Author: minna

30+ Opiskelija elämää!

Meidän perheessä on tällä hetkellä kaksi aikuisopiskelijaa. Omat opintoni ovat loppusuoralla ja mieheni opinnot alkoivat juuri. Kumpikin meistä opiskelee työn ohella. Minulta puuttuu muutama hassu kurssi kun taas mieheni ei vielä oikein edes hahmota tulevaa urakkaa.

Sen vaan voin sanoa, että kun itse olen viimeiset neljä vuotta ollut se, joka lähtee aikaisin lauantai aamuna ajelemaan kohti koulua, niin ei haittaa yhtään että osat ovat nyt vaihtuneet!

Aikuisena opiskelu eroaa nuorisopuolen opinnoista ratkaisevasti. Kun opiskelu ei ole päätoimista, vaan tapahtuu työnohella, joutuu opiskelija todella punnitsemaan omaa motivaatiotaan. Turhan takia kouluun ei mennä. Vaatimustaso sekä opetusta, että omaa suoritusta kohtaan on kovempi. Jos kerran uhraan päivän tai kaksi opiskeluun, odotan saavani vastinetta “koko rahalla”. Toisaalta aikuisopiskelijan on opittava, ettei kaikkeen voi panostaa täysillä. On opittava priorisoimaan.

Parasta opiskelussa on ollut oman työn ja sen merkityksen kirkastuminen. Opintojen avulla on oppinut perustelemaan omaa työtään, löytämään teoriapohjan mutu -tuntuman tueksi. Vaikka opinnot ovat olleet rankka puristus, ovat ne myös motivoineet omaan työhön uudella tavalla. Ne ovat selkeyttäneet sitä miten haluan omaa työtäni tehdä.

Minulla on takana neljä vuotta Hämeen ammattikorkeakoulun Artenomi opintoja Ohjaustoiminnan koulutusohjelmassa. Viides vuosi edessä. Toivon valmistuvani jouluun mennessä. Tekemistä on edelleen. Eikä itsestä meinaa millään saada puserretuksi niitä viimeisiä voimia istua alas ja kirjoittaa.

Monimuoto-opiskelu vaatii sitoutumista. Perheen, työn ja opintojen yhdistäminen on haaste. Koulutehtäville ei koskaan ole aikaa. Joka toinen viikonloppu menee koulun käyntiin. Lapset kyselevät poissa olevan vanhemman perään. Työn ja koulun ulkopuolella pitäisi löytää aikaa harjoitella ruotsia tai kirjoittaa taidehistorian essee. Samaan aikaan kun pyykkivuori kasvaa ja lapset kaipaisivat ruokaakin.

Silloin tarvitaan hyvää miestä. Tai naista. Puolison tuki on tärkeää oman jaksamisen kannalta. Kun itse painaa pitkää päivää koululla, ei kaipaa syyllistäviä eikä lannistavia viestejä kotoa. Ei vaikka olo ei kotipuolessakaan olisi niin kovin auvoista. Siinä mielessä onkin hauskaa, että roolimme tänä syksynä vaihtuivat. Mieheni nautiskelee rauhallista koululounaista ja mielenkiintoisista keskusteluista, kun taas minä yritän selättää pyykki vuoria ja varon kyseleväni koska opiskelija mahdollisesti palaa kotiin.

Oletteko te opiskelleet aikuisiällä? Miten meni? Saitteko opinnot kunnialla loppuun?

Terveisin, Minna

Elämää perhekodissa!

Kysellessäni taannoin toivepostauksia kysyttiin minulta postausta, jossa kertoisin enemmän perhekodin arjesta. Ajattelin, että arkeamme olisi helpointa valottaa sellaisen postauksen kautta, jossa kävisin yhden päivän tapahtumat läpi teidän kanssanne. Meillä on elämässä selkeä rytmi. Se auttaa kun taloudessa on monta ihmistä ja erilaisia menoja. Erityisen tärkeää rytmi on silloin, kun harjoitellaan erilaisia elämänhallintaan liittyviä taitoja.

