Tiesitkö, että omenapuun oksat ovat upea kevätkoriste? Kun ne tuo sisälle maljakkoon hempeät kukat ilmestyvät muutamassa viikossa ihan itsestään. Käkkyräiset oksat ovat upeita jo ihan sellaisenaan, mutta nuppujen ilmestymistä ja kukinnan alkamista on mukavaa seurata aamukahvilla.
Myös muita kasveja voi tuoda sisälle kukkimaan ja tuomaan kevään tuntua. Jos omasta pihasta löytyy onnenpensas, joka kukkii paljon nopeammin maljakossa, ensimmäiset kukat aukesivat ihan muutaman päivän sisällä. Jos taas kaipaa ihanaa vihreää, kannattaa maljakkoon laittaa mustikan varpuja, niiden lehdet tulevat melko nopeasti, noin viikossa.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että oksia saa kerätä vain omalta pihalta tai maan omistajan luvalla.
Hyötäminen on puutarhanhoidossa käytetty keino, jolla kasvien vuosirytmi saadaan sekaisin ja kasvi saadaan kukkimaan väärään aikaan.
Vinkki! Saat oksat kestämään pidempään kun leikkaat uuden imupinnan ja vaihdat veden joka toinen päivä. Voit myös sumuttaa oksia vedellä, jotta nuput jaksavat aueta.
Veriappelsiinikeikauskakku onnistuu helposti ja maistuu hyvälle. Sopii vaikka perheen nuorisolaisten kanssa leivottavaksi.
“Mitä me juhlitaan?”
“Meillä on nykyisin kaikkea hyvää!”
Teinit arvostavat poikkeusolojen tuomaa vapaa-aikaa. Meillä on useampikin henkilö innostunut leipomaan. On tehty banaanikeksejä, synttärikakkua, monenlaisia sämpylöitä ja nyt veriappelssinikeikauskakku. Leipominen sitoo ajatukset hetkeksi ihan muuhun, tuottaa iloa itselle ja muille. Ja tähän sai hyvin menemään muutaman pöydälle unohtuneen appelsiinin.
Poikkeusolot tuntuvat lisääntyneenä stressinä, vaikka kaikki periaatteessa onkin hyvin. Sosiaalinen eristäytyminen sopii luonteelleni, työt meillä jatkuvat lähes normaalisti poikkeusoloista huolimatta, mutta silti sellainen määrittelemätön huoli leijuu kaiken olemisen yllä. Tuntuu, että koko elämä on odottavassa tilassa. Kuin oltaisiin vedenjakajalla, elämä ennen ja jälkeen koronan.
Onneksi on puutarha, onneksi kevät tulee ja onneksi voi leipoa!
Veriappelsiinikeikauskakku
AINEKSET
2 veriappelsiinia
2 rkl voita
2 rkl sokeria
2 rkl mantelilastuja
Taikina
100 g voita
3 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
½ dl mantelijauhoa
2 tl leivinjauhetta
½ tl kardemummaa
½ tl kanelia
150 g ranskankermaa
1 veriappelsiini
TYÖVAIHEET
Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Kuutioi taikinaan tuleva voi ja jätä kulhoon pehmenemään.
Pese veriappelsiinit huolellisesti kuumalla vedellä. Siivuta kaksi appelsiinia oikein ohuiksi siivuiksi. Voitele kakkuvuuan pohja ruokalusikallisella voita. Ripottele ruokalusikallinen sokeria voin päälle. Lado vuuan pohja täyteen appelsiinisiivuja. Älä käytä kantapaloja. Riippuen appelsiinien koosta vuokaan voi upota kaikki siivut tai isoista appelsiineista voi jäädä muutama siivu leipurille syötäväksi. Sekoita mantelilastut ja toinen ruokalusikallinen voita. Painele appelsiinikiekkojen jättämiin aukkoihin. Ripottele toinen lusikallinen sokeria appelsiinien päälle. Karamellisoi uunissa 10 minuuttia.
