Luumureseptit ovat olleet viime aikoina kovalla käytöllä tässä keittiössä. Meillä on kaksi luumupuuta, jotka kypsyvät hieman eri aikaan, toinen oli kypsä viikko sitten ja toinen varmaan viikon päästä. Kummastakin puusta tulee mukavasti luumuja, eli sen verran, että niitä saa sekä syödä sydämensä kyllyydestä, että säilöä toisen sydämen kyllyyden verran.
Olen useana vuonna tehnyt luumuista hilloa sekä pelkiltään, että omenaan sekoitettuna, mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla vähän eritapoja säilönnässä. Reseptejä selaillessani olin oikeastaan yllättynyt kuinka monessa yhteydessä luumut säilöttiin erilaisiin viinoihin. Rommiin, brändyyn ja likööreihin. Ja ne luumureseptit pääsivätkin heti testiin. Ainakin limoncelloluumujen liemi on herkullista.
Luumureseptit säilöntään
Säilö syksyn sato talteen ja anna lähipiirille herkkulahjoja. Limoncello -luumuista teet ihanaa suklaista “Schwarzwaldin” kakkua.
Limoncello -luumut
2 vaniljatankoa 8 dl vettä 3 dl sokeria 3 tähtianista 2 kanelitankoa 2 dl sitruunalikööriä eli limoncelloa 1 kg luumuja
Valmistusohjeet
Halkaise vaniljatangot. Keitä vesi ja sokeri mausteiden kera sokeriliemeksi. Lisää lopuksi likööri ja kuumenna nopeasti. Älä keitä. Pese hedelmät. Halkaise ne ja poista kivet. Laita hedelmät suureen lasipurkkiin, joka on desinfioitu hyvin. Kaada päälle kuuma liemi ja sulje purkki tiiviisti. Anna maustua muutamia viikkoja ennen syömistä. Säilytä pimeässä ja viileässä.
Säilötyt hedelmät säilyvät hyvinä useita kuukausia suljettuna.
Kiehauta vesi, sokeri ja mausteet kattilassa ja anna liemen jäähtyä. Pese luumut ja poista kivet. Kaada sokeriliemi puhtaaseen hillopurkkiin. Asettele liemen päälle vuorotellen luumun puolikkaita ja sokeria sekä rommia. Huomaa, että luumujen tulee jäädä nestepinnan alapuolelle. Sulje korkki hyvin. Anna maustua 2-4 kuukautta purkissa jääkaapissa. Voit käännellä purkkia välillä, jotta rommi ja sokeri sekoittuvat ja sulavat kunnolla.
Kalttaa ensin luumut ja poista kuoret. Halkaise luumut ja poista kivet. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Pilko omput sopivan kokoisiksi paloiksi.
Laita luumut, omenat, vesi, kanelitangot ja timjami kattilaan ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää sokeri, sekoita ja anna keitä vielä toiset 10 minuuttia. Kuori vaahto pinnalta ja purkita puhtaisiin, kuumiin lasipurkkeihin.
Anna jäähtyä huoneen lämmössä ja säilytä kylmässä.
Mausteinen luumuketsuppi
Tarvitset:
1 kg kivettömiksi putsattuja ja pilkottuja tuoreita luumuja
3 keskikokoista punasipulia silputtuna
1 dl punaviiniäetikkaa
1 dl punaista balsamietikkaa
2 ½ dl fariinisokeria
4-6 valkosipulinkynttä murskattuna
½ tl chilijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl suolaa
½ tl jauhettua neilikkaa
1 tl mustapippuria rouheena
½ tl kuivattua timjamia
(1 rkl sitruunamehua)
Valmistusohjeet
Laita kaikki aineet paksupohjaiseen kattilaan ja keitä hiljalleen noin puoli tuntia. Sekoita keittämisen aikana, ettei ketsuppi ota pohjaan kiinni.
Soseuta seos tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
Tarkista maku ja lisää halutessasi 1 rkl sitruunamehua jos kaipaat ketsuppiin hieman lisää happamuutta.
Kaada ketsuppi kuumana puhtaisiin lasipulloihin tai -purkkeihin. Sulje korkit/kannet.
Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja siirrä kylmään.
Avaamaton luumuketsuppi säilyy kylmässä kuukausia, avattu noin 2 viikkoa.
