Author: minna

Värikäs koti antaa tilaa mielikuvitukselle

Värikäs koti

Värikäs koti on ollut meidän juttu jo vuosia. Meillä on väriä niin seinissä, kiintokalusteissa kuin huonekaluissakin. Jonkun mielestä ehkä liikaakin, mutta meille juuri sopivasti.

Mun on jo pitkään pitänyt ottaa kuvia meidän olkkarista, mutta en ole saanut aikaiseksi siivota. Sitten kävi niin, että Hesarin toimittaja otti yhteyttä ja kysyi lähtisimmekö juttuun mukaan, missä aiheena olisivat värikkäät kodit. Loppupeleissä meitä ei sitten haastateltukkaan, mutta ainakin sain kimmokkeen siivota! Pieni pettymys tietenkin, mutta näitähän elämässä sattuu.

Onneksi on kuitenkin tämä blogi, joten pääsen höpöttömään värikkäästä kodistani vaikkei kukaan erityisesti kysyisikään.

Värikäs koti

Meidän yhteinen elämämme on alkanut pienestä vuokrayksiöstä ja edennyt siitä sitten lasten syntymien myötä vähän isompiin vuokrakämppiin. Vuokralla asuessa seiniä ei yleensä saa maalata ja muutenkin sisustus on monesti vähän ankeahkon geneerinen. Sellainen joka sopii kaikille yhtä hyvin tai huonosti. Ensimmäistä omaa kämppää hankkiessa päätimme, että valkoiset seinät saavat lähteä. Se päätös on pitänyt, vaikkakin myös lieventynyt matkan varrella.

Värikäs koti on leikkisä

Kun tätä nykyistä kotia sitten rakennettiin, osa seinistä jätettiin valkoiseksi ja muutamiin seiniin tapetoitiin osittain melko neutraalein sävyin ja maltillisin kuosein olevia tapetteja. Lasten kasvaessa ja tilantarpeen muuttuessa kotia on uudistettu. Seiniä on maalattu oranssiksi ja takaisin valkoiseksi. Tapetteja on lisätty ja vaihdettu ja niiden värit ovat muuttuneet rohkeammaksi. Oma tyylimme on vahvistunut ja tiedämme paremmin millaisessa kodissa haluamme asua. Värikäs koti on leikkisä, jossa mielikuvitukselle saa jäädä sijaa. Seinillä on sekä meidän vanhempien, että lasten tekemää taidetta sekä paljon valokuvia.

Ajan saatossa olemme myös oppineet ettei se ole niin vakavaa. Aina voi maalata uudestaan. Tapetteja voi vaihtaa. Mielummin tekeekin niin kuin elää laimeassa kompromississa, se ei sovi meille. Leikkisyys tarkoittaa meillä sitä, että uskalletaan kokeilla. Erilaisille yrityksille löytyy tilaa niin sisustuksessa kuin muussakin elämässä. Erehtyminen ei kaada maailmaa, vaikka sen seuraukset joutuukin kärsimään nahoissaan.

Ja on meillä nykyisin niitä valkoisiakin seiniä. Värit tulevat mielestäni paremmin esille, kun osa seinistä on rauhoitettu valkoiseksi. Toisaalta samassa tilassa voi olla kolmeakin erilaista tapettia!

Värikäs koti

Haaveeni on pitkään ollut elää ja asua vanhassa hirsitalossa. Nykyisessä kodissamme on kuitenkin kaikki muu kohdallaan niin sijainnin kuin pihankin suhteen, oikeastaan vaan ne vanhat hirret puuttuvat. Joten olen päättänyt tehdä tästä kodista parhaan mahdollisen. Niin viihtyisän kuin osaan. Voihan olla, että joskus vielä meilläkin on puulattiat!

Täältä löydät muut kotiin liittyvät postaukseni.

Tofua ja broccoliinia

Tofua ja broccoliinia

Tofua ja broccoliinia on nopeaa lounasruokaa parhaimmillaan. Sellaista, mitä kerkeää valmistaa vaikka nälkä kurnii jo, eikä oikeastaan ehtisi eikä jaksaisi tehdä yhtään mitään.

Meillä näiden nopeiden ja helposti valmistuvien ruokien tarve kasvaa kevään edetessä. Kun tekee vain mieli viettää kaikki liikenevä aika pihalla, eikä keittiössä tule vietettyä samalla tavalla aikaa kun ankeimpina kylmempinä vuoden aikoina. Paljon meillä tulee syötyä pastaa, joten välillä kiva syödä myös tälläistä “pikaruokaa”, missä kasvikset näyttelevät pääosaa.