Valmista sillä välin taikina. Mittaa pehmenneen voin seuraksi sokeri ja vaahdota ne sähkövatkaimella. Lisää munat yksitellen javatkaa hyvin vaahtoon. Sekoita kaikki kuiva-aineet toisessa kulhossa. Lisää noin puolet kuiva-aineista vaahdon joukkoon ja sekoita puuhaarukalla hyvin. Lisää ranskankerma ja loput kuivat aineet. Raasta appelsiinista kuori. Sekoita se taikinaan.
Laske uunin lämpötila 175-asteeseen. Kumoa taikina karamellisoituneiden appelsiinien päälle. Tasoita taikina nuolijalla mahdollisimman hyvin. Paista 40 minuuttia. (Appelsiinia, jonka kuori käytettiin taikinaan, ei enää tarvita kakun valmistukseen. Nyt olisi hyvä hetki syödä se.)
Kumoa lämmin kakku tarjoiluvadille.
Vinkki: Tunnistat kypsän kakun siitä, että se irtoaa vähän vuuan reunoista eikä taikinaa tartu hammastikkuun, joka tökätään kakkuun.
Monia meitä kannattelee tuttu, turvallinen ja mielellään vähän tylsäkin arki. Lapset käyvät koulussa, aikuiset töissä, illalla on harrastuksia, koiran lenkkeilytystä ja kaupassa käyntiä. On erilaisia siirtymiä paikasta toiseen, erilaisia rooleja, taukoja ja tukitoimia. Jo pelkästään se, että jokainen saa tahollaan omaa tilaa arjen myötä on henkinen tukipilari monen elämässä.
Nyt koronan myötä olemme menettäneet väliaikaisesti monia arkea kannattelevia elementtejä. Lapset ovat kotikoulussa, mikä olisi stressaavaa jo ihan yksinäänkin. Useissa yrityksessä on jouduttu lomauttamaan tai lomautetaan henkilökuntaa, huoli omasta taloudesta voi olla kova. Etätöiden tekeminen koko perheen voimin ei varmasti vastaa monenkaan ihmisen kuvaa stressittömästä työympäristöstä. Kaikki harrastustoiminta on peruttu, rutiinit ovat särkyneet. Samaan aikaan maailmalla leviää pandemia, eikä kukaan tiedä miten kauan tämä oikein kestää ja millaisia vaikutuksia pandemialla lopulta on elämäämme.
5 asiaa, jotka voi tehdä jos korona ahdistaa
Älä jää yksin.
Yksi asia mikä voi helpottaa oloa on tietää, että me olemme kaikki tässä yhdessä veneessä. Tosi moni jakaa samoja mietteitä ja huolia. Ei ole kovin helppoa selviytyä päällekkäisistä rooleista kotiopettajattarena, etätyöläisenä, kotikokkina, viihdekeskuksena ja vielä ottaa vastaan omien lasten pettymykset ja mahdollinen pelko liittyen maailman tilanteen tuomiin muutoksiin. On normaalia olla surullinen, hämmentynyt, peloissaan tai vihainen poikkeusolosuhteissa. Kerro läheisille olostasi, ota päiväohjelmaan puhelut ystävälle tai perheenjäsenelle, kysy mitä toiselle kuuluu. Yhdessä tässä selvitään, kun pidetään toisistamme huolta.
Seuraa luotettavia tietolähteitä.
Korona on tuottanut Suomeen valtavan määrän asiantuntijoita, futuristeja ja ennustajia. Jokaista oman elämänsä asiantuntijaa ei nyt kannata seurata, vaan pitäytyä laadukkaassa ja luotettavassa tiedossa, se vähentää ahdistusta. Seuraa THL:n ja valtioneuvoston tiedotusta. Jos ahdistaa likaa, pohdi kuinka usein uutisointia ja/tai sosiaalistamediaa on tarpeen seurata.
Noudata ohjeita.
