Esiteinin huone skeitti teemalla

Meillä on eletty remontin keskellä juhannuksesta lähtien. Olenkin laitellut keittiörempan edistymisestä kuvia tänne blogiin. Voit lukea keittiörempasta esim. tästä ja tästä postauksesta. Sen sijaan siitä, mitä vanhan keittiön tilalle on tullut, on ollut suuri salaisuus. Osittain siksi, että yläkerta on ollut raksa kaaoksessa hyvinkin pitkän aikaa.
Nyt keittiön tilalle on tullut vanhimman poikani ihka ensimmäinen oma huone. Voitte vain kuvitella sitä riemua kun nukkuu ensimmäisen yön ikinä omassa huoneessaan. Itse valitun tapetin alla. Omin käsin maalattujen seinien sisällä. Kuinka moni muistaa ensimmäisen oman huoneensa? Minä ainakin muistan. Äiti ompeli minulle ja veljelleni päiväpeitot ja sohvatyynyt sängynpäälle. Toiselle vaalean siniset ja toiselle mustat jossa oli kasarityyliin sellaisia neon värisiä salamoita. Seinät oli täynnä julisteita ja eläinkortteja. Se oli hienoa se.

Einon huoneessa on uusia ja vanhoja elementtejä sikin sokin. Sohva on osa meidän entisestä olohuoneen sohvasta, verho löytyi kaapin kätköistä ja sänky on vanha. Sohva eiehkä sisustuksellisesti istu huoneeseen, mutta se on huoneen omistajalle tärkeä elementti. Ja hyvä niin. Itse arvostan hyvää sohvaa enemmän kuin täydellistä sisustusta. 11 -vuotiaalle sisustus merkitsee vielä vähemmän.

Teimme myös uusia hankintoja Ikeasta, mistäpä muualtakkaan. Matto, tyyny ja pieni hylly nuoren herran tölkkikokoelmalle. Ajatelkaapa, osa tölkeistä on tuotu kokoelmaan ulkomailta. Kokoelman helmi taitaa olla Paavo Pesusieni tölkki. Se on ostettu Espanjasta. Ensimmäisen tölkin siivoja vei vahingossa roskana, toista sitten varjeltiin loppuloma.

Vaatekaapit on tehty vanhoista keittiönkaapeista. Niihin ostettiin vetimet Ikeasta. Toistaiseksi asukas on on pitänyt kaappitilaa riittävänä. Huomaa, etten ole liiemmin stailannut kuvia. Työpöytä pursuaa tavaraa ja kaapin edessä makaa koira. Ihan autenttista teini elämää. JA nuo tarrat. Aina sama juttu.

Vanhasta skeittilaudasta tehtiin hylly, mun mielestä se oli nerokas idea. Olisin halunnut tehdä toisestakin skeitistä hyllyn, mutta se olisi ollut jo liikaa. Se piti säästää, jotta voi matolla harjoitella temppuja. Ilman pyöriä siis.

Ylhäällä kuva siitä miltä tila näytti ennen remppaa. Ja oikealla kuva siitä miltä näyttää juuri nyt. Pojan huoneen lisäksi vanhimman tytön huone on jo kuosissa, mutta pienempien huone, olohuoneesta puhumattakaan on aivan vaiheessa. Remppatarmo sen sijaan on mennyt jo aika päivää sitten. Mutta hei, kerrankos sitä kääntää koko talon ympäri ja tekee pinta remontin kaikkiin isoimpiin pintoihin!

Miltä teidän esiteinien huoneet näyttää?

