Author: minna

Askaretele ihanat joulutähdet

Mahtavaa, meillä on tänään ensimmäinen jouluvieras! Jouluvieraat jakavat meille  kaikille jotakin omasta joulustaan, reseptin tai askarteluohjeen, jotakin mikä tekee heidän joulustaan erityisen.

Milla kertoo miten taittelet upeat jouluiset tähdet, joilla voi koristella kuusen lisäksi myös vaikka lahjapaketit. Näistä tulisi myös upea kranssi.

Olen Milla. Pää pilvissä, mutta jalat tiukasti maassa ruuhkavuosia elävä perheenäiti. Työssäni istun tiukasti toimistotuolissa, joten vapaa-ajalla tykkään lähteä koiran ja perheen kanssa luontoon tai upottaa sormeni puutarhan multaan, tai vaikkapa väkertää näitä hurmaavia paperitähtiä. Viime vuosina olen hurmaantunut kovasti myös valokuvauksesta ja haluan tulla siinä koko ajan paremmaksi, kun vain aikaa olisi tarpeeksi. Aina, kun ehdin päivittelen blogiani, jossa eletään vuodenkierron mukaan vaikka nimi onkin Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita.

Hurmaannuin näihin paperitähtiin viime jouluna. Paperisuikaleita voit leikata itse, muista vain leikata niistä tarpeeksi pitkät, jotta taitokset onnistuvat. Ohessa oleva kuva sarja kertoo havainnollisesti, miten ja mihin suuntaan taitokset kääntyvät: esimerkiksi kohdat 8-10 ja 13-14 tulee tehdä kummallakin puolella tähteä.

Vaikka tykkäänkin kaikista neljästä vuodenajasta, syksy on minulle rakkainta vuodenaikaa. Siinä on ripaus kaipausta ja kaihoa, mutta myös iloa tulevasta joulunajasta. Blogini on saanutkin nimensä siitä hetkestä, kun ensimmäiset lumihiutaleet leijailevat hiljalleen maahan…Olen jouluhullu, ja toivon että joulunodotuksen aika ei päättyisi koskaan. Taidan olla tartuttanut taudin myös lapsilleni!

Tärkeää tässä ajassa on lasten odottava ilo, tähtien tuike kirkkaalla iltataivaalla. Hetki, kun saa käpertyä sohvaan kynttilänvalossa viltin alle ja hörppiä kuumaa glögiä. Ja jossain alitajunnassa soi hiljaa joulun sävelet.

Toivon sinulle oikein rauhallista joulun odotuksen aikaa ja loputtomasti tähtien tuiketta,

Milla

p.s. jos jokin jäi tähtien tekemisessä mietityttämään, ota rohkesti yhteyttä!

Blogi: Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita
Instagram: @millarosenlund
@: kuntaivaaltasataa@gmail.com

 


Lopuksi vielä pieni jouluinen haastattelu Rouva E:n tapaan.

Kuuluuko jouluusi jokin perinne tai tapa, jota ilman joulu ei tule?
Joulukuusi otetaan sisään niin varhain kuin vain mahdollista, ja se on minulle koko joulunajan kohokohta ja rakkain perinteemme. Tänä vuonna keittiöremontin vuoksi ”joudumme” ottamaan kuusen vasta lähempänä joulua. Jouluaaton aamuna katsomme yhdessä joulurauhaa, ja tonttu on käynyt jättämässä pojille pienet paketit. Tämä aloittaa joulunviettomme. Joulurauha on minulle henkilökohtaisesti tärkeä perinne jo lapsuudesta alkaen.

Mitä uutta joulupöydästäsi löytyy tänä vuonna?
Meillä on onni päästä anoppilan ja omien vanhempieni valmiseen pöytään 🙂 Kotiin hankimme brunssimaiseen tyyliin erilaisia herkkuja aaton ja muiden pyhäpäivien illanviettoihin.

Joululaulusuosikkisi?
Voi näitä voisi olla montakin…Tykkään perinteisistä joululauluista, mutta myös uudemmissa on melodioita, joita hyräilen hiljaa itsekseni.

Mitä toivot lahjaksi?
Rauhaa ja lepoa. Paras joululahja taitaa tänä vuonna olla (toivottavasti) jouluksi valmistuva keittiöremontti.

Tuleeko teille joulupukki?
Kyllä tulee. Lapsen usko on vielä pojillamme sitkeässä, ja tuohan tuo harmaapartainen ukki omanlaisensa tunnelman aattoiltaan.