Useimmille meistä virus on vaaraton. Rajoitustoimenpiteiden tarkoitus on hidastaa viruksen leviämistä ja suojella riskiryhmään kuuluvia. Parhaiten se onnistuu kun jokainen meistä huolehtii omalta osaltaan siitä, ettei tietämättään levitä virusta. Eli pesemällä käsiä, yskimällä hihaan tai kertakäyttöiseen nenäliinan ja pitämällä sosiaalista etäisyyttä. Tieto siitä, että itse toimii ohjeiden mukaan, voi helpottaa omaa oloa. Ohjeet käsien pesuun ja yskimiseen.
Pidä kiinni rutiineista ja terveellisistä elintavoista.
Muista syödä hyvin, nukkua riittävästi ja liikkua luonnossa. Huolehdi myös koululaisten päivärutiinista, syökää ateriat yhdessä ja pitäkää pakollisia ulkovälitunteja jos mahdollista. Rutiinit kannattelevat meitä vaikeina aikoina ja auttavat elämän hallinnassa.
Hanki ajoissa apua.
Jos koet olosi hyvin vaikeaksi, keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Matalan kynnyksen keskusteluapua on saatavissa Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta (suomen kielinen päivystys numerossa 09 2525 0111 24/7) ja Sekasin-chatista. Hyviä omahoito-ohjeita on tarjolla myös Mielenterveystalossa.
Mikä on tukenut sinun jaksamistasi näissä poikkeusolosuhteissa?
Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä? Hyvä ja ajankohtainen kysymys, johon koitan tässä oman kokemukseni pohjalta vastata. Korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilan myötä kansakunnan mielenkiinto omavaraisuutta kohtaan on noussut. Ainakin siitä päätellen mikä ryntäys facebookin omavaraisuus ryhmissä on ollut. Eikä siinä mitään, hienoa, että ihmisiä alkaa kiinnostaa omavaraistelu!
Voi olla että joku uusi lukija eksyy blogiini juuri omavaraisuudesta tietoa hakiessaan, joten kerron hieman itsestäni.
Minna tässä terve!
Olen 40 vee, neljän lapsen äiti, vaimo, yrittäjä ja omavaraisuus harrastaja. Innostuin omavaraisuudesta toden teolla muutama vuosi sitten ja aloin uudella tavalla pohtia työn ja vapaa-ajan suhdetta. Tai oikeastaan kaikki alkoi turhautumisesta nykyiseen kulutuskulttuurin. Rupesin miettimään mitä voisin ostamisen sijaan tehdä itse ja mistä voisin kokonaan luopua.
Ehkä kaipasin myös omalta osaltani elämään turvallisuutta ja rauhaa jota elämän perusasioiden äärelle palaaminen tuo tullessaan.
Näissä muutamassa vuodessa olen oppinut paljon. Ensinäkin omavaraisuus on jatkuvaa oppimista. Omavaisuuden lisääminen vaatii monenlaisia taitoja, osaamista ja luovuutta. Kun alat itse tehdä asioita, joita ihmiset opiskelevat monta vuotta per ala, huomaat että ammattilaiset ovat syystä ammattilaisia. Välillä virheistä oppiminen maistuu karvaalle, välillä se taas saa aikaan huutonaurua. Kyvystä nauraa itselleen on hyötyä!
Olen itse ammatiltani ohjaustoiminnan artenomi AMK, eli monet kädentaidot ovat minulle tuttuja. Isäni on ammatiltaan puutarhuri ja olen seurannut hänen viljelyään läheltä, mutta erityisesti teini vuosina se kiinnosti minua yhtä paljon kuin nyt yli päätään vanhempien tekemiset teiniä kiinnostavat. Puutarhurointia olen siis opetellut yrittämisen ja erehtymisen taktiikalla. Avain tekemiseen on ollut uteliaisuus. Ja epäonnistumisen sietokyky.