7.00 herätys
Nousen ylös melkolailla heti herätyskellon soitua, herätän lapset, tarjoilen aamupalan ja laitan kahvin tippumaan. Tässä vaiheessa istun yleensä koneella naputtelemassa vastauksia blogiposteihin, vastailemassa sähköpostiviesteihin ja tekemässä muita hommia tietokoneella.

8.05 koulutaksi
Kaikki lapset lähtevät koulutaksilla, mikä on iso muutos viime vuodesta kun yhtä vielä vietiin päiväkotiin. Kirkkonummella on ollut aikamoista polemiikkia koulukuljetuksista tänä syksynä. Omat lapseni kulkevat aamuisin pelkästään taksilla, sillä bussilla kulkien koululaisten matkat olisivat kestäneet lähes kolme tuntia päivässä. Lasten lähdettyä jatkan vielä kahvin juontia ja koneella istumista.

8.45 työt alkavat
Meille tulee muutamia henkilöitä päivätoimintaan perhekodin ulkopuolelta. He tulevat yhdeksäksi, jolloin aloitamme työt. Maanantaisin meillä on palaveri jossa käymme läpi kaikki tulevan viikon tapahtumat. Harrastukset, toiveet, kyläilyt, lomat, tapahtumat ja muut menot. Maanantai palaveri auttaa kaikkia jäsentämään viikon kulkua ja huolehtimaan omista menoistaan. Palaveri on siitäkin tärkeä, että siinä päätetään tulevan viikon ruokalista.

Palaverin jälkeen alkavat työt. Koko porukka on jaettu pienryhmiin niin, että jokaisella ryhmällä on vastuu ohjaaja. Ryhmät vaihtuvat päivittäin niin, että työympäristö ja ohjaaja vaihtuvat. Töissä tehdään vuoden ajasta ja päivästä riippuen puutarhatöitä, askartelua, taidetyötä, kodinhoitoa, ruokaa, eläintenhoitoa, siivousta ja pyykkihuoltoa.

Tavoitteemme on, että jokainen huolehtii omaan elämäänsä liittyvistä asioista niin pitkälle kuin se on mahdollista niin vähällä tuella kuin se on mahdollista. Ajatten, että on jokaisen oikeus ja velvollisuus opetella huolehtimaan itse itsestään. Meidän tehtävämme on tukea asukkaitamme siten, että he pystyvät niin itsenäiseen elämään kuin se suinkin on mahdollista.

10.40 kahvi
Työn lomassa maistuu kuppi kahvia. Jos oikein tuuri käy, on tarjolla myös tuoretta pullaa.

13.00 ruoka
Ruoka ei Vipusessa tule mistään valmiina, vaan kaikki tehdään yhdessä itse. Pyrimme syömään sesongin mukaista ruokaa, mutta jokainen saa olla mukana ehdottamassa syötäviä ruokia. Syömme joka viikko niin kalaa, lihaa kuin kasvisruokaakin. Lisäksi jokaisen ruuan yhteydessä tarjoillaan luonnollisesti salaattia.
Ruoka katetaan seisovan pöydän tyyppisesti niin, että jokainen saa itse annostella ruuan itselleen. Tarvittaessa annostelussa autetaan tai tuodaan valmiiksi annosteltu lautanen pöytään.
Ruuan jälkeen avustetaan tarvittaessa wc-käynnissä, muuten tässä on pienen lepohetken paikka.

13.45 Ensimmäinen erä lapsia tulee koulusta. Välipalaa, läksyjä, kuulumisten vaihtoa.

14.00 kahvi
Ja taas juodaan kahvia. Tämän jälkeen haetaan posti laatikolta, jonne matkaa kertyy noin 500m yhteen suuntaan. Kello 14 käynnistyy myös lasten peliaika tietokoneella. Jokaisella on oma käyttäjä, jolle peli aikaa on annosteltu puolituntia arkeen ja 45 minuuttia viikonloppuun.

14.45 taksi hakee päivätoiminnan ihmiset, muut jatkavat vielä hetken kesken jääneitä töitä. Ohjelmassa on mm. eläinten ruokintaa, imurointia, pihahommia tai vaikkapa sadonkorjuuta.

