Fish and chips on itse tehtynä erinomaista, joskaan se ei ole mikään pikaruoka! Väänsimme tätä isänpäivä herkkua mieheni kanssa muutaman tunnin, mutta lopputulos oli oikein kelpo. Eikä kiireetön yhdessä kokkailu oli yhtään hullumpi tapa viettää aikaa.
Marraskuu noin muuten tuntuu jotenkin hankalalta. Tai ei ehkä hankalalta, mutta tahmealta ja upottavalta. Välillä tuntuu kuin tarpoisi suolla. Tekee paljon, mutta matka ei etene. Toisaalta mulla on myös tapana odottaa ihmeitä. Koska aikaa on aina yhtä paljon käytettävissä, jakautuu se eri kuukausina vain eri lailla. Joskus on hyvin aikaa blogille, toisinaan taas yritys vie kaiken. Marraskuussa olen antanut partiolle paljon aikaa. Ongelma ei ehkä olekaan siinä miten aikaa jakaa, vaan siinä hullussa olettamuksessa, että olisi aina rahkeita joka paikkaan. Tiedättekö sellaisen kaikkivoipaisuuden illuusion? Että huolimatta siitä, mitä elämän eri osa-alueilla tapahtuu, minä kyllä pidän kaikki pallot ilmassa samaan aikaan.
Marraskuussa blogipallo on tipahtanut pariinkin otteeseen, mutta toisaalta ei se ehkä ole niin justiinsa. Tänkin reseptin voi hyvin tehdä vaikka ensi isänpäivänä. Kuka näitä laskee?
Fish and Chips
Chips
Parhaat ranskanperunat tulevat Rosamunda-lajikkeesta. Pese perunat hyvin ja pilko ne oikeanmallisiksi. Oikeaoppiset ranskanperunat ovat 1 cm paksuja ja 4-5 cm pitkiä suikaleita. Tällaisista ranskanperunoita käytetään nimitystä pommes frites.
Laita pilkotut perunat kuumaan veteen kymmeneksi minuutiksi. Kaada vesi pois ja nosta perunat pois kulhosta. Kuivaa perunat liinalla. Kuivaa myös kulho kunnolla ja nosta kuivatut perunat takaisin kulhoon.
Mausta perunat oliiviöljyllä, suolalla ja halutessasi myös pippurilla ja sekoita kunnolla. Aseta ranskanperunat uunipellille ja peitä ne foliolla. Paista uunissa noin 240 asteessa viiden minuutin ajan ja poista sen jälkeen folio.
Paista perunoita vielä noin 15–20 minuutin ajan, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja rapeita. Käännä pelti puolessavälissä toisinpäin, mikäli perunat näyttävät paistuvan epätasaisesti.
Fish
Mun on ensiksi tehtävä tunnustus koskien kalapuolta. Ohje on suuntaa antava, koska a) mieheni teki sen ja koska b) pankojauhon ja vehnäjauhon suhde oli ensin väärä, eikä kuorrute meinannut tarttua kalan pintaan. Lisäämällä vehnäjauhojen osuutta saimme homman toimimaan.
n. 150 g kuhafilettä/syöjä
1,5 dl piimää
1 dl vehnäjaujoja
1,5 dl pankojauhoja
suolaa, pippuria
savupaprikaa
kasviöljyä paistamiseen.
Kaada piimä lautaselle, tms laakeaan kulhoon, johon voit dipata kalafileet. Sekoita kuivat aineet ja mausteet keskenään. Upota kalapalat ensin piimään ja pyörittele ne sitten jauhoseoksessa. Kuumenna kasviöljy noin 180 asteiseksi. Nosta kalat reikäkauhalla kuumaan kasviöljyyn. Kypsennä noin viisi minuuttia muutamassa erässä. Kääntele kalapaloja kuumennuksen aikana, niin saat väritykseltään tasaisia paloja. Nosta valmiit kalat talouspaperin päälle.
Tartar-kastike:
1 ½ dl majoneesia
1 prk (150 g) laktoositonta ranskankermaa
1 dl kurkkusalaattia
2 rkl sipulisilppua
1 rkl ruohosipulisilppua
1 valkosipulin kynsi murskattuna
jauhettua valkopippuria
paprikajauhetta
Sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.
Tsekkaa myös nämä herkulliset kalaruuat: Kalapullat hauesta ja nieriästä, Siikaa ja sieniä, paistettu graavilohi.
Mie jouduin kohtaamaan todellisuuden oikein kunnolla ja siitä lähtien olen ollut iloinen jokaisesta asiasta, jonka olen jaksanut tehdä. En yritäkään pystyä kaikkeen.
Fish&chips on kiva idea isänpäiväruoaksi! Kalattomana söin Lontoossa vegeversiota, jossa kala oli korvattu halloumilla. Sekin toimi mainiosti 🙂
Minullakin on tainnut olla blogpallo hukassa pahemman kerran tässä marraskuun aikana. On ollut niin paljon työkiireitä, että ruokakin on ollut sellaista vanhan toistoa tai ulkona syömistä.
Fish and chips oli minulla vuosia selkeästi Englannin reissuihin liittyvä herkku. Siskoni asuessa Bathissa tuli saarivaltiossa käytyä kuitenkin suhteellisen säännöllisesti. Viime vuosina on sitten tätä kokeiltu kokonakin muutamana versiona, hänen muutettuaan takaisin Suomeen.
Onpa rapsakan näköinen! Me käydään pari kertaa vuodessa herkuttelemassa Reposaaressa Merry Monkin fish and chipseillä. Vinkkinä kun tulette tänne Porin suuntaan 🙂
Söin elämäni parhaat Fish ´n´Chipsit Lontoossa viime keväänä. Ja siihen vielä perunoille siideriviinietikkaa niin avot!
Just meidän klassikkolempparia, niin hyvää. Kotona ei mitään pikaruokaa tosissaan, mutta vaivansa väärti <3
Itsellä menossa sama juttu, monta rautaa tulessa ja ajatukset seikkailee…. kuka niitä päiviä ehtii laskemaan 😀 Mukavaa joulun odotusta.