Terveisiä sairastuvalta. Olen karseassa flunssassa, taas. Tuntuu, ettei mulla ole kausiflunssaa, mulla on kuukausiflunssa. Yskää, pientä kuumetta ja päänsärkyä. Kaikki voimat poissa ja ääni mennyt. Yrittäjä perheessä hän se tarkoittaa sitä, että mieheni tuuraa minua. Ja se ei ainakaan helpota huonoa omaatuntoa joka puolikuntoisuudesta väistämättäkin tulee. Minä makaan sängyssä netflixiä tuijottaen kun ukko parka hoitaa kodin, lapset, yrityksen ja vielä sadonkorjuunkin. Onneksi mulla on maailman paras mies.
Sairastellessa olen ehtinyt miettiä. Miettiä elämää, tehdä suunnitelmia, hylätä tekemiäni suunnitelmia, tehdä lisää suunnitelmia, innostua, ahdistua, luovuttaa ja oivaltaa. Aika paljon kuitenkin suhteellisen lyhyen sairastelun aikana.
Opintokriisi
Olen harrastanut opiskelua työnohella vuodesta 2010, jolloin aloitin HAMKissa ohjaustoiminnan artenomin opinnot. Sen jälkeen olen opiskellut myös vuoden taideterapian perusteita ja vuoden valokuvaajan tutkintoa. Nyt veri vetäisi taas opintojen pariin. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, mutta sen oman tiensä hahmottaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Olen sosiaalialan ammattilainen, esimies, yksikönjohtaja, kehitysvammapuolen asiantuntija etten sanoisi. Mutta mitään koulutustahan minulla ei ole, joka pätevöittäisi minut tehtäviini myös muodollisesti. Itseäni kiinnostaisi Sosiaalialan johtaminen ja kehittäminen YAMK tutkinto, mutta koska minulla ei taustalla ole sosionomin koulutusta, en pääse myöskään tekemään ylempää sosionomin tutkintoa. Sosionomin koulutus taas tässä vaiheessa tuntuu pätevöitymiseltä tehtäviin, joista olen ikään kuin edennyt jo muutama vuosi sitten yrittäjäksi ryhtyessäni.
Koska en ole nainen, joka jää tuleen makaamaan, ilmoittauduin varmuudelta sekä avoimeen yliopistoon, että avoimeen AMK:iin. Yliopistolla sosiaalispykologia ja AMKissa kulttuurituotanto. Näissä sinällään hyvin erilaidoilla olevissa opinnoissa on valintakriteereinä se, että sosiaalityöntekijänä voisin luultavasti hyödyntää nykyistä osaamistani vammaistyössä, mutta Ohjaustoiminnan artenomin YAMK tutkinto on kulttuurituottaja. Oma opintopolkuni ikään kuin ohjaisi sinne kulttuurituottamiseen, kun taas nykyinen osaamiseni tuonne sosiaalialan suuntaan. Avoimessa pääsen tunnustelemaan kumpaakin polkua.
Mä olen myös aika keski-ikäinen haaveissani. Jos lähden opiskelemaan, haluaisin työn, josta saisi palkkaa. Mielellään tietenkin vähän, mutta mielenkiintoisia töitä, joista maksettaisiin pirun hyvin. Kulttuuri- ja sosiaaliala ei kumpikaan tuossa valossa ole kovin hyvä valinta.
Mitä sitä isona oikein haluiaisi tehdä, muuta kuin opetella omaksi ilokseen erilaisia taitoja kuten mehiläisten hoitamista?
Ja onhan tässä vielä pari muutakin muuttujaa. Niin kuin vaikka opintoihin tarvittava aika ja itsekuri. Joita minulla ei tällä hetkellä tunnu olevan lainkaan.
Mites teidän muiden noin neljäkymppisten urakriisit on päättyneet?