15.40 koulutaksi tuo viimeisen erän lapsia. Välipalaa, läksyjä, kuulumisten vaihtoa

16.30 iltaruoka. Tämän syömme useimmiten ydinperheen kesken, mutta ainakin kerran viikossa meidän talossa pidetään saunapäivä, jolloin syömässä on koko jengi.

Ilta on kaikille vapaa-aikaa. Silloin sekä harrastetaan, että katsellaan telkkaria, pelaillaan tai tehdään mitä ikinä ihmiset nyt tekevät vapaa-aikanaan. Meillä harrastetaan mm. partiota, vpk:ta, uimista, askartelua, yhdistystoimintaa, lukemista, skeittaamista, sählyä, musiikki- ja atk-kerhoa, kaverikerhoa, sienestämistä, pyöräilyä, bloggaamista. You name it. Monenlaista joka tapauksessa.

19.30 Iltapala. Nyt kun lapset ovat isompia pyritään iltapalaksi valitsemaan sellaista mitä he itse voivat valmistaa. Etenkin viikonloppuisin yritämme vierittää iltapala vastuun jälkikasvulle.

20.00 lapset sänkyyn
Meillä mennään arkisin nukkumaan aikaisin, minusta lapset tarvitsevat unta jaksaakseen, toisekseen vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen. Kokemuksesta voin sanoa, että riittävä uni on meillä yksi hyvän arjen edellytyksistä, aikuisilla ja lapsilla.

21-22.00 Asukkaat nukkumaan
Tarvittaessa avustetaan esimerkiksi hampaidenpesussa.

23.00 Viimeistään nyt unta kuulaan itsellekkin
Olen kyllä yrittänyt mennä vähän aikaisemmin nukkumaan.

Tämä rytmi on esimerkki tavallisesta arkipäivästä. Rytmi kuitenkin elää ja vaihtelee, ihan niin kuin tavallisissakin perheissä!

Miltä kuulostaa? Onko sinun arkesi rytmittynyt samalla lailla vai aivan erilailla?

Mitä tänään syötäisiin? Makaroonilaatikko on arjen pelastaja

Makaroonilaatikko, jos mikä on perinteistä lapsiperheen ruokaa. Me tehdään sitä yleensä iso laatikollinen kerrallaan ja syödään sitten kahtena päivänä peräkkäin. Jos riittää. Usein tehdään niinkin, että kokataan kaksi isoa annosta, joista ensimmäinen syödään perhekodin lounaalla ja toinen lasten kanssa. Ajatuksena kuitenkin se, että makaroonilaatikkoa syntyy helposti isompikin satsi ja kaikki syövät sitä miellellään.
Makaroonilaatikko, lapsiperheen ruokaa, ruokablogi

Makaroonilaatikkoa osaa varmasti jokainen tehdä ja ohjeitakin on satamäärin. Yleensä lisään meidän versioon vähän kasviksia. Tähän kyseiseen laatikkoon raastoin porkkanaa mehukkuutta antamaan. Kun päälle vielä lisää juustoraastetta niin ei voi olla tykkäämättä!

Makaroonilaatikko ohje:

Makaroonia
Sipulia
Naudan jauhelihaa
Voita
Kasvislientä
Mustapippuria
Yrttejä
Kermaa
Maitoa
Kananmunia
Porkkanaraastetta
Juustoa


Aloita makaronilaatikon valmistaminen keittämällä makaroni kasvisliemessä lähes kypsäksi. Valuta makaroni.
Ruskista jauheliha pannulla rasvassa ja lisää myös sipuli. Lisää porkkanaraaste kun jauheliha on kypsää. Sekoita jauhelihaseos ja makaroonit ja kaada voideltuun uuni vuokaan.. Sekoita kerma, maito ja kananmunat, lisää yrtit ja mustapippuria ja kaada seos makaroonin päälle, sekoita. Ripoittele päälle juustoraastetta.

Paista makaronilaatikkoa 200 asteessa noin 40 min. 

Mikä on teidän arjen vakio herkkuruoka? Tykkäättekö makaroonilaatikosta pienellä twistillä vai ihan perinteisenä versiona?

Voihan Teuvo!

