Arabian vanhat kahvikupit ovat heikkouteni. Kerään niitä, vaikka muuten pyrin nykyisin tarkkailemaan kulutustottumuksiani ja miettimään Konmarin hengessä, että tuottaako tavara minulle iloa vai. Vanhat kahvikupit vaan nyt sattuvat tuottamaan minulle iloa, ihan jokainen niistä. Lisäksi kahvikuppeihin liittyy löytämisen riemu. Niitä kun ei saa ihan joka marketista, vaan kuppien kerääminen on monimutkainen prosessi, johon tarvitaan onnea. Tässä taannoin sattuivat tähdet olemaan oikeassa asennossa ja  satuin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Eräs erittäin tomuinen ja likainen pahvilaatikko oli täynnä eriparisia astioita ja kuulin, että se oli päätymässä roskiin. Roskisdyykkari minussa heräsi ja päädyin tonkimaan laatikkoa vähän enemmänkin.
JA MITÄ SIELTÄ LÖYTYIKÄÄN?
Arabian vanhat kahvikupit tasetteineen. Keltainen Retikka sarja löysi uuden kodin meiltä. Minulla on ennestään turkoosia Retikkaa ja oranssia ja turkoosia Pop sarjaa, jotka kaikki käyvät kivasti yhteen. Eivätkö olekin kauniita astioita? Olen näistä aivan fiiliksissä. Ihanan raikkaita ja keväisiä tähän marraskuun pimeyteen. Ja eikö muuten sovi hyvin meidän tapetin kanssa?
Arabian vanhat kahvikupit

 

Mummoilu

Vanhat astiat on minusta monella tapaa nostalgisia. Niistä tulee sellainen oikeanlainen, hykerryttävä mummola fiilis. Vähän niin kuin lapsena mummon mökillä, kun hiipi keittiöön silloin kun äiti ja isä vielä nukkuivat ja ukki teki voikkareita aamun aikaisille. Mummon ja ukin mökissä oli pienenpieni makuuhuone, jossa oli kolmekerroksiset sängyt. Lapsena ylimpään sänkyyn kiipeäminen ja siellä sarjakuvien lukeminen oli jännittävää. Mummon mökillä oli myös pingispöytä ja sauna, jossa ei ollut ollenkaan erillistä kylpytilaa, vaan kaikki peseytyminen tapahtui pikkuruisessa saunassa. Meidän mökkimme oli samalla tontilla mummon mökin kanssa. Se oli parakki, joka oli joskus toiminut kukkakioskina. Muutimme mökille joka kesä moneksi kuukaudeksi, koska isälläni on mahdollisuus käydä töissä mökiltä käsin.

Mökillä ei ollut paljoa mukavuuksia. Muistan, että kylmässä pidettäviä ruokia pidettiin kaivossa ja ruoka laitettiin pääasiassa pienellä kaasuliedellä ja ihan oikeassa puugrillissä. Teininä koko touhu tuntui aivan karmivalta. Yhteisöllinen elämä sukulaisten kanssa itikoiden syötävänä ei houkutellut esiteiniä. Nykyisin muistelen mökkiaikoja lämmöllä. Ainoat muistikuvani ukistani liittyvät vahvasti mökkiin ja ne teiniä kauhistuttaneet yhteiset hetket perheen ja suvun kanssa ovat osoittautuneet tärkeiksi.

Edelleen jos juon kahvia näistä mukeista niin palaan lapsuuden kesiin ja Kulloon mökille. Mökkiä ei ole ollut enää vuosiin, eikä Ukkiakaan, mutta muistot elävät vahvoina.

Arabian vanhat kahvikupit

Onko sinulla astioita, joihin liittyy vahvoja muistoja?