Author: minna

Lista asioista – kirjat

Lukeminen on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja taatusti pitkäaikaisin. Olen lukenut siitä asti, kun opin lukemaan. Ensimmäinen päätökseen saamani romaani oli “Ollin oppivuodet”, Anni Swan 1919. Sen juonikuvioista en muista juurikaan, sillä kirjan läpikahlaamiseen meni kaksi vuotta. Olen lukenut myös kaikki Tiina -kirjat ja Neiti Etsivät, Merja Jalon ponikirjoista puhumattakaan. 

Onneksi lukutahti on nyttemmin nopeutunut, voisi jopa sanoa, että liiaksikin. Luen helposti kirjan päivässä, jos saan pyhittää asialle koko hereillä olo aikani. Tästä syystä kirjan lukuintoni kohdistuu lähinnä loma-aikoihin. Joskus tosin hyvä kirjasuositus innostaa tarttumaan kirjaan ihan arjen pyörteissäkin. Kirjojen ultimaattista top- listaa on mahdotonta koota, mutta ajattelin jakaa teille ne kirjat, jotka tällä hetkellä ovat kielenpäällä. Listalla ei ole parhausjärjestystä.

1) Kinnunen, Neljäntienristeys 
Tästä oli jo aijemmin juttua. Hyvin kirjoitettu, elävä ja mukaansa tempaava esikoisteos. Jää mieleen kirjan jo loputtua. Suosittelen!

2) Martin,  Valtaistuinpeli
Luen tätä oikeastaan englanniksi. Rakastuin sarjaan ja kirjat ovat kuulemma vielä parempia. Henkilöhahmoja ja juonia on useita. Hankalaksi seuraamisen tekee paikka paikoin se, että henkilöt vaihtelevat nimeä sen mukaan kenen kanssa ollaan tekemisissä. Englannin kieli hidastaa hieman, mutta onneksi ole nähnyt sarjat, jolloin lukeminen on vaivattomampaa. Iskee myös minuun, joka en ole yleensä kovin paljoa fantasiaa lukenut. Winter is coming.


3) Westö, Kangastus 38

Jännittävä tarina ihmismielestä ja sen murtumisesta. Varmaa, hyvää kerrontaa. Ihan niin kuin Westöllä aina. Tapahtuma paikkana on 1938 -luvun Helsinki, sekin tuttua aikaisemmista kirjoista. 

4) Pulkkinen, Totta
Riikka Pulkkisen tavassa maalata sanoilla on jotakin erityistä. Taitavaa tekstiä, runon omaista. Totta on hänen kirjoistaan ehkä paras. Luulen, että hänen tyylinsä jakaa mielipiteitä, mutta kehoitan kokeilemaan.

5) Nousiainen, Metsäjätti

Kirjoittaa toteavan hauskaa tekstiä. Lukijaa naurattaa vaikka asiat tai tapahtumat eivät varsinaisesti ole hauskoja. Vadelmavene pakolainen oli myös huippu. Huomasin, että yksi hänen kirjoistaan, Maaninkavaara on vielä lukematta! Taitava sanailija. 

6) Hosseini, Tuhat loistavaa aurinkoa
Taitavaa kerrontaa ja eläytymistä. Edustaa kirjallisuudessa yhtä suosikki aiheistani, eli kirjallisuutta joka käsittelee naisen asemaa eri aikoina ja eri kulttuureissa. Aina yhtä mielenkiintoista! Kannattaa tutustua myös Hosseinin muihin kirjoihin.

7) Hilvo, Viinakortti
Hienosti kirjotettu, kaunis rakkaustarina. Luin kirjan mieheni suosituksesta, kannatti. Luin Hilvon toisen kirjan Rouva S, joka ei minulle toiminut samalla tavalla.

8) Rauhala, Taivaslaulu
Rakkaustarina tämäkin. Koskettava, todentuntuinen. Itkin ja nauroin. Samaistuin suurperheen äidin rooliin. Suosittelen. 

9) Zusak, Kirjavaras
Tykkäsin tosi paljon, enkä ehkä siksi uskalla käydä katsomassa elokuvissa, vaikka mielitekisikin. Riittävän totta, mutta riittävän tarua. Sopivassa suhteessa. Ei kannata säikähtää, vaikka kertoja on kuolema. Tyyli ei ole mässäilevä.

