Tiedättekö, et mä rakastan joulua. Kaikkia perinteitä, joita siihen liittyy. Antamista ja saamista, odotusta, tekemistä, tuoksuja, syömistä, yhdessä oloa ja riemua. Mahat täynnä elokuvien katsomista. Kukkia, koristeita ja sitä miten joulu tunnelma syntyy pikku hiljaa yhdessä tehden. Mua joulu ei stressaa, enkä koe mitään paineita joulusta. Joulu on täydellinen just sellaisena kun se tulee.
Meillä on perinteenä ottaa virallinen joulukuva. Kuva on joka vuosi vähän erilainen, yhdessä ideoitu perhepotretti. Tänä vuonna mukaan pääsivät Uskon lisäksi myös Nipsu ja Tiikeri. Mielestäni tämä kuva pari toimi parhaiten ja kertoo meidän joulustamme kaiken olennaisen.
Meidän joulumme on sekoitus uutta ja vanhaa. Perinteitä omasta lapsuudestamme ja sitten omia, juuri meidän perheen omia juttuja. Adventin aikaan luemme kirjaa nimeltä Marian pieni aasi. Samaa, siis ihan konkreettisesti juuri sitä samaa kirjaa myös oma äitini luki minulle ja veljelleni. Sitten meillä on puisista hahmoista koottu seimiasetelma, missä on kaikki lampaat ja paimenet ja itämääntietäjät. Aamulla käydään joulukirkossa ja tänä vuonna myös viemässä kynttilä lasten papan haudalle.
Koristelussa meillä ei ole teemavärejä, eikä tyyliä. Kaikki vanhat koristeet levitellään kämppään, lisäksi joka vuosi tehdään jotain uutta. Lasten askartelut ja ostetut koristavat sulassa sovussa pinta puolisesti siivottua kämppää. Sanotaanko näin, että tunnon tarkka joulusiivous ei periytynyt meidän perheeseemme kummaltakaan puolelta.
Kuusi haetaan omasta metsästä. Siitä perinteestä ei hevillä luovuta. Ei edes sinä jouluna kun perhettämme riepotteli kuume ja vatsatauti. Kuumeisen isännän johdolla koko perhe, itkevät lapset, lopen uupunut äiti ja muutama kehitysvammainen tarpoivat reiteen asti ulottuvassa hangessa kilometrin verran metsään kuusta hakemaan. Myöhemmin Tane on kertonut, että luuli kuolevansa sille reissulle. Mutta olipahan kuusi. Oisko tässä muuten ollut vähän joulustressin ja ylisuorittamisen merkkejä?
Ruokailun suhteen ollaan melko traditionaalisia. Meillä on laatikot, rosolli, kalapöytä, mätiä ja smetanaa, juustoja ja kinkku. Niin ja voissa ja tuoreissa yrteissä kieriteltyjä pottuja sekä keitettyjä herneitä. Ja isän tekemää sienisalaattia ja äidin tekemää saaristolaisleipää. Itse en ole kinkun ystävä, mutta 5/6 on, joten sellainen löytyy. Ja sitten on konvehteja. Kääreellisiä konvehteja. Tänä vuonna ostin ensimmäistä kertaa kaupasta valmiina laatikot ja olen ollut tyytyväinen. Helpotti paljon kun sai keskittyä tekemään jotain vähän spessumpaa itse. Suosittelen. Meillä olisi ollut myös jälkkäri, mutta kukaan ei jaksanut syödä sitä.
Kattauksen suunnittelu on yksi mieluisimmista joulutehtävistä. Jos kaikkialla muualla koristellaan sekaisin kaikkia värejä ja kuoseja, on kattauksen kohdalla ihan toinen ääni kellossa. Siitä on mietitty pidemmälle. Ei kuitenkaan liioitella suunnitelmallisuuden kanssa, koska tänäkin vuonna pöytäliina valikoitui vasta kattamisen hetkellä. Eikä kankaisia servettejä löytynyt mistään. Mutta noin niin kuin ajatuksen tasolla oli kuitenkin suunniteltu etukäteen.
Lahjojen suhteen meillä ollaan myös melko konservatiiveja. Kaikki saavat lahjoja ja kaikki halukkaat antavat lahjoja. Joinakin vuosina on käynyt joulupukki, ja joinakin, kuten tänä vuonna, pukki tuo lahjat kuusen alle. Lapset ovat saaneet yleensä 4- 5 lahjaa, joista yksi on aina kirja. Olen itse saanut joka joulu, niin kauan kuin jaksan muistaa, kirjan lahjaksi. Ja perinne jatkuu. Ja täytyy myöntää, että olisin melko pettynyt, jos joku vuosi en saisikaan kirjaa. Parasta on kuitenkin lasten riemu, sekä lahjojen saajina, että antajina.
Varsinainen joululoma meillä alkaa vasta tänään. Tane on ollut yön töissä ja klo 13.00 meillä on vielä pieni ponnistus kun 18 ihmistä, sukulaisia ja asukkaita syö meillä joululounaan. Sen jälkeen maataankin viikko kattoon syljeskellen. Meinaan joululoma, se on tänä vuonna niin ansaittu!
Miten teidän joulu on sujunut? Oletteko enemmän perinteiden vaalijoita vai uudistajia?
