Neuloosi eli miten minusta tuli sukkamuija

Diagnoosi: neuloosi

Olen aina katsellut vähän paheksuvan ihaillen niitä naisia, jotka ihan coolisti kaivavat puikot esiin milloin missäkin epäsopivassa tilanteessa. Koulussa, julkisessa liikenteessä, kahvilassa ja jopa kokousympäristössä. Olen ollut ihan huuli pyöreänä ihmetyksestä.  Ensin hieman kyräillen ja alta kulmieni paheksuen, sitten vähän kateellisesti ihaillen ja lopuksi silleen et miksen mäkin?

Välillä kimurantti suhteeni neulomiseen on vaipunut suloiseen unholaan, mutta toisinaan se nostaa päätään hyvinkin topakasti. Kuten silloin kun mieheni löysi ihan sattumalta pienen pussukan, josta löytyi yksi valmis ja yksi puoliväliin asti kudottu sukka. Siinä oli selvästi jo kaappineuloosin oireita. Salasukka.

Pysäyttäkää painokoneet: Neuloosi iski keski-ikäiseen naiseen!
Pysäyttäkää painokoneet: Neuloosi iski keski-ikäiseen naiseen!

 

Pyörittelin keskeneräistä neuletta hetken käsissäni ja päätin neuloa sen loppuun. Ihan tosta noin vaan. Täysin coolisti. Jouduin tietysti googlettamaan että mikä on ylivetokavennus ja kiilakavennus ja kiertäen oikein. Luojalle kiitos youtubesta!

Mutta sitten yht äkkiä mulla oli sukat. Ihan itse tekemäni sukat. Pidin niitä jalassa viikon putkeen ja säteilin ylpeyttä. Kerroin kaikille tapaamilleni ihmisille ihan muina miehinä, sivulauseessa, että olin kutonut sukat. Ihan itse. Sitten mieheni alkoi vihjailemaan jotain villan tuuletuksesta.

Eipä aikaakaan kun lapset halusivat moiset komeudet itselleen. Ja olihan sitä lankaakin tietysti jäänyt yli. Joten tuumasta toimeen. Ensimmäisen parin kohdalla youtube oli vielä ahkerassa käytössä. Tein oivalluksia. Toinen pari syntyi jo osittain ulkomuistista, youtuben sijaan riitti ohje. Kävin lanka ostoksilla. Kolmas pari syntyi coolisti telkkaria katsotessa. Harkitsin jopa puikkojen ottamista mukaan lentokoneeseen. Prisman bambupuikko valikoiman heikkous kuitenkin torppasi ideani ja tyydyin jättämään sukkapuikkoni kotiin. Nyt puikoilla on vanhimman lapsen sukat ja olen jo aika haka. En tarvitse ohjeita, kantapää näyttää aika prolta, vaikka itse sanonkin. Neuloosi on iskenyt siinä määrin, että pohdin jo kuumeissani, että pitäisikö kokeilla neuloa jotakin muuta kuin sukkia? 

Sukkamuija
Sukkamuija

Olen aivan villiintynyt tästä uudesta taidostani ja siitä, että lapseni tassuttelevat sukilla, jotka äiti on kutonut! Ihanan hyödyllistä! Olemme pian omavaraisia sukkien suhteen.

Jos sä olet yhtä vasta-alkaja, niin täällä on hyvät ohjeet kuvien kanssa. Suosittelen myös youtubea.

Oletko sinä innokas neuloja? Mitä suosittelisit tälläiselle aloittelevalle neulojalle seuraavaksi projektiksi? Linkkaa parhaat vinkkisi alle.

 


valokuvauskurssi x2

Minulle tarjoutui hauska mahdollisuus pitää valokuvauskurssi. Tai oikeastaan kaksi pientä työpajaa, joista toinen keskittyy enemmän tekniikkaan ja toinen sitten enemmän kuvan sisältöön. Kurssit pidetään Tampereen Teiskossa Murikka-opistossa Askartelupirtti -tapahtumassa 16.4. ja 17.4.

Valokuvauskurssi x2

Kohti parempia kuvia 16.4 klo 14.00

Kurssi keskittyy nimensä mukaisesti omien kuvaustaitojen kehittämiseen. Kurssilla saat ideoita ja vinkkejä kameran käyttöön, valaistukseen ja ylipäätään siihen, miten kehittää omaa kuvaamistaan. Kurssi sopii hyvin bloggaajille jotka tuskailevat töidensä kuvaamisen kanssa, mutta se sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita valokuvauksesta. Valokuvauskurssi on hyvin käytännön läheinen, kurssilla opitaan erilaisten harjoitusten avulla ymmärtämään kameran toimintaa ja löytämään uusia kuvakulmia joka päiväiseen kuvaamiseen.

