Kukkiva kasvimaa on ilo silmälle

Kukkiva kasvimaa on vaihteleva, värikäs ja se tuo hyvää mieltä jokaiselle puutarhassa kävijälle. Minusta on ihana olla kasvimaalla, missä kukat ja hyötyvihannekset elävät sulassa sovussa. Tuntuu, että minne vain katseensä kääntää, aina on nähtävää ja ihasteltavaa.

Astuessani sisään puutarhani portista näen ihan ensimmäiseksi kukat. Niitä pilkistelee esille porkkanoiden välistä, salaattien joukosta ja osa kohoaa kohti taivasta kilpaa sipulinvarsien kanssa. Keltainen, oranssi, lila, punainen ja sininen pääsevät oikeuksiinsa vihreää taustaa vasten. Kaikki näyttää yltäkylläiseltä, täydeltä, täydelliseltä. Tämä on kasvimaan kauneinta aikaa!

Kukkiva kasvimaa

Kukkiva kasvimaa

Osan kukista olen istuttanut puutarhaan ihan tarkoituksella, mutta suurin osa, esimerkiksi kaikki krassit ja kehäkukat ovat kylväytyneet penkkeihin ihan itsekseen. Unikoita sen sijaan rakastan ja niitä olen kylvänyt muutamaan paikkaan kylvölavoihin. Samoin kuin samettikukkia olen kasvattanut itse siemenestä. Kukkien siemeniä on helppo kerätä itse talteen ja säilöä seuraavaan kevääseen esimerkiksi kahvin suodatinpussissa.

Kukista on myös hyötyä. Samettikukkia istutetaan perinteisesti torjumaan tuholaisia ja erityisesti matalat kukat, kuten krassi, toimivat samalla elävinä katteina viljelyksille. Osan kukista voi myös käyttää hyödyksi, krasseja ja kääpiösamettikukkia voi syödä, kehäkukkaa voi käyttää myös kosmetiikassa.

Krassi

Krassi on tuttu ja helppo, melkein missä vaan toimeen tuleva syötävä kasvi, jota löytyy sekä pensasmaisena, että köynöstävänä. Se on värikäs yksivuotinen kesäkukka, joka kukkii perinteisesti punaisin, oranssein ja keltaisin suppilomaisin kukin. Köynöskrassin voi joko nostaa kiipeilemään tukea pitkin tai antaa sen toimia maanpeittokasvina. Krassi voidaan kylvää suoraan kasvupaikalle tai esikasvattaa. Krassissa on pippurinen maku ja se sopii hyvin ruuanlaittoon.

Samettikukka

Samettikukka on perinteinen kasvimaan kukka, sillä se on sekä kaunis, että hyödyllinen. Samettikukissa on valtavasti erilaisia lajikkeita, kerrotuista isoista ja muhkeista aina yksinkertaisempiin ja pienempiin ryhmäsamettikukkiin. Samettikukkia on iät ja ajat käytetty kasvimaalla tuholaistorjuntaan. Niiden voimakas tuoksu karkoittaa tuholaisia, mutta ne eivät myöskään maistu esimerkiksi peuroille. Valitettavasti peurat silti syövät niiden ympäriltä esimerkiksi juurikkaat, kokemusta on!

Kehäkukka

Kehäkukka on myös hyvin perinteinen kasvimaan kukka. Se on aloittelijallekin helppo saada onnistumaan, sillä kukan voi kylvää suoraan avomaalle ja käytännössä jäädä odottelemaan kukintaa. Kehäkukka kukkii sitä enemmän, mitä kukkia poimii, eli se soveltuu erinomaisesti hyötykäyttöön tai maljakkoon. Kehäkukkaa voi käyttää esimerkiksi teenä tai koristeena salaatissa ja jälkiruuissa. Lue lisää kehäkukasta.

Unikko

Rakastan unikkoja. Niiden kukkia, värejä, muotoja, ja koristeellisia siemenkotia. Unikon siemeniä on myös helppo kerätä itse talteen, minkä lisäksi ne myös kylväytyvät hyvällä tuurilla ihan itsestään. Unikonsiemeniä voi käyttää myös leivonnassa, joten siinäkin mielessä ne kannattaa kerätä talteen.

