Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen

Siiderikoulu on tutkimusmatka siiderinvalmistuksen saloihin. Siiderin valmistuksesta täällä blogissa kertoo mieheni Tane, joka osallistuu HAMIn siiderikurssille Lepaan viinitilalla. Tane jakaa teille lukijoille oppinsa ja oivalluksensa siiderin valmistuksesta, meni syteen tai saveen. Omenoita, uteliasuutta ja intoa on enemmän kuin osamista. 

Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen | aitosiideri

Siiderikoulu osa 1

Mikä saa henkilön joka ei juuri syö omenaa tai juo siidereitä osallistumaan siiderin valmistus kurssille?

No antakaas kun kerron. Tänä vuonna omenasato oli määrällisesti hyvä, mutta ötökät olivat vioittaneet isoa osaa sadosta. Mitä ihmettä sitten tehdä näillä kaikilla omenilla? Kuivattua omenaa on kaapissa jo 25l, mehua 60l, soseita pakkasessa, hilloja kaapissa ja vieläkin puissa on satoja kiloja omenaa.

Pienen googlailun tuloksena seuraava omena kokeilu voisi olla siideri. Ohjeita löytyi netistä reilusti, mutta välttääkseni ainakin osan aloittelijan virheistä, päätin ilmoittautua Aidon siiderin valmistus- koulutukseen. Kyseisen kurssin järjestää HAMI (Hämeen ammatti- instituutti) Lepaan viinitilalla, kouluttajana siideristi Jyrki Pylväs.

Kurssi alkoi aamukahvittelulla ja esittäytymiskierroksella, lisäkseni paikalla oli panimon pitäjiä, omenatilallisia ja muutama muu ihan vaan omaksi huvikseen uutta taitoa hankkiva henkilö. Alkuun kävimme nopealla kierroksella viinitilan tuotanto- ja varastotiloissa, mikä oli ihan kiva sillä muutoin ensimmäinen päivä oli teoriapainotteinen.

Luento-osuus alkoi omenan ja siiderin historialla. Jyrki kertoi siiderin matkasta joka kodissa tehdystä arkijuomasta marketeissa myytäväksi bulkkisidukaksi ja siitä taas nykyisin arvostetuksi artesaanituotteeksi. Kurssilla tehdään selkeä ero aidon siiderin ja ”siiderin” välillä. Muualla Euroopassa, erityisesti vanhoilla perinteisillä siiderialueilla, Brittein saaret, Ranskan ja Espanjan pohjoisosat, tämä ero on aina ollut olemassa. Suomessa siiderikulttuuri on verrattain nuorta joten tietämyksen lisäämiseksi on vielä reilusti työtä tehtäväksi. Itselleni tuli uutena tietona että myös, olutmaana pidetyssä, Saksassa on myös vanhaa siiderikulttuuria, joka itseasiassa, lopputuotetta ajatellen, on melko lähellä Suomalaista aitoa siideriä. Tähän toki syynä lienee osittain se että en ihan hirveästi ole aiemmin perehtynyt siidereihin sekä se että Saksan siidereitä kutsutaan omenaviineiksi, apfelwein.

Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen | aitosiideri

Aito siideri

Aito siideri on omenamehusta tehtyä siideriä johon ei lisätä vettä ja siiderin kemiallinen käsittely sisältää vain tuoteturvallisuuden kannalta välttämättömät toimenpiteet. Bulkkisidukkaan valmistetaan pääsääntöisesti mehutiivisteestä käytetystä perusviinistä joka sitten laimennetaan vedellä, maustetaan ja värjätään halutunlaiseksi juomaksi.

Siiderin valmistusprosessi käytiin läpi melko nopeasti ja yleisellä tasolla, sillä siihen on vielä tarkoitus perehtyä tarkemmin, käytännön kautta, seuraavilla opintojaksoilla. Koska kurssi on suunnattu laajalle osallistujaryhmälle ja moni tähtää ammattimaiseen valmistukseen, oli mielenkiintoista kuulla valmistuksesta tuhansien litrojen tankeissa jossa hiivaa menee kilotolkulla, kun oma ajatus on puuhastella joitakin kymmeniä litroja keittiössään.