Omenatortut ovat meheviä, makeita ja söpöjä tarjottavia loppukesän juhliin. Marenki huntu nostaa melko perinteiset leivonnaiset uudelle levelille, niin kuin me täällä Kirkkonummen Mastercheffissä tapaamme sanoa. Nämä pienet piirakat syntyivät todentotta Masterchef Australian hengessä. Yhdessä jaksossa kilpailijat tekivät Englannin kruununprinssille pieniä suupaloja ja siitä se ajatus sitten lähti. Kun otin piirakat uunista, havaitsin, etteivät ne ulkonäöllisesti oikein vastanneet kuvitelmaani ja lähdin jatkojalostamaan torttuja ulkonäkökeskeisempään suuntaan. Eivät nämä valmiit omenatortut varmaan vielä kisassa pärjäisi, mutta melko hyviä näistä tuli.
Omenoita tulee taas tänä vuonna valtavat määrät. Olen ehtinyt jo leipoa omenapiirakkaa parikin kertaa, tehdä omenatortut ja kuivatakin osan. Suunnitelmissa on tehdä ainakin vielä jokin säilyke, uuniomenoita ja omenamehua. Ainakin tätä omena-calvadoshilloa on pakko tehdä yksi satsi. Perinteisesti olen myös pakastanut omenasosetta talven varalle. Tänä vuonna olen ajatellut kokeilla myös lakritsilla maustettua omenavoita.
Olen muutenkin omenan ystävä. Keksin sille vaikka mitä käyttöä, eilen pyöräytin omenapuuron jämistä omenasämpylöitä!
Omenatortut marenkikuorrutteella
Makea piirakkapohja
100 g voita 1 dl sokeria 2 ½ dl vehnäjauhoja n. 1 rkl kylmää vettä 1 tl kanelia
Nypi jääkaappikylmä voi, sokeri, vehnäjauhot ja kaneli murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi. Painela taikina takaiseksi. Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 30 min ennen leipomista. Kauli taikina ja leikkaa siitä muotin (tai esimerkiksi hillopurkin kannen) avulla muffinssivuokaan sopivia kiekkoja. Rasvaa muffinssi vuoka hyvin ja aseta kiekko sen pohjalle.Taikinasta tulee noin 24 pientä piirakkaa.
Pilko omenat pieniksi kuutioiksi, sekoita joukkoon kuivat aineet. Täytä tortut omena täytteellä. Aseta jokaisen tortun päälle nokare voita. Paista omenatorttuja 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Marenkikuorrute
2 kananmunan valkuaista 75 g hienoa sokeria (1 tl sitruunamehua)
Valmista marenkikuorrute vaahdottamalla valkuaiset ja sokeri kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Pursota marenki tortun pintaan ja polta siihen kaunis väri kaasupolttimella.
Ihana asistenttini Alma, joka pienenä haaveili ryhtyvänsä kondiittoriksi, mutta valitsikin kauneudenhoitoalan. Syö kuitenkin edelleen mielellään leivonnaisia.
Kesäkurpitsa ohje on tämän sesongin etsityin asia, ainakin tässä keittiössä. Meillä kesäkurpitsaa tulee enemmän kuin syömään ehtii. Jotta kesäkurpitsaan ei heti kyllästyisi, pitää reseptejäkin olla joka lähtöön. Siitä on tehty keittoa, lasagnetyyppisiä vuokia, pastaa, pataa ja mitä ikinä on keksittykkään. Kesäkurpitsasta voi leipoa makeaa ja suolaista ja se antaa mehevyyttä vaikkapa sämpylöihin. Itse asiassa juuri tätä kirjoittaessa syön kesäkurpitsa sämpylöitä!
Teinit meillä kokevat suuria antipatioita kesäkurpitsaa kohtaan ja se on todella piilotettava ruokaan. Muistan kun lapsettomana ajattelin, että sellainen kasvisten piilottelu on vihoviimeinen asia, mitä meikäläinen lähtee tekemään. Huomaan kuitenkin 15 vanhempana vietetyn vuoden muuttaneen ajattelutapaa melkoisesti. Jos kesäkurpitsa on lapsen inhokki, niin se on inhokki, turhaa siihen kuluttaa energiaa. Jos sitä kesäkurpitsaa kuitenkin on tarjolla, niin miksipä emme söisi sitä. Kompromissi on se, että kesäkurpitsaa syödään ainakin osittain sellaisissa muodoissa, jossa se ei raaka-aineena ole pääroolissa. Sori vaan kesis, meillä et pääse loistamaan.