Itse tehty mysli

Itse tehty mysli tai granolaa, niin kuin me ajan hermoilla olevat ruokaharrastajat tapaamme sanoa. Ei vaan, en oikeastaan tiedä onko granolalla ja myslillä mitään eroa. Joku oikeasti ajan hermolla oleva ruokaharrastaja voisi valistaa maalaista. Meillä kun syödään aina mysliä.
Asuin nuorena muutaman vuoden Englannissa. Siellä eräässä perheessä tehtiin silloin tällöin mysliä tai siellä sitä kutsuttiin “ribbles”. Tuoreessa myslissä oli jotakin merkillistä, koska myslipäivät ovat jääneet mieleeni vuosien takaa, jopa siinä määrin, että myslin tekeminen on edelleen jotenkin kutkuttavaa. Arkipäiväistä, mutta silti vähän spesiaalia. Nykyisin mieheni tekee perheessämme myslin, ehkä siitä syystä, että käsityksemme myslin koostumuksesta eroaa. Minä laittaisin enemmän pähkinöitä ja siemeniä, hän luottaa perusmassan voimaan. Mysliresepti siis elää sen mukaan kuka mysliä tekee ja mitä kaapista sattuu löytymään. Mutta sen voin sanoa, että kun itse tehdyn myslin makuun pääsee, niin paluuta ei ole.
Itse tehty mysli

 

Itse tehty mysli

6 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl Cashewpähkinöitä
1 dl kokonaisia manteleita rouhittuna
1 dl rypsiöljyä
1/2 dl juoksevaa hunajaa
1/2 tl merisuolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 dl kuivattuja taateleita pilkottuna (tai rusinoita tai kuivattuja karpaloita)

Rouhi isot pähkinät veitsellä. Sekoita pähkinät, hiutaleet ja siemenet toisiinsa. Sekoita rypsiöljy, juokseva hunaja ja mausteet toisessa kulhossa. Sekoita öljyseos kuiviin aineisiin. Levitä seos leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paahda mysliä 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske lämpötilaa 150 asteeseen ja paahda vielä 20 minuuttia. Kääntele mysliä pellillä paahtamisen aikana, varo, etteivät pähkinät paahdu liikaa. Lisää rusinat ja muut kuivatut hedelmät vasta valmiiksi paahdettuun mysliin.

Itse tehty mysli

Syödäänkö teidän perheessä mysliä? Omatekoista vai kaupasta ostettua?

Rapujuhlien aika!

Meillä juhlittiin eilen rapujuhlia. Perinne juontaa juurensa jo omaan lapsuuteeni, jolloin rapujuhlia vietettiin aina mökillä yhdessä sukulaisten ja perhetuttujen kanssa. Meillä rapujuhlat ovat iloinen juhla, joka sujuu jonain vuosina enemmällä valmistelulla kun taas toisina vuosina mennään sieltä missä aita on matalin. Kuten tänä vuonna. Remontti on vienyt mehut kaikesta muusta, jopa siinä määrin, että mietin oliko koko juhlien järjestäminen virhe. Onneksi kuitenkin järjestettiin, sillä ystävien seura oli tähän hetkeen juuri sitä mitä tarvittiin!
Rapujen suhteen ollaan päädytty kotimaisiin rapuihin. Ne on kalliimpia, mutta paremman makuisia. Ollaan ostettu niitä alkupalaksi, niin että vatsa täytetään sitten muilla pöydän antimilla. Tänä vuonna ohjelmassa oli ensin sieniretki ja itse kerätyistä sienistä tehtiin yhdessä sienirisottoa. Lisäksi meillä oli vihersalaatti ja itse savustettua lohta. Jälkkäriksi Kesäkurpitsakakkua.

 

Oili keksi itse tehdä paikkakortit kaikille vieraille. Teemaksi hän valitsi merellisesti hait. Minusta näistä tuli aika veikeät, vaikka osa vieraista joutuikin hetken miettimään kuka kukin on.

Paikkakorttien lisäksi koristelu oli tällä erää maltillista. Ostin Prismasta kaksi rapukoristetta pöydille ja ripustin muutamat värivalot huoneen nurkkiin. Nämä juhlat syntyivät siitä, että talo täyttyi ystävistä. Aina muuta ei tarvita.

Pidättekö te rapujuhlia?