Kurssipäivän kruunasi iltapäivän omena- ja siideritasting jossa alkuun maisteltiin eri omenalajikkeita ja keskusteltiin niiden soveltuvuudesta siiderin valmistukseen. Tässä kohtaa oma visio siitä että laitetaan kaikki pihan omenat vaan mehuksi ja tehdään siitä siideri, koki pienen takaiskun. Näin toimien juomasta tulisi suurella todennäköisyydellä jotain sellaista, jonka juominen olisi kaukana nautiskelusta. Syömäomenista ei tule hyvää siideriä ja siideriomenat eivät oikein sovellu syötäviksi, mutta ei hätää pihan koristeomenat, joita olen syöttänyt peuroille saattaisivat soveltua hapokkuutensa ansiosta mainiosti siiderin valmistukseen.

Lopuksi maisteltiin erilaisia aitoja siidereitä, kotimaisia yhdenlajikkeen ns. testiversioita sekä ihan kaupoista löytyviä isojen valmistajien tuotteita, suomalaisia ja ulkolaisia. Kotimaisissa juomissa kaikissa oli selkeästi havaittavissa suomalaisen omenan maku. Jokaisella siiderialueella on omia tapoja ja perinteitä, kuinka tehdään aito siideri, tastingissa ammattilaisen johdolla saa kivasti kiinni siitä kuinka nämä vaikuttavat tuotteen makuun ja siihen kuinka erilaisia juomia saadaan aikaiseksi samasta raaka-aineesta.

Lisää juttua siideristä tulossa tänne blogiin, kannattaa myös laittaa Tanen instagram stoorit seurantaan.

Siiderikoulu osa 1: johdatus siiderin valmistukseen | aitosiideri

Jos sulla on paljon omenaa, niin kokeile myös omena reseptejä.

Suppilovahveropizza

Suppilovahveropizza on syksyn hitti. Sieniä tulee syötyä niin pastassa, risotossa, kastikkeissa ja keitoissa, joten miksipä ei myös pizzassa. Suurin homma sieniruuissa on tietenkin itse kerääminen ja saaliin puhdistaminen, mutta samalla se on myös osa hauskuutta. Rentouttava haaveilu ja metsässä hortoilu tekee hyvää, erityisesti jos mieltä painaa stressi ja kiire. Puhumattakaan löytämisen ilosta!

Sienestys on sekoitus osaamista ja tuuria. Sienestämistä helpottaa kun tietää mitä etsii ja mistä etsii. Sekään ei kuitenkaan takaa hyvää saalista. Tarvitaan myös vähän tuuria ja paljon tarkkaavaisuutta. Oikeanlainen sääkin tekee sienestämisestä helpompaa. Oikein pilvisellä ja kovin märällä kelillä sieniä on minusta hankalampi havaita, sillä ne maastoutuvat helposti syksyn lehtiin. Auringon pilkoittaessa erityisesti keltaiset sienet, kantarellit ja suppilovahveroiden jalat erottuvat selkeämmin.

Muistathan kuitenkin aina olla tarkkana sieniä poimiessa. Kerää vain niitä sieniä joita tunnet!

Suppilovahveropizza | sieniruuat | sienipizza | kasvisruoka | pizza

Suppilovahveropizza | sieniruuat | sienipizza | kasvisruoka | pizza Suppilovahveropizza | sieniruuat | sienipizza | kasvisruoka | pizza

Suppilovahveropizza

Pizzapohja
3 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
5,5 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi, kuin mahdollista. Laita pellit kuumenemaan uuniin.

Mittaa yleiskoneen kulhoon lämmin vesi, öljy ja sokeri. Sekoita kuivahiiva vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos nesteeseen muutamassa erässä. Vaivaa kymmenen minuuttia. Anna taikinan levätä kymmenen minuuttia. Lisää sitten suola ja vaivaa taas kymmenen minuuttia. Anna taikinan levätä vielä kymmenen minuuttia ja jaa se sitten kahdelle leivinpaperille.  Levitä taikina leivinpapereille – tarvitset reilusti jauhoja, sillä taikina on hyvin löysää. Täytä pizzat, siirrä ne varovasti kuumille pelleille ja paista uunissa 5-10 minuuttia (kiertoilmauuniin voit laittaa pizzat samaan aikaan), kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat ja juusto sulaa. Ohje: Hannan soppa

Kastike
150 g ranskankermaa
1 tl kuivattua timjamia
hiukan suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte
5 dl tuoreita suppilovahveroita
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 punasipuli ohuina viipaleina
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
tilkka öljyä
150 g mozzarellaraastetta

Päälle
hiukan kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä
rucolaa

Lisää mausteet ranskankerman joukkoon, sekoita hyvin ja jätä hetkeksi odottamaan.

