Author: minna

Omaa leipää -helposti hapanjuurella

Oma leipä on yksi omavaistaloutemme kulmakivi. Ehkä henkinen sellainen, sillä ostamme leivän tekoon vaadittavat raaka-aineet, jauhot ja suolan muualta, mutta itse leipä on oma tekemää. Astetta omavaraisemmalta tuntuu sekin, että ostan jauhot luomulaatuisina läheiseltä maatilapuodilta. Melkein kun olisin itse kasvattanut.

Innostuin hapanjuurileipomisesta ensimmäisen kerran huhtikuussa 2017, kun sain Satu Koiviston pitämän työpajan päätteeksi oman juuren matkaani. Leivoin juurella melko pitkään, kunnes erään pidemmän unohdusjakson päätteeksi luulin sitä kuolleeksi. Juurileivonta harrastukseni sai kovan kolauksen kun juureni kuoli ja kuopattiin ja hetken kärvistelimme ilman omatekoista leipää. Innostuin koko hommasta uudestaan viime syksynä kun hankin Leipävallankumous -kirjan ja loin itselleni uuden juuren.

Nykyisin leivon leipää muutaman kerran viikossa. Vaihtelen ohjeita sen mukaan, mitä jauhoja kaapissa sattuu olemaan, mutta pidän erityisesti spelttileivästä.

Leivän leipominen on hidas monen päivän projekti, mutta se ei sido keittiöön koko päiväksi.

Minä aloitan virkistämällä juuren edellisenä iltana, ennen varsinaisen taikinan tekemistä. Se tarkoittaa sitä, että otan 60g juurta, johon sekoitan 100g vettä ja 100g vehnäjauhoja. Sekoitan seoksen hyvin ja annan sen muhia seuraavaan päivään.

Seuraava päivänä sekoitan taikinan. Esimerkiksi eiliseen vehnäleipään laitoin 700g vettä, 950g vehnäjauhoja ja 200g juurta. Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja jätetään tunniksi muhimaan vedottomaan paikkaan. Tämän jälkeen lisätään 20g suolaa.

Taikinaa ei missään vaiheessa vatkata tai vaivata erityisemmin, vaan sitä taitellaan. Taittelusta lienee internetissä videoita, minä teen sen nykyisin niin, että otan taikinan reunasta kiinni, lätkäisen sen pöytään ja taitan kahtia. Toistelen tätä muutamaan otteeseen ja laitan taikinan kohoamaan vedottomaan paikkaan. Toistan lätkimistä noin 40 minuutin välein 4 tunnin kohotuksen aikana.

Kun taikina on kohotettu, se muotoillaan ja laitetaan kohoamaan yön yli jääkaappiin. Seuraavan aamuna leipää paistetaan 40 minuuttia.

Prosessi kuulostaa aukikirjoitettuna moni vaiheiselta, mutta ei loppujen lopuksi ole kovin vaikeaa tai aikaa vievää. Suosittelen kokeilemaan, sillä lopussa kiitos seisoo. Leipä on todella hyvän makuista! Oikeastaan itse tehdyn leivän jälkeen kaupassa myytävä hötö tuntuu ihan eri elintarvikkeelta. Leivän maku havahduttaa.

Osittainen omavaraistalous -suuntama omavaraisuus

Osittainen omavaraistalous on asia, joka on vienyt mukanaan. Olen leiponut leipää, suunnitellut kevät kylvöjä ja hautonut kotikosmetiikkaa. Ennen kaikkea olen joutunut miettimään omaa elämääni, mihin haluan laittaa aikani ja rahani. En todellakaan haaveile asuvani erakkona sähköttömässä mökissä, vaan mietin sopivaa tasapainoa töissä käynnin, kuluttamisen ja itse tekemisen välillä. Onko asioita, joita tekisin itse mielummin kuin ostaisin valmiina, jos minulla olisi siihen aikaa?

Omalla kohdallani osittainen omavaraistalous tarkoittaa sitä, että loppukesän ja alkusyksyn kuukausina syömäämme omasta maasta tuotettuja kasviksia niin, että kaupasta ostettaisiin vain välttämättömyys ja ylellisyys tuotteita kuten kahvia, maitotuotteita, jauhoja jne. Talvea varaistoimme sen minkä pystymme, mutta täydennämme varastoja kaupasta kun siltä tuntuu. Emme tavoittele ehdottomuutta vaan etenemme pienin askelin kohti omavaraisempaa elämää.