Törmäsin facebookissa linkkiin, jossa Teuvo Loman, kaikkien sisustajien sankari, tyrmää kovalla kädellä kirjahyllyt. -Kirjat voivat pilata sisustuksen! Kouvolalainen Laura peesaa: Kirjat ovat muinaishistoriaa.

Olen sanaton. Etenkin kun kommenteissa vielä jatketaan, etteivät nykyajan nuoret enää kirjoista ymmärrä. Juttu ja siihen liittyvät kommentit saavat minut tuntemaan itseni kovin vanhaksi. Olenko siis sitä sukupolvea, joka vielä lukee kirjoja. Auttamatta ajasta jäljessä. So last season.

No, ottamatta sen enempää kantaa kirjojen sisustukselliseen ajankohtaisuuteen, on todettava, että rakastan kirjoja. Minulle ne edustavat kotia ja kotoisuutta parhaimmillaan.

Kirjoissa on minusta jotakin kiehtovaa. Sivut ovat täynnä tarinoita, tapahtumia ja kiehtovia ihmis kohtaloita. Ne kätkevät sisäänsä unelmia, toiveita ja kokonaisia maailmoita. Kaikki elämä piilossa kirjojen sivuilla. Kirjat tallettavat jotakin sellaista, mitä mikään muu ei vielä kykene tekemään. Niiden sivuilla on elämän koko kirjo.
Minulla on paljon kirjoja. Hyviä kirjoja, huonoja kirjoja, romaaneita ja tietokirjoja. Nautin eniten hyvistä kirjoista, mutta olen erikoistunut myös niin sanottuun hyvään skeidaan. Tällä tarkoitan kirjoja, joiden tehtävänä on vain viihdyttää, mutta kirjat on hyvin kirjoitettu ja niitä on ilo lukea. Hyvät kirjat ovat enemmän kuin hyvin kirjoitettuja. Ne heräävät lukiessa eloon ja jättävät jäljen lukiaansa. Hyvä kirja pakottaa ajattelemaan, herättää keskustelua, kyseen alaistaa. Henkilöhahmoista tulee ystäviä ja vihollisia. Heidän elämänsä jatkuu vaikka kirja loppuukin.

Viimeksi luin Tommi Kinnusen upean esikoisteoksen Neljäntienristeys. Erittäin taidokasta kieltä. Harkittua kerrontaa. Lähestulkoon liian harkittua. Syvälle meneviä, moniuloitteisia henkilöhahmoja. Todentuntuista, samaistuttavaa ja kiinnostavaa. Erityiset pointsit siitä, että kirjoittaja kertoo sukupolvien tarinaa naisnäkökulmasta. Oi, odotan jo seuraavaa teosta!
Hanki kirjasi täältä! *yhteistyö

Millainen suhde teillä on kirjoihin?

Hei hei kesä, olit tosi kiva!

Se on melkolailla pakko todeta että kesä on ohi! Ulkona tuntuu jo syksyn kuulaus. Etenkin aamuisin. Sellainen pieni kirpeys, tiedättehän? Mä olen kyllä aina ollut syksytyyppiä, joten kesän loppuminen ei sureta sen kummemmin. Hauskaa on kuitenkin katsella kesän aikana otettuja valokuvia ja fiilistellä kaikkea kivaa, mitä on ehtinyt tekemään.

Kesä oli ihana! Sopivasti lomailua, matkoja ja hauskaa puuhastelua! Eikä ollut kylmä. 
Kesällä:
  • sain oman pikkuruisen kasvihuoneen
  • rakensin puutarhaa
  • tapetoin portaikkoa
  • mökkeilin
  • kävin Virossa ja Linnanmäellä ja mummolassa
  • pyöräretkeilin
  • järjestin upean tapahtuman nimeltä Matka luovuuteen
  • uin paljon meressä, lammissa ja järvissä
  • tein hyvää ruokaa ja grillasin 
  • järjestin puutarha juhlat
  • tapasin ystäviä, sukulaisia ja nautin ajasta perheen kesken.
Mitä teidän kesäänne kuului?