Kuivaa suppilovahveroita kuumentamalla ja sekoittelemalla niitä paistinpannulla kunnes kaikki neste on haihtunut. Lisää tilkka öljyä ja kuullota sipuleita hetki sienten kanssa. Mausta sienet pienellä ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Lisää pizzapohjan päälle kerros ranskankermaa, levitä päälle sienitäyte ja ripottele päälimmäiseksi kerros mozzarellajuustoraastetta. Suppilovahveropizza toimii myös seuraavan päivän aamupalalla.

Katso täältä lisää sienireseptejä.

Shocking news – lopetin vahingossa lihan syönnin

Totta se on! Lihan, kanan ja broilerin syönti on nyt loppu. Ja ihan vahingossa.

Taisin olla 15 -vuotias kun osallistuin ensimmäiselle partioleirilleni. Se oli Hangossa järjestetty Suomen partiolaisten Finnjamboree Loisto vuonna 1996. Olin siellä kaksi viikkoa muiden nuorten kanssa, ajatelkaa, ensimmäinen pitkä vapauden jakso ilman vanhempia. Siinä oli nuoruuden, vapauden ja kesän huumaa koko rahalla! Muistaakseni se oli joku yllytyshullu idea, ehkä vedonlyönti, mistä kaikki alkoi. Ilmoittauduimme kaverini kanssa kasvissyöjiksi. Ja kasvissyöjänä pysyin siihen asti, kunnes häämatkallani Prahassa alkoi tehdä mieli (puoli raakaa) pihviä. En tiedä oliko raskaudella osuutta asiaan, mutta lapsen syntymän jälkeen liha palasi ruokavaliooni pikku hiljaa.

Nyt viime vuosina olen vähentänyt lihan syöntiä melkoisesti. Mä en missään nimessä ole vegaani, enkä edes kasvissyöjä, sillä syön kalaa ja äyriäisiä. Ja  rakastan juustoja. Ja syön jogurttia. Ja hunajaa. Pidän lihasta, erityisesti pitkään kypsyneistä lihapadoista. En kuitenkaan halua syödä lihaa joka päivä, saatika useita kertoja päivässä. Ja tässä tullaan taas saman asian äärelle kuin silloin 15 -vuotiaana. Eli partioleirille. Isot asiat elämässäni tuntuvat kulminoituvan partioleireille. Sieltä on löytynyt niin mies kuin kasvissyöntikin.

Partioleireillä, kuten muissakin “laitosruokailuissa” on pääsääntöisesti tarjolla liharuokaa. Toki mukana on pakollinen kasvisruokapäivä, mutta jos omassa ruokavaliossaan on tottunut syömään kasvisruokaa, niin että mukana on liharuokapäivä, niin parin viikon ruokavalion muutos ei houkuta. Niinpä ilmoittauduin leirille kasvisruokailijaksi. Mikä viisas teko se olikaan. Ja miten helppoa. Laitoskeittiön ruoka antoi valtavasti vinkkejä siihen, miten arkiruuassa korvataan liha kasvisproteiineilla. Ja erityisesti ideoita siihen, miten kotioloissa voisi milloin mitäkin ruokaa muokata enemmän omaan suuhun sopivaksi.

Oman haasteensa leirikasvisruokaan toi se, että olen allerginen soijarouheelle. En siis soijalle, vaan sille kuivatetulle rouheelle ja olettaisin, että myös niille saman sarjan suikaleille. Ilmeisesti soijarouheen teko prosessissa käytetään jotain kemikaalia joka aiheuttaa allergisen reaktion. Ymmärrettävästi taas leireillä soijarouhetta käytetään paljon, koska se on sekä halpaa, että proteiinirikasta.

Leiriltä tultuani palasin muina naisina töihin ja ruokana oli jauhelihakastiketta. Ei vaan uponnut. Ja siitä lähtien olenkin sitten pärjännyt vallan hyvin ilman. Eikä siinä mitään, on sekä ekologisesti, että eettisesti hyvä vähentää eläinperäisiä tuotteita. Tämä lihattomuus sopii hyvin myös omavaraisuus ajatukseeni. Lihan kasvattaminen ruuaksi on nimittäin ihan toinen tarina.

