Suuntana omavaraisuus

On taas omavaraisuus bloggaajien yhteisen haasteen aika. Suuntana omavaraisuus on kerran kuukaudessa ilmestyvä bloggaajien yhteispostaussarja. Sarjassa seurataan omavaraisuus bloggaajien matkaa kohti omavaraisempaa elämää. Olen koonnut kaikki omavaraisuutta käsittelevät postaukseni tänne. Tämän postauksen lopusta löydät linkit muiden omavaraisuus bloggaajien postauksiin.

Meidän kevät on alkanut vauhdilla. On taimikasvatusta, uuden kanalan kunnostusprojektia, kasvimaan valmistelua, villiyrttien ja sienien keräämistä, istutusta ja aitaamista. Ja samalla tulevan kasvukauden suunnittelua. Tsekkaa myös meidän vlogi!

Villiyrtit

Nokkonen on villiyrteistä suosikkini ja se on juuri nyt parhaimmillaan. Nokkonen on helppo tunnistaa, kerätä ja käyttää. Itse kerään nokkosesta vain latvuksen ja käytän sitä pinaatin tapaan. Nokkonen toimii erinomaisesti esimerkiksi fetajuuston kanssa pastassa tai piirakoissa. Katso ohje villiyrtti pastaan, nokkoslettuihin ja nokkospestoon.

Nyt on myös paras aika kerätä kuivunmahlaa! Mahlaa juomme sellaisenaan, emmekä ole lähteneet sitä säilömään tai keittelemään siirapiksi. Mahlassa on veden lisäksi vain 1% muita aineita, eikä sen siirapoittaminen tunnu vaivansa väärtiltä.

Kasvihuone

Tomaatit olen tänä vuonna istuttanut kasvihuoneeseen jo huhtikuun puolessa välissä. Kyllästyin siihen, että kotona sisällä kaikki paikat ovat täynnä taimia ja kasvivalo virityksiä, multaa ja potteja. Kasvihuoneessa tomaatit olivat aluksi kolmen harson alla, nykyisin vain yhden. Lisäksi kasvihuoneessa on puhallin, joka estää lämpötilan vajoamisen pakkasen puolelle. Muutama tomaatti sai ilmaston vaihdoksesta slaagin ja kuoli, mutta suurin osa on hyvässä kasvussa ja kukkia näkyy jo monin paikoin.

Tomaattien lisäksi kasvihuoneessa majailevat paprikoiden ja kurkkujen istuttamattomat taimet + istuttamattomat tomaatin taimet, jotka myöhemmin menevät esimerkiksi amppeleihin tai toisiin kasvihuoneisiin.

Seuraavaksi tehtävänä oli korjata toistaiseksi vielä tyhjillään olevan lasikasvihuoneen yksi rikki mennyt lasi ja ruveta asentamaan kastelujärjestelmää tomaateille.

Kasvulaatikot

Kasvulaatioita olemme möyhentäneet ja poimineet niistä valtavan määrän juolaheinää. Joitakin aikaisia lajikeita kuten palsternakkaa, mustajuurta, retikkaa, aikaista porkkanaa ja pinaattia on jo kylvetty avomaalle. Harson alla on myös vähän sipulia.

Kasvulaatikoiden viljelyn helpottamista varten minulla on suunnitelma, jonka avulla kieroviljelyä on helppo harrastaa. Jokaisella laatikolla on numero ja kiertoviljely numero, niin että jos edellis vuonna siinä on viljelty ryhmän 2 vihanneksia, kuten porkkanaa ja muita juurikkaita, kasvatetaan siinä tänä vuonna ryhmien 3-4 vihanneksia, kuten tilliä, persiljaa, hernettä ja papua. Peruna on ryhmässä 3, mutta me viljelemme perunaa avomaalla.

Avomaa

Ihan ensiksi maata parannettu levittämällä pellolle kompostia ja viimevuotista hevosenlantaa. Joka keväinen homma, joka maksaa vaivan. Meillä maa on hyvin savipitoista, mutta vuosien kompostin lisääminen on tehnyt tehtävänsä ja maa on hyvin elävää ja ravinteikasta.

Peruna on kylvetty. Aikaisin tiedän, mutta toisaalta kevät tässä rannikolla on ollut lämmin. Osa perunoista laitetaan vasta myöhemmin, varmuuden varalta.

Avomaalle meille tulee myös kukkapelto. Osittain ihan sen takia, että rakastan kukkia, mutta ensisijaisesti pölyttäjien takia. Kukkapelto vaatii aitauksen, sillä peurat popsivat muuten itäneet taimet parempiin suihin.