Osittainen omavaraistalous

Osittainen omavaraistalous – kokemuksia kotimaasta ja Englannissa

Olen vasta aikuisena ymmärtänyt kuinka omavaraisesti perheemme 90 -luvun lopussa eli. Isäni kasvatti biodynaamisia kasviksia, meillä oli lampaita, kanoja ja hevonen. Suurin osa eläinten ruuasta tehtiin itse. Heinät laitettiin seipäille ja kerppuja kuivateltiin talvea varten, vain kaura ostettiin läheiseltä viljelijältä. Omavaraisuus oli varmasti osittain olosuhteiden sanelemaa. Emme olleet erityisen varakkaita entuudestaakaan ja laman myötä perheeseen tullut työttömyys ei parantanut tilannetta. Maalla asuminen ei kuitenkaan tuntunut köyhältä tai ankealta. Olin aina ollut eläin rakas ja vihdoinkin unelmani omasta hevosesta toteutui, kun pelastimme teuras uhan alla olleen 20-vuotiaan islanninhevosen Smyrren.

Kun joitakin vuosia myöhemmin valmistuin, muutin pois kotoa Englantiin, jossa asuin omavaraistaloutta hyvin vahvasti toteuttavissa Camphill yhteisöissä.

2000-luvun alussa asuin vuoden noin 350 henkilön kokoisessa kylässä, joka yhdessä tuotti suurimman osan syötävästä ruuasta. Kylässä oli sekä maitotiloja, lihan ja munien tuotantoa, oma teurastamo, meijeri, jossa tehtiin mm. juustoa, jogurttia, oli leipomo, kutomo, kynttiläpaja, puutyöpaja, jopa oma kahvila ja kauppa. Vaikka kukaan yksittäinen kylän jäsen ei pärjännytkään yksin, oli kylä kokonaisuutena melko omavarainen. Kukaan ei tosin puhunut omavaraisuudesta siihen aikaan, vaan enemmänkin kyse oli siitä, että haluttiin tarjota mielekäs tapaa elää niin kehitysvammaisillehenkilöille kuin kenelle tahansa. Katso youtubesta dokumentti Botton Villagesta, jossa asuin.

Osittainen omavaraistalous

Paluu juurille

Unelma omavaraisuudesta on hiipinyt mieleeni pikkuhiljaa. Ensimmäinen kokeilumme kohti omavaraisempaa elämää alkoi vuonna 2006. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että halusin syödä lihaa jonka tiesin varmuudella eettiseksi. Vastauksena tähän, ryhdyimme kasvattamaan itse omat lihamme. Lampaita, kaneja ja kanoja oli pian piha täynnä. Neljä pientä lasta, opiskelu työnohella ja eläinkatras kävi lopulta liian raskaaksi ja omavaraistelu jäi. Muutamia vuosia sitten ajatus osittaisesta omavaraisuudesta alkoi uudelleen kyteä mielessä. Kaikki lähti liikkeelle kyllästymisestä. Kyllästyin käymään kaupassa. Tuntui että koko olemassaolo perustui ostamiseen, tarpeita kuluttamiselle syntyi koko ajan, vaikka samaan aikaan vähänkin ympäristötietoinen ihminen ymmärsi sen kestämättömän vaikutuksen luonnolle. 

Aloimme puntaroimaan omaa elämäämme uudestaan. Tarvitsemmeko todella kaiken sen, mitä meille uskotellaan hyvään elämään kuuluvan? Samoihin aikoihin luovuimme lihan syönnistä ja ryhdyimme viljelemään enemmän hyötykasveja. Kun rupesimme miettimään enemmän omia kulutustottumuksiamme, huomasimme, että voimme helposti luopua kaikesta ylimääräisestä ostelusta ja saavuttaa sillä sekä enemmän aikaa tehdä sitä mitä haluamme, että vähentää työntekemistä, sillä rahaa kuluu entistä vähemmän.

Osittainen omavaraistalous on meille elämäntapa. Nautimme uusien asioiden opettelusta ja itse tekemisestä. Samalla voimme konkreettisesti elää enemmän omien arvojemme mukaisesti, nauttia luonnon kiertokulusta ja tehdä valintoja, joiden takana voimme seistä.

Kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukseni näet täältä.

Tämä on osa Omavaraisuus bloggaajien sarjaa, jossa joka kuukausi jaetaan oman projektin kuulumisia. Käy myös tutustumassa muiden blogeihin! Farmer to bee, Urban Farming kaupunkiviljely, Tsajut, Sarin puutarhat, Laura eli Javis, Metsäläisten elämää, Riippumattomammaksi, Korkeala, Saman otavan alla, Airot ulapalla, Villa Koira, Torpan Tyttö, Caramellia, Villa Kotiranta, Alussa oli Vehkosuo, Luomulaakso, Kohti laadukkaampa elämää, Rakkautta ja maanantimia, Iso-Orvokkiniitty, Jovelan talopäiväkirja , Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi ,Maalaiskaupungin piha,  Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi, Harmaa torppa

Tomaatti-anjovispasta Hanna G:n tapaan

Tomaatti-anjovispasta on ensimmäinen pasta, joka pääsee kokeiluun Hanna G kokkaa kirjasta. Keittokirjan hankin jo viime syksynä kun se ilmestyi kauppoihin. Ahmin kirjan yhdeltä istumalta. Kirja kertoo hienosti Hannan urasta, vastoinkäymisistä, epävarmuudesta ja toisaalta myös sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta, rohkeudesta tavoitella omia unelmia muiden (viha)puheista välittämättä. Monesti mainospuheissa sanotaan, että keittokirja on paljon enemmän kuin keittokirja, mutta Hanna G kokkaa kirja on aidosti mielenkiintoinen muutenkin kuin resepteiltään.

Tomaatti-anjovispasta oli sekin hyvä, vaikka mun on myönnettävä olevani ennakkoluuloinen kaikkea purkissa olevaa kalaa kohtaan. Juuri sopivan helppoa ja maistuvaa perhesafkaa, eikä mitenkään vahvan kalaisaa, tai liian outoa. Lisää tälläisiä reseptejä meille!

Tomaatti-anjovispasta

360g linquinea
2 tomaattia kaltattuna ja paloiteltuna
1/2 dl oliiviöljyä
6 anjovisfileetä
1 valkosipulinkynti hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna, poista siemenet

OHJE:

  1. Kalttaa ensin tomaatit eli poista niistä kuoret, jotta tomaatin lihasta tulee helpommin pureskeltava ja kaunis. Työvaihe on helpompi kuin uskotkaan ja kerran kalttauksen opeteltuasi, viet muutkin ruoat uudelle tasolle.
  2. Laita suureen kattilaan pastavesi kiehumaan. Älä suolaa sitä vielä, vettä hyödynnetään ensin kalttauksessa. Laske keskikokoiseen kulhoon jääkylmää vettä.
  3. Leikkaa terävällä veitsellä tomaatin pohjaan ristiviilto. Sen ei tarvitse olla syvä, mutta se auttaa sinua kuorimaan tomaatin, kun se saapuu kuumasta kylvystä. Kun vesi kiehuu, laske tomaatit veteen ja anna olla n. 15-20 sekunnin ajan. Nosta tomaatit reikäkauhalla lautaselle ja testaa josko kuoret irtoavat leikkaamastasi kohdasta helposti. Jos eivät, anna kiehua vielä 5 sekuntia ja testaa uudelleen.
  4. Nosta sitten tomaatit kylmään veteen hetkeksi jäähdyttelemään ja sieltä leikkuulaudalle. Kuori tomaatit pientä veistä apuna käyttäen ja leikkaa ne ronskisti paloiksi ja poista tomaatin kanta. Jätä odottamaan. Veden voit nyt suolata. Keitä siinä pasta al denteksi.
  5. Kuumenna öljy pannussa tai padassa keskilämmöllä, lisää paloitellut anjovisfileet ja anna niiden sulaa. Lisää valkosipuli ja pilkottu chili ja paista muutama minuutti.
  6. Lisää mukaan kaltatut ja paloitellut tomaatit. Anna pöhistä kymmenisen minuuttia, kunnes kastike hieman keittyy kasaan. Tee sillä välin leipämurut.
  7. Siirrä al dente pasta kattilasta pataan ja sekoita kastikkeeseen.

