Kukkoa viinissä. Kaikki on varmaan kuulleet tästä, mutta minä en ainakaan muista koskaan maistaneeni kyseistä ruokalajia. Koska meillä kuitenkin oli kukkoa ja viiniä, päätin tarttua härkää sarvista ja uppoutua reseptien maailmaan sopivaa ohjetta etsien. Yllättävän hankalaa, koska meillä tosiaan oli ihan oikeita kukkoja, eikä broileria. Tietämättömille tiedoksi, liha on hyvin erilaista kun siirrytään broilerista oikeaan kukkoon. Siinä missä broilerikoipi on valkoista ja mureaa on kukonliha tummaa ja sitkeää. Siinä missä broileri kypsyy hetkessä, vaatii kukko pidemmän ajan. Kukko on kuitenkin vaivansa väärti. Maku on hyvä, joskin broileriin tottuneelle hyvin erilainen. Meidän kukonlihamme tulee omasta kanalasta, mutta kukkoa saa myös kaupan pakastealtaasta.
Kukkoa viinissä
noin kuudelle
2 pientä kukkoa 5 dl punaviiniä, esimerkiksi bourgogne tai beaujolais 3 rkl konjakkia 10 salottisipulia 4 valkosipulin kynttä, murskattuna 2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna öljyä voita tuoretta tinjamia 1 laakerinlehti suolaa ja mustapippuria 140g pekonia kuutioina 250g sieniä, itse korvasin tämän kunnon kourallisella kuivattuja mustia torvisieniä 1 dl vehnäjauhoja
Aloita leikkaamalla kukko paloihin. Jos kaipaat apua, youtube auttaa. Laita kuivatut sienet likoamaan pieneen määrään vettä.
Kuivaa palat ja pyörittele ne jauhossa. Ruskista kukkopalat voi-öljyseoksessa pannulla, mausta suolalla ja pippurilla. Laita palat pataan. Kuori sipulit. Hienonna pekoni. Paahda pekonit pannulla, kunnes niistä irtoaa rasvaa ja ne saavat hieman väriä. Lisää pannulle kokonaiset sipulit ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Kääntele hetki. Kaada pekoni-sipuliseos pataan. Kaada joukkoon sienet.
Lisää pannulle konjakki ja punaviini ja anna liemen kiehahtaa. Valuta seos kukon palojen päälle. Lisää pataan laakerinlehti ja timjaminoksat. Kaada päälle kanaliemi.
Peitä pata kannella. Keitä liedellä miedolla lämmöllä 1,5 tuntia.
Ystävänpäivä sai tänä vuonna uusia merkityksiä, sillä sain kuulla suruviestin lapsuuden ystäväni pois menosta. Vietimme tiiviisti aikaa yhdessä teini-iästä nuoriksi aikuisiksi. Vuosien varrella elämämme olivat kulkeneet eri teitä, mutta yhteisen harrastuksen tiimoilta olimme kuitenkin edelleen tietoisia toistemme elämästä ja aina oli mukava törmätä milloin missäkin.
Ystäväni oli yhdistysaktiivi, jonka monet tunsivat. Hän oli henkilö, jonka puoleen saattoi kääntyä kun tarvitsi neuvoa tai uutta näkökulmaa, hänellä oli uskomaton muisti ja hän osasi lainata milloin mitäkin sopivakseen katsomaa tahoa. Hän oli kuitenkin myös hauska seuramies ja valmis laittamaan itsensä likoon mitä erilaisimmissa projekteissa. Koimme yhdessä monia ikimuistoisia reissuja, organisoimme tapahtumia ja paransimme maailmaa.
Nyt hän on poissa.
Kuolema pysäyttää aina. Se laittaa meidät tietoiseksi siitä, kuinka haavoittuvia olemme. Kuinka pienestä kaikki on kiinni.