Teineistä huolimatta meillä tosiaan syödään kesäkurpitsaa monessa muodossa. Monestakin syystä. Kesäkurpitsa tuottaa hyvin satoa ja on siksi ilmaista, sitä on tarjolla runsaasti, se on monipuolinen ja se on juuri nyt sesongissa.
Kesäkurpitsa ohje x7
Kesäkurpitsa- Vuohenjuustopiirakka
Kesäkurpitsa -vuohenjuustopiirakka on siitä mukavaa vaihtelua, että kesäkurpitsa ei ole hallitsevassa roolissa vaan se tuo piirakkaan upean ulkonäön vuohenjuuston ollessa todellinen tähti!
Kesäkurpitsa “nuudeli” wok
Hiilariton vaihtoehto. Kesäkurpitsat taipuvat moneen, kuten tähän “nuudeli” wokkiin.
Sitruunainen kesäkurpitsakeitto
Yksi suosikkini on kesäkurpitsakeitto. Lisään keittoon usein sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaitoa, ruokakermaa tai joskus jopa tuorejuustoa. Tärkeintä on käyttää mausteita, inkivääri erityisesti on hyvä!
Inkiväärin makuinen kesäkurpitsakeitto
Inkiväärin makuinen kesäkurpitsakeitto lämmittää ihanasti kuulaana syyspäivänä. Kesäkurpitsat paahdetaan uunissa ja lisätään mausteiden joukkoon. Kesäkurpitsan kanssa voi käyttää muitakin vihanneksia, esimerkiksi kukkakaali tuo keittoon silkkistä pehmeyttä.
Kesäkurpitsafritterit
Kesäkurpitsafritterit ovat vähän kuin lettuja, mutta hieman paksumpia, pinnalta rapeita ja pehmeitä sisältä. Ne maistuvat hyvin heille, jotka eivät perinteisesti kesäkurpitsasta liiemmin välitä.
Kesäkurpitsakakku
Kesäkurpitsakakku on yksi suosikeistani. Se on mehevä, herkullinen ja mikä parasta, helposti valmistuva. Kesäkurpitsakakkua tein jo vähän aikaa sitten, kesäkurpitsa sesongin ollessa parhaimmillaan.
Mausteiset kesäkurpitsamuffinssit
Nämä muffinssit olivat loistava kokeilu, voin lämpimästi suositella kaikille. Voit tehdä myös yhden isomman kakun, mutta silloin paistoaika on pidempi.
Tässä vielä bonuksena kesäkurpitsasämpylöiden ohje:
Kesäkurpitsasämpylät
5 dl vettä 50 g tuorehiivaa (1 pkt) 1 tl suolaa 1/2 dl siirappia 1/2 dl öljyä 2 dl raastettua kesäkurpitsaa 3 dl kaurahiutaleita noin 9 dl sämpyläjauhoja
1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon kaurahiutaleet, suola,siirappi ja kurpitsaraaste.
2. Alusta takina jauhoilla pehmeäksi. Lisää öljy alustamisen loppupuolella. Anna taikinan kohota.
3. Leivo sämpylöiksi (14-16 kpl) leivinpaperilla peitetyllepellille. Nostata sämpylät ja voitele kananmunalla. Ripottele päälle halutessasi kurpitsan siemeniä. Paista 225asteessa noin 12-15 minuuttia.
Raparperi-jogurttijäädyke on viilentävän raikas jälkiruoka. Alkuperäinen tarkoituksenani oli tehdä jäätelöä, mutta ruokakaapin sisältö ohjasi toimintaani jäähdykkeen suuntaan. Eikä huono ohjaus ollenkaan. Jäädyke on nimittäin mitä vaivattomin tapa tehdä jälkkäri. Sen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja nostaa sulamaan vieraiden saavuttua. Tai eihän tässä mitään vieraita edes kaivata, Raparperi-jogurttijäädyke katosi parempiin suihin ihan oman perheen toimesta.
Raparperihillon ohje kannattaa laittaa talteen, se nimittäin toimii ihan sellaisenaankin.
Olen jostain syystä vältellyt jäätelön tekemistä, vaikka a) rakastan jäätelöä b) meillä on jäätelökone. Ikivanha, mieheni isotädiltä peritty, mutta toimiva kumminkin. Olisiko jollain antaa minulle helppo, perusvarma jäätelöohje?Voisin tarttua härkää sarvista ja kohdata haasteen. Jäätelöhaasteen.