PS. Jos sinulla on hyvä jouluinen idea tai resepti, niin tule meille jouluvieraaksi. Lue lisää täältä.

Briejuusto crostini

Briejuusto crostini on helposti valmistuva pieni herkkupala joulun juhlapöytään.

Briejuusto crostini | alkupalat | leipä | helppo resepti | ruokablogi

Ihanaa joulukuuta! Tuntuu, että vuosi on hujahtanut hirveällä vauhdilla, tuntuu, ettei kesälomasta ole kuin silmän räpäys ja tällä viikolla vietetään suomen synttäreitä. En kestä! Suomi 100 -vuotta!

Kävin tässä taannoin katsomassa Tuntemattoman sotilaan. Mielestäni elokuva oli vaikuttava. Päällimmäisenä elokuvan jälkeen mielessä oli miksi kaikkien hyvien miesten piti kuolla? Olen nähnyt aikaisemmatkin versiot pariin otteeseenkin, mutta silti minulle oli karmea takaisku, että Koskela kuoli tässäkin versiossa. Elokuva oli monessa kohtaa hauska, toisaalta myös liikuttava ja se näytti hienosti sodan järjettömyyden rintamamiesten näkökulmasta. Ensimmäistä kertaa tuntemattomassa näytettiin myös mielten murtuminen. No, en mä mikään elokuvakriitikko ole, mutta suosittelen kaikille näin itsenäisyyspäivän alla.

Halusin tehdä jotain juhlallista pikkupalaa Itsenäisyyspäivään. Tapana meillä on katsella Itsenäisyyspäivän vastaanottoa telkkarista ja napostella siinä sitten jotain juustoja tai muuta pientä herkkua kalsarit jalassa. Tänä vuonna tosin, oikeen 100-vuotisjuhlien kunniakis, olemme menossa perheen kesken oikeen ravintolaan Suomi 100-illalliselle. Briejuusto crostini sopii hyvin pieneksi iltapalaksi, vaikka sitten kun ollaan siirrytty katselemaan niitä virallisia jatkoja.

Briejuusto crostini | alkupalat | leipä | helppo resepti | ruokablogi

Briejuusto crostini

Patonki
oliiviöljyä
pippuria & suolaa
Briejuustoa
Granaattiomena
Lehtipersiljaa
balsamicosiirappia

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa patonki n. ½ cm paksuiksi viipaleiksi. Sivele patonkipalojen molemmat puolet oliiviöljyllä, leikkaa päälle siipale briejuustoa ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Paahda viipaleita uunissa, kunnes juusto sulaa hieman. Irroita granaattiomenan siemenet. Ripottele Briejuusto crostinien päälle granaattiomenan siemeniä, lehtipersiljaa ja balsamicosiirappia.

Voit myös paahtaa leivät ilman briejuustoa ja lisätä paahtuneiden leipien päälle esimerkiksi parmankinkkua, rucolaa tai vaikka uunipaahdettuja tomaatteja.

Balsamicosiirappi

1 dl balsamiviinietikkaa
1 dl granaattiomenamehua
1/3 dl sokeria

Keitä ensin balsamicosiirappi. Mittaa kaikki siirapin aineet kattilaan ja keitä seosta korkealla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes se jäähtyy lusikassa siirappimaiseksi. Pullota siirappi pieneen puhtaaseen pulloon ja jäähdytä.

Briejuusto crostini | alkupalat | leipä | helppo resepti | ruokablogi

Laitoin tähän kuvia myös vähän niin kuin behind the scenes teemalla. Kuvaan käytännöllisyyden takia paljon lattialla ja välillä siihen tulee sitten kavereita ihmettelemään, että mitä täässä on meneillään. Kanit eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita, mutta ehkä granaattiomenan tuoksu sitten houkutteli kun Nipsu ei olisi millään malttanut pysyä poissa.

Siskonmakkarapasta

Siskonmakkarapasta sai alkunsa kriisistä, niin kuin parhaat ruuat meillä yleensä. Lapsi oli toivonut siskonmakkarakeittoa ja minä olin unohtanut perunat. Tai jos ihan totta puhutaan, ei jääkaapista löytynyt porkkanoiden lisäksi mitään muita tuoreita kasviksia.

