Author: minna

Helppo kasvimaa – kasvikset omasta maasta

Helppo kasvimaa on tämän hetkisen kokemukseni mukaan legendaa. Helpointa on ostaa kasvikset kaupasta. Jos rehellisiä ollaan. Kasvimaan ei kuitenkaan tarvitse olla koko kesän työleiri, vaan hauskaa yhdessä tekemistä koko perheelle. Omavaraista musta ei kuitenkaan ihan ensi yrittämällä tullut.

Kasvimaa kaipaa joka päiväistä hoitoa

Harvinaisen kuiva alkukesä on asettanut omat haasteensa kasvimaan hoidolle. Helppo kasvimaa muuttuu hitusen työläämmäksi, jos luonto päättää olla osallistumatta kastelutehtäviin. Tähän on kuitenkin yksi vinkki, palkkaa lapsi kesätöihin kastelemaan. Sopivaa palkkaa vastaan teinikin innostuu kummasti hoitamaan yhteistä kasvimaata.

Eräs kasvimaata vitsaava vaiva on tietenkin erittäin hyvin viihtyvä rikkaruohopopulaatio. Kitkentää haittaa se, etten tunnista kylvämiäni kasveja. Kohopenkeissä tunnistaminen on helpompaa, mutta koska ideani oli tehdä kukkiva potangeria, kylvin osaan penkeistä kukkia. Nämä kukkapenkit ovat nyt enemmän tai vähemmän rikkaruohojen valtaamia.

Oman haasteensa tuovat puutarhassa vaeltelevat eläimet. Peurat, kanat ja koirat viihtyvät puutarhassa ja aiheuttavat erilaista tuhoa. Peurat pistelevät poskeensa huolella vaalitut taimet, kanat kuopsuttelevat kohopenkkejä aiheuttaen sen, että sipulit ja taimet sinkoilevat ja kuolevat. Koirat eivät muuten vaan kunnioita istutuksia vaan kaivelevat omiaan juuri väärissä paikoissa. Ongelman on osittain ratkaissut harsotus ja aitaaminen. Peuroja varten puutarhaa ympäröi sähköaita, joka on ajastettu toimimaan öisin. Pienempi puutarha-aita sähköaidan sisällä suojaa kasveja kanoilta ja koirilta.

Helppo kasvimaa olis ihanne tapauksessa myös erilaisilta kasvitaudeilta ja tuholaisilta vapaa. Koska näin ei tietenkään ole, on karviainen täynnä karviaispistiäisen toukkia, omenapuussa on jotain tunnistamattomia toukkia ja herukoissa taitaa piillä tuo sama karviaispistiäinen. Internetti kertoi mäntysuovalla suihkuttamisen auttavan asiaa, mutta kokeiltuani sitä on tuloksena vain puhtailta matoilta tuoksuva puutarha, pistiäiset jatkavat elämäänsä tuoksusta välittämättä.

Helppo kasvimaa | hyötypuutarha | vihannesten viljely | omasta maasta | puutarha

Helppo kasvimaa | hyötypuutarha | vihannesten viljely | omasta maasta | puutarha

Helppo kasvimaa kasvulaatikoihin

Kasvulaatikot helpottavat kasvimaanhoitoa huomattavasti. Laatikot on perinteistä kasvimaata huomattavasti helpompia pitää rikkaruoho vapaana. Niitä on ergonomisempi hoitaa, koska laatikot nousevat selkeästi maasta. Kasvit myös viihtyvät niissä hyvin, ne on helppo suojata erilaisia tuholaisia ja hallaa vastaan harsolla. Samalla harso auttaa pitämään maan kosteana. Mikään kaunistushan se ei ole, mutta epätoivoinen puutarhuri ottaa kaikki keinot käyttöönsä. Kasvulaatikoissa kasvimaa on kuitenkin huomattavasti helpompi hallita kuin perinteisessä mallissa.

Suosittelen myös ehdottomasti merkitsemään minne on kylvänyt mitäkin. Itsehän en kaikista suunnitelmista huolimatta niin tehnyt, joten osa siemenistä meni haaskuuseen. En tiennyt olinko kylvänyt jotain johonkin, oliko joku alue tyhjä, vai eivätkö siemenet vain itäneet. Lisäksi näin jälkiviisaana kehoittaisin jättämään taimille suositellun tilan. Kasvulaatikossa kasvit todellakin kasvavat valtavan suuriksi ja voi käydä niin, että jokin heiveröisempi jää kokonaan isompien ja nopeampi kasvuisten taimien alle.