Kuori ja pilko raparperit. Laita raparperit, sokerit ja kardemumma kattilaan ja keittele noin 10 min tai kunnes raparperit ovat pehmeitä. Soseuta ja jäähdytä.
Koristeluun
Mansikoita ja syötäviä kukkia.
Valmistusohje
Valmista ensin raparperi hilloke ja anna sen jäähtyä.
Raasta kuori hyvin pestystä sitruunasta. Puserra mehu kulhoon. Lisää joukkoon jogurtti ja kondensoitu maito.
Vatkaa kerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Kääntele vaahto jogurtti-seokseen.
Kaada 1/3 seoksesta pieneen kakku- tai leipävuokaan, laita päälle kerros raparperihilloketta, toista kerroksia kunnes vuoka on täynnä. Halutessasi voit myös sekoittaa raparperihillon jogurttiseokseen.
Pane jäädyke pakastimeen ja anna jäätyä vähintään 4 tuntia. Ota jäädyke huoneenlämpöön noin ½ tuntia ennen tarjoamista. Koristele jäädyke marjoilla.
Kliffa 2018 oli Pääkaupunkiseuden partiolaisten piirileiri Evolla. Lue lisää leirin nettisivuilta.
Kuva: Antti Raikunen
Vietin puolet kesälomastani partioleirillä. Taas.
Partio on oikeastikkin vähän niin kuin Aku Ankassa. On hirveästi johtajia, pääliköitä, mestareita ja lyhenteitä. Llpkj, ohjo ja pejo. Ja tietenkin muita mystisiä koodinimiä kuten Fikkari, Skuuppi, Snadila, Hubi ja jauhomato. Joista viimeisen keksin itse, totta kai. Lähes kaikilla on myös merkkejä. Kunniamerkkejä, osallistumismerkkejä, eletyn elämän merkkejä ja alue tunnuksia. Päälikönpääliköiden lisäksi partiossa on paljon nuoria. Nuoria tekemässä ja oppimassa. Ja sitten on aikuisia tukemassa, tekemässä ja oppimassa. Kaikille yhteinen tekijä on se, että partioleiri maksaa kaikille yhtä paljon.
Olen itse harrastanut partiota vuodesta -95. Lasten synnyttyä pidin muutaman kipakan välivuoden kyllästyttyäni juurikin tuohon maksamiseen, mutta keski-iän tuoman taloudellisen vakauden myötä olen taas aktivoitunut harrastukseni kanssa. Tarkemmin sanottuna olen löytänyt itselleni sopivan tavan harrastaa. Olen projektipartiolainen. Kesäleirin aktiivinen tekeminen vie noin vuoden. Pieni ryhmä aloittaa tekemisen toki jo aikaisemmin, mutta vuodessa homma laitetaan kasaan vapaaehtoisvoimin.
Projekteilla on selkeä tavoite, alku ja loppu. Projekteissa on vaiheita, jolloin sykitään kelloon katsomatta, mutta toisaalta myös hitaammin eteneviä vaiheita, jolloin odotetaan jonkun toisen osa-alueen suunnitelmia ja linjan vetoja, jotta voidaan taas jatkaa omaa tekemistä. Projekteissa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppii uutta. Harvassa työelämän pestissä pääsee johtamaan näin isoa organisaatiota tai tekemään mitään yli miljoonan euron budjetilla.
Nyt kun projekti alkaa olla taputeltu niin ihminen on tyhjän päällä. Mitäs sitten tehdään?
Kuva: Anna Enbuske
Kuva: Anna Enbuske
Kliffa 2018
Minä olin alaleiripäälikkö. En siis leirinjohtaja, vaan alaleiripäälikkö. Koko leirin osallistujat oli jaettu alueellisesti puoliksi, joista toista puolta luotsasin tiimini kanssa. Vastuullamme oli noin 2800 leiriläistä. Se on kuulkaa paljon se. On melko hieno tunne kun homma tuntuu toimivan ja olosuhteiden tuomista haasteista huolimatta saat tiedon kulkemaan ja pystyt tukemaan omaa tiimiä parhaan mahdollisen leirikokemuksen tuottamisessa.
