Omavaraisuus ja raha
Omavaraisuus ja raha on omavaraisuus bloggaajien aiheena maaliskuussa. Raha on siitä mielenkiintoinen keskustelun aihe, ettei siitä tule juuri puhuttua vaikka se kiinnostaa suurinta osaa meistä. Omavaraistelusta kiinnostuneita se todellakin kiinnostaa, sillä monella on haaveena hypätä oravanpyörästä, korvata menetetyt tulot lisäämällä omavaraisuutta ja pärjätä ylipäätään vähemmällä rahalla. Lue muut omavaraisuutta käsittelevät juttuni täältä.
Säästääkö itse tekemällä?
Hyvä kysymys. Omavaraisuus ja raha on haastava yhtälö, harvoin ne viihtyvät samassa lauseessa. Oma kokemukseni on, että itse tekemällä voi säästää, mutta mikään automaatio se ei ole. Erityisesti alussa kun ihminen opettelee erilaisia taitoja (joita omavaraistelussa tarvitaan laidasta laitaan) tulee tehtyä virheitä, jotka maksavat rahaa. Omasta kokemattomuudesta ja osaamattomuudesta johtuen sato jää pieneksi, säilöntä epäonnistuu, tulee hukka ostoksia, luulet tarvitsevasi jotakin, vaikka loppu peleissä olisit pärjännyt ilmankin.
Monien asioiden aloittaminen maksaa. Meillä on kolme kasvihuonetta, joista yksi on hankittu aivan uutena ja se on niin hyvä! Ja kallis! Saan viljellä tomaatteja aivan hulluna kymmenen vuotta ennen kuin sijoitus on taloudellisesti järkevä. Entäpä mehiläispesät? Vaikka olemme myyneet hunajaa, kestää pesien hinnan kuolettamisessa monta vuotta. Kanoista en edes viitsi aloittaa, tyypit syövät vuoden ympäri ja munivat jos munivat, minne munivat.
Hyvä esimerkki itse tekemisen kalleudesta on neulonta. Hankin aivan upeaa kotimaista suomenlampaan villasta kehrättyä käsinvärjättyä lankaa villatakkiin. Lankojen hinta nousi pariin sataan euroon. Ketjumarketista olisin saanut valmiin takin parilla kympillä. Tietenkään lankojen ostaminen valmiina ei ole täysin omavaraista, mutta jos ajatellaan itse tekemisen olevan askel omavaraisuuteen päin, ei se useinkaan ole edullisempaa. Ja oikeastaan jos ajatuksen vie vielä pidemmälle, uskooko joku tosissaan, että lankojen ostamista edullisempaa olisi huolehtia ympärivuotisesti lampaista, hankkia rukki, opetella käyttämään sitä ja tuottaa omat lankansa? Ja kun lampaiden hoito veisi kaiken ajan (ne ovat kovia karkailemaan, kokemusta on), niin millä ajalla sitä enää saisi kudottua sitä villapaitaa?
Toisinaan itse tekeminen on halvempaa, mikäli vertailee sitä laatua mitä itse pystyy tuottamaan siihen laatuun mitä samalla hinnalla saisi kaupasta. Leipä on siitä hyvä esimerkki. Taivaallisen hyvä itse tehty hapanjuurileipä maksaa jauhojen ja vaivan verran. Alle jauhojen kilohinnan on kuitenkin ostettavissa leipää. Se ei vain ole yhtä laadukasta.
Omavaraistelijan talous
Me rahoitamme omavaraistelua osittain sillä, että olemme yrittäjiä. Olemme pyrkineet siihen, että työelämä ja unelma osittaisesta omavaraistaloudesta lomittautuisivat. Mahdollistaisivat toinen toisensa. Ettei tarvitsisi tehdä valtavan suurta valintaa, joko tai. Palkkatyö mahdollistaa monta asiaa ja hankintaa. Työn tuoman toimeentulon vuoksi on varaa kokeilla, tehdä virheitä ja toisaalta mahdollistaa elämän pieniä luksuksia. Toisaalta töissä käynti vie aikaa, jota suurempi omavaraisuus aste vaatisi. Itse olen kuitenkin myös melkoinen kermaperse, enkä olisi valmis luopumaan monesta näennäisesti turhasta asiasta voidakseni lopettaa työntekemisen.