Mutta tuosta broccoliinista olen innostunut. Se on todella herkullinen ja helppokäyttöinen kasvis, jota toivoisin voivani kasvattaa omallakin kasvimaallani. Viime vuosina tosin kaalin kasvatukseni on ollut kovin heikkoa, sillä en ole malttanut suojata kaaleja riittävän hyvin ja kaalikoin toukka on syönyt ne suihinsa, peurojen viimeistellessä koko homman. Broccoliinin maku kuitenkin innostaisi kokeilemaan uudestaan! Lue lisää kotimaisen broccoliinin kasvatuksesta Hesarista.

Tofua ja broccoliinia on myös helposti muokattavissa oleva ruoka. Broccoliinien tilalle voi vaihtaa vaikka vihreitä papuja tai parsakaalia. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan näitä herkullisia vihanneksia!

Tofua ja broccoliinia

Tofua ja broccoliinia

Tarvikkeet:

  • 1 pkt tofua
  • 2 rkl öljyä
  • ½ tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 400g broccoliinia
  • 1 rkl sweet chili kastiketta
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 tl soijakastiketta
  • 2 tl miriniä
  • tuoretta korianteria
  • tuoretta ruohosipulia
  • 1 rkl paahdettuja seesamin siemeniä

Tee näin:

  1. Pilko ja kuivaa tofu.
  2. Lämmitä öljyä isossa paistinpannussa
  3. Lisää suola, pippuri ja murskatut valkosipulinkynnet. Kuullota muutama minuutti.
  4. Paista tofua kunnes se on kullanruskeaa kaikilta sivuilta.
  5. Höyrytä broccoliineja samaan aikaan, noin viisi minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä, mutta vielä napakoita.
  6. Sekoita sweet chili kastike, hunaja, soija ja mirini kastike sekaisin. Lisää joukkoon tuoreita yrttejä.
  7. Asettele broccoliinit laitaselle, kasaa päälle tofu ja pirskottele chilikastiketta ja sesamin siemeniä päälle.

Katso myös muut kasvisruoka reseptini.

Viisi askelta omavaraisuuteen

Omavaraisuuden lisääminen ei vaadi muuttoa maalle, ei tilaa, ei idyllistä maatalon pihapiiriä, eikä omaa lehmää. Kaikki alkaa tylsästi oman kulutuksen uudelleen puntaroinnilla. Törmäsin zero waste muistisääntöön, jonka käänsin vapaasti suomenkielelle. Se pätee mielestäni myös omavaraisuuteen.

Kieltäydy – Karsi – Korjaa ja käytä uudelleen – Kierrätä – Kompostoi

Täydelliseen omavaraisuuteen ei nyky yhteiskunnassa pääse. Rahaa tarvitaan, jos ei muuhun niin kiinteistöveroon. Harva kuitenkaan haluaa luopua kokonaan yhteiskunnan tarjoamista palveluista, kuten terveydenhuollosta, välttämättömyyksistä kuten lääkkeistä tai luksustuotteista kuten kahvista. Joten oma lähtökohtani on aina lisätä omavaraisuutta, ei niinkään pyrkiä elämään kokonaisvaltaisesti omavaraisuudessa. Kaiken a ja o on vähentää kulutusta.

Kieltäydy

On myös melko optimistista, että kykenisimme säilyttämään nykyisen elintason ryhtyessämme omavaraistelemaan. Tässä tullaan ensimmäiseen koohon. Kieltäydy. Tarvitsetko oikeasti sitä muovista cosplay peruukkia kiinasta? Tai onko aivan välttämätöntä säilyttää kotona pienen ruotsinlaivan buffetin verran ruokaa, josta valita ja josta osa heitetään syömättömänä pois, koska päivämäärät paukkuvat? Voisiko kieltäytyminen jostakin tuoda jotakin muuta tilalle? Tarvitsemmeko oikeasti tavaraa ollaksemme onnellisia? Mistä oikeastaan luovut kun jätä ostamatta uutta tavaraa?

Karsi

Tästä päästään sujuvasti toiseen koohon. Karsi. Tarvitaanko perheessä kahta autoa? Voisitko pyöräillä tai käyttää julkisia? Kuinka monta lomamatkaa ihminen tarvitsee vuodessa? Opettele erottamaan tarve ja halu toisistaan. Karsi asioita, joita haluat, mutta et välttämättä oikeasti tarvitse. Tämä ei suoraan tarkoita elämän tarkoituksen mukaista ankeuttamista. Ostan edelleen luksustuotteita ja moneltakin kantilta kulutan turhuuksiin. Nykyisin kuitenkin kysyn itseltäni useammin, että miksi? Mihin tarpeeseen ostamisen tarve vastaa? Pelkkä kysyminen hillitsee ostamista yllättävän paljon.

