Melkein 100 joulutorttua

 

Kaupallisessa yhteistyössä Dronningholm 

Sain Dronningholmilta haasteen leipoa 100 joulutorttua ja ilahduttaa niillä kanssa ihmisiä. Minun ei tarvinnut kauaa miettiä asiaa, sillä halusin ehdottomasti tehdä projektin kehitysvammaisten henkilöiden kanssa.  Tiesin, että Perhekoti Vipusen asukkaita ilahduttaisi yhtä paljon torttujen leipominen kuin syöminenkin, joten otin osan porukasta projektiin mukaan heti leivonta vaiheessa. Muu porukka pääsi sitten nauttimaan valmiista uunituoreista tortuista.

Joulutortut ovat Vipusessa tärkeässä roolissa, ne ovat kaikille tuttuja ja niiden leipomiseen pääsevät osallistumaan ihan kaikki. Yksi voi kaulita torttutaikina hieman ohuemmaksi, joka ei välttämätöntä, mutta kaulitseminen mukavaa ja osallistavaa puuhaa, yksi rullaa taikina pyörällä, joku taittelee ja joku lisää torttuhillot. Jonkun tehtävänä voi olla työnjohtaminen ja laadun tarkkailu. Perhekodissa on tärkeää, että jokainen saa kuulua joukkoa ja osallistua. Tietäähän sen omalla kohdallakin, että joulu syntyy pienistä asioista, leipomisesta, koristelusta ja muusta yhdessä tekemisestä. Näin on myös kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla. Lopuksi tietenkin keitetään kahvit ja maistetaan omin käsin leivottuja torttuja.

Vaikka minulla olikin melkoisen tehokas tiimi torttuja työstämässä, emme saaneet kerralla 100 torttua leivottua. Kuvistakin näkee kuinka työnjohtaja alkaa pikku hiljaa väsähtää. Ja silloin on kerta kaikkiaan pakko ottaa pienet päivä unet. Projekti jatkuu kuitenkin ensimmäisenä adventtina, jolloin pöytään on kutsuttu vieraita ja yhdessä nautaan glögiä ja  loput niistä sadasta tortusta.

Joulun alla on hyvää aikaa pysähtyä miettimään omaa lähipiiriä. Löytyisikö siitä ihminen tai taho, jota olisi mukava ilahduttaa? Ilahduttamisen ei tarvitse olla kallista, vaan pienillä teoilla voi saada itselle ja toisille mukavan joulumielen. Yhdessä tekeminen on hauskaa sekä lapsista, että aikuisista. Valmiita torttuja voi viedä mummoille, päiväkotiin, opettajille, naapureille tai vaikka ilahduttaa lapsen harrastusporukan vetäjiä. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys.

Dronningholm haastaa myös teidät lukijat mukaan. Kenet sinä voisit ottaa mukaan leipomaan tai ketä ilahduttaisit valmiilla tortuilla? Katso osallistumisohjeet Dronningholmin sivuilta ja voit voittaa Dronningholmin jouluisen tuotepaketin.

Persimonsalaatti homejuustolla ja pähkinöillä

Persimonsalaatti on ihana yhdistelmä makeaa persimonia, suolaista sinihomejuustoa ja rapeita pähkinöitä. Sain ohjeen Hannan Soppa -blogin Hannalta kun kyselin facebookissa ideoita persimoneiden käyttöön.

Oikeastaan päivitys taisi olla enemmänkin tämän suuntainen.

Voihan persimon! Ostin kauhean säkillisen persimoneita, vaikka en tykkää niistä. Mihin niitä käytetään? Mitä te olette tehneet persimoneista? Oisko idiksii?

On nimittäin tunnustettava, etten ole mikään suuri persimoneiden ystävä. Minusta ne ovat liian makeita ja jotenkin koostumuksettomia, jos tiedätte mitä tarkoitan. Elämä on kuitenkin jatkuvaa oppimista ja persimonit ovat myös melko edullisia ollessaan sesongissa, joten olin päättänyt tarttua härkää sarvista. Ja Hannan resepti oli todellakin mainio tapa aloittaa tutustuminen persimonien maailmaan. Tosin, luonteelleni ominaisesti luin reseptin melko epätarkasti ja siitä syystä päädyin omaan salaattini tekemään sinihomejuustosta. Ja sepäs ei kuulkaa ollut lainkaan huonompi kömmähdys. Eikä mulla ollut mitään alkuperäisen ohjeen appelsiinimehujakaan, mutta yksi nahistunut mandariini sentään pelasti.