Meille on myös tärkeää se, että vaikka meillä töissä Perhekoti Vipusessa ei eletä omavaraisuudessa, ovat työpaikkamme arvot samoja kuin meillä itsellämme. Luonnonläheisyys, kodinomaisuus ja yhteisöllisyys sitovat työ- ja perhe-elämää. Vapaa-aika sekoittuu luontevasti työelämän kanssa. Elämä on helpompi sovittaa kun arvo ristiriitoja ei synny. Työ ei ole välttämätön paha ja pelkkä tulonlähde, vaan yksi osa hyvää elämää.
Mitä pidempään omavaraisuus ajatus on ohjannut hankintoja, sitä vähemmän hankintoja tulee tehtyä. Alun isot investoinnit on tehty ja koko ajan muuttuu kriittisemmäksi siitä mitä todella tarvitsee. Fakta on myös se, että meillä alkaa olla tilanne jossa voi sanoa, että mitä meiltä ei löydy, sitä ei tarvita!
Omavaraisuudessa on monesti vastakkain aika ja raha. Rahalla ostaa itselleen aikaa. Voit itse rakentaa tosi monia asioita kierrätys materiaaleista, odotella sopivia löytöjä, tehdä itse kaiken alusta saakka tai sitten voit hypätä monen vaiheen yli ostamalla sopivan asian kaupasta. Mitä enemmän on aikaa, sitä edullisemmalla voi päästä. Oma tavoitteeni on valita elämässä enemmän niitä asioita, joihin haluan käyttää aikaa ja maksaa rahalla niistä, joihin en ole valmis satsaamaan.
Eli lyhyesti, tee enemmän asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi.
Lue myös muiden bloggaajien pohdinnat rahasta ja omavaraisuudesta: Urban farming, Tsajut, Puutarhahetki, Sorakukka, Metsäläisten elämää, Korkeala, Stellan kolmas luonto, Rakkautta ja maanantimia,
Oma tupa, tontti ja lupa, Laura eli Javis, Harmaa torppa, Sarin puutarhat,
Rouva Yrttinen, Koivun juurella, Omavarainen, Pienenpieni farmi
Villan hintaa on tullut itsekin mietittyä. Olen tänä talvena opetellut virkkaamaan ja opetteluun hankin kaupasta lankoja. Hintaa kerällä 3-5 euroa ja seassa miltei väistämättä polyamidia. Villan alkuperämaata ei mitenkään tiedossa ja langan tuotantomaa usein Kiina. Ei siis mitään tietoa siitä miten lampaita on hoidettu tai miten kehräämön työntekijöille on maksettu palkkaa. Mitä enemmän tuota miettii, sitä houkuttelevampaa on värttinän pyörittäminen ja kotimaisen raakavillan ostaminen. Mutta jos alkaa laskea tekstiilin hintaan myös tuntipalkkaa niin kyllä tulee villasukalle tai kaulaliinalle hintaa! Ei harmita enää yhtään maksaa 20 euroa valmiista villasukista…
Mun yksi haaave olisi opetella kehräämään, mutta toistaiseksi olen keskittynyt neulomisen opetteluun 🙂
Mä aloitin siitä kerhäämisen opettelusta.. se on kyllä koukuttavaa, mutta aloittaminen ison kynnyksen takana. Sitt viä pitäis opetella neulomaan siitä jotain, tai ulkoistaa se 😀
Ja omia lampaita ei enää ole, mutta lampureilta saa kyllä edullisesti raakavillaa.
Rahaa vastaan aikaa ja toisin päin. Siinä on todellinen arvojen puntari. Me teemme valtavasti töitä voidaksemme viettää haluaamme vapaa-aikaa kun tekemällä vähemmän töitä voisimme saada lisää vapaa-aikaa, joka olisi lähes semmoista kun haluamme sen olevan. Kysymys oikeastaan kuuluu, että teemmekö töitä saadaksemme vapaata vai rahaa?