Kukkiva kasvimaa
Kukkiva kasvimaa

Kurkkuyrtti

Yksi ehkä vähän erikoisempi kukka kasvimaalla on kurkkuyrtti, joka kukkii taivaansinisin tai valkoisin kukin ja maistuu nimensä mukaisesti hieman kurkulta. Kasvin vihreitä osia ei suositella syötäväksi. Kasvi on vanha, sitä on pohjoismaissa viljelty vanhoissa yrttitarhoissa jo vuosisatoja sitten. Riittää, että kasvin tuo kerran kasvimaalle, se kylväytyy sen jälkeen itsestään. Kurkkuyrtti on myös erinomainen mesikasvi.

Lue lisää puutarha ja kasvimaa sivuilta.

Pasta Puttanesca

Pasta Puttanesca on napolista peräisin oleva pasta resepti. Se oiva sapuska silloin kuin ruokaa pitää saada nopeasti maltillisesta määrästä tarvikkeita. Nopeus ja maltillisuus ei kuitenkaan tässä tarkoita vähäisempää makua, vaan tuoreista tomaateista, anjoviksesta ja kapriksista saatava maku on herkullinen.

Pasta Puttanesca

Anjoviksen käyttöä ei kannata pelätä, sillä maku ei ole kalaisa vaan anjovis antaa tomaattikastikkeelle vahvan umamisen maun. Anjoviksia tosin on moneen makuun, kaupasta helpoiten löytyvä anjovis ei oikeastaan ole edes anjovist vaan kilohailia. Minä käytin tähän erään kerran italialaisten herkkujen kaupasta ostamani aidon anjoviksen, joka paistinpannulla sulaa kastikkeeseen, niin ettei kalaa oikeastaan edes erota pienen hetken kuluttua. Jos haluat tehdä pastan vegaanisena, niin kokeile Viimeistä murua myöden reseptiä.

Nyt kun satokausi omien vihannesten kohdalla on kunnolla startannut, on mahtavaa loihtia niistä tälläisiä helppoja, mutta sitäkin maukkaampia arkiruokia.

Ja kuten tämän reseptin kohdalla aina, on minunkin syytä muistuttaa, että pastan nimihän siis viittaa huoraan. Epäilläänkin, että resepti olisi alunperin kehitetty yhdessä Napolin bordelleissa. Oli miten oli, pasta puttanesca on kaikessa yksinkertaisuudessaan mitä parhain kesäinen herkkuruoka, jonka tarvikkeet voi jemmata kaappiin pahan päivän varalle (etenkin jos käyttää soossiin vaikka kokonaisena säilöttyjä tomaatteja).

Pasta Puttanesca

Pasta Puttanesca resepti

Tarvikkeet:

  • 6 isoa kypsää tomaattia tai reilusti kirsikkatomaatteja
  • 2–3 rkl oliiviöljyä
  • 2 sipulia
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 kuivattu chili ilman siemeniä
  • 4 rkl kapriksia
  • 8 anjovisfileetä
  • 1 dl kalamata oliiveja
  • loraus valkoviinietikkaa
  • tuoretta basilikaa ja timjamia
  • spagettia
  • parmesaania

Tee näin:

  1. Jos käytät tuoreita tomaatteja, voit halutessasi kaltata ne ensin. Minä käytin tässä kaikenlaisia tomaatteja sekaisin, enkä kaltannut niitä, mutta isoimmat tomaatit lohkoin pienemmäksi.
  2. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuumenna öljy isossa pannussa. Lisää sipuli ja kuullota pehmeäksi. Lisää valkosipuli, chili ja anjovis ja kuumenna hetki.
  3. Lisää kaprikset ja tomaatit sekä muutama timjamin oksa. Keitä 5–10 minuuttia.
  4. Lisää oliivit (oikeasti tähän kuuluisi mustat kalamata oliivit, mutta meidän keittiöstä ei löytynyt kuin vihreitä oliiveja, anteeksi Nonna!) ja silputtu basilika. Tarkista maku.
  5. Valuta keitetty pasta hyvin. Sekoita joukkoon kastike. Ripottele pinnalle parmesaania.