Tähän resepetiin kuuluu myös herkullinen dukkah, jota tein ensimmäistä kertaa itse. Siis ihan älyn hyvää! Koska dukkahia tuli melko reilusti, heitin loput seuraavan päivän kasvispastan joukkoon. Kannattaa kokeilla. Veikkaan, että dukkah sopii melkein minkä kanssa vaan.

Persimonsalaatti | persimon | dukkah | salaatti  | ruokablogi
Persimonsalaatti | persimon | dukkah | salaatti  | ruokablogi

Persimonsalaatti

3 kpl persimoneja
25 g voita
2 rkl fariinissokeria
ripaus suolaa
n. 200 g salaattisekoitusta
150 g sinihomejuustoa
1-2 dl saksanpähkinöitä
kourallinen lehtipersiljaa

Dukkah

2 rkl pistaasinsydämiä
2 rkl manteleita
2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl korianterin siemeniä
1 tl chilirouhetta
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 rkl sesaminsiemeniä

Mandariinivinegretti

1 mandarinin mehu
½ dl sitruunan mehua
½ dl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa

Tee näin

Valmista ensin dukkah. Paahda kuivalla pannulla kaikkia aineksia, kunnes ne saavat hieman väriä (n. 4 minuuttia). Survo siemenet sileäksi morttelissa tai surauta pari kertaa blenderissä.

Sekoita kaikki mandariinivinegretin ainekset keskenään. Paahda saksanpähkinöitä hetki kuivalla pannulla.
Pese persimonit ja leikkaa niistä kanta pois. Lohko persimonit kunnon kokoisiksi palasiksi. Kuumenna pannu, anna voin sulaa ja lisää sekaan sokeri. Kun sokeri on sulanut kinuskimaiseksi, paista persimonlohkot niin, että ne saavat hiukan väriä. Ripota päälle ripaus suolaa.

Kokoa salaattisekoitus tarjoilulautaselle. Pirskottele sekaan vinegrettiä. Aseta päälle versoja, persimonit ja murusteltu homejuustojuusto sekä pähkinät. Ripottele päälle dukkahia ja muutama ripaus suolaa.

Alkuperäinen ohje: Hannan soppa
Persimonsalaatti | persimon | dukkah | salaatti  | ruokablogi

Tervetuloa jouluvieraaksi

Hei, tässä sitä mennään jo marraskuuta! Eikä blogin joulukalenterista ole vielä kuulunut mitään. Aikaisempina vuosinahan olen jo hyvissä ajoin kutsunut teidät lukijat mukaan joulukalenterin tekemiseen. Viime vuosien DIY joulukalenterit ovat olleet täynnä hauskoja askarteluideoita, herkullisia ruokaohjeita, ihania lahjavinkkejä ja jouluista tunnelmaa. On ollut todella kiva, että osallistuja joukko on ollut monenkirjavaa, ohjeita on tullut pipareista lapasiin ja kaikkea siltä väliltä.

Minulle menneiden vuosien joulukalenterit ovat olleet paluuta siihen, miksi aikoinaan yli päätään lähdin bloggaamaan. Jakamista, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Heittäytymistä projektiin, jonka lopputuloksesta ei voi olla täysin varma. Jännittävintä on ollut se, että kaikki langat eivät olekaan omissa käsissä. Toisaalta on ollut mahtavaa saada mitä erilaisimpia osallistujia mukaan niin toisista bloggaajista kuin teistä lukijoistakin.

Tänä vuonna en ole hiiskunut koko projektista ja siihen on syynsä. Syksy on ollut melko intensiivinen ja huomaan energiatasojen laskeneen. Ja vaikka olen rakastanut yhdessä tehtyjen joulukalenterien luomaa yhteisöllisyyttä, on joulukalenterin organisoimisessa melkoinen homma. Niinpä tänä vuonna olinkin sitten jättämässä koko projektin sikseen. Kunnes sain muutamia kyselyitä siitä, mahdanko olla tänä vuonna tekemässä joulukalenteria.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. En halua sitoutua joka päiväiseen kalenterin luukkuun, mutta kutsun vieraita tänne jakamaan omia jouluisia reseptejä, askarteluohjeita tai muita joulufiiliksiä. Eli siis just sut, tervetuloa jouluvieraaksi tänne blogiin!

Miten toimia?