*yhteistyö linkkejä

Mietin yhdistääkö valitsemiani kirjoja mikään teema ja ehkä esille nousee naisasia. Ja homot sodassa. Siihen kun liitetään valtataistelu kuvitteellisessa maailmassa ja yhdet yt neuvottelut, niin kirja makuni taitaa olla sillä katettu.

Tässä minun tämän hetkinen listanini, se voi olla huomenna tai tunnin päästä jo eri, mutta se minulle sallittakoon! Mitä kirjoja suosittelisit minulle?  Oletko lukenut jonkun kirjan minun listaltani, minkä ja mitä tykkäsit?


Kreetalla valokuvaterapia matkalla!

Terveisiä Kreetalta! Olen täällä viettämässä viikkoa valokuvaterapian parissa. Olen valokuvannut paljon, pohtinut kuvien merkityksia ja mahdollisuuksia. Olen kävellyt oliivilehtojen halki ja nähnyt Kreikkalaispapan virkkaavan tien laidassa. Olen syönyt jogurttia hunajalla ja Hortaa, eli villivihanneksia sitruunalla. Olen aloittanut aamuni rannalla tehden taichitä auringon nousussa. Uinut välimeren aalloissa ja harjoittanut mingfulnessia koko rahalla. Olen rentoutunut. Ja kokeillut intialaista päähierontaa.

Tämä matka tuli oikeaan aikaan. Olen saanut valtavasti voimaa jo nyt. Olen tavannut ihmisiä, joiden sanoma on koskettanut juuri tässä ja nyt.

Tähän asti matka on lunastanut odotukseni. Se on ollut sopivasti rentoa ja sopivasti täyttä asiaa. Aivojumppaa, Kreetalaista ruokavaliota ja valokuvan terepeuttista voimaa. Aikamoinen sekoitus vai mitä? Osa luennoista on pidetty pitkien patikointi reissujen lepotauoilla oliviipuiden ympäröimänä. Aivan ihana tapa opiskella itselleen tärkeää aihetta. Opettajat ovat alansa huippuja, samoja joiden ajatuksia olen omassa opinnäytetyössäni peilannut. Olen saanut paljon uusia ajatuksia, mutta ennen kaikkea vahvistusta olemassa oleville.

Olen entistä vakuuttuneempi valokuvan voimasta ja siitä, että olen oman työni kanssa oikeilla jäljillä. Tarinoista kuviksi – voimauttava skräppäys on minun juttuni, asia jolla on merkitystä. Asia joka ansaitsee huomioni. Asia jonka kimppuun käyn palattuani.

Joka päivä meillä on ollut yhteinen lounas tai illallinen, jossa olemme pitkän kaavan mukaan nauttineet Kreetalaisista erikoisuuksista. Mielenkiintoisimpia ruoka elämyksiä ovat olleet paikallisesta hortasta valmistetut ruokalajit. Olemme toisin sanoen syöneet rikkaruohoja! Kreikkalainen salaatti on yksi suosikeistani ja se kuuluukin osana ruokavalioon. Ruokailut ovat siitäkin mukavia, että istumme koko ryhmä samassa pöydässä ja ruokalajit tuodaan pöytään pienillä lautasilla, jotka jaetaan yhdessä. Ruuat nautitaan rauhassa pitkän kaavan mukaan, seurustellen ja viiniä nauttien. Ah!

Ihanaa viikkoa kaikille!

PS. Arvon voittajat kunhan palaan kotia.

Mustaherukka – suklaakakku

Suklaa – mustaherukkakakku ei voi olla kuin hyvää, sillä se on yksi lempiyhdistelmistäni. Mustaherukka taittaa mukavasti suklaan makeuden. Onneksi perheessämme on tulevaisuuden sokerileipuri tai ainakin innokas harrastaja Alma, jonka käsissä syntyi tämä kerkullinen kakku!