Mitä omavaraisuuteen sitten meidän perheessä kuuluu? Ehkä isoimmassa roolissa on ruokaomavaraisuus. Meillä on yhteensä viljelyksessä, marjapensaat ja hedelmäpuut mukaan lukien noin 500 neliötä. Tästä alasta osa on kasvulaatikoita, osa-avomaata. Sen lisäksi tuotamme itse hunajaa ja kananmunia. Olemme aktiivisia keräilijöitä, etenkin sienestys lisää aidosti omavaraisuutta. Leivon hapanjuurileipää, teen saippuaa, tiskiainetta, pyykkietikkaa, meillä on mahdollisuus osittaiseen puulämmitykseen. Tämän lisäksi pyrimme esimerkiksi korjaamaan vaatteita ja muita käyttötavaroita ja pidentämään siten niiden käyttöikää. Kirjoitin tänne enemmän taustastani liittyen omavaraisuuteen.
Mutta siihen kysymykseen.
Onko omavaraisuudesta hyötyä kriisissä?
On ja ei. Näin keväällä suurin osa oman sadon vihanneksista on aika päivää sitten käytetty. Myös kuivatut sienet, joita meillä yleensä on riittämiin, on melko lailla loppuun kulutettu. Pakkanen näyttää tyhjältä, eikä oikein voi sanoa, että jos kakka toden teolla osuisi tuulettimeen pärjäisimme omillamme.
Tämä vuodenaika on myös oman tuotannon kannalta kurjin. Vanha sato on loppuun käytetty, eikä uutta ole vielä tulossa. Villiyrtitkään eivät pelasta, ensimmäiset nokkosen alut kyllä pilkoittavat jo, mutta kuusihenkisen perheen ruokkiminen ei ole realistisesti mitenkään mahdollista luonnon antimilla tähän aikaan vuodesta, ellei sitten metsästä (josta itselläni ei ole mitään kokemusta, enkä toisaalta edes syö lihaa).
Se mikä taas auttaa selviytymään poikkeusolosuhteissa on omavaraisuuteen liittyvä varautuminen. Emme normaalistikaan käy kaupalla välttämättä edes viikottain, kaapeistamme löytyy runsaasti kuivatarvikkeita ja olemme mestareita nyhjäisemään tyhjästä. Elämän piirimme on hyvin kotikeskeinen, teemme töitä samassa pihapiirissä ja olemme tottuneita olemaan yhdessä koko ajan. Liikkumis- ja kokoontumiskielto ei siis tunnu meistä erityisen stressaavalta, eikä ole vaikeaa keksiä tekemistä kotona. Itse asiassa kaikkien menojen peruuntuminen vain tuo lisää aikaa, jota omavaraisteluun tarvitaan.
Mitä voit tehdä, jos kiinnostuit omavaraisuudesta juuri nyt?
Ihan ensiksi kannattaa hengittää rauhallisesti. Meillä ei ole vielä pulaa mistään elämän kannalta välttämättömästä asiasta. Suomessa on ruokaa, meillä on sähköä ja meillä on vessapaperia. Meillä ei ole hätää.
Yleensä kehoitan aloittamaan omavaraisuus ajattelun siitä, että tarkastelee omia kulutustottumuksiaan, mitä voisit tehdä itse sen sijaan, että ostaisit sen? Nyt toisaalta kehoitan myös tarkastelemaan mistä hankinnat teet. Nyt kuluttajan valinnoilla on aidosti merkitystä.
Omavaraisuuden lisäämiseksi ei ole olemassa äkillisiä poppakonsteja, joilla nopealla aikataululla voisi äkillisesti siirtyä tilanteeseen jossa on täysin riippumaton muusta yhteiskunnasta. Itselläni tämä ei edes ole tavoitteena, vaan käytännössä vain lisätä oman talouden omavaraisuusastetta. Puhutaan osittaisesta omavaraisuudesta.