Sama pätee myös ruokaan. Voisitko syödä sitä mikä on sesongissa ja mitä oma mahdollinen puutarhasi tuottaa? Sesongin kasvikset ja hedelmät ovat usein edullisia ja parhaimman makuisia. Pohdi tarvitsetko vadelmahilloa jos jääkaappisi pullistelee itse tehtyä omenahilloa.

Korjaa ja käytä uudelleen

Korjaaminen ei nykyaikana ole aina edullisin vaihtoehto, mikä on harmillista. On kuitenkin paljon mitä voi korjata ihan itse, ja siihen kuluu ainoastaan aikaa ja viitseliäisyyttä. Otetaan esimerkiksi vaikka villasukat, joiden korjaamisen olen aloittanut vasta kun olen itse ryhtynyt kutomaan villasukkia. Vaatteita haluaisin korjata enemmänkin. Mieheni korjaa pyöriä, kasvihuoneen lämmittimiä ja sen sellaista. Mutta tässä meillä on ehdottomasti eniten opeteltavaa. Ylipäätään pitäisi opetella arvostamaan tavaraa enemmän pitämällä siitä lähtökohtaisesti parempaa huolta.

Kierrätä

Kierrätys on vasta neljäs teko, mitä omavaraisuutta lisäävässä taloudessa on syytä tehdä. Kierrätys tarkoittaa asioiden ja esineiden käyttämistä hyödyksi uudessa yhteydessä. Meillä kierrätetään muovi, lasi, metalli, pahvi ja paperi sekä luonnollisesti kompostoidaan. Vaatteet pyritään lahjoittamaan eteenpäin, mikäli ne ovat vielä siinä kunnossa, että joku niistä ilahtuu. Kotona hyödynnämme myös esimerkiksi lasipurkit, joitakin muovipurkkejä pystyy hyödyntämään esikasvatuksessa ja sanomalehdestä saa askarreltua toimivat taimipotit. Käyttämällä jo olemassa olevia materiaaleja, säästää sekä rahaa, että ympäristöä. Jos ja kun tavoitellaan entistä omavaraisempaa elämäntyyliä, nousee kierrätys ja olemassa olevien materiaalien hyödyntäminen keskiöön.

Kompostoi

Kompostoimalla saadaan puutarhaan ravinnerikasta multaa, joka taas omalta osaltaan vaikuttaa sadon määrään. Siinä mielessä kierrätys on merkittävä osa meidän taloutemme omavaraisuutta. Meillä useampi kompostori ja ensi kesän tavoitteena on entisestään parantaa puutarhamme kompostointi systeemejä. Kirjoitan tästä vielä ihan oman postauksen, kunhan pääseen perehtymään asiaan ja maa sulaa niin, että päästään vähän rakentelmaankin. Kompostointia kannattaa hyödyntää vaikka oma kasvimaa olisi kuinka pieni. Nykyisinhän erityisen muodikasta on kotikeittiössä tapahtuva Bokashi kompostointi.

Jos nämä viisi kohtaa saisi omassa elämässään tasapainoon, niin olisi ottanut melkoisen askeleen kohti aitoa omavaraisuutta. Helposti vain tulee ajateltua, että omavaraisuus alkaa siitä maatilan ostamisesta, lehmän hankinnasta tai valtavasta keittiöpuutarhasta.

Maapähkinävoikeksit

Maapähkinävoikeksit

Maapähkinävoikeksit on helppo tehdä ja ne ovat suussa sulavia. Siis ihan konkreettisesti. Suussa sulavia. Me laitoimme osaan lisäksi suklaata myös taikinan joukkoon, mutta vaikka olenkin suklaan ystävä, nämä keksit maistuivat paremmalta ilman. Joten kun teen keksejä uudestaan, jätän suklaan luultavasti kokonaan pois. Antaa maapähkinävoin olla reilusti näiden keksien tähti.

Me emme oikeastaan koskaan osta keksejä kaupasta. Kovin harvoin keksejä tulee leivottuakin, vaikka ne on niin helppo tehdä. Ehkä siinä on se, että ne on myös niin helppo syödä. Enkä tiedä onko se meikäläiselle niin tarpeen saada arjessa näitä ihanalta maistuvia herkkupommeja, ainakaan kovin säännöllisellä tahdilla. Sen sijaan erilaisiin juhliin keksit kannattaa kyllä tehdä itse. Maku on nimittäin aivan nextillä levelillä kaupasta ostettuihin nähden.