 

 

Mustaherukka – suklaakakku

Suklaakakkupohja
200g voita
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 1/2 vehnäjauhoja
1 tl vehnäjauhoja
Kostutus
1/2 dl mustaherukkamehutiivistettä
1 dl vettä
Täyte
200g mustaherukoita
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
4 dl ranskankermaa
1. Sulata voi ja suklaa kattilassa
2. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset.
3. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe
4. Sekoita keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset paksuksi vaahdoksi.
5. Yhdistä sulatettu voi-suklaa massa ja keltuaisvaahto. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Nostele lopuksi joukkoon valkuaisvaahto.
6. Kaada taikina voideltuu, halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuokaan. Paista kakkua 175 asteisen uunin alatasolla 40 – 45 minuuttia.
7. Soseuta mustaherukat sauvasekoittimella. Yhdistä marjasose, tuorejuusto ja sokeri tasaiseksi massaksi.
8.Vatkaa ranskankerma sileäksi ja tanakaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää vaahto tuorejuustomassaan.
9. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Sekoita kostutusliemi. Kostuta pohja ja lusikoi päälle noin 1/3 osa äytteestä.
10. Nosta ppäälle toinen kerros, kostuta ja lisää täytettä. Tee samoin viimeiselle kerrokselle. Voit halutessasi lisätä täytettä myös kakun reunoille tai jättää kakkupohjan reilusti esille.
11. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua. Koristele kakku tuoreilla marjoilla ja marengeilla.

Nauti!

Mustaherukka - suklaakakku, suklaakakku, leivonta, marenki
Mustaherukka - suklaakakku
Onko teillä suosikki makupareja nimenomaan täytekakuissa?

 

Supernaisille

Hesarin blogeissa oli vähän aikaa sitten juttu supernaisista. Sellaisista, joilla on perhe, parisuhde ja ura reilassa. He pitävät itsestään huolta ja ehtivät harrastaa. Kaikki näyttää olevan kunnossa, eikä heillä totta vieköön isoja ongelmia olekaan.
Luin jutun juuri saman päivänä kun minun oli ilmoitettava, ettei perustamani Paperilla -lehti enää jatkaisi. Jotenkin yhtälö oli katkeran suloinen. Saan kuulla lähipiiriltäni tämän tästä siitä kuinka teen kaikkea. Ja välillä ihmisten puheista heijastuu myös ajatus siitä, että minulla on kaikkea. Ja mitä siihen voi sanoa, minulla on perusasiat kunnossa. On ihana perhe, monenlaisen tekemisen mahdollistava työ ja kiva koti pääkaupunkiseudun tuntumassa. Minulla on ollut mahdollisuus matkustaa ja opiskella itselleni mieleisiä asioita. Elämässäni on runsaasti rakkautta. Olen onnekas.

Sillä, että tekee kaikkea on myös kääntöpuolensa. Vaikka tekeminen on kivaa ja antoisaa, saattaa joskus huomata tekevänsä liikaa. Yhtä äkkiä ei vaan enää huvitakkaan, tai kerta kaikkiaan ei jaksa. Oman jaksamisen rajat löytyvät kokeilemalla. Itse olen luonteeltani rajapinnoilla hiippaileva, teen kivoja juttuja, enkä osaa sanoa ajoissa ei.
On opittava näkemään mikä itselle on tärkeää ja voimaa antavaa. Joskus on todettava, että jokin asia ei toimi, tai että se ottaa enemmän kuin antaa. On opittava laskemaan irti. Jos jäisin kiinni jokaiseen asiaan, mitä haluan kokeilla, jokaiseen projektiin, joka ei saa tuulta alleen, hautautuisin niiden alle. Arkailisin uusiin mahdollisuuksiin tarttumista ja rupeaisin pelkäämään lopputulosta ennen aikojaan. Se ei kuulostaisi enää minulta.

Vapaa ajallani haluan rentoutua luovan tekemisen parissa. Kokeilla erilaisia asioita ja nauttia uusien asioiden löytämisestä. Näistä asioista myös bloggaan. Luovuus vaatii tujauksen itsekkyyttä. On otettava aikaa itselleen, toteutettava omia näkemyksiään ja ennen kaikkea, on opeteltava sanomaan ei. Blogissani tai elämässä muutenkaan en koskaan korosta sitä, kuinka olen kieltäytynyt monista asioista pystyäkseni keskittymään niihin, jotka itse koen tärkeäksi. Olen oppinut sietämään sitä, että minun prioriteettini eivät välttämättä aukea jollekkin toiselle, jonka tärkeästä toimesta kieltäydyn. Blogini ei myöskään esittele kaikkien elämään kuuluvia epätoivon hetkiä, itsesäälissä rypemiskohtauksia ja aika ajoin vaivaavaa riittämättömyyden tunnetta. Blogissa on ikuinen kesä niin sanoaksemme.