Sosiaalinen media on ottanut yllättävän roolin yhteisen ystävän muistelun mahdollistajana. Meillä on ryhmä, jonne jokainen saa jakaa muistoja, kuvia ja tarinoita pois menneestä ystävästä. Tarinat ovat olleet hauskoja, koskettavia ja tunnistettavia. On ollut hienoa palata yhteisten muistojen siivin omaan nuoruuteen ja nähdä myös ne siihen ikään kuuluvat myrskyt ja muut vaiheet lempeän ymmärryksen vallassa. Ryhmään on liittynyt yli sata ihmistä. Heillä kaikilla on oma tarinansa kerrottavana ystävästäni. Kaikkia tarinoita yhdistää kiitos siitä, että on saanut tuntea hienon ihmisen.
Tiesiköhän ystäväni miten laajalti hänestä pidettiin ja häntä arvostettiin? En tiedä. Kiitosta pitäisi jakaa enemmän silloin kun kiitoksen kohde on vielä kuulemassa sen. Pitäisi muistaa sanoa ihmisille enemmän hyvää, enemmän kiitosta ja antaa tunnustusta silloin kun he sitä tarvitsevat.
Kiitos sinulle ystäväni, lepää rauhassa. Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan. On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan. Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin. Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.
Arabian vanhat kahvikupit ovat heikkouteni. Kerään niitä, vaikka muuten pyrin nykyisin tarkkailemaan kulutustottumuksiani ja miettimään Konmarin hengessä, että tuottaako tavara minulle iloa vai. Vanhat kahvikupit vaan nyt sattuvat tuottamaan minulle iloa, ihan jokainen niistä. Lisäksi kahvikuppeihin liittyy löytämisen riemu. Niitä kun ei saa ihan joka marketista, vaan kuppien kerääminen on monimutkainen prosessi, johon tarvitaan onnea. Tässä taannoin sattuivat tähdet olemaan oikeassa asennossa ja satuin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Eräs erittäin tomuinen ja likainen pahvilaatikko oli täynnä eriparisia astioita ja kuulin, että se oli päätymässä roskiin. Roskisdyykkari minussa heräsi ja päädyin tonkimaan laatikkoa vähän enemmänkin.
JA MITÄ SIELTÄ LÖYTYIKÄÄN?
Arabian vanhat kahvikupit tasetteineen. Keltainen Retikka sarja löysi uuden kodin meiltä. Minulla on ennestään turkoosia Retikkaa ja oranssia ja turkoosia Pop sarjaa, jotka kaikki käyvät kivasti yhteen. Eivätkö olekin kauniita astioita? Olen näistä aivan fiiliksissä. Ihanan raikkaita ja keväisiä tähän marraskuun pimeyteen. Ja eikö muuten sovi hyvin meidän tapetin kanssa?
Mummoilu
Vanhat astiat on minusta monella tapaa nostalgisia. Niistä tulee sellainen oikeanlainen, hykerryttävä mummola fiilis. Vähän niin kuin lapsena mummon mökillä, kun hiipi keittiöön silloin kun äiti ja isä vielä nukkuivat ja ukki teki voikkareita aamun aikaisille. Mummon ja ukin mökissä oli pienenpieni makuuhuone, jossa oli kolmekerroksiset sängyt. Lapsena ylimpään sänkyyn kiipeäminen ja siellä sarjakuvien lukeminen oli jännittävää. Mummon mökillä oli myös pingispöytä ja sauna, jossa ei ollut ollenkaan erillistä kylpytilaa, vaan kaikki peseytyminen tapahtui pikkuruisessa saunassa. Meidän mökkimme oli samalla tontilla mummon mökin kanssa. Se oli parakki, joka oli joskus toiminut kukkakioskina. Muutimme mökille joka kesä moneksi kuukaudeksi, koska isälläni on mahdollisuus käydä töissä mökiltä käsin.
Mökillä ei ollut paljoa mukavuuksia. Muistan, että kylmässä pidettäviä ruokia pidettiin kaivossa ja ruoka laitettiin pääasiassa pienellä kaasuliedellä ja ihan oikeassa puugrillissä. Teininä koko touhu tuntui aivan karmivalta. Yhteisöllinen elämä sukulaisten kanssa itikoiden syötävänä ei houkutellut esiteiniä. Nykyisin muistelen mökkiaikoja lämmöllä. Ainoat muistikuvani ukistani liittyvät vahvasti mökkiin ja ne teiniä kauhistuttaneet yhteiset hetket perheen ja suvun kanssa ovat osoittautuneet tärkeiksi.