 

Sadonkorjuun aika

Olitpa sitten parveke viljelijä, palsta viljelijä, punainen tupa ja perunamaa tyyppinen viljelijä tai omavaraisuuteen tähtäävä hc-puutarhuri, niin kuin allekirjoittanut, niin sadonkorjuu on erityistä aikaa. Silloin voi ihan konkreettisesti nauttia työnsä tuloksista ja ihmetellä kättensä jälkeä. Niin kuin esimerkiksi sitä, että koko kauden paras sato tuli koristekurpitsasta. Jota kuitenkin istutin vain yhden siemen pussillisen, esikasvatin melko lyhyen aikaa ja tökkäsin sitten maahan. Se kasvoi niin valtavasti, että tappoi muita kasveja, kuten vesimelonin alleen. Ensi vuonnakin aion kasvattaa koristekurpitsaa, mutta vien sen jonnekin kauemmaksi leviämään.

Toinen kauden yllättäjä oli samettiruusu. Kasvatin sitä itse siemenestä, enkä osannut ollenkaan arvata millaisiksi valtaviksi puskiksi samettiruusut kasvaisivat. Luulin saavani jotain hillittyjä melko matalia tuhnuja, mutta yli puolimetriset pensaat veivät huomattavasti enemmän tilaa kuin mitä olin mitoittanut. Tämä saattoi vaikuttaa porkkanoiden ja punajuurten määrään ja kokoon. Toisaalta oma osansa oli toki älyttömän kuivalla kesällä, hieman epätasaisella kastelulla ja ennen kaikkea sillä, että osa kasveista jäi harventamatta. Ups.

Purjosta innostuin jostain mystisestä syystä keväällä aivan älyttömästi. Vasta myöhemmin kuulin, että purjo on melko vaativa kasvi kasvattaa. Vaikka olisihan se pitänyt päätellä jo siitä, että purjo esikasvatetaan kuukausi tolkulla siinä missä sipuli vain työnnetään maahan niille sijoilleen. Olin myös lukenut, että krassi toimii hyvänä kasvuparina mille tahansa vihannekselle. Niinpä tungin kasvulaatikon täyteen purjoa ja krassia, ajattelematta, että istuttamani krassin siemenet olivat jotain hormoonikrasseja, jotka peittivät purjot alleen ja syksyllä joutuisin etsimään purjoja vatavasta krassi pöheiköstä. Olen karvaasti joutunut toteamaan, että näissä viljelyhommissa vähemmän on enemmän. Onneksi istutin purjoja myös avomaalle, jossa purjoparat ovat taistelleet elintilasta rikkaruohonjen kanssa, mutta selvinneet selkeästi paremmin kuin tuon “hyvän kasvupari krassin” kanssa.

Summa summaarum. Helpommallakin sitä pääsisi. Puutarha on tuottanut meille mukavasti tuoreita vihanneksia käyttöön, mutta talven varalle saamme vain satunnaisia makupaloja. Ennen kaikkea tämä vuosi on opettanut miten ei kannata tehdä. Tässä mun teesejä ensivuodelle:

  • Lisää väljyyyttä istutuksiin
  • Lisää yrttejä
  • Lisää kasvulaatikoita
  • Kastelu järjestelmät kuntoon!
  • Ei kolmen viikon poissa oloja parhaimpaan kasvukauteen

Luumujuustokakku tuoreista luumuista

Luumujuustokakku tuoreista luumuista on ihana syysherkku. Olen tehnyt juustokakkua aikaisemmin luumumarmelaadista, mutta nyt kun puut notkuvat tuoreita luumuja, päätin kokeilla miten kakku onnistuu tuoreista hedelmistä. Ja onnistuuhan se. Väri on kerrassaan upea vai mitä sanotte? Suorastaan syvän burgundi.