Iso osa leiristäni kului niin sanotusti fiksatessa. Kun tehdään isoa leiriä vapaaehtoisvoimin, paljastuu leirillä aina yllätyksiä. Osa yllätyksistä tulee olosuhteista, joissa metsään viedään valtava määrä ihmisiä. Ollaan sään ja muiden muutosten armoilla. Meihin vaikuutavat niin yhteistyökumppanit kuin leirin sisäinen organisaatio. Leiriläisistä puhumattakaan. Fiksaamista vaativat asiat paljastuvat leirin edetessä. Jotain asiaa ei ole osattu huomioida ollenkaan, joku suunniteltu asia ei toimi tai se toimii juuri niin kuin sen ei haluta toimivan. Leirillä ei enää kysellä kenelle asia kuuluu, vaan siihen lähdetään etsimään ratkaisua kaikkien asian osaisten kesken. Näissä hetkissä piilee omalla kohdallani partion ydin. Yhdessä tekeminen, toimeen tarttuminen ja tekemällä oppiminen. Parhaimmillaan partio on luovaa ongelmanratkaisua hyvässä seurassa.
Uiminen nousee partioleirillä keskiöön melko varmasti, jos 5600 ihmistä elää 30 asteen helteessä pölyävässä metsässä. Erityisen paljon pään vaivaa uiminen aiheuttaa, kun huomataan, että 7-14 vuotiaille leiriläisille käytössä on yksi ranta, jonne mahtuu 50 ihmistä kerrallaan uimaan. Ja koska uimavuoroille on varattu aikaa vain varsinaisen ohjelman ulkopuolella, on soppa sitä myöten valmis. Matemaattisen laskutoimituksen mukaan ensimmäisten leiripäivien aikana uima-aikaa on teoreettisesti 6min 30 sekunttia per naama. Koska siirtymät veteen ja pois sieltä vievät ainakin minuutin, niin ymmärtänette dilemman. Loppuleiristä pakkaa sekoitti vielä vierailu päivä jolloin osa vapaan uinnin sloteista jouduttiin poistamaan ja näin ollen tarjolla oli yksi 1,5h uimavuoro leirissä olleille 1600 leiriläiselle. Tällöin yhden ihmisen uintiaika olisi tippunut alle kolmeen minuuttiin. Tein leirin yhden eniten ärsytystä aiheuttaneista päätöksistä ja suosittelin, että uimavuoro peruutetaan kokonaan.
Jälkikäteen on helppo jossitella. Ja syyllistäminen se vasta helppoa onkin. Miksi ei tehty niin tai näin? Paikan päällä eletään kuitenkin olemassa olevien realiteettien kanssa. Uimarannalla on pakko olla tietty määrä virallisia uimavalvojia ja isoissa tapahtumissa, erityisesti kun kyse on lapsista ja nuorista, on päätöksiä pakko tehdä turvallisuus edellä. Toisaalta partiossa pyritään myös tasapuolisuuteen. Ihmisten on helpompi kestää yhteinen pettymys, kuin eriarvoisuuden kokemus siitä, että toiset pääsivät uimaan, mutta minä en.
Jos ennen leiriä mietinkin, että mikä aikuisen rooli on nuorisojärjestössä, niin nyt tiedän. Kliffa 2018 opetti minulle, että se on päätösten tekeminen hankalissa tilanteissa, vastuun kantaminen pettymysten aiheuttamisesta ja siitä johtuvan palautteen vastaanottaminen.
Kuvat: Susanna Mikander
Henkinen jaksaminen
Kun lämpötila kohoaa 30 asteeseen, olet koko ajan ulkona, jatkuvasti muiden ihmisten ympäröimä ja kannat vastuuta muista, itsellesi vieraista ihmisistä, erityisesti lapsista, on oma jaksaminen kortilla. Partioleiri koettelee jaksamisen rajoja. Isoilla leireillä on myös nähtävissä kaikki yhteiskunnan ilmiöt, jotka sitten heijastuvat leiriarkeen. Mielenterveyden ongelmat eskaloituvat helposti ääriolosuhteissa, lasten käytös saattaa herättää huolen kotioloista, erityisen tuen tarve paljastuu vasta leiriolosuhteissa tai oma osaaminen ei tunnu riittävän, mistä seuraa loppuun palamista. Omaan pestiini kuului johtajien tukeminen edellä mainituissa tilanteissa.