 

Helppo kasvimaa | hyötypuutarha | vihannesten viljely | omasta maasta | puutarha  Helppo kasvimaa | hyötypuutarha | vihannesten viljely | omasta maasta | puutarha

Nauti kasvimaan tarjoamista mahdollisuuksista

Kasvimaan hoitaminen kannattaa kuitenkin ottaa löysin rantein. Poistaa rikkaruohoja ohi kulkeissaan, nauttia kastelun lomassa retiisi suoraan maasta poimituna. Viedä kasvimaan laidalle muutama puutarha tuoli ja istua nauttimaan kesäillasta. Antaa lasten hakea salaattia suoraan penkistä, tarjoa maistiaisia pitkin kesää. Hyödynnä satokaudessa olevat kasvikset ruokapöydässä. Kuinka monta erilaista raparperireseptiä keksit?  Ihailla kasvien muotoja, värejä ja iloita jokaisesta esiintulevasta taimesta. Ei kannata jäädä itkemään paleltuneita papuja, eikä itämättömiä salaatteja vaan kylää uusia ja toivoa parasta.

Kannattaa ajatella kasvimaan hoitamista prosessina, jossa joka vuosi oppii uutta. Ensi vuonna tietää paremmin. Ja uskoo vanhaa kansaa joka sanoo, että kesäkuussa tulee vielä halla öitä. Sen sijaan, että surisi epäonnistumisia, nauttii jokaisesta onnistumisesta. Juhlii jokaista omasta maasta saatua suupalaa. Ottaa jokailtaiset kastelut omana aikana ja puolison kanssa jaetut rikkaruohotalkoot parisuhteen kannalta välttämättöminä yhteisinä hetkinä. Se palkitsee.

Arvostan kasvimaan tarjoamia henkisen kehityksen mahdollisuuksia.

   Helppo kasvimaa | hyötypuutarha | vihannesten viljely | omasta maasta | puutarha

Koulunsa päättävälle tyttärelleni

Vanhin tyttäreni valmistui peruskoulusta. Kevätjuhla oli perinteinen, oli musiikki esityksiä, päättävien oppilaiden kiitospuhe, rehtorin onnentoivotukset, todistusten jako ja suvivirsi. Itkin koko juhlan läpi. Siitä hetkestä lähtien kun ysi luokkalaiset saapuivat airueen saattelemina paikalle siihen saakka kun tyttäreni oli poistunut jumppasalista. Olin haljeta haikeudesta, ylpeydestä, riemusta ja rakkaudesta.

Pieni tyttäreni on jo melkein aikuinen nainen. Hänellä on elämässään kaikki mahdollisuudet tulla siksi ihanaksi ja hyväksi ihmiseksi kuin hän on. Hänellä on mahdollisuus unelmoida, haaveilla ja valita mitä haaveita hän lähtee tavoittelemaan. Kaikki maailman ovet ovat hänelle avoinna. Hän on viisas, kaunis ja kykenevä.

Kevätjuhlissa itkin yhden aikakauden päättymistä, uuden alkamista ja sitä kaikkea siihen pieneen tilaan pakkautuneen toivon määrää. Kuinka valtavasti erilaisia unelmia sinne mahtuikaan. Opiskelupaikoista, ensimmäisistä tyttö- ja poikaystävistä, paremmasta tulevaisuudesta, onnellisuudesta, rakkaudesta, hyväksynnästä. Olisi tehnyt mieli rutistaa jokaista eksyneen ja vähän hämmentyneen näköistä nuorta ja sanoa, että hyvin sä vedit! Sä riität, sä pystyt ja sä pärjäät. Maailma on sulle auki, mene ja etsi sen sulle tarjoamat mahdollisuudet! Älä pelkää epäonnistumista, koska kaikki me ollaan kaaduttu ja kontattu. Ja siksi justiin me ollaan nyt tässä. Äläkä sorru vertailemaan itseäsi muihin. On kauhean helppo hukata omat unelmansa muiden unelmiin. Äläkä pelkää sitäkään, että joskus kesken matkaa huomaa, ettei kaikki unelmat ole tavoittelemisen arvoisia. Ole rohkea, ole utelias, usko itseesi ja ole muille ystävällinen. Sillä pärjää pitkälle.