Nyt tässä oikeastaan vaan jatketaan kylvöjä, esikasvatusta, aitaamista, kanalaa ja kaikkia muita “pitäisi varmaan” projekteja!

Tässä muiden bloggaajien linkit:

Hei hei puutarha

Se alkaisi niin sanotusti alkaa olla laittaa pillit pussiin tämän kasvukauden osalta. Viime viikot on mennyt lähinnä hissuksiin siivoillessa ja tehden pientä tilanne arviota.

Tämä kesä yllätti monin paikoin positiivisesti. Ja osin sitten ei niinkään. Tomaatteja tuli valtavasti, osa on minulla sisällä kypsymässä, eli voisi jopa sanoa, että tomaatteja tulee edelleen. Kaalit olivat turhaa ajan hukkaa, se mikä säästyi tuholaisilta meni peurojen suuhun. Peurojen suuhun meni kyllä paljon muutakin. Se on suorastaan sääli, että jos todella haluaisi kasvimaan pysyvän suojassa, pitäisi sen ympärille rakentaa sellainen muuri jonka erottaisi avaruudesta käsin.

Puutarha tuotti satoakin enemmän iloa. Oli hyvä fiilis kerätä salaatti ainekset suoraan omasta maasta, tai käydä hakemassa puuttuvat yrtit omasta pihasta. Tai maistella erilaisia tomaatteja. Tai kehitellä ruoka sen mukaan, mikä puutarhassa näytti juuri silloin parhaalta. Suurin osa päivästä kului ulkoillen ja puutarhassa jotakin nykertäen. Sellaisessa hommassa sitä tuntee elävänsä.

Hyvältä näyttää myös jääkaapissa ja pakkasessa. Hyllyt notkuvat hilloja, kastikkeita, maustekurkkuja, soseita, marjoja ja muita hyviä, mitä kesän aikana kasvatettiin. Ensimmäistä kertaa sain esimerkiksi useita litroja paprikaa pakastettua.

Oikeastaan puutarhanhoito, säilöntä ja muu omavaraistelu vei mukanaan siinä määrin, että koko hommaa tuli kauhean huonosti dokumentoitua tänne blogiin. Tuntui, että teki hyvää keskittyä olennaiseen. Eikä energiaa oikeastaan muuhun riittänytkään. Joten sori kaikki ketsuppireseptin odottelijat, palaan asiaan ensi kesänä. Toivon.

Puutarhahommista vapautuneen ajan olen siirtänyt neulontahommiin. Mutta niistä lisää joku toinen kerta!

Tomaatit kypsyvät viimein

Se oli varmaan maaliskuun alku kun laitoin ensimmäiset tomaatin siemenet multaan. Sen jälkeen kotimme alkoi pikku hiljaa enenevissä määrin muistuttaa kasvihuonetta kunnes lapset jo totesivat, ettei kodissamme mahdu ruokailemaan mikäli taimikasvatus vielä yltyy.

Ilman ollessa pääpiirteittään plussan puolella alkoi armoton kasvihuoneen kokoaminen. Kohmeisin sormin kiersimme tuhansia pikkuruisia ruuveja kiinni ja tulkitsimme venäjänkielistä opasta parhaamme mukaan. Taimissa oli järjettömästi kasteltavaa ja ne oli sijoitettu hankalasti, mahdollisimman tiiviisti, niin että kämpässä pystyisi elämään, mutta hoidon ja kastelun kannalta hyvin epäkäytännöllisesti. Osa taimista juroi, multa osoittautui heikkolaatuiseksi, tarvittiin lisää kasvuvaloa. Manasin itsetehtyjä kierrätyspotteja jotka maatuivat käsiin. Multaa oli joka paikassa, taimia sitäkin enemmän ja kämppä tupaten täynnä oheisrekvisiittaa.

Heinäkuussa facebookin kasvihuone- ja tomaattiryhmät alkoivat pullistella uutisia kypsyvistä tomaateista. Omassa kasvihuoneessani oli hädin tuskin raakileita. Mikään ei näyttänyt samalta kuin sosiaalisenmedian viehkeät huoneet täynnä iloisen erivärisiä tomaatteja. Heinäkuun lopussa olin jo epätoivossa. Olin tehnyt puoli vuotta hommia omien tomaattien eteen, mutten ollut vielä päässyt maistamaan yhtäkään. Tappio mieliala yritti lyödä jalkaansa ovenväliin.

Elokuussa se sitten tapahtui. Ensimmäiset tomaatit kypsyivät. Makeina, maukkaina ja mehukkaina. Seuraavalla viikolla niitä oli jo lisää. Keltaisena, punaisena, oranssina ja raidallisena. Pienenä ja suurena.

