Kysellessäni taannoin toivepostauksia kysyttiin minulta postausta, jossa kertoisin enemmän perhekodin arjesta. Ajattelin, että arkeamme olisi helpointa valottaa sellaisen postauksen kautta, jossa kävisin yhden päivän tapahtumat läpi teidän kanssanne. Meillä on elämässä selkeä rytmi. Se auttaa kun taloudessa on monta ihmistä ja erilaisia menoja. Erityisen tärkeää rytmi on silloin, kun harjoitellaan erilaisia elämänhallintaan liittyviä taitoja.
7.00 herätys
Nousen ylös melkolailla heti herätyskellon soitua, herätän lapset, tarjoilen aamupalan ja laitan kahvin tippumaan. Tässä vaiheessa istun yleensä koneella naputtelemassa vastauksia blogiposteihin, vastailemassa sähköpostiviesteihin ja tekemässä muita hommia tietokoneella.
8.05 koulutaksi
Kaikki lapset lähtevät koulutaksilla, mikä on iso muutos viime vuodesta kun yhtä vielä vietiin päiväkotiin. Kirkkonummella on ollut aikamoista polemiikkia koulukuljetuksista tänä syksynä. Omat lapseni kulkevat aamuisin pelkästään taksilla, sillä bussilla kulkien koululaisten matkat olisivat kestäneet lähes kolme tuntia päivässä. Lasten lähdettyä jatkan vielä kahvin juontia ja koneella istumista.
8.45 työt alkavat
Meille tulee muutamia henkilöitä päivätoimintaan perhekodin ulkopuolelta. He tulevat yhdeksäksi, jolloin aloitamme työt. Maanantaisin meillä on palaveri jossa käymme läpi kaikki tulevan viikon tapahtumat. Harrastukset, toiveet, kyläilyt, lomat, tapahtumat ja muut menot. Maanantai palaveri auttaa kaikkia jäsentämään viikon kulkua ja huolehtimaan omista menoistaan. Palaveri on siitäkin tärkeä, että siinä päätetään tulevan viikon ruokalista.
Palaverin jälkeen alkavat työt. Koko porukka on jaettu pienryhmiin niin, että jokaisella ryhmällä on vastuu ohjaaja. Ryhmät vaihtuvat päivittäin niin, että työympäristö ja ohjaaja vaihtuvat. Töissä tehdään vuoden ajasta ja päivästä riippuen puutarhatöitä, askartelua, taidetyötä, kodinhoitoa, ruokaa, eläintenhoitoa, siivousta ja pyykkihuoltoa.
Tavoitteemme on, että jokainen huolehtii omaan elämäänsä liittyvistä asioista niin pitkälle kuin se on mahdollista niin vähällä tuella kuin se on mahdollista. Ajatten, että on jokaisen oikeus ja velvollisuus opetella huolehtimaan itse itsestään. Meidän tehtävämme on tukea asukkaitamme siten, että he pystyvät niin itsenäiseen elämään kuin se suinkin on mahdollista.
10.40 kahvi
Työn lomassa maistuu kuppi kahvia. Jos oikein tuuri käy, on tarjolla myös tuoretta pullaa.
13.00 ruoka
Ruoka ei Vipusessa tule mistään valmiina, vaan kaikki tehdään yhdessä itse. Pyrimme syömään sesongin mukaista ruokaa, mutta jokainen saa olla mukana ehdottamassa syötäviä ruokia. Syömme joka viikko niin kalaa, lihaa kuin kasvisruokaakin. Lisäksi jokaisen ruuan yhteydessä tarjoillaan luonnollisesti salaattia.
Ruoka katetaan seisovan pöydän tyyppisesti niin, että jokainen saa itse annostella ruuan itselleen. Tarvittaessa annostelussa autetaan tai tuodaan valmiiksi annosteltu lautanen pöytään.
Ruuan jälkeen avustetaan tarvittaessa wc-käynnissä, muuten tässä on pienen lepohetken paikka.
13.45 Ensimmäinen erä lapsia tulee koulusta. Välipalaa, läksyjä, kuulumisten vaihtoa.
14.00 kahvi
Ja taas juodaan kahvia. Tämän jälkeen haetaan posti laatikolta, jonne matkaa kertyy noin 500m yhteen suuntaan. Kello 14 käynnistyy myös lasten peliaika tietokoneella. Jokaisella on oma käyttäjä, jolle peli aikaa on annosteltu puolituntia arkeen ja 45 minuuttia viikonloppuun.
14.45 taksi hakee päivätoiminnan ihmiset, muut jatkavat vielä hetken kesken jääneitä töitä. Ohjelmassa on mm. eläinten ruokintaa, imurointia, pihahommia tai vaikkapa sadonkorjuuta.
15.40 koulutaksi tuo viimeisen erän lapsia. Välipalaa, läksyjä, kuulumisten vaihtoa
16.30 iltaruoka. Tämän syömme useimmiten ydinperheen kesken, mutta ainakin kerran viikossa meidän talossa pidetään saunapäivä, jolloin syömässä on koko jengi.