Mukaan tarvitset oman kameran. Ilmoittaudu kurssille täällä.

Valokuvauskurssi

 

Voimaannuttavat omakuvat 17.4 klo 9.00

Omakuvilla tarkoitetaan kaikkia ihmistä itseään konkreettisesti tai  symbolisesti kuvaavia valokuvia, joista hän tunnistaa jotain olennaista itsestään ja jotka hän haluaa omakuvaksi lukea. Omakuvien katseleminen on vaikeaa, mutta samalla kiehtovaa. Mitä näen omassa kuvassani kertoo paljon siitä millainen suhde minulla on itseeni.Voimaannuttavat omakuvat kurssilla sukelletaan omakuvien kiehtovaan maailmaan ja opitaan mitä merkityksiä selfiellä voi olla. Saat myös konkreettisia vinkkejä oma kuvien ottamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn.

Kurssi sopii kaikille. Tarvitset mukaan oman kameran. Ilmoittaudu kurssille täällä.

valokuvauskurssi - omakuvat

Gluteenittomat, sokerittomat banaanimuffinssit

Gluteenittomat, sokerittomat banaanimuffinssit on ehkä parasta, mitä meikäläinen tässä vaiheessa sokeritonta vuotta kaipaa. Ja hei, ystävänpäivä. Nämä banaanimuffinssit on hyvä vaihtoehto niille kaupassa alennuksella myytäville suklaatäytteisille berliinin munkeille. Tai no, jos rehellisiä ollaan, niin en mä niitä nyt ihan noilla sanoilla lapsille myynyt. Mutta oli miten oli pellillinen banaanimuffinsseja katosi keittiöstä ilman erillistä kehoitusta. Mietin, että tällä taikinalla voisi jopa tehdä ihan täytekakun. Väliin kermavaahtoa ja vaikkapa makeuttamatonta mangososetta niin avot.

Muutoin sokeriton vuosi on mennyt omalla painollaan. Huomaan, että tämä helmikuu on ollut haastavampi kuin tammikuu. Tekee enemmän mieli jotakin hyvää. Houkutus on suurempi. Toistaiseksi olen kuitenkin kylmän rauhallisesti antanut houkutusten mennä ohi ja siitä hyvästä olenkin aika ylpeä itsestäni! Miten teillä muilla on sujunut?

Gluteenittomat, sokerittomat banaanimuffinssit

Gluteenittomat, sokerittomat banaanimuffinssit

12kpl

3 kypsää banaania
2 1/2 rkl hunajaa
1 tl vanilijajauhetta
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
25g voita tai kookosöljyä sulatettuna
0,5 dl makeuttamatonta omenasosetta
4 kananmunaa
1 dl kookosjauhoa
1,5 dl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen. Laita paperiset muffinssi vuoat pellille. Muussaa banaanit ja sekoita niiden joukkoon hunaja, vanilija, sulatettu voi tai kookosöljy, omena sose ja munat. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sekoita ne banaaniseokseen. Anna turvota muutama minuutti. Annostele taikina muffinssi vuokiin ja paista uunin keskitasolla n. 20 min kunnes kypsiä. Anna jäähtyä.

Gluteenittomat, sokerittomat banaanimuffinssit

PS. Kannattaa katsoa muut sokerittomat reseptini täältä.

Skräppäys – On niin nuori tää mun rakkautein

Ystävänpäivän kynnyksellä askartelutkin muuttuvat aika hempeiksi. On sydämiä. vaaleanpunaista ja ihanaa rakkautta. Saa olla vähän hömppä. Ihan luvan kanssa. Vaikka vaikka suomalainen kyynikko alkaakin heti puhua amerikkalaisesta keksinnöstä ja rahastuksesta niin minä sanon, että talk to the hand. Meikäläinen voi kerran vuodessa piehtaroida pienessä romantiikan yliannostuksessa, eikä tunnu missään.

Löysin kaappien kätköistä kuvan seurustelumme alkuajoista, muistaakseni kuva on otettu lentokentältä. Minä olen muuttamassa Englantiin ja poikaystäväni on saattamassa minua matkaan. Haikeaa, mutta samalla jännittävän seikkailun alku. Ja harppaus aikuisuuteen. Muutin nimittäin samalla pois kotoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tähän kuvaan tiivistyy niin paljon muistoja omasta nuoruudestani ja yhteisestä matkasta, että oli korkea aika skräpätä se.

