Author: minna

Teinitytön huoneessa

Remontin ansiosta myös iki-ihana teinimme on saanut oman huoneen. Tämä oli talon ensimmäinen lastenhuone aikanaan ja muistona niiltä ajoilta, oli huoneen yhdellä seinällä maalattuna vihreä krokotiili. Se oli kaksi vuotiaan Einon ainoa toive kun taloa rakennettiin. Nyt krokotiiliseinä sai väistyä hieman hillitymmän sisustuksen tieltä.
Taisi siinä muutama nostalgian kyynel vierähtää kun krokotiiliseinä hävisi hillityn harmaan maalin alle. On muuten jännittävää miten kodin sisustus herättää niin vahvoja muistoja ja muistikuvia. Ehkä tämä remonttikin on osittain tuntunut niin raskaalta juuri siksi, että fyysisen työn, siivoamisen ja rahan menon lisäksi on samaan aikaan tehnyt luopumistyötä. Lapseni ovat nyt isoja, tilojen tarve on ihan erilaista kuin silloin kun taloa rakennettiin. Niin, että vaikka lastenhuoneet näyttävät nyt asukkailtaan, niin äitinä voi silti olla vähän haikea ja totutella rauhassa siihen, että krokotiiliseinän tilalla on rauhallinen turkoosinsävyinen kaupunkimaisema.

Neidin huoneeseen ei maton ja muutamien sohvatyynyjen lisäksi ole tehty mitään uusia hankintoja, vaan sisustus on koottu sieltä sun täältä. Tai kaikki kunnia Almalle, sillä hän on itse sisustanut huoneensa erittäin tarkalla silmällään. Siinä ei äitillä ole ollut paljoakaan sanavaltaa. Ja hyvä niin. Minusta on tärkeää, että jokainen viihtyy kotona ja kokee, että on saanut vaikuttaa siihen, miltä oma tila näyttää ja tuntuu. Minusta oli upeaa huomata, että lähtökohtaisesti tyttö valitsi kotoa erilaisia asioita, joita halusi omaan huoneeseensa. Tosin olohuoneen nojatuolista kävimme hieman keskustelua, että josko se kuitenkin jäisi olkkariin. Kuulema ei käynyt.

Koska olen itse innokas sisustaja, olen tosi iloinen siitä, että lapsetkin kokevat omien huoneidensa sisustuksen tärkeänä. Kumpikin valitsi hyvin erilaiset värit seiniin, joka mielestäni kuvastaa hyvin myös asukkaiden persoonallisuutta. Tyttäreni oli suunnitellut huoneensa sisustamista jo pitkään ja tehnyt muutamia hankintoja omilla rahoillaan kesäloman aikana esimerkiksi nuo kivat naulakot. Aika sympaattista, eikö? Katso pojan huone tästä.

Huoneesta tuli tosi vaalea ja valoisa, mikä on kiva juttu. Nähtäväksi jää miten valkoinen matto selviää perheemme elämäntyylistä.

Onko teidän lapsilla omat huoneet?

Luumureseptejä, kyllä kiitos!

Luumuhyve
Sain eilen sunnuntain kunniaksi pienen luumulähetyksen anopiltani (Saatiin luumujen lisäksi muuten tuo söpö emali vati, aika hyvä diili vai mitä?). Kiitokset vain siihen suuntaan! Meillä ei omalla pihalla luumuja kasva ollenkaan, miksiköhän muuten? Ihan kuin oltaisiin joskus yritetty sellainen kasvattaa. Ehkä peurat ovat huolehtineen siitä. Luumut joka tapauksessa maistuvat tässä perheessä. Olen ostanut niitä kaupasta aika paljonkin, sillä tähän vuoden aikaan ne ovat sesongissa ja hinta ja laatu kohtavat erinomaisesti. Suurin osa luumuista onkin nautittu sellaisenaan.
Olen muutamana vuonna tehnyt luumumarmeladia ja luumuhilloa, mutta ne eivät ole olleet suursuosikkeja. En tiedä miksi. Toisaalta oli mukavaa käyttää joulutorttuihin omatekoista hilloa kaupan hillonsijaan. Nämä saamani luumut on käytettävä hetimiten. Ensitöikseni pyöräytin luumuista kaurahyveen. Mutta luumuja jäi vielä muutamaan muuhunkin reseptiin. Mitä sä suosittelisit, makeaa, suolaista?
Luumuhyve