Kaikille omavaisuus asteen kasvattamisesta kiinnostuneille suosittelen suunnittelun aloittamista. Vaikka se kuulostaa tylsältä kun mieli tekisi hankkia lehmä, maalaistalo ja oma tuulimylly. Tämän kriisin edessä se on jo liian myöhäistä. Voit kuitenkin ryhtyä tarkastelemaan omaa elämääsi siltä kantilta, mitä voisit jatkossa tehdä? Millaisia taitoja voisit opetella? Mistä olisit kenties valmis luopumaan?
Vinkkejä voit lukea esimerkiksi blogini aikaisemmista omavaraisuutta käsittelevistä teksteistä. Tietoa kannattaa etsiä myös omavaraisuuteen liittyvästä kirjallisuudesta. Jos haluat, voit myös tsekata omavaraisuuteen liittyvät videoni.
Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että hätäisiä ratkaisuja ei kannata tehdä pelon ohjaamana. Meillä ei ole mitään syytä paniikkiin, vaan mielummin ottaa tämä pakollisena hengähdys- ja tuumailutaukona. Mikä meille on elämässä erityisen tärkeää?
Puutarhan kevät on toden teolla alkanut. Lumikellot ja krookukset kukkivat jo, pellolta löytyi ensimmäinen leskenlehti ja moni muu kasvi tunkee maan pinnan läpi valtavalla kasvuvoimalla.
Nyt kun koko maailma tuntuu olevan monella tapaa uuden edessä, on kevättöiden suunnittelu entistä tärkeämpää. Kaiken sen nopeasti tapahtuvan muutoksen keskellä mihin emme voi kauheasti vaikuttaa, (paitsi noudattamalla ohjeita ja välttelemällä sosiaalisia kontakteja) on terapeuttista tehdä suunnitelmia. Muutenkin puutarhanhoito on mielestäni erinomainen stressinhallintakeino, joten siinäkin mielessä suosittelen muitakin siirtämään katseen kevääseen ja keskittyvän siihen mikä on varmaa.
Puutarhan kevät
Puutarhan kevät on se aika vuodesta kun sormet kutkuttelevat hommiin, mutta esikasvatuksen lisäksi ei kovin montaa hommaa pysty vielä tekemään. Maa on jäässä, se ratkaisee monta asiaa.
On siis hyvää aikaa tehdä to do -listoja, suunnitella tulevan kasvukauden tekemistä. Meillä on sen verran isot tilukset ja mahtavat suunnitelmat, että välillä tuntuu, ettei projektit etene, vaan aina vaan lisääntyy. Viime kesänä saatiin kuitenkin kaksi isoa projektia päätökseen, pergolan lattian laatoitus (Tanen löytämillä laatoilla tai laatan palasilla, kierrätys toi isoimmat haasteet) ja upouuden kasvihuoneen pystyttäminen.
Moni asia on toisaalta sellainen, mikä toistuu joka ikinen vuosi, kuten kasvihuoneiden ja kasvulavojen vuosihuollot. Ja aitaus. Se ei lopu koskaan.
Puutarhatöiden to do lista:
Viljelysuunnitelman tekeminen, mitä ylipäätään viljellään, miten viljelykierto toteutuu
Laajennetaanko kasvimaata?! Ja jos niin miten?
Kasvihuoneiden kevät kunnostukset, lasien vaihtaminen ja peseminen
Pienimmän jauhelihapaketiksi kutsutun kasvihuoneen siirtäminen
Kasvimaan aitaus
Marjapensaiden ja omenapuiden leikkaus
Kasvulaatikoiden keväthuolto
kompostin rakentaminen
Piharakennuksen siivous ja korjaus, mahdollisesti uuden, isomman kanalan tekeminen sinne
Viljelysuunnitelman tekeminen on yksi lempihommiani. Piirrän kasvimaastamme yksinkertaisen pohjapiirrustuksen ja etsin viime vuotiset piirrustykset (tai muistelen) miten edellisenä vuonna sijoitin kasvit. Pyrin noudattamaan viljelykiertoa, jossa yksivuotiset kasvit on jaoteltu ravinnontarpeen mukaan ryhmiin. Yleensä ryhmiä on neljä, mutta olen nähnyt tarkempiakin ryhmittelyitä.