Siinä epätoivon syövereissä pyöriessäni tulin tarkastaneeksi yhden jos toisenkin kaapin sisällön ja päädyin jälleen kerran pastaan. Koska a) pastaa meillä on aina ja b) parmesaania meillä on aina. En vaan ollut koskaan aikaisemmin tehnyt siskonmakkarasta muuta kuin keittoa. Linnoittauduin keittiöön, sillä tyttäreni olisi saattanut saada slaagin siskonmakkaran häpäisemisestä, jos olisi siis nähnyt aikeeni. Hieman epäröivin ottein pullauttelin siskonmakkarasta palleroita keiton sijasta paistinpannulle ja paistelin palleroita hetken aikaa, jotta ne saivat mukavasti väriä. Samaan syssyyn paistoin viimeisen talosta löytämäni sipulin ja pari valkosipulinkynttä. Perään heitin tomaattimurskaa ja “mix for feta” mausteseosta. straight outta Kreeta.  Lopuksi lisäsin sekaan keitetyn pastan, kirsikkatomaatteja ja parmesaania. Tosi ruokamuija laittaisi joukkoon vielä persiljaa näön vuoksi.

Ja kuulkaa, siinä on sulla siskonmakkarapasta. Hitot et oli hyvää.

Siskonmakkaraapasta | arkiruoka | siskonmakkara | makkarapasta

Siskonmakkarapasta

6:lle

500g pastaa

Kastike
2 pkt siskonmakkaroita
1-2rkl öljyä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1tlk tomaattimurskaa
2tl mix for feta mausteseosta tai oreganoa
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 tl hunajaa
kirsikkatomaatteja puoliksi lohkottuna

Pinnalle
parmesaania

Tee näin:

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Purista siskonmakkaroista pieniä nokareita pannulle ja ruskista ne rasvassa. Hienonna kuorittu sipuli ja lisää se pannulle kuullottumaan. Kaada joukkoon tomaattimurska. Mausta oreganolla, suolalla, pippurilla ja hunajalla. Kuumenna kiehuvaksi. Valuta pasta. Sekoita pasta ja kastike. Raasta lopuksi parmesaania päälle.

Fish and chips tartar-kastikkeella

Fish and chips on itse tehtynä erinomaista, joskaan se ei ole mikään pikaruoka! Väänsimme tätä isänpäivä herkkua mieheni kanssa muutaman tunnin, mutta lopputulos oli oikein kelpo. Eikä kiireetön yhdessä kokkailu oli yhtään hullumpi tapa viettää aikaa.

Fish and chips | ranskalaiset perunat | paneroitu kala | resepti | tartar-kastike

Marraskuu noin muuten tuntuu jotenkin hankalalta. Tai ei ehkä hankalalta, mutta tahmealta ja upottavalta. Välillä tuntuu kuin tarpoisi suolla. Tekee paljon, mutta matka ei etene. Toisaalta mulla on myös tapana odottaa ihmeitä. Koska aikaa on aina yhtä paljon käytettävissä, jakautuu se eri kuukausina vain eri lailla. Joskus on hyvin aikaa blogille, toisinaan taas yritys vie kaiken. Marraskuussa olen antanut partiolle paljon aikaa. Ongelma ei ehkä olekaan siinä miten aikaa jakaa, vaan siinä hullussa olettamuksessa, että olisi aina rahkeita joka paikkaan. Tiedättekö sellaisen kaikkivoipaisuuden illuusion? Että huolimatta siitä, mitä elämän eri osa-alueilla tapahtuu, minä kyllä pidän kaikki pallot ilmassa samaan aikaan.

Marraskuussa blogipallo on tipahtanut pariinkin otteeseen, mutta toisaalta ei se ehkä ole niin justiinsa. Tänkin reseptin voi hyvin tehdä vaikka ensi isänpäivänä. Kuka näitä laskee?

Fish and chips | ranskalaiset perunat | paneroitu kala | resepti | tartar-kastike

Fish and  Chips

Chips

Parhaat ranskanperunat tulevat Rosamunda-lajikkeesta. Pese perunat hyvin ja pilko ne oikeanmallisiksi. Oikeaoppiset ranskanperunat ovat 1 cm paksuja ja 4-5 cm pitkiä suikaleita. Tällaisista ranskanperunoita käytetään nimitystä pommes frites.

Laita pilkotut perunat kuumaan veteen kymmeneksi minuutiksi. Kaada vesi pois ja nosta perunat pois kulhosta. Kuivaa perunat liinalla. Kuivaa myös kulho kunnolla ja nosta kuivatut perunat takaisin kulhoon.