Partio kuuluu kaikille. Partion halutaan kuuluvan kaikille. Kuuluuko partio kuitenkaan kaikille? Miten varmistetaan riittävän tuki lapsille ja aikuisille, jotka sitä tarvitsevat? Ennen seuraavaa leiriä koen tärkeäksi miettiä, miten tuen tarvetta voidaan entistä paremmin kartoittaa etukäteen ja tarvittaessa lisätä myös leirin aikana. On sekä tukea tarvitsevien osallistujien, että muiden leiriläisten kannalta tärkeää, että resurssit on mitoitettu oikein ja että leirillä on tarjota ensiapua myös mielenterveydellisiin ongelmiin siinä missä fyysisiinkin vammoihin. Onneksi partioleireille on jo vakiintunut Seppo-pesti, joiden ensisijainen tehtävä on edesauttaa henkistä jaksamista.
Täytyy myöntää, että myös oma henkinen jaksaminen koki aallon pohjan. Uimavuoroista ja pestini luonteesta johtuen keräsin leirin aikana melko paljon negatiivista palautetta koskien kaikkea aina aamupuurosta ohjelmaan ja bussilistojen paikkaansa pitävyyteen. Ja samaan aikaan autoin ihmisiä ihan eri kaliiberin ongelmien kanssa. Onneksi minulla oli leirillä hyvä verkosto, jonka avulla oli myös helppo nousta sieltä pohjamudista. Tähän auttoivat myös hyvät yöunet, johtajaohjelman kylmäuutettu kahvi ja jalkakylpy.
Kuva: Aapo Rainio
Mentorointi
Kutsun mentoroinniksi tässä yhteydessä sitä, että yritin parhaani mukaan auttaa nuorempia johtajia selvittämään esille tulleita ongelmia ja tsempata heitä jaksamaan pestissään. Monesti isoissa pesteissä kuulee paljon kritiikkiä ja kiitokset ja kehut tahtovat jäädä niiden alle, vaikka positiivista palautetta olisikin määrällisesti enemmän. Tavoitteeni oli nostaa esille onnistumisia ja välittää kiitos leiriläisten puolesta parhaansa tehneille johtajille. Jos katsoo leirintekijöiden keski-ikää, niin ei voi kuin ihmetellä miten upeaa duunia nuoret aikuiset ovat tehneet. He ovat tarttuneet isoihin vastuupesteihin pelkäämättä. Mä olen todella ylpeä ihan jokaisesta, joka kantoi kortensa kekoon. Kliffa 2018 oli juuri niin hyvä kuin mihin me yhdessä pystyttiin.
Partion juju on siinä, että opetellaan johtamista, projektitoimintaa, toiminnan suunnittelua ja esimiestaitoja. Partiossa annetaan mahdollisuus tehdä virheitä ja tehdä asioita omalla tavallaan. Siinä on homman suola. Toisaalta se tarkoittaa kompromisseja laadun suhteen. Pyörä keksitään uudestaan ja uudestaan. Samoja virheitä tehdään, mutta jokainen saa mahdollisuuden oppia. Partiossa on myös mahdollisuus saada apua ja tukea, kunhan sitä ymmärtää pyytää. Vielä pitäisi keksiä miten tuetaan heitä, jotka eivät tiedä tarvitsevansa tukea. Ja palautetta annettaessa pitäisi aina muistaa, että siellä voi takana olla kaikkensa antanut nuori johtaja, joka hyötyy parannusehdotuksista ja rakentavasta kritiikistä. Epäonnistumiset jokainen kyllä huomaa itsekin.
Kuva: Anna Enbuske
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve, näkemiin!
Partiodarralla tarkoitetaan sitä kaikkensa antanutta leirinjälkeistä olotilaa missä univelka, sekä fyysinen ja henkinen rasitus ottavat vallan ihmisestä. Tähän auttaa nukkuminen sekä lyhyt erakoitumisen tila. Partiodarra helpottaa usein muutamassa päivässä, jonka jälkeen henkilö on valmis miettimään uutta pestiä partion parissa.
Muut partioon liittyvät postaukseni löydät täältä.