Samaan aikaan mä itkin omaa irti päästämisen tuskaani. Mä en enää tiedä kaikkea mun lapsen elämästä. Mä en voi päättää hänen puolestaan, enkä suojella häntä maailman perspuolelta. Mun on annettava hänen ottaa riskejä, tehdä virheitä, kaatua ja satuttaa itsensä. Mun on uskottava, että kaikki se oppi ja viisaus, mitä hän on kerännyt itseensä yli viidentoista vuoden ajan, kantaa ja auttaa häntä tekemään hyviä päätöksiä. Mun on uskottava, että hän osaa pyytää apua tarvittaessa. Mun on luotettava siihen, että vanhempien antamat eväät riittävät. Mun on oltava samaan aikaan läsnä kun annan hänen pikku hiljaa mennä. Eikä se kuulkaa ole helppoa.

Koulunsa päättävä lapsi sai lahjaksi retiisi nipun ja Tarinoita kapinallisille tytöille -kirjan.

Toukokuu

Tämä on ollut kaikin puolin kummallinen toukokuu. On ollut lämmintä ja kuivaa. Kuumaa jopa. Olen ollut enemmän ulkona kuin sisällä.

Olen hämmästynyt pihani kauneudesta, rikkaruohojen vimmasta ja esiin nousevista perennoista. 27 pionia nousee ponnekkaasti eri puolilta pihaa. Olen kastellut, rakentanut ja kitkenyt niin kuin tämä olisi viimeinen kesä, mutta suunnitellut tulevaa, niin kuin tämä olisi vasta ensimmäinen.

Olen tehnyt raparperimehua, nauttinut sitä sitruunamelissan kanssa melkein valmiilla terasilla ja kuunnellut kuinka käki kukkuu. Olen grillannut munakoisoja omasta puutarhastani hakemilla yrteillä ja haaveillut mehiläisistä. Olen saanut itse kasvatetun lobelian pukeamaan kukkaan. Yhteen kukkaan.

Olen seurannut tomaattien taian omaista kasvua. Kukintaa ja raakileiden paisumista. Olen harkinnut heidän nimeämistään. Olen istunut omenapuun alla ja katsellut kuinka kukat hiljalleen leijuvat maahan ja kuunnellut pölyttäjien huumaavaa surinaa.

Olen tarkistanut porkkanoiden itämisen päivittäin ja unohtanut minne olen kylvänyt mitäkin. Olen lopettanut kitkemisen salaattilaatikossa, koska en erota rikkaruohoja. Olen syöttänyt lehtikaalintaimia peuroille ja kehäkukan taimia kanoille. Koirien kanssa olen leikkinyt perunan piilotusta.

  

Samaan aikaan olen joutunut miettimään omaa jaksamistani ja terveyden tilaani. Olen käynyt läpi vaihtoehtoja ja päätynyt leikkaus jonoon. Erilaisia hoitoja on kokeiltu, mutta apua ei ole löytynyt. Minulta poistetaan kohtu.

Olen käynyt läpi erilaisia tunteita naiseuteen, ikääntymiseen ja hedelmällisyyteen liittyen. On ollut oikeastaan melko karvasta huomata, miten iso ero on sillä, että päättää, ettei halua enempää lapsia kuin, että ei voi lapsia saada sen takia, että oma keho ei toimi. Illuusio siitä, että itse hallitsee omaan elämäänsä liittyviä valintoja särkyy. Samalla hajoaa kuvitelma ikuisesta nuoruudesta. Sitä ei enää olla hehkeimmässä kukassa vaan ikään kuin ylikypsän päärynän tilassa.

Vaikka toisaalta leikkaus päätös on helpotus. On jaksamista syövää kokeilla erilaisia lääkkeitä, toivoa apua ongelmaan ja pettyä kun tilanne pahimmassa tapauksessa vain pahenee hoitojen myötä. On karseaa olla keski-ikäinen nainen, jonka elämää hallitsee tehtävänsä täyttänyt kiukuttelemaan ruvennut kohtu.

Eli tässä sitä keikutaan. Kasvatetaan papuja kuin viimeistä päivää kun jostainhan se hedelmällisyyden kokemus on saatava.