Jotain terveellisempää keksiä pitäisi seuraavaksi ruveta kehittelemään välipala tarkoituksiin. Erityisesti tallityttö kaipaisi näppärää mukaan otettavaa evästä, koska tallipäivät venyvät melko pitkiksi. Olisiko teillä vinkata hyvää ohjetta välipalapatukka tyyppiseen ratkaisuun?

Maapähkinävoikeksit

Maapähkinävoikeksit

Tarvikkeet

  •  3 dl jauhoja
  •  1/2 tl ruokasoodaa
  •  1/2 tl leivinjauhetta
  •  1/2 tl suolaa
  •  50 g voita huoneen lämpöisenä
  •  1 dl maapahkinävoita
  •  2 dl kookossokeria
  •  1 muna
  •  1 tl vanilijasokeria
  •  halutessasi suklaata dippaamiseen

Tee näin:

  1. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vuoraa pelti leivinpaperilla.
  2. Sekoita keskenään suola, ruokasooda, leivinjauhe ja suola.
  3. Sekoita tehosekoittimessa voi ja maapähkinävoi sekaisin ja lisää sokerit. Sekoita kunnes seos on tasaista ja silkkistä. Lisää muna, sekoita kunnes se on sekoittunut mukaan seokseen.
  4. Sekoita kuivat aineet hitaasti joukkoon. Sekoita kunnes ne juuri ja juuri ovatsekoittuneet mukaan taikinaan.
  5. Ota noin 2 rkl:sta taikinaa, pyörittele se palloksi ja laita leivinpaperille. Jätä pallojen väliin riittävästi tilaa keksien leviämiselle.
  6. Paista keksejä 9-10 minuttiia, kunnes ne alkavat muuttua reunoiltaan kullan ruskeiksi. Älä paista keksejä liikaa, keksit tekeytyvät jäähtyessään. Anna keksien jäähtyä hetki pellillä ennen kuin siirrät ne ritilän päälle jäähtymään.
  7. Halutessasi voit kastaa keksit suklaaseen. Ne tosin maistuvat paremmilta ilman suklaata. Ainakin se oli meidän raadin mielipide.
Maapähkinävoikeksit

Katso myös muut keksiohjeeni:

Paljon ideoita leipomiseen tarjoaa myös Pinterest.

Koivun mahlan kerääminen

Koivun mahlan kerääminen on helppo tapa hyödyntää maan antimia. Tuore mahla on kirkasta, hiukan makeaa ja aavistuksen puuntuoksuista. Etelä-Suomessa mahla aika on juuri nyt parhaimmillaan, pohjoisessa hieman myöhemmin.

Mahlan kerääminen on helppoa ja hauskaa! Puuhun porataan pienet reiät, joihin keräysletkujen päät laitetaan, letkujen toinen pää on johdettu kierrekorkkiin puhkaistujen vesitiiviiden reikien läpi keräysastiaan. Huomioithan, että mahlan kerääminen ei ole jokamiehenoikeus.

Vanha kansa on käyttänyt mahlaa erilaisten vaivojen lääkintään. Jos ajattelee sen tehtävää keväällä lehtien herättäjänä ja uuden kasvukauden kasvuvoimana, voi hyvin kuvitella sen saaman merkityksen myös ihmiselle. Mahlalla uskotaankin olevan piristävä ja munuaisten toimintaa edistävä vaikutus. Tutkitusti mahla on 99 prosenttisesti vettä, sen kuiva-aine koostuu lähinnä sokereista: glukoosista ja fruktoosista. Lisäksi mahla sisältää jonkin verran C-vitamiinia ja pieniä määriä hedelmähappoja, kivennäis- ja hivenaineita sekä valkuaisaineita.

Katso täältä lisää mahlan keruusta.

Koivun mahlan kerääminen

• Valitse kohteeksi koivu, joka on halkaisijaltaan noin 20 cm rinnan korkeudelta

• Poraa puun varjopuolelle noin 3-5 cm syvä reikä yläviistoon

• Työnnä reikään muoviletkun pää ja laita toinen pää kannelliseen, suljettuun astiaan

• Laita keruu astia varjoon ja ympäröi lumella, jos mahdollista

• Tyhjennä astia riittävän usein

• Mahla säilyy jääkaapissa muutaman päivän tai pakastimessa vuoden verran

Oletteko te maistaneet tai keränneet mahlaa?

Lue muut omavaraisuuteen liittyvät postaukseni täältä.