Ilta on kaikille vapaa-aikaa. Silloin sekä harrastetaan, että katsellaan telkkaria, pelaillaan tai tehdään mitä ikinä ihmiset nyt tekevät vapaa-aikanaan. Meillä harrastetaan mm. partiota, vpk:ta, uimista, askartelua, yhdistystoimintaa, lukemista, skeittaamista, sählyä, musiikki- ja atk-kerhoa, kaverikerhoa, sienestämistä, pyöräilyä, bloggaamista. You name it. Monenlaista joka tapauksessa.
19.30 Iltapala. Nyt kun lapset ovat isompia pyritään iltapalaksi valitsemaan sellaista mitä he itse voivat valmistaa. Etenkin viikonloppuisin yritämme vierittää iltapala vastuun jälkikasvulle.
20.00 lapset sänkyyn
Meillä mennään arkisin nukkumaan aikaisin, minusta lapset tarvitsevat unta jaksaakseen, toisekseen vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen. Kokemuksesta voin sanoa, että riittävä uni on meillä yksi hyvän arjen edellytyksistä, aikuisilla ja lapsilla.
21-22.00 Asukkaat nukkumaan
Tarvittaessa avustetaan esimerkiksi hampaidenpesussa.
23.00 Viimeistään nyt unta kuulaan itsellekkin
Olen kyllä yrittänyt mennä vähän aikaisemmin nukkumaan.
Tämä rytmi on esimerkki tavallisesta arkipäivästä. Rytmi kuitenkin elää ja vaihtelee, ihan niin kuin tavallisissakin perheissä!
Miltä kuulostaa? Onko sinun arkesi rytmittynyt samalla lailla vai aivan erilailla?
Mielenkiintoinen bloggaus. Hyvin läheistä itsellekin nämä aihealueet, joten mielenkiinnolla lueskelen.
Olipa kiva lukea! Olen ollut ulkomailla toissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla yli 10 vuotta ja en ole tormannyt perhekoteihin taalla. Lahinna huostaanotettujen lasten hoitoon sijaisvanhemmilla. Taalla lastenkodit taitavat olla ne sijaisperheiden vaihtoehdot… Ihana kuulla etta kaltaisiasi valittavia ihmisia on! 🙂 Ja oikein paljon onnea ja jaksamista arvokkaaseen tyohosi ja arjen pyorittamiseen!
Kiitos! Suomessa on nykyisin myös vanhuksia perhehoidossa. Mielestäni asumismuoto on hyvä vaihtoehto muiden ohella. Tärkeintä olisi aina etsiä asiakkaalle sopivin asuintapa. Perhekodissa on tosi tärkeää se, että kaikkien yhteiset kemiat toimii keskenään!
Kiitos, tästä perhekodin elämästä olisi tarkoitus kertoilla lisääkin. Joskus on vaan hankalinta kirjoittaa siitä, mikä itselle on kaikista tutuinta! 🙂
ehkä niin. Minun blogini on nimenomaan omasta arjestani, joten itse en koe samoin omalla kohdallani. Ainoa ongelma on ehken se, että mitä voin kertoa, mitä ei kannata sanoa ääneen ja miten muotoilla asiat, että pysyy nimimerkin takana edelleen. 😀 Ja se, kun kerron nimenomaan MINUN elämästäni, niin lukijat nappaavat sieltä toisinaan sanoja sieltä toisen täältä ja olettavat, että kerronkin heistä. Eihän minulla ole kristallipalloa, josta näkisin muiden elämää! Mutta tosiaan ei kaikille ole helppoa kertoa omasta arjesta. Minulle haastetta on se, ettei kukaan tosiaan ota nokkiinsa. Kiva, jos saamme lukea sinun/teidän arjesta lisää. Kyllä kiinnostaa!
Kyllä minunkin blogini kertoo omasta arjestani, ihan tavallisesta sellaisesta oikeastaan. Perhekotityöstä kertominen ei vaan ole aijemmin ollut blogini aiheena, ja sen mukaan ottaminen vie varmasti aikaa ja etsii sitä tapaa, jolla se sujahtaa tänne blogimaailmaan, luontevasti osana reseptejä ja lasten sattumuksia 🙂 Kiva kuulla, että se kuitenkin kiinnostaa!
Hieno postaus ja hienoa työtä teette. Meilläkin on päivissä selkeä rytmi ja se tulee ihan luonnostaan. Tuntuu, että kroppakin on oppinut siihen milloin se kahvikupponen juodaan 😉 Mielestäni selkeä rytmi luo turvallisuuden tunnetta lapsillekin.
Olet niin oikeassa tuon kahvin suhteen. Päiväkahvi ajan tuntee, sitä ei tarvitse tietää! 🙂 Rytmi on se joka meillä pitää elämän raiteillaan. Helpottaa niin aikuisia kuin lapsiakin. Kun lapset oli pienempiä, niin olin itse ihan supertarkka rytmistä, tuntui että se oli elämän elin ehto. Nykyisin olen ihan hitusen höllempi. Hitusen.