 

Toukokuun kukkia

Toukokuu on ollut täynnä tasapainoilua. On ollut ihanaa ja stressaavaa. Yrittäjänä olen uusien haasteiden edessä, lisäksi terveyteni aiheuttanut pään vaivaa. Onneksi minulla ei ole mitään henkeä uhkaavaa sairautta, mutta kuitenkin haasteita, jotka tuovat stressiä ja epävarmuutta elämään. Toisaalta minulla on ollut mahdollisuus työskennellä puutarhassa päivittäin. Olen kylvänyt ja istuttanut. Ja kastellut. Toukokuu on ollut siitäkin erityinen, että hellettä on riittänyt. Eikä satanut ole moneen viikkoon. Ja sitten on tietenkin ihanan kamala Helmi -koiravauva, lasten koulujen loppumiset, partioleiri ja koko yrityksen lomiin liittyvät järjestelyt. Ja yhden työntekijän sairastuminen, joka meidän pienessä työyhteisössä kyllä tuntuu. Toisaalta on ihanat valoisat illat, pionin nuput, kukkakurssit, ystävät, perhe, lämpö ja aurinko. Eli voiton puolella tässä ollaan.

Nämä kuvat on Kretta Järvenpään järjestämltä kukkakurssilta Måla&Moresta. Ihailen suuresti Kreetan upeita kukkakuvia ja osallistun hänen kursseilleen aina kun se on mahdollista. Muutaman tunnin kukkaterapia on parasta mitä stressaavina aikoina voi tehdä. Kukkien kanssa touhutessa kaikki muu unohtuu, tärkeätä on vain värit, muodot ja sommittelu. Tällä kertaa myös ruukku maalattiin itse Måla&Moren kalkkimaaleilla. Minä maalasin omani ihanan oranssiksi, ostin kotiin muutaman purkin mukaankin, koska sävyt olivat upeita ja lopputulos mukavan matta. Kurssit ovat myös siitä kivoja, ettei mitään tarvitse osata ennakkoon. Kreetan opastuksella ja upeilla kukilla ei vaan voi mennä mönkään!

Aikaisemmista kukakurssi kokemuksistani voit lukea täältä: Elämäni ensimmäinen kukka-asetelma ja joulukukkaworkshop


Raparperin satokausi on nyt – helppo raparperimehu

Raparperin satokausi on toukuussa. Se on yleensä ensimmäisiä herkkuja mitä omasta maasta saa poimia, erilaisten villivihannesten lisäksi. Tänä keväänä ilmat ovat todellakin suosineet. Jopa siinä määrin, että omavaraisuus hankkeeni meinasi kokea ensimmäisen takaiskunsa. En olisi millään halunnut mennä sisälle pilkkomaan raparperia.

Onneksi neuvokkaan ihmisen vaimona hätä ei ollut tämän näköinen. Mieheni suosiolla avustuksella raahasimme kasvimaanlaidalle vanhan tiskipöydän ja kas, näin  vihannesten pesemisen ja pilkkomisen voi hoitaa ulkona omenapuun katveessa. Tästä innostuneena sain laitettua ensimmäiset raparperimehut ja piirakan tulille.

Kuvia varten mietin pitäiskö mun hakea joku eteerinen pellavamekko päälle, mutta päädyin kuitenkin pitämään mun supercoolin palmu t-paidan. Se on osa mun tietoista brändin rakennusta. Supercool keski-ikäinen trendsetteri. Enkä nyt puhu luukista, vaan elämän asenteesta. Pingissä puhuttiin siitä, että tarinoiden kertomisen sijaan tarinoiden tekeminen on tärkeää. Ja rohkeus ja aitous on nouseva trendi. Ja että kaltaisteni influenssereiden pitää olla uskollisia itselleen. Se on tärkeintä valuuttaa.

Mä olen tuolla kasvimaalla kyykkiessäni miettinyt ankarasti näitä vaikuttaja kuvioita. Että mikä on mun agenda, mitä mä haluan vaikuttaa? Sitähän mä nimittäin olen miettinyt viimeiset 30-vuotta. Että mikä on mun juttuni? Mistä mulla on sanottavaa isolle yleisölle? Mä olen elämässäni tehnyt monenlaista. Opiskellut, yrittänyt ja kokeillut. Yhteistä kaikelle mun tekemiselle on ollut osallisuus ja yhteisöllisyys. Ja onnellisuus, mä olen valinnut tekemiseni sen perusteella, että se on tehnyt mut onnelliseksi. Tällä hetkellä puutarhan hoitaminen ja itse kasvatetut kasvikset, tai ainakin niiden viljely tekevät mut onnelliseksi. Likaiset kädet, märät kengät, kykkiminen ja mullan kärräys lievittävät stressiä ja saavat hymyn huulille. Puutarhassa työskentely on monipuolista, luovaa, hauskaa ja yllätyksiä täynnä. Kas, tuokin on itänyt!