Katso myös Tomaattipasta tuoreista tomaateista

Kokemuksia Yyteristä ja Porin seudusta lomakohteena

Kokemuksia Yyteristä ja sen lähialueista, poimi vinkit matkaan ja suuntaa Poriin!

Porin seutu valikoitui lomakohteeksemme täysin sattumalta. Olimme myöhään liikenteessä ja lähin kohtuuhintainen vapaa mökki löytyi Anttoorasta. Olin suoraan sanottuna hyvin skeptinen. En ollut ikinä kuullut kenestäkään, joka lomailisi Porissa Jazzien ulkopuolella. Itse olin piipahtanut Porissa muutamaan kertaan juurikin musiikin merkeissä, mutta en voi sanoa koskaan vierailleeni Porissa.

Toisaalta oli hienoa lähteä reissuun ilman ennakko-odotuksia, sillä ehkäpä juuri siitä syystä reissustamme tuli fantastinen. Kyllä, fantastinen.

Kokemuksia Yyteristä sisältää myös ravintolavinkkejä Poriin ja tekemistä lähialueilla.

Kokemuksia Yyteristä

Anttooran lomakylä

Mökkimme sijaitsi Anttooran lomakylässä, Selkämeren saaristossa. Mökki itsessään oli siisti ja melko nykyaikainen, pieni mutta toimiva. Alue sen sijaan henki menneiden vuosien leirintäalue tunnelmaa, kaikesta näki, että alueen kulta-ajat oli vietetty silloin kun mikroa ei oltu vielä keksitty. Rannasta pääsi kuitenkin uimaan ja ennen kaikkea melomaan ja tutustumaan mereltä käsin upeisiin maisemiin. Lomakylästä sai myös lainattua soutuvenettä, jos hoksasi sitä kysyä. Ehkä itse olisi kaivannut myös paikkaa, jossa olisi voinut vaikkapa grillata upean merimaiseman äärellä. Kaiken kaikkiaan Anttoora toimi kuitenkin hyvänä tukikohtana seikkailulle.

Kokemuksia Yyteristä ja lähiseudun muista nähtävyyksistä

Yyterin ranta

Olin etukäteen kartoittanut kokemuksia Yyteristä ja lukenut Tripadvisorista lauseen “upea ranta, huonot palvelut“. Paljastui että se piti loistavasti paikkansa. Ranta on kerrassaan hieno, upeat hiekkadyynit ja kilometrien pituinen hieno hiekkainen ranta. Lämpimällä säällä saattoi kuvitella olevansa missä tahansa etelän lomakohteessa. Lukuun ottamatta sitä, että rannalla ei ole vessojen ja pukukoppien lisäksi muita palveluita. Ja olemassa olevatkin on hyvin pienellä alueella rannan kokoon nähden. Kannattaa siis varata omat eväät mukaan! Toisaalta Yyterissä on juurikin ihanaa se, että ei ole pakko vuokrata aurinkotuolia päästääkseen uimaan ja voi jurottaa omissa oloissaan dyynin kupeessa jos siltä tuntuu. Yyterissä on myös nakuranta, jos nudismi kiinnostelee.

Yyterin koirien uimaranta

Yksi Uskon loman kohokohdista oli vierailu koirien omalle uimarannalle. Puolen kilometrin pituisella hiekkarannalla kelpasi juoksennella ja uida. Ranta oli sen verran hieno, että kelpasi myös ihan ihmisen uintiin paremmin kuin suurin osa rannoista täällä kotona. Aamupäivän vierailulla rannalla ei vielä ollut paljoa porukkaa, mutta kuulimme, että lämpimänä päivänä paikalla voi olla satakin koiraa! Usko suosittelee.

Kallo

Kun koira rannasta jatkaa vielä hetken eteenpäin, vie pengertie Kallon kallioluodolle, josta löytyy majakka. Kallo on kuuleman mukaan upea paikka myrskyisellä säällä kun aallot lyövät kalliolle. Lomamme aikana emme ehtineet myrskysäitä nähdä, mutta Kallo olisi silti vierailun arvoinen kohde. Harmiksemme kahvila oli vierailumme ajankohtana suljettu, eikä tullut otettua omia sumppeja mukaan.