Edelleen jos juon kahvia näistä mukeista niin palaan lapsuuden kesiin ja Kulloon mökille. Mökkiä ei ole ollut enää vuosiin, eikä Ukkiakaan, mutta muistot elävät vahvoina.
Onko sinulla astioita, joihin liittyy vahvoja muistoja?
Kasvissosekeitto paahdetuista kasviksista on löytänyt tiensä meidän ruokapöytäämme. Jäädäkseen. Paahtaminen nostaa sopan kerta kaikkiaan uudelle tasolle. Kasvisten väri ja maku syvenee uunissa. Ja mikä parasta, melko mitättömällä työmäärällä.
Teen kasvissosekeittoa aina vähän vaihtelevista kasviksista, riippuen siitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Kokonaisena paahdetut valkosipulit ovat muuten ihan älyttömän herkullisia, kannattaa kokeilla niitä muihinkin ruokiin. Tai sitten ihan sellaisenaan maisteltavaksi.
Kasvissosekeitto paahdetuista kasviksista
3 punaista paprikaa 3 kokonaista valkosipulia 2 porkkanaa
1 purjo
1 kukkakaali
2dl kermaa kasvislientä
suolaa, mustapippuria, muutama oksa timjamia
Kuori ja lohko kasvikset. Nosta ne leivinpaperille uunipellille. Mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja oliiviöljyllä.
Paahda kasviksia 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes ovat kauniin värisiä ja kypsiä. Siirrä paahdetut kasvikset korkeareunaiseen kattilaan. Kaada päälle osa kasvisliemestä. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi.
Lisää ruokakerma ja tarvittaessa lisää kasvislientä. Kuumenna kasvissosekeittoa hetki.
Tarkista maku. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.
Mitä mieltä sinä olet kasvissosekeitosta? Uppoaako? Miten teet parhaan kasvissosekeiton?
Skräppäys on siitä hauskaa, että askarreltavaa riittää aina kun inspiraatio iskee. Tai meinaan tällä sitä, että aina löytyy kuvia, joita olisi kiva skräpätä, riippumatta siitä, milloin kuva on otettu. Tämä kyseinen kuva on otettu elokuussa kun koulu alkoi. Sen kesäfiilis tuntuu ajankohtaiselta nyt, kun perheemme lomamatka Israeliin kolkuttelee ovella. Matkakuumeessa on helpompaa sukeltaa ihaniin kesämuistoihin.
Me lähdemme ihan perusturistiryhmämatkalle Eilattiin, mutta olen silti fiilistellyt Andalusian auringossa -blogin Israel juttuja. Mikä vasta kohtien maa. Blogissa on hienosti kirjoitettu niin ruokakulttuurista kuin Palestiinalaistilanteestakin. Itselläni hurahti hetki jos toinenkin blogia lukiessa.
Toivottavasti säät suosivat meidän reissulla ja merivesi on niin lämmintä, että snorklaus onnistuu. Muutenhan me aiotaan olla ihan vaan kuin ellun kanat. Syödä, uida ja ottaa rennosti. Viimeksi me ollaan oltu oman perheen voimin ulkomailla Legolandissa syksyllä 2014. Eli kyllä tätä reissua on jo odotettukin!
Skräppäys – pojat
Tämä työ syntyi oikein pitkän kaavan mukaan. Aloitin sen jo aikaa sitten, mutta lopputulos oli tylsä, eikä inspiroinut jatkamaan. Löysin työn lojumasta kaapista ja päätin viedä työn loppuun, sillä kuva on minusta hauska ja päivä tärkeä muistaa. Leikkasin alkuperäisen sivun kahteen osaan ja lisäsin muutaman uuden kuviopaperin mukaan. Tässä on käytetty myös läpikuultavaa vellumia ja leimausta. Ei mikään kaikkien aikojen paras työni missään tapauksessa, mutta riittävän kelvollinen kuitenkin. Ehkä lopputulos heijastelee kesäistä huoletonta fiilistä, joka ensimmäisenä koulupäivänä vallitsi.