Mausta perunat oliiviöljyllä, suolalla ja halutessasi myös pippurilla ja sekoita kunnolla. Aseta ranskanperunat uunipellille ja peitä ne foliolla. Paista uunissa noin 240 asteessa viiden minuutin ajan ja poista sen jälkeen folio.

Paista perunoita vielä noin 15–20 minuutin ajan, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja rapeita. Käännä pelti puolessavälissä toisinpäin, mikäli perunat näyttävät paistuvan epätasaisesti.

Fish

Mun on ensiksi tehtävä tunnustus koskien kalapuolta. Ohje on suuntaa antava, koska a) mieheni teki sen ja koska b) pankojauhon ja vehnäjauhon suhde oli ensin väärä, eikä kuorrute meinannut tarttua kalan pintaan. Lisäämällä vehnäjauhojen osuutta saimme homman toimimaan.

n. 150 g kuhafilettä/syöjä
1,5 dl piimää
1 dl vehnäjaujoja
1,5 dl pankojauhoja
suolaa, pippuria
savupaprikaa
kasviöljyä paistamiseen.

Kaada piimä lautaselle, tms laakeaan kulhoon, johon voit dipata kalafileet. Sekoita kuivat aineet ja mausteet keskenään. Upota kalapalat ensin piimään ja pyörittele ne sitten jauhoseoksessa. Kuumenna kasviöljy noin 180 asteiseksi. Nosta kalat reikäkauhalla kuumaan kasviöljyyn. Kypsennä noin viisi minuuttia muutamassa erässä. Kääntele kalapaloja kuumennuksen aikana, niin saat väritykseltään tasaisia paloja. Nosta valmiit kalat talouspaperin päälle.

Tartar-kastike:

1 ½ dl majoneesia
1 prk (150 g) laktoositonta ranskankermaa
1 dl kurkkusalaattia
2 rkl sipulisilppua
1 rkl ruohosipulisilppua
1 valkosipulin kynsi murskattuna
jauhettua valkopippuria
paprikajauhetta

Sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

 

Tsekkaa myös nämä herkulliset kalaruuat: Kalapullat hauesta ja nieriästä, Siikaa ja sieniä, paistettu graavilohi.

Kitchen & Table by Marcus Samuelson

Sain tuossa taannoin lounas kutsun Marcus Samuelssonilta itseltään. Olin hetken, että kuulostaa hämärästi tutulta, mutta mikäs seppo hän oikeastaan onkaan. Ja miten hän liittyy Jätkänsaaren Clarioniin.

Marcus Samuelsson on maailmanlaajuisesti tunnettu huippukokki, joka omistaa 11 ravintolaa ja on julkaissut 7 keittokirjaa. Hänellä on erityinen taito innostaa ihmisiä ruuanlaitossa ja tuoda koko maailma samalle lautaselle. Samuelssonin reseptit ja ravintolat ovatkin saaneet vaikutteita niin Ruotsista, missä hän varttui, kuin Etiopiasta ja New Yorkista. Samuelsson on toiminut kilpailijana, tuomarina ja juontajana TV-ohjelmissa kuten Top Chef, Top Chef Masters, Iron Chef, Chopped ja the Taste. Hänellä on kokemusta myös Barack ja Michelle Obaman keittiöstä ja hänet on palkittu kahdella James Beard Award -palkinnolla.

Että sellainen seppo. Kitchen & Table on Marcus Samuelssonin luoma ravintolakonsepti. Kitchen & Table ravintoloita löytyy Suomen lisäksi myös Ruotsista ja Norjasta.  Lounaalla pääsimme maistamaan Urban Garden menun, jossa pääroolissa ovat satokauden kasvikset, lisäksi eläinperäisiä proteiineja on tietoisesti vähennetty. Marcus itse oli melkoinen persoona. Ja näytti tosiaan siltä, että oli pelmahtanut marraskuiseen Helsinkiin Harlemin sykkeestä. Supercool!

Lounalla oli tarjolla myös The leftover cocktail, vegaaninen blueberrylake ja recycled moctail. Ensimmäisessä ja viimeisessä oli hyödynnetty baarista ylijääneitä sitrushedelmiä. En ihan tarkkaan enää osaa kertoa miten, mutta erityisesti moctail maistui maanantai aamuna.