Kokemuksia Yyteristä

Reposaari Räpsöö

Reposaari oli omassa erityislaatuisuudessaan yksi lomamme huippu fiilistelypaikkoja. Kävimme siellä useampaan otteeseen käppäilemässä pitkin poikin pikkukaupungin katuja. Taisimmepa jopa tempautua haaveilemaan elämästä Reposaaressa (ja pienen herkkupuodin perustamisesta erääseen hyvin sympaattisen näköiseen liiketilaan). Reposaari on pieni kaupunki, jonka kaava on hyvin tarkkaan piirretty ruutupaperille. Erikoista kaavassa on se, että monien muiden vanhojen kaupunkien kadut ovat kapeita, kun taas Reposaaressa ne ovat leveitä, niin että kelpaa isommallakin autolla ajella. Mitään pikkupuoteja emme myöskään löytäneet, muutaman ravintolan lisäksi turistia palvelee Sale, vierasvenesatama ja kioski. Reposaaresta löytyy myös nähtävyyksiä, kuten kirkko ja linnakepuisto.

Huikee

Yhden päivän vietimme seikkailupuisto Huikeessa. Puistossa siis kiipeillään männyn latvoissa esteiltä toisille valjaisiin kiinnitettynä. Teinit viihtyivät ja radat tarjosivat riittävästi haasteita kaiken tasoisille.Väkeä puistossa oli jonkin verran, mikä aiheutti ruuhkaa helpompiin harjoitteluratoihin, mutta vaikeampiin ratoihin siirryttäessä ruuhkatkin vähenivät huomattavasti. Maankamaralla pysytelleenä olisin ilahtunut houkuttelevammasta ravintolasta ja vesipisteestä puiston alueella. Erityismaininta siitä, että puistopäivän jälkeen jengi oli kaikkensa antanutta.

Iso-Enskeri

Retki Iso-Enskerille oli ainut, mitä etukäteen majoituksen lisäksi varasimme. Ja se kannatti. Noin 45 minuutin pituinen venematka on itsessään jo kokemus, ainakin meille, joilla normaalisti ei ole veneilyyn mahdollisuutta. Perillä saaressa on opastettu luontopolku, grillipaikka, vessat ja uintikelpoinen ranta. Saaren omaleimaiseen luontoon kuuluu valtava pirunpelto eli muinaisranta. Saari sijaitsee Selkämeren kansallispuistossa, joten erinomainen kohde myös kaltaiselleni kansallispuisto bongailijalle!

Ravintolavinkkejä Poriin

Kuten edellä mainittu, Yyterin tarjonta meidän nopealla vilkaisullamme saanut vettä herahtamaan kielelle. Mutta toisin oli Porissa. Porin ravintoloista viikon lomalle useampikin iloinen yllätys. Tällä kertaa syömisemme keskittyi lähinnä pizza- streetfood-burgeri akselille.

Torget

Erinomaiset pizzat. Jouduimme odottelemaan hetken sekä pöytää, että pizzoja, mutta odotus palkittiin. Otimme pizzojen kanssa mozzarella salaatin, jota maustoi herkullinen vinegretti. Pizzat itsessään olivat pääosin todella herkullisia, pohja oli maukas hapanjuureen leivottu ja täytteet tuoreita ja laadukkaita. Tykkäsimme!

PikkuX

Erinomaiset valikoimat kasvissyöjille. Otimme seurueelle jaettavat kasvis- ja liha-annokset. Ruoka tuli nopeasti pöytään, palvelu oli ystävällistä ja ruoka oli hyvää. Kiva freesi tuulahdus uudenlaista ruokaa. Suosittelen!

Turo’s Heavy Kebab

En yleensä lähtisi syömään kebab mestaan kasvissyöjänä, mutta menu oli houkutteleva ja olin kuullut paikasta hyvää. Osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, falafel-feta ja falafel-halloumipita maistuivat kumpikin. Myös seurueen lihaisammat vaihtoehdot olivat hyviä. Parmesaani ranskalaisista lisäpisteitä. Isot annokset.