Jos kiinnostuit, laita minulle sähköpostia osoitteeseen minna(at)emmo.fi, laita otsikkoon JOULUVIERAS 2017 ja esittele viestissä oma ideasi lyhyesti kuvan kera. Vieraat ovat omassa postauksessaan myös esitelleet itsensä, keitä ovat, mistä tulevat, ja ehkä vielä jotain omista jouluperinteistä. Laitan avuksi muutamia kysymyksiä kunhan saan aikataulua hahmoteltua tarkemmin. Jos sinulla on oma blogi tai muita sosiaalisen median kanavia, voit toki kertoa niistä. Tarkoitus on tosiaan jakaa omia joulujuttuja rennosti ja oman näköisesti.

Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Alta pääset selailemaan menneiden vuosien joulukalentereita, inspiraation lähteinä ne eivät onneksi vanhene koskaan.

 

 

Joulukalenteri 2015

 

Joulukalenteri 2016

 

 

Mustapapubrowniet

Mustapapubrowniet on vegaaninen ja ilman valkoista sokeria leivottu herkku, jonka ohje on peräisin Hanna Hurtan Kasvis ruokakirjasta. Ja meidän sekaanien iloksi ja ihmetykseksi piirakka ei maistunut ollenkaan terveelliseltä, vaan suklaakuorrutuksensa kanssa juuri sopivan muikealta. Kirja on arvostelukappale.

mustapapubrowniet | brownie | vegaaninen | kasvisruoka | leivonta

Kasvis ruokakirja on tehty myös allekirjoittaneen kaltaisille sekaaneille. Ihmisille, jotka haluavat syödä kasvisruokaa helposti, mausta ja ideoista tinkimättä. Kasvis antaa paljon ideoita siihen miten tutut ruuat saa kääntymään herkulliseksi kasvisruuaksi. Niin kuin vaikka lasagnen, tai wingsit tai paimenen piiraan. Mä olen ehdottomasti tälläisten reseptien kannattaja. Haluan eettisistä ja ekologisista syistä syödä enemmän kasvisruokaa, en siksi, että haluaisin muuttaa koko tapani syödä tai makumaailman mihin olen tottunut. Ja tähän kirja antaa valtavasti vinkkejä.

Kasvis ruokakirjasta löytyy myös eksoottisempia ohjeita, (jotka varmasti puhuttelevat pidemmälle edistyneitä kasvissyöjiä ja vegaaneita,) joista yksi oli tämä kokeilemani mustapapubrowniet. Aika erikoiselta kuulostaa myös suklaa kaurapuuro maapähkinävoilla tai vegaaninen uunimunakas. Kirjassa on ohje myös vegaaniseen parmesaaniin. Kaikkea sitä.

Ne ohjeet mistä itse innostuin heti kirjaa selaillessani, vievät minut makumatkalle Aasian suuntaan. Indonesialainen gado gado -salaatti, thaimarinoitu tofu, buddha bowl ja Intialainen pinaatti-tofucurry. Vesi herahtaa kielelle jo pelkkiä reseptejä lukiessa.

Ja vielähän en ole maininnut mitää kirjan kuvista. Tykkään, tykkään, tykkään! Minulle keittokirjan visuaalisuus näyttelee isoa osaa ja Hannan selkeät, kauniit ja ihanan värikkäät kuvat ovat piste i:n päälle. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille kasvisruuasta kiinnostuneille.

Lisää kuvia ja reseptejä löydät Hannan blogista, Hannan soppa.

mustapapubrowniet | brownie | vegaaninen | kasvisruoka | leivonta

 

Mustapapubrowniet

2 kypsää banaania
2 dl kypsiä mustapapuja
10 kuivattua aprikoosia pilkottuna
1 dl kaakaojauhetta
1 dl kaurajauhoja
1 1/2 rkl kookosöljyä
1 1/2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl leivinjauhetta
ripaus vanilijajauhetta
1 tl suolaa
3/4 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuorrutus

100g (vegaanista) tuorejuustoa
50 g tummaa suklaata sulatettuna
3 rkl vaahterasiirappia

Koristeeksi

saksanpähkinöitä rouhittuna

Tee näin:

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Mittaa kaikki ainekset saksanpähkinöitä lukuunottamatta tehosekoittimeen ja jauha melko sileäksi massaksi. Sekoita joukkoon rouhitut saksanpähkinät. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (n.23×23 cm). Paista uunissa noin 30 -35 minuuttia, kunnes brownie on kypsää. Anna jäähtyä.

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi. Sekoita joukkoon muut ainekset. Sekoita se brownieiden päälle , ripottele päälle rouhittuja sakasanpähkinöitä ja sulatettua suklaata, jos haluat. Leikkaa 12  palaan ja tarjoile.