Itse koen, että teen töitä myös töiden itsensä takia, eli koen työni merkitykselliseksi. Kysymys voisi myös olla, että mihin haluamme aikaa elämässämme käyttää? Riippumatta siitä onko se työtä, vapaa-aikaa vai jotakin siltä väliltä. Jonkun vapaa-aika on jollekin työtä ja työtä se on sellainenkin työ mistä kukaan ei mitään maksa. Mä pyrin elämässä siihen, että mulla aikani jakautuisi tasaisesti niiden asioiden välillä mitkä on mulle tärkeitä ja karsin siitä mikä ei ole niin tärkeää. Oikeastaan siinä on kyse omista arvoista.
Tuota villalangan tekoa pyörittelen hyppysissäni. Keväällä tulee ensimmäiset lampaat joista saisi villat. Hukkaan niitä ei haluaisi heittää tietenkään.
Olen samaa mieltä siitä että tekee juuri niitä juttuja jotka tekee onnelliseksi. Olen tavannut netissä henkilön jolla oli mennyt omavaraistelu hampaat irvessä riuhtomiseen ja se näkyi ihan suoraan jopa asennevammana muita kohtaan.
Toi hampaat irvessä riuhtominen ei tee hyvää sielulle, ole se tekeminen sitten mitä hyvänsä. Mutta tasapaino on haastava löytää omassa elämässään, lienee koko elämänmittainen opintoreissu 🙂
Mutta Minna sitten kun me handlataan se vesimelonin kasvatus niin päästään jo kilohinnoissa ihan mukavalle tasolla. Suomalaista luomutasoista vesimelonia löytyi viime kesänä kaupasta, mutta oli melko arvokasta. Mä olen nyt yhden kesän törpännyt ne liialla kuivuudella ja toisen kesän istuttamalla liian monta taimea samaan säkkiin sekä kastelemalla liikaa. Josko nyt kolmantena eli tulevana vuonna osaisin istuttaa harvakseltaan ja kastella sopivasti..?! Kantapää on ainakin tullut tutuksi männä vuosina.
Totta, halpaa kuin saippua 😀 Ainakin kokemuksellisesti.
Olen samaa mieltä, että omavaraistelun aloittamiseen menee helposti paljon rahaa. Viime vuonna istutimme 40 puuta, määrä joka tuskin tulee koskaan toistumaan. Puista muutama oli omenapuita, joilla on pitkä elinikä ja niistä voi ottaa oksia ja varttaa niitä muihin puihin ja siemenistä voi koettaa kasvattaa uusia lajikkeita.
Mikäli pienestä omavaraistilastamme (näin liioitellen ilmaistuna) pidetään hyvää huolta ja sitä kehitetään kokoajan, on se tuottava ja kunnossa kauan jälkeemme. Silloin alun panostus on moneen kertaan saatu takaisin satona ja yleisenä elämänlaadun kohoamisena.
Lyhyellä tähtäimellä oma toimintamme on silkkaa rahan haaskuuta 😀
Itsekään en haaveile eläväni kokonaan omavaraistelulla, mutta se luo pientä turvaa ja paikkaa kehnoa palkkaa. Vaihtoehtoina oli uusi stressaavampi työ, tai jopa kakkostyö tai kulutuksen vähentäminen ja omavaraisuuden lisääminen, jälkimmäinen tuntui mielekkäämmältä.
Omavaraisuutta voi ajatella asenteena elämään. Ei mikään huono juttu, kun miettiin ympäristövaikutuksia yms. Tulee vähemmän kulutettua ihan jonninjoutuvaviin, kun pitää olla koko ajan tekemässä kaikenlaista puutarhailussa.
Olisi kyllä ihanaa, että pystyisi tekemään vähemmän töitä ja siihen yritetäänkin pyrkiä.
Kehräämöt maksavat noin 2 euroa kilolta lampaanvillasta. En ihmettele yhtään, miksi lampurit eivät sitä niihin vie. Helpompi hävittää polttamalla.
Näin on. Ihan samaa mieltä kanssasi. Oikein hyvää kevättä 🙂