The Merry Monk

Lähdimme Merikarvialle vartavasten ravintolan maineen ja tarinan innoittamina ja siksi odotukset olivat korkealla. Yleisilme ravintolassa oli sotkuinen. Pöydät olivat siivoamatta ja lokit riepottelivat terassilla ruuantähteitä. Asiakaspalvelu oli hidasta ja osaamatonta, mutta ihan ystävällistä. Menut haettiin lopulta itse, kukaan kertonut tilatuista annoksista mitään, juomasta tippui asiakkaan päälle kun se tarjoiltiin hänen ylitseen ja muuta pientä sekaannusta ruokien kanssa.

Gastropubissa ruokalista on melko suppea, niin kuin kuuluukin, burgereiden lisäksi muutama muu annos. Alkuruuaksi valitsimme jaettavan kalalautasen, joka oli herkullisen makuinen, mutta ei sisällöltään vastannut kuvausta. Burgerit tarjoiltiin kaikki ylikypsinä, erityisesti se harmitti haukiburgerin kohdella, sillä konseptina haukiburgeri oli nerokas.

The merry monkilla olisi kaikki edelletykset olla muutakin kuin yksi satamaravintola, mutta niin kauan kun rentoutta ei eroteta välinpitämättömyydestä jää ravintola keskiverto sakkiin.

Lue lisää matkailu kokemuksia.

Mitä on omavaraistalous?

Mitä on omavaraistalous? Wikipedia määrittelee omavaraistalouden näin:

Omavaraistalous tarkoittaa taloutta, jossa kaikki tai ainakin valtaosa tarvittavista tuotteista valmistetaan itse. Omavaraistalous oli esimerkiksi Suomessa yleistä maaseudulla 1800-luvun lopulle saakka.

Lähde: Wiki

Täydellisessä omavaraisuudessa eläminen on nykypäivänä erittäin harvinaista, mutta osittaisesta omavaraisuudesta haaveilee moni. Omavaraistaloudessa kaikki tuotetaan itse, niin ruoka, vaatteet kuin lämmityskin. Käytännössä täydellisessä omavaraisuudessa tulisi irroittautua niin sähköverkosta kuin internetistäkin.

Omavaraistaloudessa on kuitenkin määrätön mahdollisuus erilaisiin harmaan sävyihin. Täydellistä omavaraisuutta tärkeämpää on löytää sopiva tasapaino itsensä ja luonnon välille ja elää oman näköistään elämää.

Mitä on omavaraistalous?

Omavaraistalouteen tarvittavat taidot

Omavaraistalous on elämän mittainen oppimisen tie. Mitä enemmän asioita tekee itse, sitä enemmän huomaa niiden vaativan taitoa. Vaikka liikkeelle lähtisi pienestäkin, esimerkiksi ryhtymällä kasvattamaan itse osan ruuastaan, huomaa nopeasti ettei kaikki välttämättä suju kuin puutarhalehden sivuilla. Kaaliin iskee tuholainen, sato jää vaatimattomaksi, joku tuli kylvettyä väärään aikaan ja tai sato korjattua liian aikaisin tai liian myöhään. Sormi menee helposti suuhun myös siinä kohtaa kun koko sato on kerätty, mutta nyt se pitäisikin saada säilymään pitkälle talveen. Monet kokeilut tulee tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta ja sadon lisäksi opettelu kasvattaa vuosien varrella pitkää pinnaa.

