Kaikki varmaan muistavat koulukuvat omasta lapsuudestaan. Järjestäytymisen yhteiskuvaan, jännityksen ja valmiiden kuvien odotuksen. Entä otitteko kaverikuvia? Minulla on yksi hulvaton kuva lapsuuden ystävieni kanssa, jossa jokaisella on uusi inkahupparipäällä ja tukka tötteröllä! Muistaako kukaan näyttäneensä koulukuvassa “ihan kamalalta” tai kauhistelleensa kuvaan taltioitunutta ilmettä? Minä ainakin muistan! Muistan myös tarrakuvien vaihtamisen, luokalla olevan salaihastuksen kuvan tuijottelun ja ryhmään kuulumisen tunteen. Nyt kun omista koulukuvista on vierähtänyt “muutama vuosi”, niin kuviakin katsoo armollisemmin. Kamalan ilmeen sijaan näkee nuoren suloisen tytön, jolla on koko elämä edessä. Onneksi vanhempani ovat tilanneet koulukuvat uskollisesti myös itsekriittisimpien teinivuosien ajan. Seuraan heidän jalanjälkiään tässä(kin) asiassa.
Kun minua kysyttiin mukaan
Kuvaverkon ja
Blogiringin yhteistyöhön, olin sattumalta juuri siivonnut meidän valokuva-albumeita ja huokaillut ja ihastellut lasten päiväkoti- ja koulukuvia. Mikä määrä muistoja kuviin sisältyykään! Kuinka hellyyttäviltä lapset näyttävätkään kuvissa. Jo pelkästään lasten yllä olevat vaatteet toivat elävästi muistoja mieleen menneiltä vuosilta. Haikealta tuntui nähdä pienten nöpönenien muuttuminen nuoriksi. Samaan aikaan kuvista näkyy viehättävän nuoren neidon kasvaminen ulos kuorestaan, rohkeuden ja luottamuksen lisääntyminen. Pakko tunnustaa, että muutama nostalgian kyynel taisi vierähtää kuvia selaillessa. Vai mitä sanotte tästä kuvasarjasta:
Tämän vuotiset (alimmaiset) koulukuvat on ottanut Kuvaverkko. Äiti, mutta ennen kaikkea tytär on tyytyväinen. Ja se kuulkaa on esiteinin kriittisyydellä paljon. Koulukuvat otetaan usein kovalla kiireellä, mutta erityisesti ujon puoleiset lapset, kuten meidän Alma, tarvitsevat hyvät sosiaaliset taidot omaavan kuvaajan ja kiireettömyyden tunnun uskaltaakseen rentoutua kuvaustilanteessa. Näistä kuvista näkee mielestäni hyvin, että tytöllä on kuvassa rento olo ja aito hymy ja kaverikuvaan on onnistuttu tuomaan aitoa hyvänolon fiilistä parhaiden ystävien kesken. Hyvä kuvaaja osaa luoda rennon ja turvallisen ilmapiirin kuvaukseen ja se heijastuu lopputulokseen. Ammattimainen kuvaaja on tärkeä kumppani myös Kuvaverkolle, sillä lopputuloksesta näkee kuvaustilanteen tunnelman.
Meidän suvussa on ollut tapana ottaa kaikista vauvoista 1 -vuotiskuvaus ihan oikeassa valokuvausliikkeessä. Muuten ammattikuvaajan edessä ollaan oltu oikeastaan vain kerho- päiväkoti- ja koulukuvissa.
Koulukuvista näkee ajan kulun, pikkutytöstä on alkanut kasvaa nuori nainen. En kestä! Ja mikä onkaan hauskempaa kuin verrata lasten kuvia omiin koulukuviin. Niin paljon samaa, mutta kuitenkin niin paljon eroa. Lasten mielestä on hulvatonta nähdä omat vanhemmat saman ikäisenä, samassa tilanteessa kuin he ovat nyt. Kampaukset, vaatteet ja silmälasisankojen muoti naurattavat. Toisaalta, oletteko koskaan nähneet omien vanhempienne koulukuvia? Ja hei, on muuten hauskaa selata oman puolison koulukuvia ja verrata niitä lasten kuviin. Voi sitä yhdennäköisyyttä. Omista kuvista yhdennäköisyyttä on vaikeampi löytää, miksiköhän?
Minulla on tapana taltioida valokuvat albumeihin skräppäämällä. Näin kuvat pääsevät esille, niitä tulee selailtua ja muistot jäävät eläviksi, sen sijaan, että ne hautautuisivat tietekoneen tai jonkun laatikon uumeniin. Joka vuosi pyrin tekemään yhden sivun, johon liitän jokaisen lapsen kuvan. Sivuista lasten kasvua on helppoa seurata vuosi vuodelta. Aika hauskan näköinen jengi, eikö?
Koulukuvat kuuluvat suomalaiseen valokuva-albumiin, osana yhteistä lähihistoriaa. Koulukuvauksen muiston jaamme kaikki, riippumatta lähtökohdista, koulumenestyksestä tai siitä mitä valintoja olemme kouluaikojen jälkeen tehneet. Koulukuva yhdistää sukupolvia. Luokkakuva saattaa myös olla ainut kuvamuisto niistä ihmisistä, joiden kanssa jaoimme ison osan omaa lapsuuttamme ja nuoruuttamme. Kenties ainut kuva ensi rakkaudesta tai siitä kaverista, joka auttoi meitä ylittämään jonkun ratkaisevan nuoruuden kriisin. Nyt aikuisena kun katsoo omia luokkakuviaan, niin ei välttämättä enää muista ihmisten nimiä, mutta kuvan avulla on mahdollista palauttaa mieleen niihin aikoihin liittyviä tunteita ja tapahtumia ja ehkä sitä kautta ymmärtää paremmin myös näitä nyt teini-iän myrskyissä tempolevia nuoria.
Millainen suhde sinulla on luokkakuviin?
Yhteistyössä Blogirinki ja Kuvaverkko
Tutustu Kuvaverkon tuotteisiin ja palveluihin Somessa:
Facebook, Instagram, Pinterest