 

Luumuhyve

1 kg tuoreita luumuja
1/2 dl fariinisokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl mantelirouhetta
3/4 dl fariinisokeria
2 tl kanelia
2 tl vanilliinisokeria
50 g voita

1. Huuhtele luumut, halkaise ne ja poista kivet. Lado luumut laakeaan, voideltuun vuokaan ja ripottele väliin fariinisokeria.

2. Sekoita keskenään kulhossa puuhaarukalla vehnäjauhot, kaurahiutaleet, pähkinärouhe, fariinisokeri, kaneli ja vanilliinisokeri.

3. Sulata margariini ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita hyvin. Levitä muruseos luumujen pinnalle.

4. Kypsennä 200 asteisessa uunissa alimmalla tasolla noin 30 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Varoittava tarina Internetin vaaroista

Kaikkihan tietävät Nigerialaiskirjeet. Huijaukset, joissa sanotaan, että kaukainen sukulaisesi / Afrikkalainen prinssi / lähi-idästä kotoisin oleva miljonääri tarvitsee apuasi / on kuollut / haluaa lahjoittaa sinulle ainakin miljoona euroa. Ainut, että sinun pitäisi ensin heittää muutama tonni käsittelymaksuihin. Kyse on huijauksesta, kun rahoja lähettää ulkomaalaiselle tilille, voi olla varma, ettei prinssistä yht äkkiä kuulukaan enää mitään. Kaikki tietää, paitsi se joka ei tiedä ja menettää rahansa. Koska jokuhan niihin aina sortuu, muuten koko bisnestä ei enää olisi.

Toinen ikuisuuden pyörinyt huijaus on se, kun “pankki” lähestyy sinua sähköpostilla ja pyytää klikkaamaan sähköpostissa olevaa linkkiä ja kirjautumaan verkkopankkiin. Sähköpostin lisäksi avulias “pankin” työntekijä soittaa asiakkaalle ja neuvoo, kuinka tilin päivitys tehdään. Ja kun puhelimessa ja netissä luulee toimivansa ihan oikean pankin kanssa, voi internetin vaaroista tietämätön vanhempi henkilö menettää yhden puhelinsoiton aikana sekä omat, että firmansa rahat. Onneksi menetys oli vain aineellinen.

Nimimerkki kokemusta on.

Miten sitten voi suojautua mahdollisilta huijareilta? No ensinäkin, älä usko mitään, mikä on liian hyvää ollakseen totta. Vähän pessimistinen elämän asenne toki, mutta harva meistä on niin onnekas, että perisi usean miljoonan henkilöltä, josta ei ole eläissään kuullut. Toinen hyvä keino on tehdä pientä googlausta. Toistuvatko nimet ja fraasit?

Verkkopankki huijauksessa pätee yksi hyvä perusasia. Pankki ei koskaan pyydä kirjautumaan verkkopalveluihin sähköpostissa tai tekstiviestissä olevan linkin kautta tai lähettämään henkilökohtaisia verkkopalvelutunnuksiasi, luottokortin tietoja tai henkilötunnusta sähköpostitse tai tekstiviestillä. Mikäli saat huijausviestin, älä vastaa viestiin tai klikkaa viestissä olevaa linkkiä.

Internetin syövereissä on parempi katso kuin katua.

Keventävä kuva meidän viini sadosta.

Tuli muuten vielä mieleen yksi asia, mitä ollaan viime aikoina paljon pohdittu, sattuneista syistä. Koska huijatuksi tuleminen on tosi noloa, niin kuinkahan moni nielee tappionsa ihan vaan kaikessa hiljaisuudessa, eikä koskaan raportoi mihinkään. Jälkikäteen on nimittäin äärimmäisen helppoa tajuta, mistä olisi pitänyt tajuta. Jälkiviisaus on parasta viisautta. Koska siinä huijatuksi tulemisen hetkellä on tosi vaikea huomata olevansa huijauksen kohteena. Meinasin kerran langeta nigerialaishuijaukseen itsekkin. Olimme silloin harkinneet aupairia ja eräs mukavan oloinen tyttö oli meille tulossa, siihen asti kun hänen isänsä sairastui, rahat olivat lopussa jne. Kovin inhimillinen tarina joka sai kyllä minut heltymään. Onneksi mieheni oli järjen ääni, tässäkin asiassa.