 

Tämä on osa #suurikeittokirjahaaste ‘tta, jossa tavoitteeni on tehdä yksi resepti jokaisesta omistamastani keittokirjasta. Muut haasteeseen osallistuvat postaukset löydät tästä. Tervetuloa mukaan haasteeseen.

Luumu- mustikkatorttu

Luumu- mustikkatorttu on makea, kirpeä, mehevä ja rapea pikkuinen piirakka. Näitä voi leipoa jokaiselle omansa, sillä tekeminen on helppoa, jos ei pelästy pientä askartelua.

Pihallamme kasvaa kaksi luumupuuta. Toinen tuottaa mukavasti satoa ja toinen ei. Siinä toisessa oli yksi luumu, jonka kypsymistä odotin kuin kuuta nousevaa. Kävin päivittäin ihailemassa luumua ja tunnustelemassa sen kypsyyttä. Ainokaistani. Siihen asti, kunnes yhtenä aamuna huomasin sen hävinneen. Epäilen syylliseksi peuraa. No joka tapauksessa toisesta puusta luumuja tuli sen verran, että mielikuvitukseni lähti laukkaamaan ja minulla oli torttujen lisäksi muutama muukin resepti mielelessä, joita halusin päästä kokeilemaan. Oli oikein luumuinen olo.

Kävi kuitenkin ne perinteiset. Olin juuri saanut piirakat kuvattua, kun teinijengi tuli koulusta kotiin. Kysyivät kohteliaasti saavatko maistaa torttuja ja napostelivat samalla luumuja välipalaksi. Kun palasin pöydän ääreen huomasin, että jäljellä oli kaksi luumua. Että se niistä resepti kokeiluista.

Onneksi tortut onnistuivat. Olen oikeasti aika laiska taikinan tekijä ja ostan monesti valmiita pakastetaikinoita. Taikinan tekeminen ei oikeasti ole edes kovin vaikeaa ja itse tehty on aina itse tehty. Ehkä ihmisen on vaan joissain asioissa mentävä sieltä missä aita on matalin. Eli mun piirakkataikinat on välillä usein suoraan pakastealtaasta, mutta jos haluat, tee toki omasi ihan alusta alkaen!

Jos oot luumun ystävä, niin kannattaa ehdottomasti tsekata myös tinjamilla maustettu luumu-omenahillo. Osallistun tällä resptillä Kekri-reseptikilpailuun.

Luumu- mustikkatorttu | luumutorttu | luumu | leivonta | piirakka

Luumu- mustikkatorttu

650g tuoreita luumuja
2,5 dl mustikoita
1/2 rkl sitruunamehua
2 dl tummaa sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl vanilija sokeria
ripaus suolaa

Piirakkataikina

4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
125 g voita tai leivontamargariinia
0.5 dl kylmää vettä

Voiteluun:

Kananmuna

Tee näin:

Mittaa kulhoon jauhot ja sokeri. Lisää paloiteltu rasva ja nypi ryynimäiseksi seokseksi, nypittävien aineiden on oltava jääkaappikylmiä. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan levätä kylmässä vähintään tunti. Näin sitä on helppo käsitellä ja kaulia tai painella kylmänä vuokaan. Vinkki! Voit tehdä taikinan valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Halkaise luumut ja poista siemenet. Sekoita mausteet, sokeri ja jauhot keskenään. Pyörittele mustikat varovasti joukkoon. Voitele piirakkavuoat. Kauli taikina ohueksi, leikkaa siitä pohjaa isompi ympyrä esimerkiksi lautasta apuna käyttäen ja nosta pohja kaulimen avulla piirakkavuoan päälle.  Taputtele taikina varovasti kiinni piirakkavuokaan. Täytä vuoka luumuilla ja mustikoilla. Leikkaa yli jääneesta taikinasta suikaleita ja “kudo” piirakan päälle taikina verkko.

Voitele piirakka kananmunalla. Paista piirakoita 180 asteessa noin 15 minuuttia. Anna piirakoiden jäähtyä vuuissa vielä toiset 15 minuuttia, ennen kuin irroitat ne.

Luumu- mustikkatorttu | luumutorttu | luumu | leivonta | piirakka Luumu- mustikkatorttu | luumutorttu | luumu | leivonta | piirakka

Mites sun luumusato tänä vuonna?

Stop the press! Blogiskene on murroksessa.

Olen viime aikoina lukenut useamman postauksen koskien blogien muutosta ja murrosta, joka muokkaa koko blogiskeneä. Esim. tämänKaupallisuus on nyt out ja aito tarinan kerronta on in.