Tyytyminen tai ehkä ennemmin olemassa olevan arvostaminen on yksi omavaraistalouden kulmakivistä. Nykyihmiselle, tai itselleni ainakin, on ollut äärimmäisen hyödyllistä opetella viihtymään ja olemaan onnellinen sen kanssa mitä on tässä ja nyt. Löytää lomatunnelmaa omasta pihasta, nauttia kevään ensimmäisistä kasvimaalta kerätyistä salaatti tarvikkeista, malttaa olla ostamatta sen sataa sorttia, jos omasta kaapista on löytynyt yhtä tai kahta asiansa ajavaa tuotetta. Omavaraistaloudessa eläminen tai edes sen tavoittelu, vaatii aivojen naksauttamista uuteen asentoon. Olemassa olevan arvostaminen pätee omavaraisuuteen pyrkimisessä hyvinkin konkreettisesti. Jokainen teko, kasvi jonka saa omasta maasta, uusi taito ja itse valmistettu asia on ilon aihe. Jos prosessista ei muista nauttia, helposti tuntuu, että koko tavoite omavaraisemmasta elämästä on saavuttamattomissa oleva mahdottomuus.

Uteliaisuus on toinen merkittävä taito. Koska omavaraistalous kattaa koko ihmisen elinpiirin, on harvalla olemassa kaikkia taitoja ennestään. Viljelyn lisäksi on hyvä osata rakentaa, korjata niin vaatteita kuin pieniä koneitakin, neuloa ainakin villasukkia, hoitaa ehkä eläimiä, mehiläisiä, jatkojalostaa niistä saatava liha, hunaja, maito, säilöä ja tunnistaa luonnon kasveista saatava hyöty, sienet ja villiyrtit. Avoin kiinnostus uusia asioita kohtaan ja uteliaisuus, valmius oppia ja kehittää omia taitojaan on avain asemassa.

Mitä on omavaraistalous?

Löydät omat vahvuutesi ja rakenna niiden päälle

Minä olin melko hyvä ruuanlaittaja jo ennen kuin innostuin omavaraisuudesta. Olen myös sienestänyt lapsesta saakka ja puutarhan hoito ei ollut minulle aivan vierasta. Niinpä oli luonnollista lähteä kehittämään omaa elämää omavaraisempaan suuntaan juuri ruokaan liittyen. Ruuan tuottamisen lisäksi omavaraisuus on motivoinut opettelemaan entistä enemmän sesongin hyödyntämistä eli laittamaan hyvää ruokaa juuri siitä mitä kulloinkin on saatavilla. Olen myös opetellut säilömään. Keväällä kävin kurssin hapattamisesta, joka säilöntämenetelmänä on mitä mainioin! Koen, että omat vahvuuteni omavaraisuudessa liittyvät juurikin ruokaan. Aito kiinnostus sekä ruuan alkuperään, että ruuan valmistukseen on houkutellut opettelemaan yhä taitavemmaksi omien raaka-aineiden käyttäjäksi ja tuottajaksi. Olen ylpeä siitä, että voi tarjota perheelleni itse kasvattamaani, säilömääni ja tekemääni ruokaa.

Olen myös etevä erilaisissa kädentaidoissa, niinpä opettelin kutomaan. Ensin villasukkia, myöhemmin villapaitoja. Kun vaatteeseen on laittanut hirvättävän määrän työtunteja, on niiden korjaaminenkin järkevää. Kutomisen lisäksi teen saippuaa yli omien tarpeiden ja viimeisimpänä olen opetellut käyttämään villiyrttejä kosmetiikassa. Monellakaan mittapuulla mitattuna en vielä ole kovin häävi kutoja, saati kosmetiikan tekijä, mutta tekemäni tuotteet ajavat asiansa. Vuoden tai parin kuluttua voidaan varmaan jo puhua istuvuudesta tai monipuolisuudesta.

Meillä on aikanaan ollut eläimiä, tuotimme itse lähes kaiken syötävän lihan. Se oli hyvin opettavaista aikaa ja nykyisin olen mielummin ilman lihaa kuin sitoudun eläinten hoitoon, teurastukseen ja lihan käsittelyyn. Kanoja meillä on kymmenkunta ja se riittää toistaiseksi.

En siis todellakaan ole syntynyt sesonkiajattelun, viherpeukalon enkä villiyrtti tietämyksen kanssa. Olen kehittänyt olemassa olevien taitojen päälle omavaraisuutta lisääviä taitoja käymällä kursseja ja harjoittelemalla. Lukemalla kirjoja, blogeja ja katselemalla youtube videoita. Kokeilemalla rohkeasti. En voi sanoa olevani asiantuntija monessakaan asiassa, mutta perustaidot olen oppinut jo monessa.