Oletteko te törmänneet internetin huijareihin?

Esiteinin huone skeitti teemalla

Meillä on eletty remontin keskellä juhannuksesta lähtien. Olenkin laitellut keittiörempan edistymisestä kuvia tänne blogiin. Voit lukea keittiörempasta esim. tästä ja tästä postauksesta. Sen sijaan siitä, mitä vanhan keittiön tilalle on tullut, on ollut suuri salaisuus. Osittain siksi, että yläkerta on ollut raksa kaaoksessa hyvinkin pitkän aikaa.
Nyt keittiön tilalle on tullut vanhimman poikani ihka ensimmäinen oma huone. Voitte vain kuvitella sitä riemua kun nukkuu ensimmäisen yön ikinä omassa huoneessaan. Itse valitun tapetin alla. Omin käsin maalattujen seinien sisällä. Kuinka moni muistaa ensimmäisen oman huoneensa? Minä ainakin muistan. Äiti ompeli minulle ja veljelleni päiväpeitot ja sohvatyynyt sängynpäälle. Toiselle vaalean siniset ja toiselle mustat jossa oli kasarityyliin sellaisia neon värisiä salamoita. Seinät oli täynnä julisteita ja eläinkortteja. Se oli hienoa se.

Einon huoneessa on uusia ja vanhoja elementtejä sikin sokin. Sohva on osa meidän entisestä olohuoneen sohvasta, verho löytyi kaapin kätköistä ja sänky on vanha. Sohva eiehkä sisustuksellisesti istu huoneeseen, mutta se on huoneen omistajalle tärkeä elementti. Ja hyvä niin. Itse arvostan hyvää sohvaa enemmän kuin täydellistä sisustusta. 11 -vuotiaalle sisustus merkitsee vielä vähemmän.

Teimme myös uusia hankintoja Ikeasta, mistäpä muualtakkaan. Matto, tyyny ja pieni hylly nuoren herran tölkkikokoelmalle. Ajatelkaapa, osa tölkeistä on tuotu kokoelmaan ulkomailta. Kokoelman helmi taitaa olla Paavo Pesusieni tölkki. Se on ostettu Espanjasta. Ensimmäisen tölkin siivoja vei vahingossa roskana, toista sitten varjeltiin loppuloma.

Vaatekaapit on tehty vanhoista keittiönkaapeista. Niihin ostettiin vetimet Ikeasta. Toistaiseksi asukas on on pitänyt kaappitilaa riittävänä. Huomaa, etten ole liiemmin stailannut kuvia. Työpöytä pursuaa tavaraa ja kaapin edessä makaa koira. Ihan autenttista teini elämää. JA nuo tarrat. Aina sama juttu.

Vanhasta skeittilaudasta tehtiin hylly, mun mielestä se oli nerokas idea. Olisin halunnut tehdä toisestakin skeitistä hyllyn, mutta se olisi ollut jo liikaa. Se piti säästää, jotta voi matolla harjoitella temppuja. Ilman pyöriä siis.

Ylhäällä kuva siitä miltä tila näytti ennen remppaa. Ja oikealla kuva siitä miltä näyttää juuri nyt. Pojan huoneen lisäksi vanhimman tytön huone on jo kuosissa, mutta pienempien huone, olohuoneesta puhumattakaan on aivan vaiheessa. Remppatarmo sen sijaan on mennyt jo aika päivää sitten. Mutta hei, kerrankos sitä kääntää koko talon ympäri ja tekee pinta remontin kaikkiin isoimpiin pintoihin!

Miltä teidän esiteinien huoneet näyttää?