Juustokakku massan tein maustamattomasta tuorejuustosta, rahkasta ja luumusoseesta. Päälliseen hyödynsin aikaisemmin tekemiäni limoncelloluumuja. Päällisen voi toki tehdä pelkästä luumu soseestakin, mutta limoncello antaa sille miellyttävän maun, kannattaa kokeilla. Mut olen tietysti puolueellinen koko kakun suhteen, koska a) rakastan juustokakkuja ja b) olen ihan pähkinöinä kun pääsen käyttämään oman maan antimia ihan missä vaan yhteydessä.

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Viime aikoina olen viettänyt puutarhassa paljon aikaa. Satoa keräten, tulevaa suunnitellen. Pohtien mikä tämän kesän puutarhatöistä oli järkevää, mikä taas ei tuottanut tulosta. Puutarhahommissa olen melko amatööri, joten kaikki on uudenoppimista. Se keväinen, nyt ryhdytään omavaraisiksi huuma, ei ihan riittänyt. Siinä rinnalla kun pitäisi olla osaamistakin. Ja osaaminen on siitä turhauttava aspekti, ettei sitä voi ostaa valmiina kaupasta, vaan se on ansaittava ajan kuluessa. Niinpä tämä, ja varmasti seuraavatkin kesät menevät henkistä pääomaa kerryttäessä. Omavaraisuus haave elää silti vahvana ja paljon ollaan saatu tulevan talven varalle säilöttyä. Ennen kaikkea omavaraisuus buumi näkyy siinä, että kauden kasviksista ollaan yritetty ottaa kaikki irti! Hyvänä esimerkkinä tämä luumujuustokakku tuoreista luumuista, ihan täysin satokaudessa olevien luumujen inspiroimana tehty.

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Luumujuustokakku tuoreista luumuista | kakku | leivonta | juustokakku | syksy

Luumujuustokakku tuoreista luumuista

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita

Täyte:
5 liivatetta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200g rahkaa
4 dl tuoreista luumuista keitettyä sosetta
1,5 dl sokeria (määrä riippuu hieman luumusoseen makeudesta)
3 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
2 rkl sitruunamehua
3 dl kuohukermaa

kuorrute:
2 dl Limoncello-luumuja
2 liivatetta
2 rkl vettä

Tee näin:
Murenna keksit ja sekoita pehmeä voi joukkoon. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja taputtele keksimuruseos tasaisesti pohjalle. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 – 10 minuuttia. Sekoita sokerit, kaneli, luumusose ja rahka tuorejuustoon. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Sulata liivate kiehuvaan sitruunamehutilkkaan. Lisää liivate tuorejuuston joukkoon ohuena nauhana ja sekoita hyvin. Lisää kermavaahto mukaan varovasti käännellen niin, että seos on tasaista. Kaada täyte keksimurupohjan päälle ja tasoita pinta. Hyydytä jääkaapissa ainakin tunnin verran.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 – 10 minuutiksi. Sulata liivatteet kiehuvassa vesitilkasssa. Lisää joukkoon soseutetut limoncelloluumut ja sekoita tasaiseksi. Kaada kakun päälle, laita hyytymään kylmään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Pyöräytä varovasti veitsellä kakun ympäri, että reuna irtoaa ja irrota vuoka.

 

Syystunnelmia

Me ollaan vähän syksyisissä tunnelmissa, puutarha ja minä. Samaan aikaan kun me eletään yltäkylläisyydessä, niin mielessä siintää jo tuleva talvi. Sellainen fiilis, että näkee sen kaiken loiston takana olevan rapistumisen. Se on jollakin tavalla aika hurjaa, että puutarha näyttää parhaalta juuri ennen vääjäämätöntä kuolemaansa. Aika teatraalista jopa. Luonnolla taitaa olla melko kieroon kasvanut huumorin taju.

Itseäni vaivaa väsymys. Ei mikään henkinen, “oon niin loppu”  -tyyppinen väsymys, vaan sellainen ihan fyysinen väsymys. Voisin nukkua koko ajan. Tuntuu, että tekemisen kirkkain kärki on hankala saavuttaa. En tiedä onko se väsymyksen syy vai seuraus, mutta olen myös ollut varmaan kaksi viikko flunssassa, eikä tätä edeltävästäkään flunssasta ole kuin kuukausi. Kävin varmuudelta lääkärissä tarkistuttamassa veriarvot, ettei syy väsymykseen piile vaikka raudan puutteessa.