Urban Garden lounas by Marcus Samuelsson

Appetizers

Beetroot tartar
Beetroot tartar, beetroot puree, horseradish sour cream, roasted almonds, truffle, sorrel

Grilled forest pizza
Chantarelle, shallots, smetana, local cheese, thyme, chives

K&T veggie slider
Portobello mushrooms, vegan mayonnaise, rocket salad, tomato, potato crisps, served on charcoal bun

Urban Garden

Little gem
Grilled gem salad, roasted butternut squash, shaved turnip, Västerbotten cheese

The Swede
Roasted broccolini, swede puree, panko fried salsify, garlic, served with grilled halloumi, pan seared cod & lamb porchetta

Dessert

Big Apple
Jerusalem artichoke mousse, Granny Smith sorbet, roasted white chocolate, pistachio, apple chips, crumble

Ruokajuomana Marcus Samuelsson Wines, Lenox 125, Sauvignon Blanc

Kaikki mitä suuhuni laitoin oli hyvää. Viini oli maukasta, coctailit erinomaisia. Palvelu oli ystävällistä ja henkilökohtaista. Hotellin ravintolaksi myös miljöö oli mielestäni onnistunut.

Omiksi suosikeiksini nousivat pizza, jonka jujuna olivat pikkelöidyt suppilovahverot. Hauska yksityiskohta oli myös, että juusto raastettiin pizzan päälle vasta pöydässä.

Pääruuissa pidin erityisesti The Swedestä, jossa brokkoliinin, lanttu pyreen ja paneeratun kaurajuuren kanssa tarjoiltiin turskaa, lammasta ja halloumijuustoa. Turska on aika harvinainen suomalaisessa ravintolapöydässä ja uskon sen osittain johtuvan pakastekalan luomista ennakkoluuloista. Suosittelen maistamaan!

Ainut mistä annan miinusta on se, että kun menu on englanniksi ja osa tarjoilijoista puhuu vain englantia ja yritimme pöytäseurueeni kanssa selvittää mikä on salsify, niin vähän vaisuksi jäi. Lisäksi vegaaninen burgeri oli muiden ruokien rinnalla vähän vaatimattomampi makuelämys, mutta pienenä alkupala kokoisena melko söpö.

Kysymys kuuluukin, menisinkö uudestaan omalla rahalla? Kyllä vain. Minulle jäi hyvä maku suuhun ja erityisesti pidin siitä, että voisin istua syömässä samaa ruoka vege ystäväni kanssa, ja kumpikin voi hymistellä tyytyväisenä.

Pavlova gone wrong

Tiedättekö sen tunteen kun kaikki menee päin hanuria, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin go with flow? Mä tiedän. Mulla oli loisto idea leipoa isänpäiväksi pavlova, jonka jujuna olisi tumma kahvi. Mieheni ei erityisemmin pidä mistään liian övereistä kakuista, mutta pavlova on makeudestaan huolimatta melko raikas. Jos laittaa paljon marjoja.

Idea marjoilla, viikunoilla, pähkinöillä ja kukilla koristellusta mokka pavlovasta oli nerokas, vaikka itse sanonkin. Rapsakkaa mokkamarenkia, täyteläistä kermavaahtoa, raikkaita marjoja. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Lähdin tekemään kuuden valkuaisen marenkia, johon lisäsin kookossokeria ja tummaa pikakahvijauhetta. Ilmeisesti liian nopeasti, sillä valkuaisvaahdon kuohkeus oli tiessään. Vatkasin uudet valkuaiset ja nokkelana muijana päätin lisätä sen veteläksi menneen seoksen sen uuden vaahdon sekaan. Se olisi ehkä ollut jopa melko hyväkin idea, ellen olisi jossain mielenhäiriössä läntännyt sitä koko valtavaa marenkimassaa yhtenä könttinä uuniin. Meinaan kahdentoista munan marenki ottaa varmaan viikon kuivuakseen. Eikä mulla oikeen ollut ihan niin kauaa. Oli kuitenkin jo se Isänpäivän aamu.

No, paistelin tätä miedolla lämmöllä, eli noin 100 asteessa, sellaiset 4-5 tuntia. Lopputulos sellainen nahkea, vähän outo kakkupohja. Valtavan kokoinen outo kakkupohja. Näppäränä tyttönä mulla ei tietenkään ollut plan B:tä, eikä yhtään kananmunaa.

Maku ei kuitenkaan ollut ihan karsea. Mukavan mokkainen. Ajattelin, että kerrankos sitä. Leikkasin lätyn kahtia, täytin kermavaahdolla ja marjoilla ja koristelin.

Ihan heti en lähde jakamaan vinkkejä täydelliseen marenkiin.

Mites teidän isänpäivät?