Mitä on omavaraistalous meidän kohdallamme?

Mitä on omavaraistalous juuri meillä? Se on ennen kaikkea oman kulutuksen uudelleen pohtimista. Sen puntaroimista, että mitä kaikkea voisimme tehdä itse sen sijaan, että ostaisimme kaiken kaupasta. Se on pyrkimystä tuottaa mahdollisimman suuri osa ruuasta itse. Se on opettelua olemaan tyytyväinen sen kanssa mitä on. Omavaraistalous on uusien asioiden opettelua, pitkäjänteistä toimintaa kohti omavaraisempaa arkea.

Kaipaatko vinkkejä omaan, omavaraisempaan arkeen? Lue lisää täältä – Omavaraisuus.

Omavaraisuusbloggaajien kuukausihaaste

Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. 

Lue lisää muiden omavaraisuus bloggaajien heinäkuun kuulumisista:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2020/

Ku ite tekee https://www.kuitetekee.com/2020/06/23/mita-on-omavaraistalous

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/07/hyotytarha-heinakuussa-omavaraisuus.html

Rouva Yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/06/kesakuulumisia.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/07/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-7.html

Vyöhyke 3

Tsajut  https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-7/

Caramellia https://caramellia.fi/heinakuu2020/

Airo ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/07/suuntana-omavaraisempi-elama-2020.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20155

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/07/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Villiyrttien kerääminen, kuivattaminen ja hiostaminen

Villiyrttien kerääminen teeksi

Villiyrttien kerääminen ja kuivattaminen teeksi on mainio tapa tallettaa kesän makuja talven varalle. Teeksi sopivien yrttien valikoima on laaja ja omien suosikki makujen löytäminen voi viedä tovin. Itse pidän erityisesti minttu ja mustaherukanlehtiteestä. Mahdollisuuksia on kuitenkin valtavasti. Voit kokeilla esimerkiksi vadelman-, mansikan-, mustikan-, tai karhunvadelman lehtiä tai marjoja. Koivunlehteä, nokkosta, kuusenkerkkää, voikukkaa, poimulehteä, horsmaa, apilan-, kehäkukan-, kanervan-, tai keto-orvokin kukkia. 

Yrtit kannattaa kerätä ja kuivata erikseen, mutta niistä voi oman makunsa mukaisesti luoda erilaisia teesekoituksia.

Kaikilla yrteillä on erilaisia kansanlääkinnällisiä vaikutuksia, esimerkiksi koivun lehtiä on käytetty tulehdusten ehkäisemiseen ja nesteen poistoon. Villiyrttien maailma onkin kiehtova ja siihen voi uppoutua täysin. Voit myös nauttia teesi teenä ja ottaa vastaan mahdolliset positiiviset vaikutukset kehollesi, mikäli niitä ilmaantuu. On kuitenkin olemassa villiyrttejä, kuten mesiangervo ja maitohorsma, joiden liiallista käyttöä tulisi välttää. Lisätietoa villiyrteistä löydät esimerkiksi Juuret maassa blogista.

Villiyrttien kerääminen

Villiyrttien kerääminen

Villiyrttien keräämisessä on noudatettava muutamaa nyrkkisääntöä. Ensimmäinen ja tärkein on, älä kerää mitään, mitä et varmuudella tunnista. Kerää villiyrtit kuivalla kelillä, muista jokamiehen oikeudet ja kerää yrtit puhtailta keruupaikoilta, mieluiten kaukana vilkasliikenteisistä teistä. Villiyrtit kannattaa kerätä paperipussiin tai koriin, eikä niitä kannata säilyttää korissa muutamaa tuntia pidempään, koska kasvit ja niiden aromit kärsivät. 