Sitruunainen kesäkurpitsakeitto

Kesäkurpitsan sesonki on nyt. Kesäkurpitsaa puskee sellaista vauhtia, että on todellinen työ keksiä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää. Meillä kesäkurpitsaa tulee omalta pellolta, mutta se on edullista lähiruokaa ihan kaupastakin hankittuna!
Luulen, että ylitarjonnasta johtuu myös se, että lapset eivät juuri arvosta kyseistä kasvista. Olen siis oppinut “kätkemään” kesäkurpitsaa mitä moninaisempiin ruokalajeihin. Yksi suosikkini on kesäkurpitsakeitto. Ei uskoisi, mutta tämä maistuu kaikista parhaiten myös “yök, en tykkää kesäkurpitsasta” tyypeille. Lisään keittoon usein sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaitoa, ruokakermaa tai joskus jopa tuorejuustoa. Tärkeintä on käyttää mausteita, inkivääri erityisesti on hyvä!

 

Sitruunaninen kesäkurpitsakeitto

Tarvitset:
4 kesäkurpitsaa
1 cm inkivääriä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl kookosöljyä
1 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
2 tl currya, tai maun mukaan. Riippuu currysta.
2 tl kurkumaa
1 sitruunan kuoriKurpitsan siemeniä

Pilko sipuli ja valkosipuli. Lämmitä kookosöljy isossa kattilassa, lisää mausteet, sipulit ja raastettu inkivääri. Kuullota miedolla lämmöllä kunnes pehmeitä. Älä ruskista sipuleita. Lisää pilkottu kesäkurpitsa ja vesi. Sekoita ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Lisää raastettu sitruunan kuori. Sekoita välillä. Soseuta kesäkurpitsat sauvasekoittimella. Maista ja lisää suolaa oman maun mukaan. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna. Maista keittoa, jos haluat lisää happoa, lisää puolikkaan sitruunan mehu. Paahda kurpitsan siemenet ja tarjoile ne keiton kanssa.

Katso myös muut kesäkurpitsareseptit:

      

 

Tilannepäivitys keittiöremontista

Keittiöremontti on listoja vaille valmis. Siis se keittiö keittiö. Kaikki muu mikä keittiöremontista poiki, on vielä ihan asian mukaisesti aivan vaiheessa. Vanhan keittiön tilalle tullut pojan huone on lähes valmis, vain muutamaa hyllyn ja taulujen kiinnitystä vaille. Kaksi lasten huonetta vaihtaa vielä omistajia niin, että vanhin tyttö saa oman huoneen ja nuoremmat jakavat isoimman makuuhuoneen. Olohuone, jonne uusi väliseinä rakennettiin, on toistaiseksi kaaoksen vallassa tapetointia odottamassa.

Alakerrassa sijaitseva keittö on alkujärkytyksen  jälkeen ollut toimiva ratkaisu. Kauppakasseja ei tarvitse enää roudata yläkertaan ja ruokailulle on enemmäm tilaa. Parasta on kuitenkin se, että upea takka, joka alakerrassa on ollut käyttämättömänä melkein kymmenen vuotta, on nyt aktiivisessa käytössä. Tilaa on kaiken kaikkiaan paljon enemmän, mikä perhekodissa on tarpeen.

Huone hakee vielä hieman paikkaansa, sillä tilaan pitäisi saada ruokailutila 14 hengelle. Silti haluaisimme pitää huoneen kodikkaana ja tyylillemme uskollisena. Ruokailu tilan yksi seinä on tapetoitu hauskalla tapetilla, yhdellä seinällä on suuret ikkunat, tila on muuten vähän aulamainen, paljon rikkonaisia seiniä ja takan vierestä tila aukeaa eteiseen. Eteisessä meillä on tietokonepiste. Siihenkin olisi tulevaisuudessa mukava saada jokin laitteita hieman piilottava, mutta silti käytännöllinen ratkaisu.