Lapsiluvusta

Riikka tarjosi omassa blogissaan mahdollisuutta vieraspostaukseen ja tartuin tilaisuuteen! Aivan mahtavan hauska idea jota toivon voivani hyödyntää täällä omassa blogissani jossakin vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin. Miltä kuulostaisi, olisiko ideaa?
Halusin kirjoittaa jostakin asiasta, mistä minulla olisi jotakin sanottavaa ja omakohtaista kokemusta. Ja ehkä vielä jostakin sellaisesta aiheesta, joka saattaisi askarruttaa Riikan blogin lukijoita, joiden oletan olevan lapsellisia ihmisiä. 
Todettakoon tähän heti alkuun, että minulla on neljä lasta. Vanhin heistä on 11, nuorin kuusi. Olemme siis pitäneet yllä tiukkaa tahtia. Ja ei, kukaan heistä ei ole vahinko. Kiitos kysymästä, tiesimme ehkäisystä ja ei, meillä ei ole uskonnollista vakaumusta asian suhteen. Ei, vaikka meillä ei ole televisiotakaan.
Minä haaveilin kahdesta lapsesta. Halusin saada heidät nuorena, tytön, pojan, rivitalon ja farmariauton. En edes osaa sanoa, missä vaiheessa hairahduin ja poikkesin suunnitelmasta. Olin nimittäin jo päässyt tilanteeseen, jossa minulla oli tyttö, poika ja hatchback.
Kun kerroimme sukulaisille kolmannesta lapsesta saimme onnitteluita ja sukulaiset ja ystävät tuntuivat vielä vilpittömästi onnellisilta. Neljännen kohdalla alkoivat vihjailut. Ei kai enempää?
Iso perhe ei koskaan ollut haaveeni, enkä sellaista koskaan ole suunnitellut. Lapset ovat tulleet yksi kerrallaan, ja lapsi luku on määräytynyt sen perusteella, että se on tuntunut hyvältä. Neljännen jälkeen perheemme on tullut kokonaiseksi. Viidennestä lapsesta ei koskaan ole edes puhuttu.
Minulta kysytään välillä mielipiteitä lapsilukuun. Minulta on turha hakea järkiperusteita asialle. Yhtään lasta, en sitä ensimmäistäkään, ole saanut, koska se on tuntunut järkevältä. Neljä lasta ei ole taloudellinen valinta. Kuusi henkinen perhe tarvitsee kallista lisätilaa niin autossa, kotona kuin lomamatkoillakin. Neljä lasta ei kasva siinä sivussa. Neljä lasta sotkee neljä kertaa enemmän ja tarvitsee neljä polkupyörää, neljät luistimet ja neljä talvihaalaria. Vähintään.
Vaikka en pidäkkään lasten saamista järkiratkaisuna, on se silti elämäni paras päätös. Asia jota en tule katuneeksi edes niinä suurimpina epätoivon hetkinä jolloin pyykkivuoret kaatuvat päälle ja pinna kiristyy nelikon ottaessa matsia keskenään.
Neljä lasta on tuonut elämääni enemmän rakkautta ja onnea kuin saatoin ikinä kuvitella. Olen saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin, oppia elämästä ja itsestäni asioita, joiden olemassa olosta en edes ole ollut tietoinen.
Jokainen lapsi on erilainen persoona ja minulla on mahdollisuus seurata jokaisen matkaa aitiopaikalta. Olen saanut  jakaa itselleni tärkeitä asioita ja olla mukana jakamassa toisten merkityksellisiä hetkiä. Tärkeää on ollut myös huomata mitä lapset antavat toisilleen. Nelikkomme on tiivis porukka, joka hädän hetkellä kantaa huolta toisistaan. Tämä kävi harvinaisen selväksi kun esikoululainen sai ensimmäisen puhelimensa. Kuudesluokkalainen isosisko itki karvaita kyyneliä, sillä nuorimmaisen puhelimella ei voinut edes pelata mitään. Liian vanhanaikainen puhelin oli kuulemma häpeäksi kaikille.
Montako lasta sinulla on? Miten olet lukuun päätynyt? Suunnittelitko lasten lukumäärää etukäteen, miten suunnitelmasi toteutui?
Hyvää viikonloppua kaikille toivoo, Minna