Vilejelykierto tarkoittaa, että kasviryhmä vaihtaa joka vuosi paikkaa niin, että kun tänä vuonna kasvatat ryhmää yhdessä paikassa, seuraavan kerran sama kasviryhmä on samassa paikassa vasta neljän vuoden kuluttua. Viljelykierrossa on paljon hyvää ja puutarhuria helpottavaa. Yksi ryhmä muokkaa maata syvillä juurillaan, yksi sitoo typpeä, yksi tyytyy vähempään ravinteeseen. Monipuolinen viljely voi myös suojata satoa kasvitaudeilta ja tuholaisilta.
Samasta syystä käytän myös kumppanuuskasveja, esimerkiksi porkkana ja sipuli viihtyvät mainiosti keskenään, kasvihuoneessa tomaatin kanssa kasvatan basilikaa ja kaikki kasvit tykkäävät samettikukista ja kehäkukista sekä valkosipulista. Kukat tuovat myös viihtyisyyttä kasvimaalle. Minusta visuaalisuus on toiminnallisuuden kanssa yhtä tärkeää, joskus jopa tärkeämpää!
Viljelysuunnitelmaan kuuluu myös esikasvatuksen suunnittelu. Tomaatit, paprikat ja kasvihuonekurkut on jo kylvetty kasvulamppujen alle, seuraavaksi tutkailen siemen pusseista ne, joiden kylvösuositus on huhtikuun aikana. Välillä on tosi vaikeaa pidättäytyä kylvöhommista liian aikaisin, mutta taimien kannalta kevään mittaan lisääntyvä valo on avain asemassa, muista siis malttaa. Pikku hiljaa koti täytyy taimista, mullasta, poteista ja siemenistä, puutarhan kevät on alkanut!
Omavaraisuus ja raha on omavaraisuus bloggaajien aiheena maaliskuussa. Raha on siitä mielenkiintoinen keskustelun aihe, ettei siitä tule juuri puhuttua vaikka se kiinnostaa suurinta osaa meistä. Omavaraistelusta kiinnostuneita se todellakin kiinnostaa, sillä monella on haaveena hypätä oravanpyörästä, korvata menetetyt tulot lisäämällä omavaraisuutta ja pärjätä ylipäätään vähemmällä rahalla. Lue muut omavaraisuutta käsittelevät juttuni täältä.
Säästääkö itse tekemällä?
Hyvä kysymys. Omavaraisuus ja raha on haastava yhtälö, harvoin ne viihtyvät samassa lauseessa. Oma kokemukseni on, että itse tekemällä voi säästää, mutta mikään automaatio se ei ole. Erityisesti alussa kun ihminen opettelee erilaisia taitoja (joita omavaraistelussa tarvitaan laidasta laitaan) tulee tehtyä virheitä, jotka maksavat rahaa. Omasta kokemattomuudesta ja osaamattomuudesta johtuen sato jää pieneksi, säilöntä epäonnistuu, tulee hukka ostoksia, luulet tarvitsevasi jotakin, vaikka loppu peleissä olisit pärjännyt ilmankin.
Monien asioiden aloittaminen maksaa. Meillä on kolme kasvihuonetta, joista yksi on hankittu aivan uutena ja se on niin hyvä! Ja kallis! Saan viljellä tomaatteja aivan hulluna kymmenen vuotta ennen kuin sijoitus on taloudellisesti järkevä. Entäpä mehiläispesät? Vaikka olemme myyneet hunajaa, kestää pesien hinnan kuolettamisessa monta vuotta. Kanoista en edes viitsi aloittaa, tyypit syövät vuoden ympäri ja munivat jos munivat, minne munivat.