Itse tehty mysli

Itse tehty mysli tai granolaa, niin kuin me ajan hermoilla olevat ruokaharrastajat tapaamme sanoa. Ei vaan, en oikeastaan tiedä onko granolalla ja myslillä mitään eroa. Joku oikeasti ajan hermolla oleva ruokaharrastaja voisi valistaa maalaista. Meillä kun syödään aina mysliä.
Asuin nuorena muutaman vuoden Englannissa. Siellä eräässä perheessä tehtiin silloin tällöin mysliä tai siellä sitä kutsuttiin “ribbles”. Tuoreessa myslissä oli jotakin merkillistä, koska myslipäivät ovat jääneet mieleeni vuosien takaa, jopa siinä määrin, että myslin tekeminen on edelleen jotenkin kutkuttavaa. Arkipäiväistä, mutta silti vähän spesiaalia. Nykyisin mieheni tekee perheessämme myslin, ehkä siitä syystä, että käsityksemme myslin koostumuksesta eroaa. Minä laittaisin enemmän pähkinöitä ja siemeniä, hän luottaa perusmassan voimaan. Mysliresepti siis elää sen mukaan kuka mysliä tekee ja mitä kaapista sattuu löytymään. Mutta sen voin sanoa, että kun itse tehdyn myslin makuun pääsee, niin paluuta ei ole.
Itse tehty mysli

 

Itse tehty mysli

6 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl Cashewpähkinöitä
1 dl kokonaisia manteleita rouhittuna
1 dl rypsiöljyä
1/2 dl juoksevaa hunajaa
1/2 tl merisuolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 dl kuivattuja taateleita pilkottuna (tai rusinoita tai kuivattuja karpaloita)

Rouhi isot pähkinät veitsellä. Sekoita pähkinät, hiutaleet ja siemenet toisiinsa. Sekoita rypsiöljy, juokseva hunaja ja mausteet toisessa kulhossa. Sekoita öljyseos kuiviin aineisiin. Levitä seos leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paahda mysliä 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske lämpötilaa 150 asteeseen ja paahda vielä 20 minuuttia. Kääntele mysliä pellillä paahtamisen aikana, varo, etteivät pähkinät paahdu liikaa. Lisää rusinat ja muut kuivatut hedelmät vasta valmiiksi paahdettuun mysliin.

Itse tehty mysli

Syödäänkö teidän perheessä mysliä? Omatekoista vai kaupasta ostettua?

Rapujuhlien aika!

Meillä juhlittiin eilen rapujuhlia. Perinne juontaa juurensa jo omaan lapsuuteeni, jolloin rapujuhlia vietettiin aina mökillä yhdessä sukulaisten ja perhetuttujen kanssa. Meillä rapujuhlat ovat iloinen juhla, joka sujuu jonain vuosina enemmällä valmistelulla kun taas toisina vuosina mennään sieltä missä aita on matalin. Kuten tänä vuonna. Remontti on vienyt mehut kaikesta muusta, jopa siinä määrin, että mietin oliko koko juhlien järjestäminen virhe. Onneksi kuitenkin järjestettiin, sillä ystävien seura oli tähän hetkeen juuri sitä mitä tarvittiin!
Rapujen suhteen ollaan päädytty kotimaisiin rapuihin. Ne on kalliimpia, mutta paremman makuisia. Ollaan ostettu niitä alkupalaksi, niin että vatsa täytetään sitten muilla pöydän antimilla. Tänä vuonna ohjelmassa oli ensin sieniretki ja itse kerätyistä sienistä tehtiin yhdessä sienirisottoa. Lisäksi meillä oli vihersalaatti ja itse savustettua lohta. Jälkkäriksi Kesäkurpitsakakkua.

 

Oili keksi itse tehdä paikkakortit kaikille vieraille. Teemaksi hän valitsi merellisesti hait. Minusta näistä tuli aika veikeät, vaikka osa vieraista joutuikin hetken miettimään kuka kukin on.

Paikkakorttien lisäksi koristelu oli tällä erää maltillista. Ostin Prismasta kaksi rapukoristetta pöydille ja ripustin muutamat värivalot huoneen nurkkiin. Nämä juhlat syntyivät siitä, että talo täyttyi ystävistä. Aina muuta ei tarvita.

Pidättekö te rapujuhlia?