Haaveeni on toteutunut.

Kurkkusato kypsyy jo, niin kuin minäkin

Tämä kesä on ollut aikamoinen. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista puutarhassa ja nyt pikkuhiljaa myös nauttia sen tuottamasta sadosta.

Heinäkuun alussa osallistuimme Avoimet puutarhat päivään ja sen suosio yllätti meidät ihan täysin. Vieraita kävi pitkälle toista sataa ja väkeä piisasi aivan tapahtuman loppuun asti. Oli tosi kivaa jutella ihmisten kanssa ja kertoa omasta puutarhastaan, kanojen pitämisestä, kasvihuoneista, kasvulaatikoista, mehiläisitä ja tietenkin kukista! Viiden tunnin jälkeen ääni oli käheänä ja poskilihakset krampissa hymyilemisestä, mutta kyllä kannatti. Ensi vuonna osaamme varautua paremmin esimerkiksi parkkipaikkojen kanssa.

Omavaraisuusaste on noussut kohisten. Suoraan kasvimaalta saa jo kesäkurpitsaa, kurkkua, juurikkaita, perunaa, basilikaa, persiljaa, korianteria, sipulia, lehtikaalia, krassia ja tietenkin raparperia. Moni muu näyttää hyvältä, tomaateissa on hyvin raakileita, varsiparsakaalin kukinnot ovat jo näkyvissä, porkkana kasvaa terhakkaasti, mansikasta ei ole tullut valtavaa satoa, mutta maistelemaan olemme päässeet. Kaiken kaikkiaan sato näyttää ilahduttavalta.

Otsikossa viittaan kypsymisellä siihen, että täytän pian 40 vuotta. Minulla on asian suhteen sikäli ristiriitaiset fiilikset, etten koe itseäni sinällään vielä vanhaksi tai muutoin kriiseile siitä, että siirryn uudelle vuosikymmenelle. Olen kuitenkin kuluvan vuoden aikana sairastanut tai oikeammin saanut hoitoa sairauksiini enemmän kuin koskaan ennen. Olo tuntuu semisti nahistuneelta. On tietenkin hyvä että saa hoitoa, mutta mikään ei tunnu enempää vanhenemiselta kuin sairastaminen.

Muutoin en haikaile nuoruusvuosiani. Minusta jokaiseen ikään on kuulunut niin paljon hyvää ja niin monia haasteita, että mielummin kuin pörräisin paikoillani haluan katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Luumujäätelö ilman jäätelökonetta

Luumujäätelö on tehty pakastetusta luumusoseesta, jota tein viime vuonna, mutta en oikeastaan keksinyt sille kauheasti käyttöä ennen tätä. Luumusose on tehty omenasoseen tapaan tuoreista luumuista ja se on hieman hapokasta sellaisenaan. Sitten muistin, että minulle oli tämä joitakin vuosia sitten erittäin trendikäs jäätelöohje tallessa. Se oli sellaisenaan minusta hieman liian makea, joten ajattelin kokeilla yhdistää sen hieman hapokkaaseen luumusoseeseen ja tadaa! Lopputulos on erinomainen.

Yksi omavaraisuuden haasteista on ehdottomasti se, että keksii kaikelle säilömälleen käyttöä. Eikä se aina ole niin helppoa, koska moni asia kuulostaa hyvälle, mutta kuinka paljon ihminen loppujen lopuksi syö esimerkiksi juustojen kanssa hilloa? Kuinka monta litraa? Tai jos joku ei sitten kuitenkaan hivele makunystyröitä halutulla tavalla, niin ei sitä tule syötyä, vaikka sen eteen olisi nähnyt vaivaakin. Koska ei ole pakko.

Luumujäätelö oli siis monellakin tapaa nerokas keksintö, ensinäkin tietysti siksi, että se maistui hyvältä, mutta toisekseen siksi, että saan pakastinta tyhjennettyä ennen kuin on uuden sadon aika.

Luumujäätelö

Luumujäätelö

  • 6dl vispikermaa
  • 1 prk kondensoitua maitoa
  • 0.5dl glukoosisiirappia
  • vanilija tanko
  • 2 dl marja- tai hedelmäsosetta pakastettuna
  • mansikoita koristeluun

Nosta sose sulamaan. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon glukoosisiirappi, vanilija ja kondensoitu maito. Riko soseen rakenne haarukalla “hileeksi” ja kääntele se jäätelömassan sekaan. Sose saa jäädä pieniksi paakuiksi tai laikuiksi massaan. Anna massan jäätyä pakastimessa 5-8 tuntia kunnes massa on keskeltä jäätynyt. Ota jäätelö sulamaan hetki ennen tarjoilua.