Thaimaalainen kanakeitto on yksi perheemme arkiruoka elementeistä ja se muuntuu joka kerta vähän sen mukaan, mitä kaapeista sattuu löytymään. Tämä ohje on tämän hetkinen lempparini. Siihen tiivistyy maku muistoja reissuista sen lisäksi, että maut ja tuoksut ovat kohdallaan.
Olen elämässäni ollut onnekas ja minulle on tarjoutunut mukavasti mahdollisuuksia matkusteluun. Matkani ovat usein keskittyneet ruokaan. Silloinkin kun en vielä varsinaisesti harrastanut ruokaa olen kokenut, että paikallinen ruoka on hyvä tapa tutustua uuteen kulttuuriin. Filosofiani on, että uusien makujen ei tarvitse aina olla uusia suosikkeja, tärkeämpää on maistaa, oppia ja kokea uusia maku elämyksiä. Niinpä matkustellessa rohkaisemme myös lapsia tilaamaan ruokia, joita he eivät ole koskaan ennen maistaneet. Jos menee ihan metsään, eikä maku ole mieluisa, jaamme annoksia niin, ettei kenellekään jää nälkä.
Välillä olemme kokeneet hauskoja hetkiä kun menu on ollut vain paikallisella kielellä. Eräänkin kerran Kreikassa mieheni tilasi niin tulista ruokaa, että hikikarpalot kohosivat ja naama muuttui pikku hiljaa aina vain punaisemmaksi minun nauraa hihitellessä vasta päätä. Toisella kertaa Brasiliassa matkaillessamme tilasimme äärimmäisen suolaiset pihvit, jonka jälkikäteen kuulimme olevan joku traditionaalinen “suolapihvi”. Luki varmaan listassakin. Portugaliksi.
Inspiraatio Thairuokaan tuli Liemessä -blogista, jossa on viime aikoina ollut mielettömiä kuvia ja ruokia Thaimaasta. Kannattaa käydä katsomassa.
Tom kha gai on thaimaalainen kanakeitto
Thaimaalainen kanakeitto
2 tlk kookosmaitoa (á 400 g) 1 rkl (kookos)öljyä 3 pientä punaista chiliä 3 tl hunajaa / kookossokeria 1 sitruunan kuori (tai sitruunaruohoa, itselläni ei ollut) 2 ruukkua korianteria 4 cm:n pala inkivääriä 4 kaffir-limetinlehteä (kuivattuna tai pakastettuna) 200 g herkkusieniä 400 g broilerinfileetä 2 limetin mehu 2 rkl kalakastiketta
Valmistusohje
Kaada kookosmaito kattilaan. Säädä liesi keskilämmölle ja jätä maito lämpenemään. Kuumenna kookosöljy pannussa ja paista kokonaisia chilejä öljyssä noin minuutti. Kaada chilit blenderiin ja lisää joukkoon hunaja. Nypi korianterista lehdet ja laita varret Blenderiin. Hienonna blenderissä olevat ainekset tasaiseksi seokseksi ja lisää se kattilaan kookosmaidon joukkoon.
Raasta kookosmaidon joukkoon sitruunankuori. Kuori inkivääri ja leikkaa se ohuiksi tikuiksi. Murskaa tai hienonna kaffir-limetinlehdet ja lisää ne inkiväärin kanssa kookosmaitoon. Leikkaa herkkusienet suikaleiksi ja lisää kattilaan.
Paloittele broilerinfileet sormenpään kokoisiksi paloiksi. Paista ne juuri ja juuri kypsiksi pienessä määrässä kookosöljyä. Lisää broileri keittoon ja siirrä kattila pois liedeltä.
Hienonna korianterinlehdet ja purista limeteistä mehu sillä aikaa, kun keitto hautuu. Ripottele korianteri keittoon. Viimeistele keitto limetinmehulla ja kalakastikkeella. Maistele ja lisää mausteita makusi mukaan.
Tom kha gaissa maistuu chili, korianteri, lime ja inkivääri
Tom kha gaissa maistuu yhtä aikaa makea, suolainen, karvas, hapan ja umami.