Voi myös olla että olen vain väsynyt. Isoja asioitahan tässä on taas ollut. Kuten tuon partiopestin loppuun saattaminen. Tein partiota parhaimmillaan yhden työpäivän verran oikeiden töiden lisäksi. Nyt mietityttää haluaako ottaa toisen vapaaehtoistyön pestin heti perään ja jos niin minkälaisen? Sitten olen tehnyt niitä oikeita töitä. Meillä on ollut muutoksia henkilöstössä, mikä on konkreettisesti lisännyt yrittäjän työtunteja. Olen tehnyt töitä uuden asukkaan löytämiseksi, ollut yhteydessä sosiaalitoimeen, pohtinut tulevaa yrityksen kannalta. Sitten olen miettinyt omaa tulevaisuuttani, miten kehittää omaa osaamistaan, mitä opiskella, mikä kiinnostaa, mikä hyödyttäisi ja mitä sitä haluaisi osata tehdä? Ja sitten ollaan totta kai mietitty yhdessä miehen kanssa, että mihin suuntaan yritystä kehittäisi? Voisiko kehitysvammaisten kanssa lähteä tekemään siideriä? Tai perustaa hunajatuotantoa?

Koska minua vaivaa väsymys, ymmärrän, että ei kannata ottaa isoa partiopestiä, aloittaa siideribisnestä, opiskella ja tehdä siihen päälle vielä kaikkea mitä nykyisinkin teen, mutta kun mieli tekisi! Koen eläväni täyttä elämää silloin kun kynttilä palaa molemmista päistä. Luin muuten juuri jutun siitä, kuinka nyky lapset eivät kestä tylsyyttä, eivätkä aikuisetkaan ja mä taidan olla just sitä tylsyyden pakoilija jengiä.

Olen alkanut purkaa tätä “tekisi mieli tehdä kaikkea samaan aikaan” vähän pienemmiksi ja konkreettisimmiksi tavoitteiksi. Että mitä oikeasti haluaisin tehdä.

  • kirjoittaa enemmän blogia
  • valokuvata
  • opetella videotuotantoa
  • opetella hyötypuutarhan viljelyä
  • jatkojalostaa oman maan tuotantoa
  • kirjoittaa toisen kirjan
  • opetella mehiläisten hoitamista
  • toimia yrittäjänä ja esimiehenä
  • järjestää yhteisöllisyyttä lisääviä tapahtumia

Lisäksi haluaisin että perheelle ja ystäville jää aikaa.

Pitäisi vaan löytää sopiva tasapaino näiden välille. Ja miettiä painotus sen mukaan, että voita riittää leivän päälle, mutta toisaalta riittää aikaa myös itsensä toteuttamiseen ja luovaan työhön. Ja jatkuvan oppimishimon tyydyttämiseen. Onko joku lapsellinen ihminen joskus onnistunut tässä?

Avain taitaa olla aikatauluttamisessa. Jonkinlaisessa jakso ajattelussa. Että nyt painopiste on olosuhteiden pakostakin tässä, mutta seuraavaksi haluan sen olevan jossakin toisessa asiassa. Hyötypuutarha asiat painottuvat luonnollisesti kasvukauteen ja kirjan kanssa voi odottaa vielä. Lisäksi voin kartoittaa löytyykö mielenkiinnonkohteistani koulutusta, jonka avulla voin lisätä osaamistani. Ja onko se koulutus sellaista kerran maailman kaikkeudessa tapahtuvaa vai voiko sitäkin aikatauluttaa?

Tämä aikataulutushomma on sellainen, mihin meinaan seuraavaksi uppoutua ihan toden teolla.

Ja tiedättekö muuten mitä, ihan tätä postausta kirjoittaessa sain tietää labratulokset ja väsymyksen syyksi paljastui anemia. Minulta mitattiin ensimmäistä kertaa verestä ferritiini tasot (eli elimistön varastorauta), jotka ovat huomattavan matalat. Tai tämä on siis oma googlen kanssa tekemäni diagnoosi. Keskiviikkona on lääkärin soittoaika, joka sitten varmistanee asian. On kuitenkin älyttömän lohdullista, että väsymykselle ja muillekin oudoille oireille on syy. Välillä sitä nimittäin on miettinyt, että viiraako päässä vai missä vika on. Nyt on kuitenkin löytynyt joku ihan konkreettinen syy, johon voi vaikuttaa.