Hyvä esimerkki itse tekemisen kalleudesta on neulonta. Hankin aivan upeaa kotimaista suomenlampaan villasta kehrättyä käsinvärjättyä lankaa villatakkiin. Lankojen hinta nousi pariin sataan euroon. Ketjumarketista olisin saanut valmiin takin parilla kympillä. Tietenkään lankojen ostaminen valmiina ei ole täysin omavaraista, mutta jos ajatellaan itse tekemisen olevan askel omavaraisuuteen päin, ei se useinkaan ole edullisempaa. Ja oikeastaan jos ajatuksen vie vielä pidemmälle, uskooko joku tosissaan, että lankojen ostamista edullisempaa olisi huolehtia ympärivuotisesti lampaista, hankkia rukki, opetella käyttämään sitä ja tuottaa omat lankansa? Ja kun lampaiden hoito veisi kaiken ajan (ne ovat kovia karkailemaan, kokemusta on), niin millä ajalla sitä enää saisi kudottua sitä villapaitaa?
Toisinaan itse tekeminen on halvempaa, mikäli vertailee sitä laatua mitä itse pystyy tuottamaan siihen laatuun mitä samalla hinnalla saisi kaupasta. Leipä on siitä hyvä esimerkki. Taivaallisen hyvä itse tehty hapanjuurileipä maksaa jauhojen ja vaivan verran. Alle jauhojen kilohinnan on kuitenkin ostettavissa leipää. Se ei vain ole yhtä laadukasta.
Omavaraistelijan talous
Me rahoitamme omavaraistelua osittain sillä, että olemme yrittäjiä. Olemme pyrkineet siihen, että työelämä ja unelma osittaisesta omavaraistaloudesta lomittautuisivat. Mahdollistaisivat toinen toisensa. Ettei tarvitsisi tehdä valtavan suurta valintaa, joko tai. Palkkatyö mahdollistaa monta asiaa ja hankintaa. Työn tuoman toimeentulon vuoksi on varaa kokeilla, tehdä virheitä ja toisaalta mahdollistaa elämän pieniä luksuksia. Toisaalta töissä käynti vie aikaa, jota suurempi omavaraisuus aste vaatisi. Itse olen kuitenkin myös melkoinen kermaperse, enkä olisi valmis luopumaan monesta näennäisesti turhasta asiasta voidakseni lopettaa työntekemisen.
Meille on myös tärkeää se, että vaikka meillä töissä Perhekoti Vipusessa ei eletä omavaraisuudessa, ovat työpaikkamme arvot samoja kuin meillä itsellämme. Luonnonläheisyys, kodinomaisuus ja yhteisöllisyys sitovat työ- ja perhe-elämää. Vapaa-aika sekoittuu luontevasti työelämän kanssa. Elämä on helpompi sovittaa kun arvo ristiriitoja ei synny. Työ ei ole välttämätön paha ja pelkkä tulonlähde, vaan yksi osa hyvää elämää.
Mitä pidempään omavaraisuus ajatus on ohjannut hankintoja, sitä vähemmän hankintoja tulee tehtyä. Alun isot investoinnit on tehty ja koko ajan muuttuu kriittisemmäksi siitä mitä todella tarvitsee. Fakta on myös se, että meillä alkaa olla tilanne jossa voi sanoa, että mitä meiltä ei löydy, sitä ei tarvita!
Omavaraisuudessa on monesti vastakkain aika ja raha. Rahalla ostaa itselleen aikaa. Voit itse rakentaa tosi monia asioita kierrätys materiaaleista, odotella sopivia löytöjä, tehdä itse kaiken alusta saakka tai sitten voit hypätä monen vaiheen yli ostamalla sopivan asian kaupasta. Mitä enemmän on aikaa, sitä edullisemmalla voi päästä. Oma tavoitteeni on valita elämässä enemmän niitä asioita, joihin haluan käyttää aikaa ja maksaa rahalla niistä, joihin en ole valmis satsaamaan.
Eli lyhyesti, tee enemmän asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi.