Olemme styylanneet vakkariin melko tarkkaan 17 vuotta. Poikaystävästä on tullut aviomies ja lasteni isä. Kuvan ottamisesta on siis ihan muutama vuosi aikaa. Miehelläni kasvaa jo parta ja minulla ei enää ole silmälaseja, muutenhan me ei olla paljoa vanhettu! Ulkoisesti siis. Viisautta toki on kertynyt. Eh?

Skräppäys - On niin nuori tää mun rakkautein
Skräppäys – On niin nuori tää mun rakkautein

Ystävänpäivä skräppäys

Rakkautta ja ystävyyttä, joka meidänkin parisuhteen perusta on, kannattaa taltioida. Skräppäämällä tärkeistä ihmisistä tulee samalla sanoneeksi ääneen asioita, jotka monesti jäävät arjen jalkoihin. Samalla kun askartelee tulee pysähdyttyä miettimään sitä, miksi se toinen ihminen on tärkeä ja rakas. Ja se kuulkaa on tärkeää. Ei pelkästään ystävänpäivänä vaan ihan säännöllisesti, mielellään ihan joka ikinen päivä. Rakkaussivuja ei ehkä ihan joka päivä ehdi tekemään, mutta niitäkin kannattaa tehdä säännöllisesti. Elämässä tulee nimittäin eteen aikoja, jolloin niihin rakkautta ja yhteisiä hetkiä taltioiviin sivuihin on hyvä palata. Skräppäämällä voi melkein kuin varastoida hyvää oloa tai ainakin sivujen avulla voi vaikeina hetkinä palauttaa mieleen kaiken sen hyvän mitä elämässä on.

Ihana idea on tehdä listoja. Listata syitä miksi toinen on tärkeä. Suomalaiseen kulttuuriin ei perinteisesti kuulu turha tunteilu, mutta karskimpikin ukko saa kyyneleen silmäkulmaan lukiessaan listaa siitä miksi on rakas. Tai mikä ilahduttaisi ystävää enemmän kuin lahjaksi tehty sivu yhteisestä, tärkeästä muistosta. Tai kiitos siitä, että tärkeä ihminen on kulkenut vierellä.

Minun tavoitteeni tänä vuonna on muistaa ystäviäni kortilla. Kortti on nähkääs näinä facebook tervehdysten luvattuina aikoina muodostunut yllättäväksi ja persoonalliseksi valinnaksi. Se huomataan aina.

Arvonnan voittaja

Pikainen heippa ja piipahdus tänne blogin puolelle. Unohdin julkistaa arvonnan voittajan. Ups. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Tällä kertaa onni suosi Minnaa. Toivottavasti kirja tuo intoa ja inspiraatiota erilaisiin projekteihin nyt ja jatkossa. Laitatko minulle osoitteesi niin pistän paketin postiin.

arvonnan voittaja

Ihanaa viikonloppua just sulle!

Itse tehdyt ystävänpäiväkortit

Tätä helpommalla eivät itse tehdyt ystävänpäiväkortit synny!

Itse tehdyt Ystävänpäiväkortit on helppoa tehdä, kunhan välineet on olemassa. Näihin ei edes tarvita kovin kummoisia välineitä, juoni piilee Masking fluidin käytössä. Maskin fluid on ainetta joka kuivuttuaan estää värin tarttumisen taustaan ja lähtee halutessa kevyesti hankaamalla irti taustasta. Sen käyttö on superhelppoa, mutta haju on kieltämättä hieman ikävä.  Jos moista ainetta ei kotoa löydy, voit kokeilla samaa efektiä esimerkiksi hankaamalla korttipohjaan tuikkukynttilää. Kynttilän vaha hylkii vesiväriä ja efekti on samantyylinen.

Olen kortteja varten hankkinut postikorttikokoista akvarellipaperia, jonka toisella puolella on valmiiksi painettu osoiterivistö. Ihan niin kuin oikeissa postikorteissa. Aluksi kirjoitin tekstit maalaamalla siveltimellä maskin fluidia suoraan kortti pintaan. Maskaus aine kuivuu nopeasti, jonka jälkeen levitin korttiin vesivärejä runsaan veden kera. Kun vesiväri on kokonaan kuivunut hangataan maskausainetta kevyesti, jolloin se irtoaa alustasta ja WOW! Kortti on valmis!

Itse tehdyt ystävänpäiväkortit

Tästä tekniikasta on olemassa myös video, joka löytyy täältä.

Oletteko te tavanneet muistaa ystäviänne näin ystävänpäivän aikaan?