Miten raparperimehun resepti sitten liittyy näihin teemoihin? No kuulkaa? Mikä tekisi ihmisen enemmän osalliseksi, kuin puutarhan hoito? Itse tehdyn raparperimehun tarjoaminen janoisille, se on nestemäistä onnea suoraan kitaan kaadettuna. Yhteisöllisyydestä puhumattakaan.


Raparperimehu

3l raparperinpaloja
400g sokeria
3l kiehuvaa vettä
1 luomusitruunan mehu ja kuori
1 vanilijatanko

Kaada kiehuva vesi sokerin, vanilijatangon ja raperperin palojen päälle. Lisää sitruunan mehu lisää keltainen kuoriosa. Anna seistä seuraavaan päivään.
Sekoita mehu ja siivilöi se puhtaisiin pulloihin. Säilytä jääkaapissa.
Mehu on hyvää sellaisenaan, mutta se sopii myös erilaisten drinkkien pohjaksi ja kakkujen kostutukseen. Lähde: Keittiöpuutarha -kirja

 

Nyt ryhdytään omavaraisiksi

Heitin tuossa muutama viikko takaperin miehelleni huikean hyvän idean, ryhtyisimme omavaraisiksi kasvisten suhteen. Olin jo hankkinut aiheesta pari kirjaa, tilannut aikaisemmin keväällä useita siemenpusseja ja aloittanut kylvötouhut tohinalla. Ja innostunut ihan älyttömästi kuten tapanani on. Sitä paitsi mikä olisi luomumpaa ja ekologisempaa kuin omin pikku kätösin kasvatetut vihannekset. Lehtikaalin taimiakin olisi koko kylän tarpeet tyydyttämään.

Olen puutarhurin tyttö. Näillä samoilla mailla, jotka nyt mieheni kanssa omistamme, on viljelty luomuvihanneksia myyntiin. Tai oikeastaan biodynaamisia vihanneksia. Noilta samoilta pelloilta olen kerännyt papuja ja harventanut porkkanoita. Niin paljon, että kuvittelin sen olevan riittävästi puutarhan hoitoa loppu elämäkseni.

Omavaraisuudesta olen ollut aikaisemminkin kiinnostunut. Silloin kokeilimme kasvattaa itse sen lihan mitä syömme. Meillä oli niin lampaita kuin kanejakin, mutta sanotaanko näin, etteivät rahkeet riittäneet. Kaikki se aitausten tekeminen, eläinten sitovuus ja teuraaksi vienti olivat loppujen lopuksi liikaa. Luovuimme eläimistä siinä vaiheessa kun vanha pihatto piti purkaa uudisrakennuksen tieltä, emmekä hankkineet enää lisää. Muistan, että hulluimpina aikoina haaveilimme omasta lehmästä!

Nyt pähkähullut ideat ovat taas vallanneet mielen. Kasvulaatikoiden määrä on tuplaantunut ja sekään ei riitä. Ostin niin paljon siemeniä, että niiden kaikkien kylväminen vaatii järjettömästi tilaa. Porkkanat, punajuuret ja osa purjoista on nyt maassa ja puolet penkeistä on mennyt. Purjot olisi voinut istuttaa maahan vasta parin viikon päästä, mutta kasvihuone on lattiasta kattoon asti täynnä, joten jotain oli jo pakko saada maahan.

Munakoison ja annaskirsikan taimia on valtavat määrät. Tomaattia enemmän kuin kasvihuoneeseen tulee koskaan mahtumaan. On kurkkua, paprikaa ja kurpitsaa. Montaa laatua totta kai. Ja kukkia, koska siinähän ne näppärästi kasvavat sivussa. Mies jyrsii peltoa kuin hullu, että saadaan perunaa. Ja kompostoi, koska se vasta on elämän eliksiiriä.

Pitäisi saada isompaa kasvihuonetta, enemmän laatikoita, tukia pavuille ja tietenkin maakellari! Ja aitaa, joka pitäisi peurat erossa meidän vihanneksista.

Tapani on innostua ja vetää sata lasissa siihen asti, kunnes ei enää kiinnosta. Kysykää syksyllä mitä omavaraisuudelle kuuluu.

Mites teillä, lähteekö mopo käsistä puutarhahommissa?