Leipämuru

2 siivua vaaleaa leipää
3 rkl auringonkukansiemeniä
muutama oksa tuoretta oreganoa
raastettua sitruunankuorta
suolaa
30 g parmesaania

  1. Paahda leipäpalat. Helpolla pääset, jos heität ne leivänpaahtimeen, mutta voit myös paistaa niitä hetken kuumalla pannulla. Revi rapeaksi paahdettu leipä ja auringonkukan siemenet korkeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella pieneksi muruksi. Lisää mukaan myös oreganon lehdet ja surauta uudelleen. Mausta sitruunankuoriraasteella ja suolalla.
  2. Tarjoile pasta padasta tai pannulta. Lisää annosten päälle reilusti leipämurua ja raastettua parmesaania.

Yrttinen uunilohi jogurttikastikkeella

Yrttinen uunilohi on oikeastaan vanha resepti, jonka löysin hautauneena blogi arkistoihin. Nyt kun kevät aurinko toden teolla paistaa, niin kiva syödä tälläisiä iloisen värisiä ja helppoja ruokia. Ja toisaalta nyt kun mun hapanjuuri leipominen on taas saanut uutta tuulta siipiensä alle, niin mikäs sen parempaa dippailtavaa kalan kanssa.

Yrttinen uunilohi sopisi hyvin myös ihan kesäruuaksi, etenkin siinä vaiheessa kun tomaatit ja yrtit saa suoraan omasta pihasta. Tänä vuonna aion puutarhassa panostaa kumpaankin mainittuun, yrtteihin ja tomaatteihin. Tomaatteja minulla on useita eri lajikkeita ja yrttejäkin enemmän kuin viime vuonna. Viime kesänä kasvatin tomaatin kaupasta ostetuista tomaatin viipaleista, mutta vaikka taimet kasvoivat hyvin ja tuottivat runsaasti tomaatteja, ei niiden maku ollut kuitenkaan paras mahdollinen. Tänä vuonna olenkin sijoittanut laatuun. Tomaatin siemeniä olen ostanut sekä toisilta kotipuutarhureilta, että hyötykasviyhdistykseltä. Eri lajikkeita on varmaan kymmenen. Että eiköhän tänä vuonna löydy myös makua!

Yrttinen uunilohi

Yrttinen uunilohi

Yrttinen uunilohi syntyy helposti ja näyttää keväisen raikkaalta. Tarjoile lohi salaatin ja hyvän leivän kanssa.

  • 600 g lohta
  • oliiviöljyä
  • tuoretta tilliä, tinjamia ja/tai ruohosipulia
  • kirsikkatomaatteja
  • suolaa ja pippuria

Jogurttikastike

  • 3 dl paksuhkoa luonnonjogurttia
  • 3 rkl tuoretta tilliä ja ruohosipulia
  • sitruunan kuori raastettuna
  • 1 tl sinappia
  • ripaus sokeria
  • suolaa ja pippuria maun mukaan

Tee näin:

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sekoita kastikkeen ainekset toisiisa ja lauta jääkaappiin maustumaan. Laita puolet tillistä ja ruohosipulista vuokaan ja kaada oliiviöljyä päälle. Laita lohifile yrttipedin päälle, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää mukaan halkaistuja kirsikkatomaatteja. Lorauta lopuksi vielä päälle oliiviöljyä. Anna kypsyä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes lohi on juuri ja juuri kypsää. Valele lohta välillä vuuan pohjalla maustuvalla yrttiöljyllä. Kun kala on kypsää, hienonna päälle ruohosipulia. Jaa lohi lautasille ja kaada päälle yrttien maustamaa öljyä. Tarjoile salaatin, jogurttikastikkeen ja hyvän leivän kera.

Yrttinen uunilohi

Kokeile myös muita herkullisia kalaruokia kuten Lohimoussekakkua, Lohi-avokadoleipää, lohivoileipäkakkua ja inkivääri ja soijamarinoitua lohta.

Kalakeitto kylmäsavulohella

Kalakeitto kylmäsavulohella muuttaa tutun keiton vähän fiinimmäksi versioksi. Kun liemeen vielä sujauttaa koskenlaskijaa, niin avot, siinä on kalakeitto vailla vertaa.