Villiyrttien poimimisen ajankohdat

  • Lehdet kerätään ennen kukintaa
  • Kukat kerätään heti niiden puhjettua kukkaan
  • Juuret ja juurakot kerätään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä
Villiyrttien kerääminen

Teen valmistus hiostamalla

Kesällä satokauden aikana voit nauttia teetä tuoreista yrteistä tai sitten kuivata tai hiostaa niitä talven varalle. Kaikille teekasveille hiostaminen ei kannata, mutta osa yrteistä hyötyy siitä. Fermentointi, eli hiostaminen, saa niiden maun ja tuoksun voimistumaan. Hiostamiseen sopivat kaikenikäiset lehdet. Yleinen muistisääntö kuitenkin on, että ennen kasvin kukintaa lehdet ovat parhaimmillaan. Hiostaminen sopii esimerkiksi ahomansikalle, maitohorsmalle, pihlajalle ja vadelmalle.

Teetä varten säilöttäessä kasvien osia voidaan hiostaa ennen kuivaamista, jolloin teehen saadaan enemmän makua. Puhtaat ja kuivat lehdet levitetään nuutumaan muutamaksi tunniksi, jolloin niitä myös välillä pöyhitään. Tämän jälkeen kämmenten välissä pyöritellään nahistuneita kasvien lehtiä rulliksi niin, että kasvin rakenne menee rikki. Tämän jälkeen lehdet laitetaan ilmavasti lasipurkkeihin, missä on kannet. Ne laitetaan hyötykasvikuivuriin tai vesihauteeseen 40 asteeseen muutamasta tunnista vuorokauteen, kunnes yrtit muuttuvat ruskeiksi. Tämän jälkeen yrtit levitetään kuivumaan ilmavasti. Hiostetut ja kuivat yrtit säilytetään käyttöön asti valolta suojattuna ja ilmatiiviisti pakattuna, jotta aromit eivät pääse haihtumaan.

Blogissani on paljon vinkkejä omavaraisempaan arkeen.

Isoäidin salaatti

Isoäidin salaatti on varmasti syntynyt aikanaan sen perusteella, mitä puutarhasta on sattunut löytymään; salaattia, ruohosipulia ja kananmunia. Itse en ollut tätä aikaisemmin syönyt, mutta ohje on putkahdellut esille viime aikoina monestakin suunnasta. Ja syystäkin, paljon tämän omavaraisemmaksi ei voi ruoka muuttua.

Resepti on hirvitttävän helppo ja superedullinen, vaikka et kaikkia raaka-aineita saisikaan omasta pihastasi. Itse laitoin myös runsaasti puolitettuja kokonaisia kananmunia ja tarjosin salaatin yhdessä uusien perunoiden kanssa.

Tälläisten yksinkertaisten, mutta herkullisten ruokien ansiosta vaivannäkö puutarhassa tuntuu järkevältä. On ihan huippu fiilis kun ruuan matka pellolta pöytään on ihan kirjaimellisesti vain joitakin minuutteja.

Isoäidin salaatti

Isoäidin salaatti resepti

Salaatti

  • Runsaasti salaattia, voit sekoittaa eri laatuisia niin saat vielä kivemman lopputuloksen
  • 2 – 6 kananmunaa
  • 1/2 dl hienonnettua ruohosipulia
  • ruohosipulin kukkia koristeeksi
  • sormisuolaa viimeistelyyn

Kastike

  • 2 kananmunaa
  • 200 g turkkilaista jogurttia
  • 2tl Dijon-sinappia
  • 1tl sokeria
  • 1/4 tlsuolaa
  • 1/4 tl mustapippuria
  • ripaus valkopippuria
  1. Keitä kaikki kananmunat koviksi eli noin 8 minuuttia. Kuori 2 munaa ja erota keltuaiset ja valkuaiset. Hienonna keltuaiset haarukalla. Sekoita jogurtti, sinappi ja mausteet joukkoon.
  2. Revi salaatti laakealle vadille. Hienonna valkuaiset ja lohko kokonaiset munat ja koristele salaatti niillä ja ruohosipulin kukilla. Hienonna ruohosipuli päälle. Lusikoi puolet kastikkeesta päälle ja tarjoa loppu kastike erikseen.
  3. Tarjoile keitettyjen uusien perunoiden kanssa.

Alkuperäinen ohje: K-Ruoka

Isoäidin salaatti

Katso myös blogini muut herkulliset salaatti reseptit.