Olen luonteeltani suurpiirteinen ja helposti kyllästyvä. Joudun usein pohtimaan missä menee luovuttamisen ja luopumisen raja. Annanko periksi liian aikaisin, olenko liian lyhytjänteinen tai kärsimätön? Vastauksia näihin kysymyksiin haetaan niiltä rajapinnoilta. Tärkeintä on tietää itse.

Oletteko te törmänneet näihin asioihin elämässänne?
Terveisin, Minna

PS. Minä vietän viikon valokuvaterapia opintojen parissa Kreetalla, mutta blogi päivittyy, ihan niin kuin supernaisilla kuuluukin!

Tinjamilla maustettu luumu -omenahillo

Sain Järvikylältä DIYrtti haasteen, jossa tarkoituksena on kehittää tai kokeilla erilaisia reseptejä yrteille! Tai oikeastaan käyttötarkoitusta ei oltu rajattu pelkästään resepteihin, sillä yrttejähän voi käyttää monenlaiseen muuhunkin tarkoitukseen! Itseäni houkutti myös ajatus luonnonkosmetiikan valmistamisesta, mutta tällä kertaa aikataulu saneli hieman mahdollisuuksia.

Syksyisin tulee kokeiltua paljon erilaisia säilöntäohjeita, enimmäkseen hilloa ja mehuja, mutta myös muita tapoja säilöä kesän makuja talven varalle. Minusta on hauskaa kokeilla perinteisiä reseptejä pienellä twistillä ja mikäpä sen parempaa kuin lisätä tuoreita yrttejä tuomaan makua!
Tähän hilloon olen käyttänyt oman pihan omenoiden ja luumujen lisäksi tinjamia.

 

 

Valmistaminen on helppoa, joskin pikkuruisen luumujen kalttaaminen oli himpun työlästä.
Tinjamilla maustetun luumu -omenahillon ohje
 
1 kg luumuja
1 kg omenoita
3 dl vettä
2 kanelitankoa
muutama tinjamin oksa
1 kg hillosokeria
Kalttaa ensin luumut ja poista kuoret. Halkaise luumut ja poista kivet. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Pilko omput sopivan kokoisiksi paloiksi. Laita luumut, omenat, vesi, kanelitangot ja tinjami kattilaan ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää sokeri, sekoita ja anna keitä vielä toiset 10 minuuttia. Kuori vaahto pinnalta ja purkita puhtaisiin, kuumiin lasipurkkeihin. Anna jäähtyä huoneen lämmössä ja säilytä kylmässä.

Minä kokeilin kesällä rosmariinimansikkahilloa, se ainakin toimii loistavasti! Myös mustikka ja tinjami voivat olla mukava makupari. Oletteko te maustaneet hilloja yrteillä ?

Pavlova -helppoa ja hyvää

Joskus on tarvetta herkuille, jotka voi valmistaa ennakkoon. Pavlova sopii siihen mainiosti. Se on helppo tehdä, eikä kärsi siitä, että valmistat sen jo edellisenä päivänä. Täytä marenki kuitenkin vasta juuri ennen tarjoilua ettei se kostu.
Pavlova

Pavlovan eli marenkitortun tekeminen on sen verran helppoa, ettei se juuri ohjeita kaipaa! Tärkeintä on, että munat ovat huoneenlämpöisiä. Silloin marenki sitoo kunnolla ilmaa ja siitä tulee kuohkeaa.

Tarvitset:
4 kananmunan valkuaista
2 1/2 dl hienoa sokeria
2 tl maissitärkkelystä
1 tl valkoviinietikkaa

Kuumenna uuni 125 asteiseksi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa kun pystyt pitelemään sitä ylösalaisin pääsi yläpuolella. Sekoita joukkoon maissitärkkelys ja sokeri. Vatkaa seosta kunnes se on kiiltävää ja kovaa. Lisää lopuksi etikka.

Levitä seos pellille. Minä tein marengista kaksi suorakaiteen muotoista levyä, jotka sain mahtumaan yhdelle pellille. Voit muotoilla marengista myös ympyröitä. Kypsennä marenkia uunin ala tasolla noin 1,5 tuntia. Anna jäähtyä ja jähmettyä rauhassa. Täytä pavlova vasta juuri ennen tarjoilua!

Täytteeksi tarvitset kermaavaahtoa ja marjoja. Tämä ei voi olla kuin hyvää.

Pavlova

Miten on, oletteko te marengin ystäviä?

Terkuin, Minna