Mä rakastan kunnon kermaista lohikeittoa, voisin jopa kutsua sitä yhdeksi lempi ruuistani. Siihen kylkeen vähän itse leivottua leipää, niin maku nautinto on taattu. Hyvä lohikeitto ei välttämättä vaadi kovin monimutkaista reseptiikkaa, riittää kun raaka-aineet ovat laadukkaita ja hyviä.

Kesällä kalakeittoon tulee laitettua laajempikin skaala erilaisia kasviksia, kun taas talvisin saatan mennä porkkana-peruna-sipuli linjalla. Myös fenkoli sopii hyvin kalakeittoon, kannattaa kokeilla.

Kalakeitto kylmäsavulohella syntyi spontaanisti kalakeittopäivän kunniaksi. Jota siis vietettiin jo 13.2.

Kalakeitto kylmäsavulohella

Kalakeitto kylmäsavulohella

300g kylmäsavulohta
1 rkl Öljyä
N. 500g Perunoita
1 porkkana
1 fenkoli
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 l kalalientä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
fenkolinsiemeniä
1 laakerinlehti

1 rkl valkoviinietikkaa
1 pkt Koskenlaskija sulatejuustoa
1⁄2 ruukku persiljaa

Kuori perunat ja porkkana sekä lohko ne. Suikaloi fenkoli ja hienonna sipulit. Hienonna persilja.

Kuumenna kattila ja kuullota kasviksia öljyssä hetki. Lisää kalaliemi ja mausteet. Keitä noin 15 minuuttia kannen alla tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Lisää keittoon koskelaskijasulatejuusto pieninä kuutioina, kun juusto on sulanut, lisää kylmäsavulohi ja hienonnettu persilja. Tarkista maku.

Kalakeitto kylmäsavulohella

Jos kylmäsavulohi maistuu, niin kannattaa kokeilla Flammkuchen pinaatilla ja kylmäsavulohella. Nimestään huolimatta kyseessä on kelpo herkku, joka onnistuu hyvin vaikkapa kaupan valmiista lehtitaikinasta.

Erään yksityisen hoivakodin johtajan päivä

Olen työskennellyt perhekodissa yli 20 vuotta. Kaksi ja puoli vuotta olen toiminut sen johtajana. Yksityinen hoivabisnes ei juuri nyt ole yhteiskunnallisen keskustelun suurinta huutoa, mutta voin itse seisoa oman työni takana ilolla ja ylpeydellä. Uskon, että me teemme hyvää työtä ja onnistumme tavoitteessamme tarjota asukkaille ja päivätoimintaan tuleville henkilöille hyvää ja laadukasta hoivaa, sekä monipuolisia aktiviteetteja. Päiväni hoivakodin johtajana ovat keskenään hyvin erilaisia, välillä teen koko päivän hallinnollisia hommia ja toisinaan olen kädet niin sanotusti savessa pyörittämässä perhekodin arkea. Kokosin teille yhden päivän ohjelman. Ja aikamoinen päivä se olikin, niin töiden kuin vanhemmuuden huippu hetkienkin kanssa.

Perhekoti Vipuseen pääset tutustumaan täällä.

Mitä hoivakodin johtaja tekee?

7.30 Herätys

7.45 Kahvia, sähköpostit, yrittämiseen liittyviä paperihommia. Teen aamuisin mielellään töitä, jotka liittyvät koneen ääressä istumiseen. Työvuorolistat ja sen sellaiset. Moikkaan meillä asuvan asukkaan, kuuntelen hänen juttunsa ja suunnitelmansa päivän varalle.

8.30 Pyrin ilmestymään perhekotiin puoli yhdeksän maissa. Toisinaan koneen äärellä vierähtää vähän pidempään, jolloin siirryn Vipuseen vasta ysin maissa. Aloitan päiväni moikkaamalla kaikkia, asukkaita ja työntekijöitä. Tänään olen kuitenkin työvuorolistan mukaan vapaalla ja menen Vipuseen vasta ensimmäiseen palaveriin.

9.30 Tapaaminen erään asukkaan ja hänen sosiaalityöntekijänsä kanssa. Juomme kahvia ja päivitämme palvelusuunnitelmaa. Olen pyytänyt asukasta kirjaamaan ylös asioita joita hän tekisi henkilökohtaisen vapaa-ajan avustajan kanssa. Lappu luovutetaan sosiaalityöntekijälle.

