Olen ollut pian kaksi vuotta yrittäjä mieheni kanssa. Olen tuona aikana tehnyt töitä vaa apinana, mutta pitänyt myös monta viikkoa lomaa. Kesälomaa, syyslomaa ja talvilomaa. Muuten en jaksaisi.
Yrittäjinä olemme vastuussa 24/7. Perhekoti Vipunen tarjoaa kehitysvammaisille asuin- ja päivätoimintapalveluita. Paikalla on aina oltava työntekijöitä, ensisijainen prioriteettimme on huolehtia asukkaiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Jos joku työntekijöistäni estyy esim sairauden vuoksi tulemasta töihin, jompi kumpi tuuraa heitä. Samassa talossa kanssani asuu kehitysvammainen asukas, vaikka olisin vapaalla, käyn hänen kanssaan keskusteluita, kommunikoin kuten kohteliasta on. Silloinkin kun en jaksaisi, ei huvittaisi, haluaisi vain omaa rauhaa. Jos en pysty siihen, tiedän olevani loman tarpeessa.
Olemme jakaneet keskenämme vastuuta yrityksestä niin, että minä hoidan paljon yhteistyökuvioita sidosryhmiin ja omaisiin, tarvittaessa myös vapaa-päivinäni. Työhöni kuuluu, yhteyden pitämisen lisäksi, toimia esimiehenä työntekijöille. Tehtäväni on huolehtia, että kaikki hommat tulevat tulevat hoidetuksi, kaikilla on yhteinen näkemys siitä, miksi tätä työtä tehdään, työntekijöiden ideat, huolet ja onnistumiset tulevat kuulluiksi. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että tehtäväni on huolehtia siitä, että työntekijöillä on hyvä olla töissä, jolloin se suoraan heijastuu myös asukkaiden hyvinvointiin. Olen myös vastuussa yritykseni kehittämisestä. Haluaisin tarjota asukkaillemme maan parasta asumista ja päivätoimintaa. Yksilöllistä, yhteisöllistä ja kodinomaista. Toivosin, että tulevaisuudessa Perhekoti Vipunen olisi paikka, jonka toimintatapoja voitaisiin monistaa isompienkin yksikköjen käyttöön. Haluaisin, että kehitysvammaisten yksilölliset tarpeet ja toiminnan laatu nähtäisiin laajemmin kuin pelkkään tilaan ja työntekijöiden koulutukseen liittyvinä kriteereinä.
Joskus esimiehenä oleminen on raskasta. Kun organisaatiosta puuttuu väliportaan johtaminen, ei ole ketään ketä syyttää työntekijän kannalta epäedullisista ratkaisuista. Olen itse sekä määräävä, että toimeenpaneva voima. Jokaisen päätöksen, virheen ja onnistumisen takana on seistävä itse, omilla jaloillaan. On uskallettava ajatella kokonaisuutta silloinkin, kun se ei välttämättä ole jonkun henkilökohtainen paras. On uskallettava puhua, puuttua ja vaatia. On pysähdyttävä kuuntelemaan.
Ilman työntekijöitäni en jaksaisi. Minulla on töissä tiimi, johon tiedän voivani luottaa. He ovat innostuneita, sitoutuneita ja keskenään erilaisia. Ilman loistavaa tiimiä ei olisi perhekoti Vipustakaan.
Yrittäjänä parasta on mahdollistaminen. Voi tarjota sellaisen työpaikan, jossa on hyvä olla töissä. Voi tarjota sellaisen kodin asukkaille, jossa on hyvä elää. Voi ketterämmin toteuttaa asukkaiden toiveita, kuin isoissa organisaatioissa. Voi aidosti kuunnella mitä kenelläkin on sanottavana. Voi kokeilla erilaisia asioita pelkäämättä. Voi antaa tilaa virheille ja pieleen menemisille, omilleen ja muiden. Voi kiittää ja kannustaa.
Tästä kaikesta tarvitsee kuitenkin lomaa. Aikaa jolloin saa välimatkaa omaan tekemiseen, muiden tekemiseen, vastuun kantamiseen, tavoitettavana olemiseen. Ja kiitos kysymästä, kyllä! Lomani alkaa torstaina!