Tietenkin haasteita sisustamiseen luo myös budjetti. Olisi ihanaa ostaa juuri tilaan sopivat pöydät. Toisaalta tykkään todella paljon meidän nykyisestä ruokapöydästä joka on palvellut meitä erinomaisesti jo yli 10 vuotta. Sen kaverina meillä on tällä hetkellä minun työpajassani ollut vanha ruokapöytä, jossa ei ole muuta vikaa kuin se, että se on kovin maalinen. Tähänkin auttaisi tietysti se, että kunnostaisi pöydän ja maalaisi sen uudelleen. Eli budjetin vaihtoehtona on aika. Toistaiseksi peitamme toisen pöydän pöytäliinalla.

Että tälläistä kuuluu meidän rempalle. Alakerta on elettävässä kunnossa, pientä verhojen valintaa sun muuta tarvitaan, mutta se saa jäädä hetkeen kun yläkerta on yhtä elettävässä kunnossa. Kissi vähähiilarin sanoin: Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa, kohta oot vainaa!

Kriisissä.

Ei varmasti ole ketään, joka ei olisi pakolaiskriisiin törmännyt, jota asia ei olisi koskettanut. Suomen maahanmuuttopolitiikka varmasti jakaa mielipiteitä, mutta pakolaisten hätään vastaaminen pitäisi olla jokaisen asia.

Mun täytyy myöntää, ettei pakolaisuus tai maahanmuutto ole juuri koskettanut elämääni, enkä ole pohtinut asiaa koskaan sen enempää. Lähtökohtaisesti olen ajatusmaailmaltani melko liberaali, joten ajattelen että kaikki hädän alaisia tulee auttaa, riippumatta kansallisuudesta tai muista seikoista.

Ensimmäistä kertaa elämässäni jäin todella miettimään pakolaisuutta, kun osallistuin tänä kesänä partioleirillä pakolaisuudesta kertovaan roolipeliin. Roolipeli on äärimmäisen kaukana pakolaisten todellisuudesta, enkä voi muutamien tuntien pelin perusteella väittää tietäväni yhtään mitään siitä, mitä ihmiset kokevat kun he jättävät kaiken taakseen. Peli antoi hyvän näpäytyksen siitä, että miltä tuntuu kun suunnitelmat eivät toteudukkaan niin kuin ajatellut. Vaikka mittakaava pelissä oli aivan toinen, käytiin siinä läpi samoja teemoja kuin mitä ehkä oikeassakin tilanteessa voisi tapahtua. Epävarmuus siitä mitä nyt tapahtuu, miten tää homma toimii, koska tää loppuu, kuka on meidän puolella, mitä meidän tavaroille käy, miksi tää tapahtuu just nyt kun oli ihan muita suunnitelmia, mulla on jano, epämukava ja turhautunut olo.

On turhaa edes väittää, että olisi mitään ymmärtämystä siitä, että kaikki tapahtuisi tosi elämässä, niin että oma ja läheisten henki olisi uhattuna. Silti pelin kautta saatu häivähdys siitä mitä pakolainen saattaa ehkä matkallaan kokea oli silmiä avaava.

Me harvoin tullaan ajatelleeksi, että pakolaisilla on ihan varmasti ollut muita suunnitelmia elämälle kuin lähteä epävarmalle ja ikuisuuden kestävälle pakomatkalle vailla takeita paremmasta tulevaisuudesta.  Autetaan yhdessä.

Haluaisin vielä sanoa kaikille niille, jotka kokevat pakolaisten auttamisen jollakin tapaa negatiivisena. Minä en väheksy kotimaista hätää ja olen sitä mieltä, että myös suomalaisia vähävaraisia ja avuntarpeessa olevia henkilöitä pitää auttaa. Tähän on olemassa paljon tapoja. Kannattaa esimerkiksi olla yhteydessä SPR:ään ja kysyä mahdollisuuksia auttaa kotimaassa. Tiedän, että esimerkiksi ystäväpalvelu tai veripalvelu kaipaavat vapaaehtoisia. Lisäksi joulun lähestyessä on useampia tapoja auttaa vähävaraisia konkreettisilla lahjoituksilla.