11.00 Minulla on sovittuna työhaastattelu. Olemme rekrytoimassa meille uutta ihmistä, sillä pitkäaikainen työntekijämme muutti viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään Kuhmoon. Etsimme porukkaamme ihmistä, jonka kanssa sekä asukkaiden, että työntekijöiden on helppo tulla juttuun. Haastattelu sujuu mukavasti ja on perinpohjainen. Meillä hurahtaa lähes kaksi tuntia, mutta keskustelu kannattaa, sillä hakija saa työpaikan.

12.45 Huomaan, että olen sännännyt palaveristatoiseen, enkä ole edesehtinyt syödä saati käydä vessassa välillä. Yritän suorittaa molemmat toiminnot ennen henkilöstöpalaveria.

13.00 Pullapalaveri. Keksimme yhdessä nimen työntekijöittemme kanssa. Tärkeää nimittäin on, että yhteisissä palavereissa on aina pikkuisen parempaa tarjottavaa. Välillä on ollut leivoksia, tänään ystävänpäivän hengessä meillä on uutuus marjamunkkeja. Yksi työntekijä on katsonut palaverin alkamisajan väärin, joten homma venähtää ja pääsemme aloittamaan lähes tunnin myöhässä. Pullapalaverissa käymme läpi asukkaiden asioita ja sovimme yhteisistä asioista. Tällä kertaa käydään läpi meneillään olevan remontin aikataulua. Allekirjoittanut lupaa hoitaa maalaamisen ja tapetoinnin loppuun ensi viikon loppuun mennessä. Suunnittelu asteella olevalle aistihuoneelle annetaan DL. On erittäin harvinaista, että minulla on kolme palaveria samana päivänä. Usein ehdin paljon muutakin, esimerkiksi maalata seiniä, laittaa ruokaa tai ulkoilla asukkaiden kanssa.

15.00 Palaveri päättyy. Käyn läpi työhaastettelussa käyneitä ihmisiä, palkkatoiveita ja pohdin kuka täydentäisi olemassa olevaa työyhteisöämme parhaiten. Ilmoitan valitulle henkilölle sähköpostitse ja teen alustavia suunnitelmia työvuorolistaan.

Kuvassa pullat, jotka koostumukseltaan onnistuivat mainiosti, mutta maultaan surkeasti.

16.30 Huomaan viestin, jossa kerrotaan, ettei eräs säännöllinen veloitus ole onnistunut ja säntään tarkistamaan henkilökohtaisen verkkopankkini tilanteen. Paljastuu, että luottoni on tapissa ja teinin Steam peli tili on pullea. Tästä seuraa erinnäistä selvittelyä asianosaisten kanssa. Päivittelen asiaa facebookissa ja poden huonommuuden tunteita sekä vanhempana, että huolettomana raha-asioiden hoitajana.

17.00 Paistan ensimmäisen satsin hapanjuureen leivottuja pullia. Siis ensimmäisen ikinä. Ja saan huomata, että pullat vaativat hapanjuuren laimentamista. Teini kommentoi pullia näin “ihan kuin pahoja sämpylöitä, joissa on sokeria päällä“. Sämpylät sen sijaan onnistuvat.

18.00 Syön miehen tekemää ihanaa tofucurryä. Pöydän ääreen on kokoontunut koko perhe ja yhdessä käydään läpi luotolla ostamisen periaatteiden lisäksi myös muitakin kuulumisia.

19.00 Kirjoitan blogia ja katson sivusilmällä ainakin kolme jaksoa Ohjat käsissä heppasarjaa. Tane huomaa lapsen kokeessa hulvattoman vastauksen, jolle nauramme vedet silmissä. Lapsi suuttuu ja itkee, vanhempia naurattaa edelleen. Kaksi vanhemmuuden huippu hetkeä samana päivänä.

20.00 Tuijotan väsyneenä telkkarista sisustusohjelmaa ja tajuan, etten juurikaan ole ulkoillut koko päivänä. Päätän pitää kiinni huomisesta vapaapäivästä. Kelailen vähän partio juttuja, soitan yhden puhelun leiriin liittyen, mutta en saa sen kummempaa enää aikaiseksi. Annan periksi koko kehon valtaamalle koomalle.

22.30 Menen nukkumaan.

Ihana pikkupullamuija.