Juuri kun olen autuaan onnellisena onnellisena postannut pekonista. Olo tuntuu vähän petetyltä, olihan juurikin päässyt oikeiden bloggaajien arvostettuun joukkoon tekemään kaupallista sisältöä. Se ei kuulkaa ole aina ollut näin. Muistan jopa kun päätin ryhtyä menestyväksi bloggaajaksi. Kirjoitin siitä blogiin postauksenkin

Bloggaaminen on parasta silloin kun sitä tekee ensisijaisesti itselleen. Kirjoittaa siitä mistä itse on kiinnostunut,  sillä aikataululla mikä itseään parhaiten palvelee ja ennen kaikkea omana itsenään, rehellisesti omia arvojaan tunnustaen. Suosittua blogia ei kannata perustaa. Vähän niin kuin hittibiisiä ei kannata kirjoittaa. Kannattaa vain pyrkiä eteen päin, parantaa, kehittyä ja kokeilla.

 

Viime aikoina, osittain blogeissa velloneen keskustelun seurauksena olen joutunut miettimään olenko ollut rehellinen omille arvoilleni. Olenko tehnyt yhteistyötä rahankiilto silmissä? Onko blogini sisällöllisesti suttua? Olenko yrittänyt mukautua skeneen, joka itse asiassa onkin jo hukassa? Olenko valokuvaajana menetetty tapaus tumman puhuvien muotivirtaus kuvieni kanssa? Onko yhdyssanavirheitä kuhiseva tekstini persoonatonta ja yhden tekevää huttua? Olenko ihmisenä pelkkää huttua ja suttua?!

Omasta mielestäni olen koko blogiurani ajan kirjoittanut blogia ensisijaisesti itselleni, mutta lukijoita ajatellen. Minusta bloggaaminen on mukavaa, pidän kirjoittamisesta ja rakastan kuvaamista. Mutta että onko blogillani varsinaisesti timanttista sisältöä? Vaikea sanoa.

Työni yrittäjänä kehitysvammaisten parissa on ajoittain hyvinkin vaativaa ja energiaa vievää. Hoidan paljon henkilöstöön liittyviä asioita, viime aikoina olen myös tehnyt paljon kehitystyötä ja hallinnollisia asioita. Työ on mielestäni merkityksellistä, mutta ajoittain myös henkisesti vaativaa. Tämän lisäksi oman osansa vaativat perhe ja harrastukset. Siis ihan omat harrastukseni, asiat joita teen ihan vain itselleni.  Omassa elämässäni blogi sijoittuu näiden välimaastoon.

Haluan pitää blogia, johon ihmiset tulevat mielellään, mutta jo elämässäni olevan draaman lisäksi en kaipaa virtuaali draamaa. Minusta ei ole taistelemaan tasa-arvon, ihmisoikeuksien eikä maailman pelastamisen puolesta täällä blogissa. Myönnän arvomaailmani olevan hutera. Syön paljon luomua ja kasvisruokaa, mutta ihan hyvin saatan vetää tehotuotettua broileria, jos tilanne sitä vaatii. Voisin blogissa edistää hienoja asioita, mutta en jaksa. Tämä kertonee kaiken tarpeellisen minusta ihmisenä.

Koen, että mediooka blogini vastaa keskinkertaista arvomaailmaani varsin hyvin. Muotivirtausten mukana kulkeva valokuvaustyylini kertoo siitä, etten ole valmis. Melko kuivakka kirjoitustyylini vastaa minua tosi elämässä. Mä en ole mikään Asikainen.

Mitä tässä yritän siis sanoa. Blogiskene on murroksessa, eikä se ole sitä ensimmäistä, eikä varmasti viimeistä kertaa. Minusta on hyvä keskustella siitä millainen on hyvä blogi, minne ala on kehittymässä ja erityisesti kyseenalaistaa sitä, kertovatko kävijämäärät koko totuuden blogin laadusta. Ei meistä kaikista silti ole aidoiksi tarinan kertojiksi, parrikaadeille nouseviksi vaikuttajiksi tai omaperäisiksi humoristeiksi, koska emme ole sitä oikeassakaan elämässä.

Toistaiseksi minä saan kiksit kaupallisista yhteistöistä, koska ne haastavat minua kuvaajana ja reseptien kehittäjänä. Ja egoani hivelee se, että joku on valmis maksamaan tekemästäni sisällöstä. Kun jatkan kasvuani ihmisenä ja bloggaajana, voin tulla toisiin ajatuksiin. Silloin toivon itselleni rohkeutta muuttaa kurssia ja tehdä Nuorgamit.