemmän, välillä vähemmän. Välillä jännitti, välillä toivoin leikkaus ajankohdan olevan jo huomenna. Kävin lääkärissä leikkaustapa arvioinnissa ja kohtuni sai hyvää palautetta. Neljästä lapsesta huolimatta kohtuni oli hyvässä kunnossa ja napakasti oikealla paikallaan. Että jotain hyvää sentään.

Itse leikkaus oli minun näkökulmastani helppo. Nukahdin ja heräsin vatsassani kolme reikää ja kurkku käheänä. Olin yön sairaalassa ja sain säkillisen lääkkeitä mukaani. Naistenklinikalla hoito oli hyvää ja empaattista. Sairaslomaa sain kaksi viikkoa.

En vielä tiedä miten leikkaus tulee muuttamaan elämääni. Sen kuitenkin tiedän, että endometrioosi löydettiin vasta tähystysleikkauksessa ja että ennen leikkausta otetuissa verikokeissa paljastui, että minulla on varastoraudan puutosta. Rautakuuri auttoi väsymykseen ja olo on pitkästä aikaa toiveikas. Ehkä naisen elämä voi olla muutakin kuin väsymystä, särkyä ja jatkuvaa vuotamista.